Pakko vähän tilittää! Mun ystävä kuoli pari kuukautta sitten äkillisesti. Toisaalta tuntuu normaalilta ja toisaalta tuntuu että hajoan tähän suremiseen. Tuntuu ettei elämässä ole mitään järkeä! Tahdon kuolla! Miksi mun ja kaikkien muidenki pitää olla ilman rakkaita ihmisiä?! Toisinaan on niin ikävä... Tätä on niin mahdotonta käsittää... Ne kaikki ihanat asiat mitä teimme yhdessä... Muistan sen kauniin kesäpäivän ku juteltiin hauskoja juttujamme. Eihän siitä ole kauan kun olit vierelläni ja pidimme hauskaa... Yhtenä päivänä se puhelu, jota vähiten odotat... Se oli niin kamalaa... Kaikki tuntui niin käsittämättömältä... Miten tämmöistä voi tapahtua..? Ystäväni äiti soitti minulle ja olen siitä niin onnellinen. Sain sen kuulla häneltä, enkä keneltäkään toiselta. Toisinaan tekee mieli rikkoa paikat ja kirota maailma alimpaan helvettiin. Tekee mieli huutaa ja vihata niitä ymmärtämättömiä! MINÄ NIIN VIHAAN NIITÄ, VIHAAN, VIHAAN! HE EIVÄT YMMÄRRÄ MITÄÄN! Ne kauniit muistot on kultaa ja hetkeäkään en vaihtaisi pois. Anteeksi ystäväni, olen toisinaan niin katkera. Tuntuu vain niin pahalta... En pakene surua tai sinua, sillä maksan vain hintani siitä, että sain olla luonasi. Kiitos Jumala, että sain tuntea näin ihanan ihmisen. Kiitos, että sallit hänet elämääni.
Anteeksi pieni tilitys. Tiedän, että muut koette samaa tai pahempaa kuin minä, mutta tilitys helpottaa kärsimystä... Voimia teille kaikille surutyöhön.
Anteeksi pieni tilitys. Tiedän, että muut koette samaa tai pahempaa kuin minä, mutta tilitys helpottaa kärsimystä... Voimia teille kaikille surutyöhön.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jumala kantaa sinua surussasi. Teet oikein, kun purat Hänelle tuskaasi. Hän, joka tuo surun, tuo myös lohdutuksen. Olet hieno ihminen, olet ollut ystävällesi todella kullanarvoinen vähintäänkin.
Tulet menemään elämässäsi vielä todella pitkälle, tulet selviytymään, sen näkee kirjoituksestasi, sillä turvaathan sinä siinä Häneen, ainoaan, joka todella sinua tulee auttamaan. Siinä on rikkaus, jota kaikki eivät ymmärrä. Onneksi sinä tiedät sen. Pysy kiinni rukouksissasi. Ne kantavat sinua, Hän kyllä kuulee sinua.
Kiitos kauniista sanoistasi. Hyvä ystäväni, joka on tukenut minua surussani laittoi minulle tämmösien tekstin. Hän löysi sen jostain, ei ole oma keksimä:
Se on kertoo miehestä, joka näkee ikään kuin näyn tai unen. Unessa hän kävelee Luojan kanssa meren rantaa ja heidän jälkeensä jää hiekkaan kahdet jalanjäljet. Sitten se mies näkee taivaalla semmosia välähdyksiä, vähän niinku flash backkeja, elämästään, hänen elämänsä hyviä ja huonoja hetkiä.
Ja sitten se mies kääntyy katsomaan taakseen sitä rantaa ja huomaa että aina ku niissä välähdyksissä on ollut jotain ikävää, on siellä hiekassa vain yhdet jäljet
Sitten se mies kysyy Luojalta: "Kun lähdin seuraamaan sinua, lupasit että et koskaan hylkäisi minua. Kuitenkin näen hiekassa vain yhdet jäljet vaikeuksien aikana. Miksi aina kun olisin tarvinnut sinua eniten hylkäsit minut?
Luoja vastasi: "Rakas lapseni, rakastan sinua enkä koskaan hylkäisi sinua. Kun näit yhdet jäljet hiekassa, minä kannoin sinua."
Tuo oli hyvin kaunis teksti ja kuvaa hyvin sitä mitä sinä sanoit minulle viestissäsi. Kaikkea hyvää elämääsi.