Laitoshoitoon joutuneella vanhuksella ei ole mitään ihmisoikeuksia. Esim. sairastuessaan ja keskussairaalatasoista hoitoa tarvisevalla ei ole oikeutta päästä tarvitsemaansa hoitoon. Vanhukset ovat laitoksessa vankeina, yhteiskunta "omistaa" heidät, omaisten pyynnöt kaikuvat kuuroille korville.
Soitan vanhemmilleni päivittäin jopa parikin kertaa. Äänestäkin kuulen miten he voivat ja heidän kertomuksensa vahvistaa asian. Hoitajilla on otsaa valehdella heidän voinnistaan! Totuutta ei saa irti millään. Mahtaako olla oikein!
Vanhukset saavat kuulla purnauksia hoitajilta, jos heidän tai heidän yksikkönsä toimintaa on kritisoitu. Sekin on vastoin hoitajan etiikkaa. Potilaat eivät missään tapauksessa saisi joutua tällaista kokemaan.
Potilaan kärsimyksistä ei piitata, särkylääkettä joutuu odottamaan useita tunteja. Se on todella kohtuuton aika kun kysymyksessä on esim. syöpäpotilas, kuten tässä tapauksessa. Hoidon viipymisen syynä on vielä huonommat potilaat!
Olisi paljon järkevämpää ja helpompaa hoitaa potilaat oikea-aikaisesti. Tällöin heidän omatoimisuutensa säilyisi kauemmin ja potilaat olisivat helpommin hoidettavia.
Olen saanut työskennellä vuodeosastolla, jossa potilaista pidettiin hyvää huolta. Heitä kuntoutettiin olivatpa heidän toiminnalliset mahdollisuutensa miten vähäiset tahansa. Heitä autettiin istumaan geriatrisiin tuoleihin, tuettiin ja kiinnitettiin niin etteivät päässeet putoamaan.
Säästöä syntyi ja se palkittiin henkilökunnalle kakkukahvein.
HUONO HOITO TULEE PALJON KALLIIMMAKSI KUIN HYVÄ HOITO.
IHMISARVO KUULUU MYÖS IKÄÄNTYNEILLE IHMISILLE.
Soitan vanhemmilleni päivittäin jopa parikin kertaa. Äänestäkin kuulen miten he voivat ja heidän kertomuksensa vahvistaa asian. Hoitajilla on otsaa valehdella heidän voinnistaan! Totuutta ei saa irti millään. Mahtaako olla oikein!
Vanhukset saavat kuulla purnauksia hoitajilta, jos heidän tai heidän yksikkönsä toimintaa on kritisoitu. Sekin on vastoin hoitajan etiikkaa. Potilaat eivät missään tapauksessa saisi joutua tällaista kokemaan.
Potilaan kärsimyksistä ei piitata, särkylääkettä joutuu odottamaan useita tunteja. Se on todella kohtuuton aika kun kysymyksessä on esim. syöpäpotilas, kuten tässä tapauksessa. Hoidon viipymisen syynä on vielä huonommat potilaat!
Olisi paljon järkevämpää ja helpompaa hoitaa potilaat oikea-aikaisesti. Tällöin heidän omatoimisuutensa säilyisi kauemmin ja potilaat olisivat helpommin hoidettavia.
Olen saanut työskennellä vuodeosastolla, jossa potilaista pidettiin hyvää huolta. Heitä kuntoutettiin olivatpa heidän toiminnalliset mahdollisuutensa miten vähäiset tahansa. Heitä autettiin istumaan geriatrisiin tuoleihin, tuettiin ja kiinnitettiin niin etteivät päässeet putoamaan.
Säästöä syntyi ja se palkittiin henkilökunnalle kakkukahvein.
HUONO HOITO TULEE PALJON KALLIIMMAKSI KUIN HYVÄ HOITO.
IHMISARVO KUULUU MYÖS IKÄÄNTYNEILLE IHMISILLE.
Vastaukset 3
Vanhimmat
juuri näistä syistä. Nyt hän asuu luonamme ja saa varmasti kunnollista ja nimenomaan ihmisarvoista hoitoa ja kohtelua.
Hoitajat puhuvat keskenään siitä, miten omaiset ovat hankalia, mutta tosiasia on se, että omaiset haluavat oikeutta ja ihmisarvoista kohtelua läheisilleen ja heillä on siihen lainmukainen oikeus.
Se on totta, että huono hoito on kallista yhteiskunnalle. Yhden laitospotilaan kustannukset ovat noin 30.000 euroa/vuosi, kun omaishoitajille maksetaan hävyttömän vähän ja siitäkin vähästä pitää vielä maksaa veroa.
Tuntuu siltä, että nyky-yhteiskunnassa ihmisellä ei ole mitään arvoa, kun hänestä ei ole mitään hyötyä.
Omaisten tulisi uskaltaa tuoda epäkohtia julki enemmän - silloin todella saataisiin tietoon kaikki mädännäisyys.
Sinun omaisellasi on oikeus vaatia kunnollista kivunhoitoa. Mikäli hoitajat eivät kerro totuutta - voi syytteen nostaa virkavelvollisuuden rikkomisesta ja mikäli on toteen näytettävissä että kivunhoito on laiminlyöty voi asiasta tehdä hoitovirhesyytteen.
Otimme isämme kotihoitoon. Hänellä oli kuitenkin huonon osastohoidon seurauksena paiseita, joiden takia hänet oli toimitettava sairaalahoitoon, toisella paikkakunnalla. Isäni muutti kotikuntaa saadakseen hoitoa. Asuinpaikkakuntani vuodeosastolla häntä hoidettiin hyvin. Hän oli omatoiminen vuodepotilas.
Vaimo oli kuitenkin entisellä paikkakunnalla eikä hänen siirtoaan kotihoitoon saatu. Hänellä on sydämen vajaatoiminta, johon tarvitsee hapen. En ymmärrä miksi hänelle ei voitaisi laittaa tahdistinta, jolloin hän pärjäisi ilman lisähapetusta.
Eräänä aamuna hoitaja oli herättänyt isäni ja kertonut että hän oli raivonnut yöllä ja särkenyt paikkoja, kallis lasku oli tulossa. Isäni säikähti pahan kerran, kun ei muistanut tehneensä mitään.
Raportissa yöhoitaja kertoi isäni soittaneen kelloa ja huudelleen (ilmeisesti soittamalla ei saanut hoitajaa paikalle). Lisäksi hän oli irrottanut happiviikset ja yöpöydästä pyöritellyt kiinnitys "ruuvin" irti. Mitään ei siis oikeasti ollut särkynyt. Mahdotontahan se olisi ollutkin, isäni ei tällähetkellä pysy pystyssä ja sängyn laidat oli nostettu.
Tämä oli kosto siitä, että edellis iltana olin ihan asiallisesti sanonut, että isäni on päästävä suunnitellusti kontrolli ja tutkimuskäynnille keskussairaalaan. Aiemmin päivällä hoitajat olivat kertoneet ettei häntä lähetetä sinne huonon kuntonsa takia.
Saapa nähdä mitä huomenna tapahtuu. Soitin tänään läänin johtavalle lääkärille ja terveyskeskuksen johtavalle lääkärille. Tiedän, että palautetta on annettu.
Vanhusten hoidosta ja ihmisoikeuksista pitäisi nostaa suuri haloo!
Missähän aktiiviset omaiset piileksii. Tiedän, että omaishoitajia on paljon. Kaikki kunnioitukseni heille. Yhteiskunan edun mukaista olisi tukea heitä huomattavasti enemmän, kuin tällä hetkellä tuetaan.
Valitusten käsittely kestää niin kauan, että vanhukset on jo ehditty sillä välin hoitaa todella huonoon kuntoon. Kuuluuhan HILJAINEN EUTANASIA nykyaikaiseen terveydenhuollon opetukseen.
Asiasta vaietaan vielä aivan liikaa.
Onko oikein, että nielemisvaikeuksia kokevalle ihmiselle sanotaan, ettei häntä kannata lahettää tiputukseen vaikka nestevajaus olisi ilmeinen, koska henkilö sairastaa parantumatonta sairautta nimeltä alzheimer. Elinvuosia saattaa teoriassa olla vaikka kuinka paljon, mutta tietenkin tauti on edennyt siinä määrin pitkälle ettei henkilöstä ole enää yhteiskunnalle hyötyä. Entäpä jos joku keksii vaikka parin vuoden päästä keinon hoitaa alzheimer-potilaita - mitä silloin ajattelee omainen, jonka läheiselle annettiin "armokuolema" vaan sen tähden kun hän ei tilapäisesti pystynyt nauttimaan nestettä tarvittavasti ? Mikä on oikein ? Ottakaa kantaa !!!