Bushin-Cheney’n hallinnon aikoinaan syrjäyttämä lyhytaikainen pääministerimme ja nykyinen keskustan eu-parlamentaarikko haastaa taas äärioikeistomme, Kokoomuksen äärilaidan, ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Helsingin Sanomien Vieraskynä –palstalla. Texasin uuskonservatiivit ovat poissa.
Heidän kiihkeimmät liittolaisensa Britannian Tony Blair ja Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt ovat kansainvälisessä politiikassa ajautuneet sivuraiteille - unohduksiin.
Nyt on Euroopassa ja Suomessa uuden ulko- ja turvallisuuspolitiikan aika. Tätä uudistumista ja 'ylösnousemusta' viime vuosisadan juoksuhaudoista meillä pääministeri Vanhasen ohella edustaa Anneli Jäätteenmäki:
”Hallitus päätti turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossaan jatkuvista ja säännöllisistä korotuksista kansallisiin varustelumenoihin. Suomen linja poikkeaa Euroopan unionin yleisestä kehityksestä."
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/EU haluaa varustelumenot kuriin/1135243562023
Jos Lissabonin sopimus vihdoin saadaan tämän vuoden aikana voimaan, myös yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka unionin sisällä tiivistyy. Ennen puhuttiin yhteistyöstä, mutta Lissabonin sopimuksessa turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta tulee osa EU:n yhteistä politiikkaa.
Tavoitteena on lisätä Euroopan itsenäistä turvallisuus- ja puolustuspoliittista painoarvoa. Samalla yritetään nostaa EU:n globaalia roolia ja irrottautua Yhdysvaltain talutusnuorasta. Natossahan päätöksiä ei synny Euroopankaan asioista ilman Yhdysvaltain suostumusta.
Varustelu ja armeijojen ylläpito maksavat jatkuvasti enemmän kuin EU-kansalaiset ovat olleet halukkaita maksamaan. Hallitukset eivät ole saaneet äänestäjien tukea sotilasmenojen lisäyksille, koska eurooppalaiset uskovat rauhaan ja talouskasvuun.
Maailmansotien muistot näkyvät vastenmielisyytenä aseisiin. Kansalaiset eivät halua maidensa osallistuvan varustelukilpaan eivätkä siedä ajatusta sinkkiarkuissa palaavista sotilaista.
EU-maat käyttävät puolustukseen yhteensä alle puolet siitä mitä Yhdysvallat. Nyt Yhdysvallat edellyttää, että EU osallistuisi globaalin turvallisuuden resurssoimiseen tasaväkisemmin eli kantaisi huomattavasti nykyistä suuremman osan taloudellisesta ja sotilaallisesta taakasta.
Gallupmittausten mukaan tämä näyttää olevan EU-kansalaisille hyvin vieras ajatus. Siksi EU:n yhteinen puolustus- ja turvallisuuspolitiikka lähtee siitä, että resursseja ei lisätä vaan niiden käyttöä tehostetaan.
Kansalliset resurssit koordinoidaan yhteisesti. Kustannussäästöjä saavutetaan jakamalla tehtäviä ja karsimalla päällekkäisyyttä. Lisää tehoa haetaan esimerkiksi vähentämällä armeijoiden päälukua, erikoistumalla ja muuttamalla jäljelle jääviä ammattisotilaiksi.
Euroopan puolustusvirasto (EDA) suunnittelee Brysselissä, miten kansallisia puolustusvoimia ja niiden varustelua voitaisiin sovittaa yhteen, standardoida ja keskittää. Tavoitteena on, etteivät kaikki valtiot tekisi kaikkea itse – eivät hankkisi kaikkia aselajeja eivätkä kouluttaisi sotilaitaan kaikkiin tehtäviin.
Esimerkiksi Puola on ollut kiinnostunut nimenomaan ohjuspuolustuksen ja ilmavoiman kehittämisestä. Tanska taas suunnittelee luopuvansa ilmavoimista kokonaan. Viro pyrkii erikoistumaan kybersodankäyntiin eli internet- ja muun sähköisen viestinnän ja tiedustelun puolustuspoliittisiin sovelluksiin.
On selvää, että esimerkiksi suuri ja huippuunsa kehitetty yhteinen ilmapuolustus olisi tehokkaampi kuin joukko pieniä, päällekkäisiä tehtäviä suorittavia ilmavoimia.
EU on myös linjannut, että puolustushankintojen rahankäyttöä on tehostettava. Tällöin valtioiden tulisi pystyä entistä avoimempaan tiedonvaihtoon tarvikehankinnoistaan.
Vaikka EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tulevaisuudessa on monta kysymysmerkkiä, sen tavoite on demokraattinen ja taloudellisesti realistinen. Kansalaisten mielipidettä pitää kunnioittaa ja esimerkiksi kuntatalous turvata ennen kuin millekään sektorille luodaan määrärahojen korotusautomaatteja.
On löydettävä myös muita tapoja tarjota kansalaisille turvallisuutta kuin asevarustelun lisääminen, jos kansalaiset ja heidän edustajansa näin äänestävät. EU:ssa on hyvin ymmärretty, että uusiin globaaleihin uhkiin – kuten ilmastonmuutokseen ja energiakiistoihin – ei voida vastata pelkästään kansallisin keinoin ja perinteisin puolustusmenetelmin.
Puolustusasioissa tarvitaan vuoropuhelua, tehostamista ja luovia ratkaisuja – ei hallitusten päätöksillä lukkoon lyötyjä, sokeita korotusautomaatteja.
Voimapolitiikan sijaan EU voisi esittää kansainväliseen oikeudenmukaisuuteen, sosiaaliseen vastuuseen ja kulttuuriseen suvaitsevuuteen nojaavan vaihtoehdon. Siinä tulisi korostaa rauhanomaisia keinoja kansainvälisten
Heidän kiihkeimmät liittolaisensa Britannian Tony Blair ja Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt ovat kansainvälisessä politiikassa ajautuneet sivuraiteille - unohduksiin.
Nyt on Euroopassa ja Suomessa uuden ulko- ja turvallisuuspolitiikan aika. Tätä uudistumista ja 'ylösnousemusta' viime vuosisadan juoksuhaudoista meillä pääministeri Vanhasen ohella edustaa Anneli Jäätteenmäki:
”Hallitus päätti turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossaan jatkuvista ja säännöllisistä korotuksista kansallisiin varustelumenoihin. Suomen linja poikkeaa Euroopan unionin yleisestä kehityksestä."
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/EU haluaa varustelumenot kuriin/1135243562023
Jos Lissabonin sopimus vihdoin saadaan tämän vuoden aikana voimaan, myös yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka unionin sisällä tiivistyy. Ennen puhuttiin yhteistyöstä, mutta Lissabonin sopimuksessa turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta tulee osa EU:n yhteistä politiikkaa.
Tavoitteena on lisätä Euroopan itsenäistä turvallisuus- ja puolustuspoliittista painoarvoa. Samalla yritetään nostaa EU:n globaalia roolia ja irrottautua Yhdysvaltain talutusnuorasta. Natossahan päätöksiä ei synny Euroopankaan asioista ilman Yhdysvaltain suostumusta.
Varustelu ja armeijojen ylläpito maksavat jatkuvasti enemmän kuin EU-kansalaiset ovat olleet halukkaita maksamaan. Hallitukset eivät ole saaneet äänestäjien tukea sotilasmenojen lisäyksille, koska eurooppalaiset uskovat rauhaan ja talouskasvuun.
Maailmansotien muistot näkyvät vastenmielisyytenä aseisiin. Kansalaiset eivät halua maidensa osallistuvan varustelukilpaan eivätkä siedä ajatusta sinkkiarkuissa palaavista sotilaista.
EU-maat käyttävät puolustukseen yhteensä alle puolet siitä mitä Yhdysvallat. Nyt Yhdysvallat edellyttää, että EU osallistuisi globaalin turvallisuuden resurssoimiseen tasaväkisemmin eli kantaisi huomattavasti nykyistä suuremman osan taloudellisesta ja sotilaallisesta taakasta.
Gallupmittausten mukaan tämä näyttää olevan EU-kansalaisille hyvin vieras ajatus. Siksi EU:n yhteinen puolustus- ja turvallisuuspolitiikka lähtee siitä, että resursseja ei lisätä vaan niiden käyttöä tehostetaan.
Kansalliset resurssit koordinoidaan yhteisesti. Kustannussäästöjä saavutetaan jakamalla tehtäviä ja karsimalla päällekkäisyyttä. Lisää tehoa haetaan esimerkiksi vähentämällä armeijoiden päälukua, erikoistumalla ja muuttamalla jäljelle jääviä ammattisotilaiksi.
Euroopan puolustusvirasto (EDA) suunnittelee Brysselissä, miten kansallisia puolustusvoimia ja niiden varustelua voitaisiin sovittaa yhteen, standardoida ja keskittää. Tavoitteena on, etteivät kaikki valtiot tekisi kaikkea itse – eivät hankkisi kaikkia aselajeja eivätkä kouluttaisi sotilaitaan kaikkiin tehtäviin.
Esimerkiksi Puola on ollut kiinnostunut nimenomaan ohjuspuolustuksen ja ilmavoiman kehittämisestä. Tanska taas suunnittelee luopuvansa ilmavoimista kokonaan. Viro pyrkii erikoistumaan kybersodankäyntiin eli internet- ja muun sähköisen viestinnän ja tiedustelun puolustuspoliittisiin sovelluksiin.
On selvää, että esimerkiksi suuri ja huippuunsa kehitetty yhteinen ilmapuolustus olisi tehokkaampi kuin joukko pieniä, päällekkäisiä tehtäviä suorittavia ilmavoimia.
EU on myös linjannut, että puolustushankintojen rahankäyttöä on tehostettava. Tällöin valtioiden tulisi pystyä entistä avoimempaan tiedonvaihtoon tarvikehankinnoistaan.
Vaikka EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tulevaisuudessa on monta kysymysmerkkiä, sen tavoite on demokraattinen ja taloudellisesti realistinen. Kansalaisten mielipidettä pitää kunnioittaa ja esimerkiksi kuntatalous turvata ennen kuin millekään sektorille luodaan määrärahojen korotusautomaatteja.
On löydettävä myös muita tapoja tarjota kansalaisille turvallisuutta kuin asevarustelun lisääminen, jos kansalaiset ja heidän edustajansa näin äänestävät. EU:ssa on hyvin ymmärretty, että uusiin globaaleihin uhkiin – kuten ilmastonmuutokseen ja energiakiistoihin – ei voida vastata pelkästään kansallisin keinoin ja perinteisin puolustusmenetelmin.
Puolustusasioissa tarvitaan vuoropuhelua, tehostamista ja luovia ratkaisuja – ei hallitusten päätöksillä lukkoon lyötyjä, sokeita korotusautomaatteja.
Voimapolitiikan sijaan EU voisi esittää kansainväliseen oikeudenmukaisuuteen, sosiaaliseen vastuuseen ja kulttuuriseen suvaitsevuuteen nojaavan vaihtoehdon. Siinä tulisi korostaa rauhanomaisia keinoja kansainvälisten
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.