Kysyisin tämän palstan vakituisilta ja satunnaisilta uskovaisilta seuraavaa:
Jumalan olemassaolon todisteena käytetään usein sitä aivan todellista yhteyden, pyhyyden, täyttymyksen, kosketuksen tunnetta jonka te sanotte kokeneenne uskoon tullessanne ja sen jälkeenkin. En epäile yhtään sellaisen tunteen olemassaoloa enkä voimakkuutta.
On kuitenkin olemassa useita muita uskontoja joiden harjoittajat kokevat myös aivan vastaavia voimakkaita tunteita. Munkkeja on elänyt buddhalaisluostareissa satojen vuosien ajan, he ovat omistaneet elämänsä uskonnolleen.Loisteliaat hindutemppelit satojen vuosien takaa kertovat omistautumisesta ja uskosta. Samaanit kokevat voimakkaita elämyksiä ja uskovat todella tekevänsä matkoja yliseen ja aliseen maailmaan. Aboriginaaleilla on tarinansa uniajasta ja he uskovat ne todeksi - ikivanhat kuvat kallioissa kertovat uskonnon säilyneen hyvin pitkiä aikoja.
Miten te uskovaiset selitätte näiden "eriuskoisten" aidot kokemukset? Ovatko ne kaikki harhaa, ja vain teidän kokemuksenne aitoja? Mistä te sen tiedätte? Mitä luulette näiden muiden uskontojen edustajien vastaavan jos heiltä kysytään samaa? Miten voi olla niin että teidän "aito" kokemuksenne on todiste Jumalan olemassaolosta mutta muiden "aidot" kokemukset eivät sitä ole?
Voisiko olla mahdollista että kyky kokea uskonnollista hurmosta vain sattuu olemaan ihmiselle ominainen ja uskottavan uskonnon määrää sitten se missä vaikutuspiirissä kukin on sattunut syntymään?
Odotan mielenkiinnolla vastauksianne.
Jumalan olemassaolon todisteena käytetään usein sitä aivan todellista yhteyden, pyhyyden, täyttymyksen, kosketuksen tunnetta jonka te sanotte kokeneenne uskoon tullessanne ja sen jälkeenkin. En epäile yhtään sellaisen tunteen olemassaoloa enkä voimakkuutta.
On kuitenkin olemassa useita muita uskontoja joiden harjoittajat kokevat myös aivan vastaavia voimakkaita tunteita. Munkkeja on elänyt buddhalaisluostareissa satojen vuosien ajan, he ovat omistaneet elämänsä uskonnolleen.Loisteliaat hindutemppelit satojen vuosien takaa kertovat omistautumisesta ja uskosta. Samaanit kokevat voimakkaita elämyksiä ja uskovat todella tekevänsä matkoja yliseen ja aliseen maailmaan. Aboriginaaleilla on tarinansa uniajasta ja he uskovat ne todeksi - ikivanhat kuvat kallioissa kertovat uskonnon säilyneen hyvin pitkiä aikoja.
Miten te uskovaiset selitätte näiden "eriuskoisten" aidot kokemukset? Ovatko ne kaikki harhaa, ja vain teidän kokemuksenne aitoja? Mistä te sen tiedätte? Mitä luulette näiden muiden uskontojen edustajien vastaavan jos heiltä kysytään samaa? Miten voi olla niin että teidän "aito" kokemuksenne on todiste Jumalan olemassaolosta mutta muiden "aidot" kokemukset eivät sitä ole?
Voisiko olla mahdollista että kyky kokea uskonnollista hurmosta vain sattuu olemaan ihmiselle ominainen ja uskottavan uskonnon määrää sitten se missä vaikutuspiirissä kukin on sattunut syntymään?
Odotan mielenkiinnolla vastauksianne.
Vastaukset 19
Vanhimmat
"Miten te uskovaiset selitätte näiden "eriuskoisten" aidot kokemukset? Ovatko ne kaikki harhaa, ja vain teidän kokemuksenne aitoja? Mistä te sen tiedätte?"
Nuo toisten tuntemukset tulevat tietenkin saatanalta, joka haluaa eksyttää. Hän on tuossa tehtävässä nambö van.
Jos muiden uskontojen väki kokisi aidon tuntemuksen, he huomaisivat, miten väärässä he ovatkaan olleet tuntemuksineen. Oikean Karitsan tuntee sydämessään heti. Valepukit jättävät onton fiiliksen.
Kunhan teemme ahkerasti työtä, saamme varmasti kaikki epäjumaliin uskovat oikealle tielle ja saatana saa turpiinsa.
Jokainen Islamisti tietää kyllä kuinka väärässä oletkaan. Tuo "jumalasi" ei ole muuta kuin ilkeämielinen poltergeist kummitus joka haluaa riivata sinua.
Ota siis Allah sydämeesi ennen kuin on myöhäistä.
Pitää tunte hyvin Pyhät kirjoitukset eli Raaamattu. Kaikki yliluonnolliset kokemukset eivät saa poiketa tai olla ristiriidassa Raamatun opetusten kanssa. On sitten joskus tilanteita, ettei voi ihan tarkkaan sanoa onko ilmestys tai profetia raamatullinen. Silloin Pyhä Henki voi antaa rauhansa ja leponsa, jos tieto "vieras" on pelissä
sitä saa mintä tilaa:-D))))))))))))) Joko uskot?
Kun en usko :o)
Jatkan kyselemistä, ehkäpä vielä joskus ymmärrän...
En kyllä nähnyt mitään mikä antaisi pienintäkään merkkiä vastaamisen yrityksestä.
Yrittäkää nyt vähän skarpata!
Tähän "tunteeseen" on lääketieteellisesti tutkittu syy.
On tieteellisesti tutkittu ja todistettu, että aivot tietyissä tilanteissa/olosuhteissa päästävät liikaa tiettyä hormonia, joka aiheuttaa voimakkaan "tuntemuksen". Tämä "tuntemus" on yksilöllinen jokaisella, johtuen jostain aivolisäkkeen tai aivolohkon koosta/tehosta/koostumuksesta tms. Samaa hormonia erittyy mm. hyvää suklaata syödessä (tai mikä nyt saa sinut syttymään) mutta vain pieninä määrinä.
Hormonin erittyminen voi tapahtua missä vain, kenelle vain, eikä asialla ole Jumala vaan virhe aivojen toiminnassa.
En ole lääkäri enkä osaa selittää tätä yhtään lääketieteellisimmin. Vähän tutkimusta ja löydätte netistä, harmi etten pysty antamaan "tapahtuman" tieteellistä nimitystä.
Lisättäköön vielä että kaikki eivät saa tuntea tätä ihanaa fiilistä.
Itse olen kokenut tämän "tunteen". Ateisti kun ole, sekoitin tunteen vahvaan onnen tunteeseen (nuori ja typerä kun olin). Minun kohdallani seisoin kuin huumattuna n.1,5-2 minuuttia roskapussi kädessä. Ehkä pilvessä tuntuu samalta.
Kiitos fiksusti esitetystä kysymyksestä. En ole varma mitä vastaisin, mutta haluan sanoa edes jotain, koska saatoit esittää kysymyksesi ihan vilpittömästikin, aitoa ymmärrystä hakien?
On totta, että maailmassa on paljon eri uskontoja, ja osa näistä uskonnoista perustuu hyvinkin erilaisiin näkemyksiin siitä, miten ihmisen elämä on saanut alkunsa, ja millainen Luojamme oikein on - mikäli hän ylipäätään olisi meidät luonut. En ole uskontojen asiantuntija, mutta käsittääkseni suurimmassa osassa on kuitenkin paljon yhteneviä piirteitä sen suhteen, millaisia meidän ihmisten itsemme tulisi olla (elää sovussa toisten kanssa, pyrkiä hyvyyteen, kehittyä ihmisenä ja siihen tahtiin). Mikäli näin todella on, niin ehkä silloin kyse voisi olla Jumalan tavasta toimia eri tavoin erilaisten ihmisten suhteen? Esimerkiksi islamin muuttumaton kirjoitus, Koraani, tarjoaa hyvin yksiselkoset elämänohjeet: rukousajat, rukoussuunnat, jopa rukoussisällöt, naisten pukeutuminen yms. on valmiiksi ajateltu ihmisen puolesta. Ehkä tällainen mutkattomuus sopii toisille, ja kenties vain tällaisten ohjeiden avulla he pysyvät ns. kaidalla tiellä. Osalle taas tällaisten rutiinien ehdoton noudattaminen toisi ahdistusta ja tuskaa, ja heidän uskonsa kehittyykin paremmin toista kautta.
"Voisiko olla mahdollista että kyky kokea uskonnollista hurmosta vain sattuu olemaan ihmiselle ominainen ja uskottavan uskonnon määrää sitten se missä vaikutuspiirissä kukin on sattunut syntymään?"
Kyllä, kyky ja varmasti myös halu kokea hurmosta ja yhteenkuuluvuutta muiden kanssa ajaa monet seurakuntasaleille, mutta tämä ei luonnollisestikaan saisi estää esimerkiksi sinunkaan, Thronos, etsintääsi! Jos todella tahtoo löytää yhteyden Jumalaan, tulee ennemmin tai myöhemmin ottaa yhteyttä nimenomaan häneen, ts. rukoilla. Kaikki välikädet matkan varrella ovat aina mahdollisuus siirtää totuuden etsintä erehtyväisten ihmisten käsiin, jotka useimmiten varmasti tarkoittavat hyvää, mutteivät varmasti aina tiedä mistä puhuvat.
Ja kyllä, käsittääkseni useimmiten käy juuri niin, että ihminen päätyy sen uskonnon "harjoittajaksi", minkä pariin on syntynytkin. Ehkä tämä kuitenkin selittyisi juuri sillä, että Jumala olisi rakentanut erilaisia teitä samaan päämäärään? Ehkä on vain luonnollista pysyä siinä uskonnossa ja siinä Jumalakuvassa, mihin on pienestä asti kasvatettu ja kasvanut. Toisaalta ovathan monet vaihtaneetkin uskontokuntaansa.
Eikös Jeesus antanut ymmärtää,että on vain yksi tie joka vie taivaaseen ja se on usko ja usko vain häneen. Nyky trendi näyttää olevan juuri sinun oppisi "monta tietä,sama päämäärä",joka tuntuukin aivan hienolta. Useat uskonnot näyttävätkin opettavan suurinpiirtein samaa,mutta syvempi tarkastelu osoittaakin suuret erot siinä,kuinka ihmisarvo ja elämäntarkoitus määritellään. Useimmiten määreet ovat kristinuskolle vieraita.
Käsitykseni mukaan kaikilla kansoilla on ollut vanhantestamentin kirjoitukset käytössään,sillä olemmehan kaikki Nooan jälkeläisiä.Tästä johtuu se,että useissa kirjoituksissa ympäri maapalloa mainitaan esim. vedenpaisumus. Aikojen saatossa ihminen on omahyväisyyttään muokannut uskontoja mieleisikseen.
Se,kuinka tuomitaan ihminen,joka on syntynyt johonkin muuhun uskontokuntaan kuin kristittyihin,eikä kenties ikinä ole kuullut evankeliumia,on kyllä iso kysymysmerkki. Loogisesti ajatellen ei ihmistä voi tuomita sellaisesta mitä hän ei tiedä rikkoneensa.
Oikeassa olet, ehkä puhuin ohi suuni. Itse olen nimenomaan kristitty, mutta en millään voi aukottomasti mitätöidä muita uskontoja, en ainakaan vielä tässä vaiheessa totuuden etsintääni. Tuntuisi väärältä julistaa, että vain minun uskontoni on oikeassa, kun kyseessä saattaisi olla esimerkiksi tuo edellisessä tekstissäni mainitsemani kuvio. Kun katson muiden uskontokuntien jäseniä, näen heissä hyvin kristillisiä piirteitä, eikä mielestäni olisi mahdoton ajatus, että myös he olisivat Jeesuksen mieleisiä. Tämä on tietysti aina yksilöistä kiinni, kuten kristinuskonkin harjoittajien sisällä.
Mitä tuomitsemiseen tulee, niin Raamatussa mainitaan (jossain roomalaiskirjeessä) jotenkin niin, että hän, joka ei lakia tunne, häntä ei myöskään lain mukaan tuomita. Eli looginen ajattelusi on tästä samaa mieltä Raamatun kanssa.
Voitko pitää edes vaihtoehtona mahdollisuutta, että kaikki uskonnot ovat väärässä? Että uskonnot olisivatkin vain ihmisten tarve selittää hankalia kysymyksiä, joihin ei ole olemassa helppoja vastauksia?
Aikoinani olin varmasti yksi suurimmista epäilijöistä. Kuitenkin kun rukousvastauksia oli tullut kymmenittäin, aloin kallistua uskon puolelle. Siinä vaiheessa olisi ollut hullua olla uskomatta! Sama meininki on jatkunut nyt jo varmaan kymmenisen vuotta, eli vastauksia tulee, eikä minulle henkilökohtaisesti enää ole epäselvää, onko Jumalaa olemassa vai ei. Enkä siis epäile enää uskontojenkaan merkitystä tuossa mainitsemassasi mielessä.
Toivottavasti en kuulosta ylimieliseltä, kun sanon, että Jumala vastaa rukouksiini, kun niin moni kuitenkin valittaa, ettei koskaan saa vastauksia. Tähän haluan todeta sen verran, että Jumala ei - tietenkään - ole mikään koira, jota ihminen voi käskyttää mielensä mukaan, mutta jos ihminen pyytää asioita mitä tarvitsee, hänelle annetaan se. Tästä minulla on liuta omakohtaista kokemusta, joka tosin ei - tietenkään - riitä vakuuttamaan ketään muuta kokemieni tapahtumien jumalallisuudesta ja ihmeellisyydestä. Kokemukset ovat aina henkilökohtaisia, kuten uskokin. Rukoillessa, asioita pyydettäessä, tulee erottaa halu ja tarve toisistaan. Vain jälkimmäinen on sitä, mikä meille on luvattu.
...asiallisesta vastauksesta. Kyllä minä todella ihan vilpittömästi ymmärystä haen, ymmärrystä siitä miksi ihmiset uskovat jumaliin.
Vastaus viivästyi hieman - valvoin viime yön kipinävahtina ja nukahdin äsken kun sain mökin viimein lämpöiseksi.
Loogisesti ajatellenhan jotenkin noin sen pitänee olla kuin sanoit - että kaikki ovat oikeassa - tai väärässä.
Ja jos kaikki ovat oikeassa silloin joko yksi Jumala on kaikkien uskontojen takana tai jumalia on useampia.
Ehkäpä maapallo on jumalien pelilauta, ja pelin loppuessa se jumala saa eniten pisteitä johon useimmat uskovat. Tai kenen nimissä on eniten tapettu tai tehty hyvää, kukapa tietää - tai keneen uskovat ovat suvaitsevaisimpia ja ymmärtäväisimpiä muita kohtaan...
Kukahan saa sitten pisteitä ateisteista?
Jos taas yksi jumala on kaikkien uskontojen takana asia muuttuu toisella lailla mielenkiintoiseksi. Uskonsodat tuntuvat vielä mielettömämmiltä kuin ennen(jos mahdollista).
Maailman synty kai kuitenkin on vain yksi - eri uskontojen erilaiset syntytarinat siis ovat kaikki vain kuvitelmaa. Entäs voisiko joku olla muslimi parillisina päivinä ja juutalainen parittomina, kunhan olisi oikeauskoinen aina kumpaankin kerrallaan? Ja miksi sitten jumalalle olisi pääasia että ihmisillä olisi uskonto kun se toisilta vaatisi hiusten leikkausta, toisilta ohimokiehkuroita, toisilta ehkäisykieltoa ja toisilta selibaattia? Toiset eivät saisi syödä lehmää ja toiset sikaa?
Mikä olisi silloin uskontojen päämäärä ja tarkoitus? Mielenrauha? Entäpä jos sen saavuttaa ilman uskontoa?
Minun mielestäni yksinkertaisin selitys on kertakaikkiaan se, että kaikki uskonnot ovat ihmisten keksintöä.
Sanoit etä monissa uskonnoissa on kristinuskon piirteitä. Jos perehdyt uskontoihin, huomaat että asia on oikeastaan toisinpäin. Kristinuskossa on paljon piirteitä sitä vanhemmista uskonnoista ja on tiettyjä asioita jotka löytyvät lähes jokaisesta uskonnosta, esimerkiksi kultainen sääntö jossakin muodossaan.
Tietyt periaatteet vain tekevät ihmisten yhteiselon helpommaksi ja ne löytyvät sitten usein myös uskonnoista.Eikö olisi yksinkertaisempaa ajatella että siksi ihmiset ovat kuvitelleet ne jumalan antamiksi määräyksiksi?
Esitit että Jumala antaisi erilaiset määräykset erilaisille ihmisille jotta heidän olisi helpompi noudattaa niitä. Erilaisuus ei niinkään mene kansojen kuin yksilöiden mukaan, ja yhdellä kansalla on yleensä yksi uskonto. Ei siis oikein toimiva ajatus tuo.
En ole itse etsimässä "yhteyttä Jumalaan" niinkuin ilmeisesti luulet. Olen ateisti, en usko jumaliin. En kaipaa uskonnollista hurmosta, ilo ja mielihyvä jota saan joka päivä siitä että olen elossa ja kaikesta mitä näen ja koen riittää minulle.
Etsin ymmärrystä siitä miten voi olla mahdollista että ihmiset uskovat johonkin niin epäuskottavaan kuin jumalat.
Luulen että perussyy on yksinkertaisesti lohdutuksen etsiminen siihen ihka ensimmäiseen eroahdistukseen - kun äidin syli ei enää olekaan maailman turvallisin paikka jossa saa kokea ykseyttä ja suojaa, niin se syli sitten keksitään ja turva ja ykseys saadaan kuvitelmista.
Se mihin kaikkein vähiten uskon on, että juuri se Jumala johon synnyinmaassani uskotaan yleisimmin olisi kätevästi myös se ainoa oikea.
harhaa. Mutta mikä on todellisuus? Psykiatria sanoo että kuvitelma on harha, jos senhetkinen kulttuuri ei pidä sitä mahdollisena.
Psykoosin kokeneena ja siitä parantuneena, ymmärtää hyvin, miten ihminen voi tulkita väärin ympärillään tapahtuvia asioita. Tarpeeksi syvällä ollessa aivot jopa tuottavat varsinaisia hallusinaatioita, aistiharhoja.
Itseensä ei siis voi luottaa.
Mutta osittaisessa epätotuudessa ihminen on aina elänyt. Aluksi uskottiin että maa(pallo) on kaiken keskus ja aurinko sekä tähdet kiertävät sitä. Planeettoja varten piti keksiä episyklejä. Valhetta vaikkei aluksi tietoista.
Jopa Einstein uskoi sitten myöhemmin vielä staattiseen maailmankaikkeuteen. Hubblen ja punasiirtymän myötä keksittiinkin sitten alkuräjähdys. Taas oli eletty valheessa.
Tutkittaessa kaukaisten galaksien pyörimistä, saatiin tuloksia, jotka osoittivat niiden tekevän sitä liian lujaa, jolloin selitykseksi piti ottaa pimeä aine.
Vielä myöhemmin uskottiin, että maailmankaikkeuden laajeneminen on hidastumassa painovoiman vaikutuksesta. Kuitenkin tutkittaessa hidastumisvauhtia tietyntyyppisten supernovien valovoimakkuuden avulla saatiinkin tulos, että laajeneminen onkin kiihtymässä. Selitykseksi sanotaan pimeää enegiaa.
Milloin tiedämme lopullisen totuuden asiasta?
Nauravatko tulevat sukupolvet vuosisatojen päästä tiedoillemme samalla tavalla kuin nykyään nauramme uskonnoille ja Marsin kanaville.
Kaikessa pitäisi siis mennä joukon mukana. Ennen totuus tuli poppamiehiltä ja nyt tiedemiehiltä. Aina kuitenkin on kysymys vain senhetkisestä totuudesta.
ja hänen ilmoituksensa raamatussa on muuttumaton. Ei tiedemaailma pysty edes kriittiseen itsetutkiskeluun,saati sitten kertomaan meille mikä on kaiken tarkoitus.
En tarkoita väittää vastaan, mutta eikö Raamatusta ole tehty useita erityylisiä käännöksiä? Eri tulkintoja. Näin olen ainakin käsittänyt. Ei sillä, etteikö Raamattu yleensä olisi kuitenkin oikea opus.
jumalasi on muuttunut paljon, jos verrataan VT ja UT.
VT: jumala muuttui sadistisesta massamurhaajasta, UT:n nynnyksi. Syy tähän on se että jumala huomasi että ihminen pystyi tappamaan jumalan, ja pelästyi pahanpäiväisesti.
Toinen vaihtoehto on että jahve kuoli, ja nyt hänen ainoa poikansa, Mikael Kristus on jumalana, Mikael ei taas ole yhtä vittumainen kuin jahve.
"Ei tiedemaailma pysty edes kriittiseen itsetutkiskeluun,"
Vaihda tiedemaailma teistimaailmaan, niin olet oikeassa, vitun idiootti.
Uskon todistelun pyytäminen ja antaminen on peruslähtökohtaisesti jotenkin hölmöä. Se kun ei ole uskovaiselle sitä tiedettä ja väitettä. Ateistin kyselynhalun heidän ajatuspohjaltaan tietysti ymmärrän.
Tunnekokemukset ovat lyhytaikaisia hetkiä ja totta kai niitä aivoissa tapahtuu muillakin kuin juuri oikean uskon omaavilla ihmisillä. Ei siis mikään "kunnon" todiste.