Tuossa muutama päivä sitten olin Helsingin rautatieasemalla tuhlaamassa aikaa kun eräs hyvin hassun näköinen uskovaisjulistaja saapui kohdalle. Tämä alkoi julistamaan ja kyselemään kaikkea perinteistä, oletko jo ottanut jeesuksen sydämeesi, jeesus rakastaa sinua jne.
Siinä hetken kuuntelin ja tavoistani poiketen vastasin, kun tylsää odottelua sattui olemaan. Vastasin, ettei kukaan voi päättää uskoa jeesukseen, sitä joko uskoo tai ei usko. Eli, tavallaan melko turha kiertää puhumassa asiasta. Tämä henkilö kuunteli hiljaa, hyvin kohteliaasti ja kun olin vastannut hänelle, mitä tapahtui?
Hän jatkoi täysin samoin sanoin, täysin samalla äänellä, kuinka jeesus rakastaa minua.
Siinä hetkessä tämä hihu ei ärsyttäny, vaan minun kävi aidosti sääli tätä. Tarina ei sinällään ole mitenkään erikoinen, mutta mielestäni hyvin tyypillistä: Kuunnellaan, mutta ei edes yritetä ymmärtää.
En jäänyt jauhamaan vaan menin ostamaan hampurilaisen alakerran Mc Donaldsista. Oli muuten alennuksessa jotku pekonijuustohampurilaiset. Hieman pettymys oli se pekoni siellä, kuivanutta, mutta nälkäänsä söi.
Siinä hetken kuuntelin ja tavoistani poiketen vastasin, kun tylsää odottelua sattui olemaan. Vastasin, ettei kukaan voi päättää uskoa jeesukseen, sitä joko uskoo tai ei usko. Eli, tavallaan melko turha kiertää puhumassa asiasta. Tämä henkilö kuunteli hiljaa, hyvin kohteliaasti ja kun olin vastannut hänelle, mitä tapahtui?
Hän jatkoi täysin samoin sanoin, täysin samalla äänellä, kuinka jeesus rakastaa minua.
Siinä hetkessä tämä hihu ei ärsyttäny, vaan minun kävi aidosti sääli tätä. Tarina ei sinällään ole mitenkään erikoinen, mutta mielestäni hyvin tyypillistä: Kuunnellaan, mutta ei edes yritetä ymmärtää.
En jäänyt jauhamaan vaan menin ostamaan hampurilaisen alakerran Mc Donaldsista. Oli muuten alennuksessa jotku pekonijuustohampurilaiset. Hieman pettymys oli se pekoni siellä, kuivanutta, mutta nälkäänsä söi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
olisi tehnyt tuosta jo leffan. Valmis kässäri.
minua juuri kirjoittamaan tuosta novellin. Saa nähdä saanko aikaiseksi... Täytyy tietty värittää hieman sekä sepittää jatkoa. Ehkä semmoinen kasvutarina... Hyvin pöystimäinen sellainen.
(nyt saat nauraa ihan rauhassa sille, mitä sait aikaiseksi tuollaisella letkautuksella Kaurismäestä, olen puolitosissani) :P
vaan ihan tosissani sanoin, että valmis Kaurismäkiläinen tarina. Tee ihmeessä novelli. Minusta tarinassa oli sellaista surumielisyyttä, että ihan itkettää.
Ihmiset näkevät asiat yleensä monella eri tavalla. Siksi samoista asioista on niin monenlaisia elokuviakin. Tragikomedia on vaikein laji.
Kai sitä on pakko kokeilla kirjoittamista. En ole koskaan kirjoittanut novellia (koulun ulkopuolella). Kaikennäköisiä muita tekstejä on kyllä tullut väännettyä biisinsanoista kirjeeseen ministereille, mutta novellia en ole vielä tehnyt.
Jos siitä tulee yhtään minkäänlainen, saatan jopa julkaista sen tällä forumilla... riippuu nyt koska saan sen valmiiksi ja millainen siitä tulee. Onko sulla tässä vaiheessa esittää vielä ajatuksia, vai pitäiskö mun vaan vetästä intuitiolla?
on hyvää harjoitusta, kuten kirjoittaminen ylipäätään.
Mutta kun kirjoitan itse jotain tarinaa/laulua, en ajattele koskaan mahdollista lukijaa tai kuuntelijaa, vaan annan tarinan viedä. On sitä joskus tullut itkua väännettyä, kun on niin eläytynyt juttuun. Siis ihan itse keksittyyn!
Ihminen on kummallinen otus.
Vedä intuitiolla, mutta ota mukaan vähän Kaurismäkeläistä tragikomediaa. Minusta se burgerijuttu siinä lopussa oli niin hauska, että ei meinannut tulla nauramisesta loppua.
Minä siis näin tuon juttusi ihan kuin elokuvan pätkänä, ihan ilmeitä myöten.
suorastaan otettu :)
hänen tarkoituksenaan ei ollut ymmärtää vaan lähettää, k raamatun lähetyskäsky
Näitä on nähty enemmän kun tarpeexi. Itse olen huomannut melko tehkokkaaksi vastakommentiksi heittäen että "maailmankaikkeus rakastaa suakin" taikka että "mäkin rakastan sua".
Noihin se keskustelu on sitten aina tyrehtynyt valitettavasti...
kokeilla ensikerralla tuota sun temppuas.
Tietysti siinä hullua ei sopisi liikaa horjuttaa, ettei sillä karkaa mopo lapasesta.
Sellainen evankeliointi ei kuitenkaan tee pahaa kenellekään, ainakaan siellä rautatieasemalla. Hyvä jos pysyy kaukana lapsista.
paitsi, että ne hihut eivät edes ole hyvännäköisiä, vaan joitan saviksia tai aksuja.
jumalanhullukin kopsaa aina osan toisen vastauksesta viestiinsä, mutta oma kommenttinsa osoittaa, ettei ole siitä vastauksesta mitään ymmärtänyt.
Jänkävajakista nyt puhumattakaan, joka on suorastaan samaa luokkaa kuin seinille (tai tässä tapauksessa itkumuurille) juttelis:D
jossa Samuli Edelmann kohtasi kadulla jesselappuja tarjoavan kaverin, joka jankutti koko ajan sitä julistustaan, eikä jättänyt millään rauhaan. Se on kerran täällä ollut, mutta en yhtään muista nimeä. Tiedätkö sinä?
tuu mitään mieleen...
Nyt pitää poistua luennolle.
jolla oli siniset haalarit ja joku valkoinen reuhka päässä, ja melko isokokoinen Israelin lippu tikun nokassa. Se odotteli liikennevaloissa. Siinä oli paljon muitakin ihmisiä, ja aluksi luulinkin, että kyseessä on hihhuliryhmä menossa osoittamaan mieltään. Kun tyyppi ylitti kadun, huomasin, että hän oli yksin liikkeellä. Rinnassa oli kankainen jeesus-merkki. Tuli sellainen vaikutelma, että kaikki ei ollut ihan "kotona" tuolla tyypillä.