VAIN ADVENTISMI ON TOTUUTTA

http://koti.mbnet.fi/kyti/mita_adventistit_eivat_kerro_ sinulle.htm

http://www.kotiposti.net/~raamattu/kristinusko/suuntauk set/#tapaus_adventtikirkko_ts._seitsemannen_paivan

http://www.argumentti.fi/adventismi/adventismi_tutkivat uomio_ellenwhite.php?id=40

Niin,mitenkähän tämä on ?Eräs adventti sisar kysyi ,olisiko vääräoppi syynä ,kun hän ei tule uskoon ,eihän se riitä että uskoo vain oppi rakennelmaan ja Viimeisen Tuomion sanomaan .

"Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani".
-Joh. 14:6

"Adventismin juuret nykyisessä muodossaan ovat 1800-luvun alkupuoliskolla vauhtiin päässeessä Kristuksen takaisintulon (= adventti) odotuksessa, joka Yhdysvalloissa sai osakseen melkoista huomiota, kun liikkeen puuhamiehet ennustivat Kristuksen tulevan takaisin ajankohtana, joka oli laskettavissa etukäteen.

Viimeinen takaraja tuolle kauan kaivatulle tapahtumalle, jota syksystä 1843 alkaen odotettiin, oli lokakuun 22. päivä 1844.

Kun Kristus ei näyttäytynytkään, seurasi ns. "suuri pettymys", ja liike hajaantui. Sen raunioille syntyi useitakin kirkkokuntia, joista merkittävimmäksi nousivat seitsemännen päivän adventistit.

Kun Jeesus ei tullutkaan maan päälle 22.10.1844, ei kestänyt kauankaan, kun omaksuttiin ajatus, että jotakin tuona päivänä kuitenkin olisi tapahtunut. Syntyi oppi ns. tutkivasta tuomiosta, joka adventistisen käsityksen mukaan tarkoittaa sitä, että mainittuna päivänä Jeesus olisi siirtynyt taivaallisen pyhäkön toiseksi pyhimmästä osastosta kaikkein pyhimpään ja ryhtynyt tutkimaan, ketkä loppujen lopuksi ovat kelvollisia pääsemään taivaaseen.

Se, mitä asiasta alkuun opetettiin, on viimeisten 30 vuoden aikana joutunut kiistelyn kohteeksi.
Monen pastorin työsuhde Adventtikirkkoon (etenkin USA:ssa ja Australiassa) on päättynyt, kun asianomaista on joko aiheellisesti tai aiheettomasti epäilty tämän opin hylkääjäksi.

Ei-adventistien on ollut vaikea nähdä tässä opissa muuta merkitystä kuin sen, että sen tarjosi "suuren pettymyksen" läpikäyneille sen lohdutuksen, että ainakin ennustettu päivämäärä oli oikea, vaikka itse tapahtuma, Jeesuksen toinen tuleminen, jäi kokematta.

Myöhemmin itse päivämääräkin on asetettu kyseenalaiseksi. William Miller laski 15 eri tavalla Kristuksen takaisintulon vuoden. Kaikki hänen laskelmansa päätyivät samaan vuoteen, nekin, joissa oli vuoden laskuvirhe (joka johtui siitä, että kalenterissa ei koskaan ole ollut vuotta 0, vaan vuotta 1 e.Kr. seurasi vuosi 1 j.Kr.).

Käsitys siitä, että Kristuksen takaisintulon kuukausi olisi ollut lokakuu, puolestaan perustui siihen harhakäsitykseen, että pikkuruisen juutalaislahkon, Karaiittien, noudattaman kalenterin mukaan vuonna 1844 juutalaisten suuri sovituspäivä (Jom Kippur) olisi osunut lokakuulle.

Vasta paljon myöhemmin selvisi, että Karaiitit olivat jo kauan ennen vuotta 1844 luopuneet kuukalenterista ja siirtyneet juutalaisten enemmistön noudattamaan aurinkovuosikalenteriin, jonka mukaan Jom Kippur olikin vuonna 1844 syyskuussa.

Kysymys siitä, kummalla on suurempi arvovalta, raamatulla vai adventtikirkon profeetalla Ellen G Whitella, on kirkon ja sen jäsenten kannalta ollut ongelmallinen ja on edelleenkin. Teoriassa raamatun arvovalta on suurempi, mutta käytännössä EGW:n lausunnot usein ovat olleet normatiivisia. Toinen ongelma EGW:n suhteen on se, että hänen massiiviseen kirjalliseen jäämistöönsä mahtuu kiusallisen paljon keskenään ristiriitaisia lausuntoja, joiden yhteensovittaminen on ihan oma taitolajinsa.

Ongelmaksi on viime vuosikymmeninä noussut kysymys EGW:n harjoittamasta ja hänen nimissään harjoitetusta, muiden kirjailijoiden tekstien ja ideoiden plagioinnista, jonka laajuutta kirkon johto on tarmokkaasti yrittänyt vähätellä.

Yleisesti ottaen adventistit ovat olleet verrattain vähän kiinnostuneita niistä asioista, jotka muulle kristikunnalle ovat yhteisiä ja rakkaita ja erittäin kiinnostuneita niistä, jotka muiden uskonsuuntien käsityksen mukaan ovat sivuasioita. Adventtikirkossa on pidetty tarpeellisena keskittyä etenkin niihin asioihin, joista muut kristityt eivät puhu.

Kymmenen käskyn osalta se merkitsee sitä, että lepopäiväkäskystä kirkon piirissä puhutaan ja kirjoitetaan enemmän kuin muista yhdeksästä käskystä yhteensä. Itse asiassa ne yhdeksän muuta käskyä ovat julistuksessa jääneet yllättävänkin vähälle huomiolle. Tätä on perusteltu mm. sillä, että riittää, kun muut kristityt puhuvat niistä"

-http://www.uskontojenuhrientuki.fi/uskonyhteisot/lansimaiset/57-adventistit