Ruotsi, Ruotsi ja Ruotsi!

Kuningas Kustaa V:n itse koolle kutsumassa valtioneuvoston istunnossa 19.2.1940 hän antoi seuraavan lausuman pöytäkirjaan:


Olen omasta aloitteestani kutsunut koolle hallitukseni antaakseni valtioneuvoston pöytäkirjaan seuraavan lausunnon:

Minun toivomukseni on selostaa kansalleni se vaikea ja vastuullinen tilanne, jossa me nyt olemme. Olen pitänyt väistämättömänä velvollisuutenani pitää niin kauan kuin mahdollista maamme sen kohtalokkaan konfliktin ulkopuolella, joka nyt maailmassa vallitsee. Siksi hallituksemme ja valtiopäivien täydellä myötävaikutuksella on myös annettu puolueettomuusjulistus.

Olen koko ajan seurannut suurimmalla ihailulla veljesmaamme Suomen sankarillista taistelua ylivoimaa vastaan. Ruotsi on vapaaehtoisten kautta sekä lukuisalla muulla tavalla etsinyt tapoja auttaa tätä maata, mutta ensi hetkistä lukien ilmoitin Suomelle, että sellaiseen ei ikävä kyllä voi lukea sotilaallista väliintuloa Ruotsin taholta. Surullisin sydämin olen kypsän uudelleenharkinnan jälkeen tullut käsitykseen, että nykytilanteessa meidän tulee pitää kiinni tästä lähtökohdasta. Minulla on nimittäin se vakaa käsitys, että jos Ruotsi nyt puuttuisi tapahtumiin Suomessa, ajautuisimme kaikista suurimpiin riskeihin joutua vedetyksi sotaan ei ainoastaan Venäjää vastaan vaan myös suurvaltasotaan, ja sellaista vastuuta en ole voinut ottaa itselleni. Sellaisessa tilanteessa osoittautuisi sitäpaitsi todennäköiseksi, että emme voisi antaa vähäistäkään apua, jota se nyt saa täältä ja kovin tarvitsee ja jota me lämpimin käsin olemme jatkossakin valmiit antamaan.

Ruotsin elintärkeät edut, sen kunnia ja sen rauha, ovat niitä tavoitteita, jotka minulla ovat aina silmien edessä. Toivon Jumalan avulla, että me voimme valitsemallamme tiellä välttää sodan kaikki onnettomuudet.

Isänmaa on aina antanut minulle lukuisia todistuksia uskosta ja luottamuksesta. Siksi syvin toiveeni on, että kansani myös tässä vaikeassa tilanteessa ymmärtää ja hyväksyy toimintatapani.
Tidningarnas Telegrambyrå


--------------------------------------------------------------------------------
Lähde: Svensk utrikespolitik under andra världskriget. Internationell politik 24, skrifter utgivna av Utrikespolitiska institutet, Kooperativa förbundets bokförlag, Stockholm, 1946. Käännös: Pauli Kruhse.

http://www.histdoc.net/historia/1940-02-19.html



http://www.histdoc.net/historia/1941-06-25.html

Ruotsin hallitus antoi 25.6.1941 tiedonannon saksalaisen divisioonan kauttakulusta:

Tilanteessa, joka on syntynyt nyt puhjenneen Saksan ja Neuvostoliiton välisen sodan johdosta, Ruotsi ponnistelee järkähtämättömästi säilyttääkseen itsenäisyytensä ja riippumattomuutensa ja pysyttelee sotaristiriitojen ulkopuolella. Uusi tilanne on kuitenkin asettanut meidät erityisten kysymysten eteen.

Niin Suomen kuin Saksan puolelta tehty esitys luvan saamiseksi siirtää Ruotsin rautateitä pitkin Norjasta Suomeen enintään divisioonan vahvuinen sotajoukko. Hallitus on valtiopäiviä kuultuaan suostunut siihen, että niin voidaan tehdä Ruotsin suvereenisuuden turvaavaa muotoa käyttäen.
Tidningarnas Telegrambyrå


--------------------------------------------------------------------------------
Lähde: Svensk utrikespolitik under andra världskriget. Internationell politik 24, skrifter utgivna av Utrikespolitiska institutet, Kooperativa förbundets bokförlag, Stockholm, 1946. Käännös: Pauli Kruhse.



http://www.histdoc.net/historia/prinssi.html

Ruotsin kruununprinssin puhe 23.3.1940.

KAIKILLA MEILLÄ, jotka asumme ja rakennamme Ruotsin maata, eivät ne järkyttävät tunteet siitä 3 ½ kuukauden sodasta, jonka veljeskansamme Suomi niin sankarillisesti taisteli, tule konsanaan vähäisimmässäkään määrin vähenemään. Sodan päättymisestä 13. maaliskuuta 1940 ei ole kulunut kuin 10 päivää. Kaikki, mikä siihen liittyy, on piirretty tulikirjaimin sydämiimme. Vuosisatoihin ei Ruotsin kansan sielua ole järkytetty niin syvälti kuin nyt.
Rauha idässä - sellaisena kuin se nyt on - on nykyisin tosiasia. Minusta tuntuu tällä hetkellä, että ainoa oikea, minkä voimme tehdä, on katsoa eteenpäin, ponnistaa kaikki henkiset ja ruumiilliset voimavaramme täyttääksemme tehtävämme niin yksilöinä kuin kansana. Yksi suurista tehtävistämme on kiistatta Suomen auttaminen.

Kova rauha oli tuskin astunut voimaan, kun jo Suomen kansa - esikuvana muille - käänsi katseen tulevaisuuteen alkaen kääntää sodan aikana loistokkaasti ylläpitämänsä sitkeyden jälleenrakennuksen kärsivällisyyttä koettelevaan toimeen. Mikä valtavan suuri tehtävä se onkaan! Kaupungit hajalle lyötyinä, sillat poltettuina, talot ja kulkuvälineet tuhottuina. Kotieläimet ja irtaimisto menetettyinä. Ja pahinta kaikesta, maan tärkeät osat menetettyinä, nuoriso parhaassa iässään, perheenhuoltajat vieläpä naiset, lapset ja vanhukset tuonen korjaamina, monet tuomittuna ramman, työkyvyttömän katkeraan osaan. Ja sen lisäksi valtaisa ongelma löytää uusi koti ja uudet tehtävät sadoilletuhansille kansalaisille menetetyiltä alueilta.

Suomen kansa tulee varmuudella näyttämään meille muille, kuinka sellaiset vaikeudet ratkaistaan. Mutta Suomi tarvitsee apua. Sillä on oikeus odottaa apua, sillä inhimillinen rohkeus, tahdonlujuus ja levollinen luottamus ovat ominaisuuksia, joiden tulee saada ihmisissä esille horjumattoman tahdon ja halun auttaa.

Tämä tahto on saanut sodan aikana meissä ruotsalaisissa ilmauksen mittasuhteissa, jotka ovat aikaisemmin olleet maassa aivan tuntemattomia. Ja meillä heimokansana ja kanssaihmisinä on edelleenkin velvollisuus pysyä mukana auttamistyössämme. Siksi: tulkoon koko Ruotsin kansa mukaan uuteen apuun Suomelle! Otettakoon auttamistoimintaan ja keräystyöhön uusi voimakas ote! Pois herpautuminen, tämän työn tulee jatkua tiiviimmin kuin koskaan, uhrimielen olla suuremman kuin koskaan ja antamisen ilon tuntua suuremmalta kuin koskaan!

Kuluneena viikkona on tutkittu, miten tulisi soveltuvimmin menetellä, jotta Suomen apumme voitaisiin järjestää niin hyvin ja tehokkaasti kuin mahdollista. Tuloksena on, että kunink. maj. on asettanut Suomen avun toimikunnan (Rikskommitté för Finland), missä minä olen saanut vastuullisen tehtävän olla puheenjohtajana ja jonka kokoonpano muutoin on: ylikäskynhaltija Nothin, rouva Maja Sandler, ent. pääjohtaja Malm, johtaja Hèrnod ja toimittaja Casparsson.

Toimikunnan tehtävä on varmistaa ja edistää yhteistyötä Suomen hyväksi toimivien järjestöjen kesken niin, että hajanaisuudelta ja kaksinkertaiselta työltä vältyttäisiin. Myöhemmin, kun asianomaisten Suomen ja Ruotsin viranomaisten ja järjestöjen kesken on neuvoteltu, toimistamme ja siihen liittyvistä tehtävistä annetaan tarkempi selvitys. Jo nyt tulee jo mainita, että Suomen Keskusapu (Centrala Finlandshjälpen), joka itse tulee luopumaan rahankeräystoiminnastaan, jatkaa kuitenkin sosiaalisia tehtäviään. Rahojen keräys keskitetään tästä eteenpäin Kansalliskeräykselle (Nationalinsamlingen). Uusi Suomen avun toimikunta tulee Suomen viranomaisten kanssa sopien päättämään varojen käytöstä sinne, missä niitä eniten tarvitaan, minkä lisäksi luonnollisesti tarkoin seurataan, että rahat menevät niihin tarkoituksiin, joihinka ne on annettu.

Ja vielä kerran: kaikki mukaan yhteiseen tavoitteeseen! Uutta voimakasta otetta tarvitaan! Kukaan ei saa uupua! Suomesta kuuluu näinä päivinä vuorenvarma sana: "me tulemme rakentamaan maamme uudelleen". Ja Itämeren tältä puolelta haluamme yksimielisesti vastata: "Tulemme auttamaan teitä niin pitkälti kuin voimme".


--------------------------------------------------------------------------------
Julkaistu kirjassa "FINLAND landet som kämpade". Julkaisija: Itsenäisyyden Liitto, Helsinki. Painettu Tukholmassa, 1940. Käännös Pauli Kruhse.

http://www.histdoc.net/historia/historia.html#war

Suomi ei suostunut Saksan kanssa mihinkään lehmäkauppoihin. Tosin kauttakulkuoikeus myönnettin samoihin perusteisiin vedoten kuin venäläisillekkin. Suomi myi petsamon nikkeliä saksalaisille, mutta ei huolinut juutalaisten tekohampaita maksuvälineeksi ;) Suomi aloitti sodan täysin erillään, mutta samaan aikaan kuin pohjoisessa olleet saksalaiset aloittivat hyökkäyksen Venäjää vastaan, tosin venäläiset avustivat suomalaisia antamalla motiivin hyökkäykselle.
Suomi sai pyytämättään elintarvikkeita ja aseita saksalaisilta vai saiko? pääasiassa saksalaisten sotasaaliiksi saamaa kalustoa, mutta hyvään ja oikea aikaiseen tarpeeseen.
Turha meidän on jeesustella, eivät svenskitkään jeesustele. Toiseen maailmansotaan oli valmistauduttu ympäri maailmaa. Tosin Hitler hämmästytti maailman äkkipikaisuudellaan.

Alkuperäinen "natsien hammaskulta" -uutinen on lähes 12 vuoden takaa! Keksitäänkö samat asiat aina uudelleen ja uudelleen?



18.04.-97

http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto/9704/970418/

MTV3 Internet - uutisarkisto



Ruotsi tiesi natsikullan alkuperän?

http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto/9704/970418/9704180346.html

(Päivitetty 20:01)

Tänään Tukholmassa julkistetut asiakirjat osoittavat, että Ruotsin hallitus ja valtionpankki tiesivät, että natsi-Saksan maksuvälineenä käyttämä kulta oli ryövätty juutalaisilta.
Ruotsi suostui vaihtamaan malmia kultaan, koska se oli hyvä kauppa. Natsi-Saksa tarvitsi toisen maailmansodan loppuvaiheissa kaiken liikenevän rautamalmin asetuotantoonsa.
Sodan ulkopuolella pysytellyt Ruotsi oli puolestaan valmis myymään malmia Saksalle hyvällä voitolla, ja maksuvälineenä Saksa käytti kultaa.
Liittoutuneet varoittivat useaan otteeseen Saksan kanssa kauppaa käyviä maita siitä, että kulta oli anastettu juutalaisilta, mutta näitä varoituksia Ruotsissa ei kuunneltu.
Ruotsin valtion omistukseen siirtyi ainakin 34 tonnia kultaa Saksalta, ja uudet, tänään julkisuuteen päästetyt asiakirjat vahvistavat, että sekä valtionpankki että maan poliittinen johto olivat tietoisia kullan alkuperästä: se oli ryövätty juutalaisilta heidän omaisuutensa takavarikon yhteydessä.
Osa oli jopa sulatettu teloitettujen juutalaisten hampaista. Nämä häpeälliset todisteet on esittänyt hiljattain kuollut, 50-luvulla Ruotsin valtionpankkia johtanut Mats Lemne.
Lemne antoi ymmärtää, että Saksa oli uhannut Ruotsia miehityksellä, ellei tämä suostuisi kultakauppoihin. Tätä tietoa eivät kuitenkaan tämänpäiväiset asiakirjat vahvista, kertoo natsikultavyyhtiä penkonut journalisti.
(MTV3/Kari Lumikero)