Merkki, joka erottaa Jumalan kansan muista (Hes.20:12)
Kuten sapatti oli Israelin kansan tunnusmerkkinä, kun se lähti Egyptistä maalliseen Kananin maahan, se on tänäänkin Jumalan kansan tunnusmerkkinä, kun se lähtee ulos maailmasta päästäkseen taivaalliseen lepoon.
Sapatin pitäminen on Jumalan määräämä keino säilyttää hänen tuntemuksensa ja tehdä ero hänen kuuliaisten alamaistensa ja hänen lakinsa rikkojien välillä.
Sapatti kuuluu Kristukselle. Hän, joka on luonut kaiken, on luonut myös sapatin. Hän erotti sen luomisen muistopäiväksi. Se kertoo, että hän on Luoja että Vapahtaja. Se osoittaa, että hän, joka loi kaiken taivaassa ja maan päällä ja jonka kautta kaikki pysyy voimassa, on seurakunnan pää, ja että hänen voimansa avulla meidät on sovitettu Jumalan kanssa. Sillä hän sanoo Israelista:
Hes. 20:12
”Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät.” - Teen heidät pyhiksi. Näin siis sapatti on merkki Kristuksen voimasta tehdä meidät pyhiksi. Ja se annetaan kaikille, jotka Kristus tekee pyhiksi. Merkkinä hänen pyhittävästä voimastaan sapatti annetaan kaikille, jotka Kristuksen kautta tulevat osallisiksi Jumalan Israelista.
Kaikille jotka ottavat sapatin vastaan merkkinä Kristuksen luomis- ja lunastusvoimasta, se tuottaa suurta iloa. He näkevät siinä Kristuksen ja iloitsevat hänessä. Sapatti kiinnittää heidän mielensä luomistekoihin todistuksena Jumalan valtavasta luanstavasta voimasta. Muistuttaessaan menetetystä Eedenin rauhasta sapatti kertoo myös Lunastajan kautta saavutetusta uudesta rauhasta. Ja koko luonto toistaa hänen kutsuaan: Matt.11:28 ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.”
Sapatti on kultainen lukko, joka yhdistää Jumalan ja hänen kansansa.
Ellen White
Kuten sapatti oli Israelin kansan tunnusmerkkinä, kun se lähti Egyptistä maalliseen Kananin maahan, se on tänäänkin Jumalan kansan tunnusmerkkinä, kun se lähtee ulos maailmasta päästäkseen taivaalliseen lepoon.
Sapatin pitäminen on Jumalan määräämä keino säilyttää hänen tuntemuksensa ja tehdä ero hänen kuuliaisten alamaistensa ja hänen lakinsa rikkojien välillä.
Sapatti kuuluu Kristukselle. Hän, joka on luonut kaiken, on luonut myös sapatin. Hän erotti sen luomisen muistopäiväksi. Se kertoo, että hän on Luoja että Vapahtaja. Se osoittaa, että hän, joka loi kaiken taivaassa ja maan päällä ja jonka kautta kaikki pysyy voimassa, on seurakunnan pää, ja että hänen voimansa avulla meidät on sovitettu Jumalan kanssa. Sillä hän sanoo Israelista:
Hes. 20:12
”Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät.” - Teen heidät pyhiksi. Näin siis sapatti on merkki Kristuksen voimasta tehdä meidät pyhiksi. Ja se annetaan kaikille, jotka Kristus tekee pyhiksi. Merkkinä hänen pyhittävästä voimastaan sapatti annetaan kaikille, jotka Kristuksen kautta tulevat osallisiksi Jumalan Israelista.
Kaikille jotka ottavat sapatin vastaan merkkinä Kristuksen luomis- ja lunastusvoimasta, se tuottaa suurta iloa. He näkevät siinä Kristuksen ja iloitsevat hänessä. Sapatti kiinnittää heidän mielensä luomistekoihin todistuksena Jumalan valtavasta luanstavasta voimasta. Muistuttaessaan menetetystä Eedenin rauhasta sapatti kertoo myös Lunastajan kautta saavutetusta uudesta rauhasta. Ja koko luonto toistaa hänen kutsuaan: Matt.11:28 ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.”
Sapatti on kultainen lukko, joka yhdistää Jumalan ja hänen kansansa.
Ellen White
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.