Jotkut(tietämättömät) väittävät että adventistit ovat kehittäneet uskomuksen että Aadam pyhitti sapattia. Tosiasiassa Raamattu on se luotettava ja varma lähde josta vilpittömät uskovat löytävät totuuden. Raamattu kertoo meille sen että Aadam pyhitti sapattia lankeemuksen jälkeen. Myös Luther oli tästä totuudesta tietoinen: "vieläpä lankeemuksen jälkeen hän (Aadam)piti pyhänä seitsemännen päivän; toisin sanoen hän opetti sinä päivänä lapsiaan, mistä ovat todisteena hänen poikiensa uhrit. Siispä sapatti on maailman alusta asti omistettu juamlanpalvelukselle. --He olisivat sapatinpäivänä kokoontuneet puhelemaan Luojan äärettömästä hyvyydestä, uhranneet, rukoilleet jne. Tätähän tarkoittaa sana "pyhittäminen"". (Martti luther, Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 1-7, s 83; Julkaisija: Suomen Luther-säätiö, 2004).
On siis turha esittää valheita että Ellen White tai kukaan muukaan adventisti olisi keksinyt tämän Aadamin sapatin vieton. Se on kaikkien silmien edessä itse Raamatussa!
On siis turha esittää valheita että Ellen White tai kukaan muukaan adventisti olisi keksinyt tämän Aadamin sapatin vieton. Se on kaikkien silmien edessä itse Raamatussa!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eedenissä ei vietetty sapattia.Miksi olisikaan
Ymmärrän itsekkin, miten KAIKKIIN 10- käskyyn liittyy ihmisen kehitystä ja elämää suojaavat tekijät.Tämän voi helposti ymmärtää ja havaita kun syventyy lähemmin ihmisen kehitykseen yleensä.
Sitä olen aina ihmetellyt, miksi Adventistit eivtä tuo tätä asiaa esille painottaessaan käsyken/kin merkitystä.
Esim. lepopäivään ja sen viettämiseen liittyy tärkeitä asioita ja ymmärräbnkin miten ne ovat ajankohtasi tässä ajassa. Siis kuhn ihmisellä on kiireinen arki elettävänään.
Jos ihminen sairastuu, niin lääkäri yleensä aina huomioi levon tarpeen olipa oireilu fyysisellä taio psyykkisellä alueella.
Jumalalla olisi paljon annettavaa tällä alueella ihmiselle.
No, nyt pauhuna on kohdentunut viikonpäivään,- ei olennaiseen asiaan.
Muuten , tänä aamuna aamuhartaudessa sivuttiin tätä aihetta ja oikeasta näkökulmasta.Sapatti/lepo on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten.
Painotat sapatin suhteen samaa asiaa kuin Jeesus (sapatti on luotu ihmistä varten eikä ihminen sapattia) ja tosi hyvä niin!
Viikonpäivällä taas et pidä väliä - nehän ovat kaikki noin 24-tuntisia, sateisia tai aurinkoisia - meille yhdenveroisia. Vai ovatko ihan. Jos Jumala on opettanut meille periaatteen pitää mitä hyvänsä noista seitsemästä viikonpäivästä lepopäivänä, pyhänä sellaisenä, ja itse pyhittänyt siihen tarkoitukseen ne kaikki, niin ei kai sitten mitään todellista väliä itse päivällä. Mutta onko hän?
Jos taas Jumala on pyhittänyt seitsemästä viikonpäivästä vain yhden tietyn ja erottanut sen muista tuota nimenomaista tarkoitusta varten niin, että Mooseksen mukaan Hän itse omalla sormellaan on kirjoittanut siitä ja kehoittanut meitä muistamaan sen, niin eikö silloinkaan itse päivällä ole väliä? Jos sanoisin, että ei sillä ole väliä, minkä päivän pidän pyhänä, kunhan jonkun pidän, niin silloinhan käytännössä julistaisin, että ei sillä ole väliä, mitä Jumala on pyhittänyt, vaan mitä minä pyhitän. Painopiste siirtyisi Jumalasta ja hänen loppuun suorittamasta (luomis- ja lunastus-)työstään ja sen muistamisesta minuun itseeni ja omiin tekemisiini tavoitellessani lepäämisellä siunauksia itselleni.
Lepääminen on terveellistä ja tosi tärkeää. Sitä tuskin voi liikaa korostaa. Olen tästä kanssasi samaa mieltä. Uskon kuitenkin, että uskovalle on vielä tärkeämpää muistaa, että Jumala on tehnyt hänelle kaiken valmiiksi. Hänen (siis uskovan) osansa on levätä täytetyssä työssä. Muistaa, että "myös sapattini minä annoin teille olemaan merkkinä minun ja teidän välillänne tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät".
Itse en ole löytänyt Raamatusta suoraa mainintaa tai viittausta siitä, että Aadam tai edes Aabraham olisi viettänyt sapattia tai kukaan muukaan ennen Siinain mannaihmeitä. Toki on kuitenkin johdonmukaista ajatella ja uskoa, että he kuitenkin viettivät sitä. Miksi Jumala olisi luonut ja siunannut ja pyhittänyt sapatin (vain) itseään varten. Tai siunannut sen, mutta pidättänyt tuon siunauksen tuhansia vuosia ihmisiltä, joita hän rakasti ja joille tarjosi kaikkea parasta, ja jotka todella tarvitsivat tuota lepoa ja siunausta. Eikö ole johdonmukaista ajatella, että hän tarkoitti, siunasi ja antoi sen kaikille lapsilleen alusta asti. Ei kuitenkaan siksi, että Aadam tai hän itse olisivat olleet ensimmäisenä luomisen jälkeisenä päivänään niin väsyneitä, vaan siksi, että ihminen saisi aloittaa elämänsä mahdollisimman läheisestä yhteydestä käsin Jumalaansa, Luojaansa, Taivaalliseen Isäänsä. Näin itse uskon. Jumala tahtoi viettää luomansa ihmisen kanssa koko luomista seuraavan päivän, jotta ihminen saisi jakaa ilonsa Hänen kanssaan kaikesta siitä, mitä Jumala oli tehnyt ja siitä osasta, minkä iihminen oli hänen rakkautensa kohteena saanut.
Jos on näin, silloin ymmärtääkseni lepopäivässä oleellista ei ole itse lepo, vaan se mihin lepopäivän muistaminen ohjaa huomiomme ja miten se välillisesti vahvistaa suhdettamme Isäämme ja lähimpiimme jakaessamme onnellisen osamme Hänen ja toistemme kanssa Hänessä ja Hänen ansiostaan leväten, johon meillä on varaa Hänen uskollisuutensa tähden.
Ymmärrän ihmisen lepäämisen eli lepopäivän näin kuten se Raamatussa on ilmoitettu.
"Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi" ja seitsemäs päivä on siis lepopiävä, joka tulee pyhitää jne...
Sekin on huomioitava, miten Jeesus muutti sapattiin liittyviä asiita ja tästä myös Jeesusta nuhdeltiinkin.Itsekkin ymmärrän, miten pakanoiden lepopäivä on erilaisempi kuijn Israelin kansalle annettu sapatti käsky/ohjeistus.
Siis ihminen mahdollistuu lepäämään nykyisinkin Sunnuntaina, jolloijn lepopäivä onkin ihmistä varten.
Toisaalta ensimmäinen työpäivä onkin Maanatai.
*
Jos ihminen muuttaa asian siten, että ihminen on sappattia/lepopäivää varten ja ajattelisi niin kuin Advetistit tämän ymmärtävät, niin esim. minulla ongelmoituisi monmi asia, jos jaksottaisin lepopäiväni Lauantain.
Ison Katekismuksen kolmannen käskyn selitykseen, jossa Luther selittää, ettei kristityn tarvitse viettää juutalaisten sapattia vaan hän puhuu sunnuntain puolesta ja selvästi.
vaikka emme päivästä riitele niin lepopäivän perus on sama kuin adventismissa. Me emme kuitenkaan sano että sinun tarvitsee lepopäivää pitää, sen sanoo Jumala ja jos ei se riitä sinulle tai muille niin tehkää sitten vaikka töitä.
2 Moos. 20:2–17; 5 Moos. 5:6–21
Ei ole Raamatun kirjoituksista noussut silmieni eteen Adamin ja Evan elämänkurveista ainoatakaan kirjoitusta sapattiin liittyen..
Niin että turhaan siinä vosuat olemattomista asioista, joita ei ole ainakaan Raamattuun kirjoitettu..
Ellenin kirjallisuudelle aiheesta on yks'hailee, koskapa Jeesukseen uskovat kristityt eivät ole häntä julkisesti profeetakseen tunnustanut..
Mikäli olet rukousmielellä tutkinut myös luomiskertomusta, niin olet havainnut, miten läheinen suhde sieltä paljastuu ihmisparin ja Jumalan, Luojan (itseasiassa samalla Kristuksen), kanssa ennen syntiinlankeemusta.
Sieltä jopa paljastuu, kohdassa 1. Moos. 3:8 (vaikka se tapahtuikin juuri syntiinlankeemuksen tapahduttua), että Jumala oli kävelemässä paratiisissa.
Näinollen ei tarvita paljonkaan logiikkaa sen selvittämiseksi, että Jumalan ja luotujen ihmisten välillä oli näkyvä rakkauden yhteys - he olivat ystäviä.
Siksi on ilmeistä, että kun Luoja oli perjantaina luonut ihmisparin, halusi hän siinä jakaa ihmisystäviensä kanssa täytetyn luomistyön ilonsa. Kun Jumala siis lepäsi luomistyöstään seitsemäntenä päivänä, niin tottakai myös Aadam ja Eeva lepäsivät hänen kanssaan ja iloitsivat hänen kanssaan.
Itseasiassa - ei Jumala lepoa olisi tarvinnut, vaan hän näin antoi esimerkillään viikkolevon siunauksen ihmisille, heidän parhaakseen, fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti.
Samalla Jumala siunasi tämän seitsemännen päivän ja pyhitti sen luomistyön muistoksi ikuisesti.
Siksi, siitä lähtien viikon seitsemäs päivä, lauantai eli sapatti on ollut pyhä lepopäivä ja näin on ainakin maailmanloppuun asti Luojan, Kristuksen omien sanojen mukaan, Matt. 5:17, 18.
Tässä kaikessa ei ole mitään perätöntä vaan väkevä raamatullinen perustus!
tosissaan sitä, että Aatami ja Eeva tekivät Paratiisissa ollessaan kuusi päivää työtä ja sitten seitsemäntenä päivänä viettivät sapattia?
Eihän heidän Paratiisissa ollessaan tarvinnut laisinkaan huolehtia elatuksestaan, koska Isä Jumala oli jo tehnyt valmiiksi kaiken siellä..
Raamattu vastaa näin ja huomaa, ennen syntiinlankeemusta: "Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä." 1. Moos. 2:15
Vaikka Jumala oli luonut kaiken valmiiksi, saivat Aadam ja Eeva tehtävän viljellä ja varjella luomakuntaa. "Työtehtävät" eivät varmasti rasittaneet heitä ennen syntiinlankeemusta vaan antoivat heille iloa siitä, että hekin saivat toteuttaa itseään paratiisissa.
Itseasiassa profeetallisen ilmoituksen mukaan Ilm. 21:1 perustuen, uudessa paratiisimaailmassakin tullaan tekemään vastaavalla tavalla työtä, joka ei rasita, mutta rikastuttaa elämää. Tätä taivaselämää heijastelee myös seuraava Jesajan kuvaus: "He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät;
he eivät rakenna muitten asua, eivät istuta muitten syödä; sillä niinkuin puitten päivät ovat, niin ovat elinpäivät minun kansassani. Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn." Jesaja 65:21, 22
Näinollen olen siis erittäin tosissani uskoessani Aadamin ja Eevan tehneen paratiisissa kuusi päivää työtä ja leväten joka seitsemäntenä päivänä Luojansa kunniaksi ja tämän esimerkin mukaan.