Ellen Whiten mies James White julkaisi kirjassaan A Word to the ”Little Flock” 1847 Ellenin ensimmäisen näyn, jonka hän näki joulukuussa 1844, siis vähän lokakuussa, 22.10.1844, tapahtuneen pettymyksen jälkeen:
"Rukoillessani perhealttarilla Pyhä Henki tuli päälleni ja näytin nousevan korkeammalle ja korkeammalle, kauas pimeän maailman yläpuolelle. Käännyin katsomaan adventisteja maailmassa, mutta en löytänyt heitä - kun ääni sanoi minulle, ´Katso uudelleen ja katso vähän ylemmäs´. Silloin nostin silmäni ja näin suoran ja kapean polun, heitettynä korkealle maailman yläpuolelle. Tällä polulla adventistit matkasivat Kaupunkiin, joka oli polun loppupäässä. Heillä oli kirkas valo takanaan polun alkupäässä valaisemassa, enkeli kertoi valon olevan Keskiyön Huuto. Tämä valo valaisi koko polun ja antoi valoaan heidän jaloilleen niin, etteivät he kompastuisi. Ja jos he pitivät silmänsä Jeesuksessa, joka oli juuri heidän edellään, johtaen heitä Kaupunkiin, he olivat turvassa. Mutta pian jotkut väsyivät ja sanoivat, että Kaupunki on hyvin kaukana ja he olivat odottaneet pääsevänsä sinne aikaisemmin. Silloin Jeesus rohkaisi heitä nostaen loistavan oikean käsivartensa ja hänen käsivarrestaan tuli loistava valo, joka aaltoili adventistijoukon yllä ja he huusivat hallelujaa! Toiset harkitsemattomasti kielsivät valon takanaan ja sanoivat, että se ei ollut Jumala, joka oli johtanut heidät niin pitkälle. Valo heidän takanaan jätti heidän jalkansa täydelliseen pimeyteen ja he kompastuivat ja heidän silmänsä erkanivat maalista ja menettivät Jeesuksen näköpiiristään, ja he putosivat polulta alas pimeään ja pahaan maailmaan. Oli aivan yhtä mahdotonta heille päästä takaisin polulle ja mennä Kaupunkiin kuin koko pahalle maailmalle, jonka Jumala oli hylännyt." (s. 14)
Ellen kirjoitti ”Minä näin, että mystiset merkit ja ihmeet ja väärät parannukset lisääntyisivät ja leviäisivät. Parannukset, jotka minulle näytettiin eivät olleet parannuksia virheestä totuuteen, vaan pahasta huonompaan, sillä ne, jotka todistavat muutosta sydämessään olivat vain kietoutuneet uskonnolliseen asuun, joka peitti syntisen sydämen pahuuden. Jotkut näyttivät todella kääntyneiltä, pettääkseen Jumalan kansaa; mutta jos heidän sydämensä nähtäisiin, ne olisivat yhtä mustat kuin aina. Saattava enkelini pyysi minua etsimään hengen tuskaa syntisten puolesta, kuten oli ennen. Minä katsoin, mutta en pystynyt näkemään sitä, sillä heidän pelastuksensa aika on ohi." (Martin Mark J. SEVENTH-DAY ADVENTISM AND THE WRITINGS OF ELLEN G. WHITE., luku 5; ottanut lainauksen Present Truth, s. 21-22, elokuu 1849)
"Valtaistuimen edessä näin Adventtikansan, kirkon ja maailman. Näin kaksi seuruetta, yhden kumartuneena valtaistuimen edessä, syvästi kiinnostuneena, kun taas toinen seisoi kiinnostumatta, ja välinpitämättömänä... Sitten Jeesus nousi ylös valtaistuimelta ja suurin osa kumartuneista nousi hänen kanssaan. En nähnyt yhtäkään valon sädettä lähtevän Jeesuksesta välinpitämättömiin joukkoihin sen jälkeen, kun hän nousi ja he jäivät täydelliseen pimeyteen... Sitten käännyin katsomaan joukkoa, joka yhä oli kumartuneena valtaistuimen edessä ja he eivät tienneet, että Jeesus oli lähtenyt siltä. Saatana ilmestyi valtaistuimelle yrittäen jatkaa Jumalan työtä. Minä näin heidän katsovan ylös valtaistuimeen ja rukoilevan, ´Isä, anna meille Henkesi´, silloin Saatana puhalsi heidän päälleen epäpyhän vaikutuksen..." (White Ellen. EARLY WRITINGS osa Experience & Views)
"Rukoillessani perhealttarilla Pyhä Henki tuli päälleni ja näytin nousevan korkeammalle ja korkeammalle, kauas pimeän maailman yläpuolelle. Käännyin katsomaan adventisteja maailmassa, mutta en löytänyt heitä - kun ääni sanoi minulle, ´Katso uudelleen ja katso vähän ylemmäs´. Silloin nostin silmäni ja näin suoran ja kapean polun, heitettynä korkealle maailman yläpuolelle. Tällä polulla adventistit matkasivat Kaupunkiin, joka oli polun loppupäässä. Heillä oli kirkas valo takanaan polun alkupäässä valaisemassa, enkeli kertoi valon olevan Keskiyön Huuto. Tämä valo valaisi koko polun ja antoi valoaan heidän jaloilleen niin, etteivät he kompastuisi. Ja jos he pitivät silmänsä Jeesuksessa, joka oli juuri heidän edellään, johtaen heitä Kaupunkiin, he olivat turvassa. Mutta pian jotkut väsyivät ja sanoivat, että Kaupunki on hyvin kaukana ja he olivat odottaneet pääsevänsä sinne aikaisemmin. Silloin Jeesus rohkaisi heitä nostaen loistavan oikean käsivartensa ja hänen käsivarrestaan tuli loistava valo, joka aaltoili adventistijoukon yllä ja he huusivat hallelujaa! Toiset harkitsemattomasti kielsivät valon takanaan ja sanoivat, että se ei ollut Jumala, joka oli johtanut heidät niin pitkälle. Valo heidän takanaan jätti heidän jalkansa täydelliseen pimeyteen ja he kompastuivat ja heidän silmänsä erkanivat maalista ja menettivät Jeesuksen näköpiiristään, ja he putosivat polulta alas pimeään ja pahaan maailmaan. Oli aivan yhtä mahdotonta heille päästä takaisin polulle ja mennä Kaupunkiin kuin koko pahalle maailmalle, jonka Jumala oli hylännyt." (s. 14)
Ellen kirjoitti ”Minä näin, että mystiset merkit ja ihmeet ja väärät parannukset lisääntyisivät ja leviäisivät. Parannukset, jotka minulle näytettiin eivät olleet parannuksia virheestä totuuteen, vaan pahasta huonompaan, sillä ne, jotka todistavat muutosta sydämessään olivat vain kietoutuneet uskonnolliseen asuun, joka peitti syntisen sydämen pahuuden. Jotkut näyttivät todella kääntyneiltä, pettääkseen Jumalan kansaa; mutta jos heidän sydämensä nähtäisiin, ne olisivat yhtä mustat kuin aina. Saattava enkelini pyysi minua etsimään hengen tuskaa syntisten puolesta, kuten oli ennen. Minä katsoin, mutta en pystynyt näkemään sitä, sillä heidän pelastuksensa aika on ohi." (Martin Mark J. SEVENTH-DAY ADVENTISM AND THE WRITINGS OF ELLEN G. WHITE., luku 5; ottanut lainauksen Present Truth, s. 21-22, elokuu 1849)
"Valtaistuimen edessä näin Adventtikansan, kirkon ja maailman. Näin kaksi seuruetta, yhden kumartuneena valtaistuimen edessä, syvästi kiinnostuneena, kun taas toinen seisoi kiinnostumatta, ja välinpitämättömänä... Sitten Jeesus nousi ylös valtaistuimelta ja suurin osa kumartuneista nousi hänen kanssaan. En nähnyt yhtäkään valon sädettä lähtevän Jeesuksesta välinpitämättömiin joukkoihin sen jälkeen, kun hän nousi ja he jäivät täydelliseen pimeyteen... Sitten käännyin katsomaan joukkoa, joka yhä oli kumartuneena valtaistuimen edessä ja he eivät tienneet, että Jeesus oli lähtenyt siltä. Saatana ilmestyi valtaistuimelle yrittäen jatkaa Jumalan työtä. Minä näin heidän katsovan ylös valtaistuimeen ja rukoilevan, ´Isä, anna meille Henkesi´, silloin Saatana puhalsi heidän päälleen epäpyhän vaikutuksen..." (White Ellen. EARLY WRITINGS osa Experience & Views)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.