ihastus näyttää menevän ohi :S. mieheni onkin sika vaikka seurassani aivan ihana. hän on vieläkin lapsi vaikka on 20. vois sanoa että se oli "rakkautta" ensisilmäyksellä, mutta ei kai.. eipä tässä kauaa olla tunnettukaan toisiamme, hyvä vain että piättelin itteäni ei tuu murskattua toista täysin.. vaikka ollaanki jo suudeltu ja vietetty kahdenkeskesiä hetkiä :). haluun olla vaan kaveri sen kans, kyllä.
olipa pakko nyt toikin sitten kirjoittaa.
olipa pakko nyt toikin sitten kirjoittaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
edeltäkäsi koskaan tiedä mikä suhde kestää, mikä lopahtaa. Usein suhde alkaa suurin odotuksin, sitä ikäänkuin nostaa ihastuksen kohteen jollekin jalustalle, tekee hänestä mielikuvituksessaan virheettömän superihmisen, ja kun enimmät ihatuksen vyöryt alkavat laantua, huomaa että se kuva jonka toisesta loi ei pidäkään paikkaansa.
Silti ei kannata jättää elämättä ja kokematta tunteita. Tsemppiä Sinulle, olet kai vielä aika nuori joten elämä on edessäsi, tulee uusia ihastuksia ja sieltä se oikeakin sitten :)
no joo ei tässä mitn vanhuksia vielä olla :D juolahtipa mieleen että taitaa mua vaan pelottaa että tuun samanlaiseksi ko toi mun renttuni, koska näen oman itteni hänessä enkä tykkää näkemästäni, haluan aikuistua mutten tiä miten ja pelottaa että jos en koskaan saakaan sitä tehtyä O.O.. en ees tiä mihin ammattiin haluan kun mikään työ ei vaikuta TARPEEKSI kiinnostavalta, haluun vaan käydä koulua ja olla kavereitten kans a p u a.
eihän koulunkäynti koskaan ole hukkanheitettettyä, se on sitä omaa pääomaa jota kannattaa kartuttaa !! Ja jos Sinua kerran koulunkäynti kiinnostaa, niin silloinhan olet hyvässä tilanteessa.
Nyt kun ollaan taantuma-ajassa, ei työpaikkoja niin hirveäasti edes ole tarjolla joten aika on tosi hyvä käyttää opiskeluun.
Muutaman vuoden päästä tilanne on ihan toinen, laskukauden jälkeen tulee nousukausi ja työpaikkoja sen myötä.
Ammatinvalinta on aika hankalaa, eihän sitä tiedä edeltäkäsin onko valittu ala se joka loppusiltaan sitten kiinnostaa. Kun ammatti pitäisi vielä valita ennekuin on käytännön kokemusta kyseisestä työstä, saattaa tulla virhevalintoja. Aika moni opiskelee kaksikin ammattia tai vaihtaa opiskelualaa jättäen ensimmäiset opintonsa kesken. Maailma ei siihen kaadu vaikka muutama ylimääräine vuosi menisikin opiskeluissa. Työelämää ehtii kyllä sitten nähdä ihan kyllästymiseen saakka :) Itse olen ollut työelämässä yli neljännesvuosisadan jo...vielä on pitkä sarka edessäpäin ennekuin pääsee vapaaherrattareksi :))
no mutta en mie halua koko loppuelämää kotona asua, mitä jos en KOSKAAN lödä sitä ammattia, joudunko vaan meneen kaupan kassalle ja toivomaan että pääsis siten joskus eläkkeelle....?! meikä haluaa nauttia siittä työstä jota tuun tekemään! siittä vaan että aika paskan näköseltä näyttää kun kiinnostukset on sitä luokkaa että vähän sitä ja vähän tuota ja jos ne sekoittaa yhteen niin ei siitä mitään tule. tai ehkä tuleekin jos vaan mietin tarpeeksi. miten ihmeessä sie sitten sait sen ammattisti päätettyä? mitkä oli syynä siihen että halusit just sen työn?
ensimmäisellä yrittämällä valintaa onnistumaan. Lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle vain sen vuoksi että pääsisin pois kotoa, itsenäistyisin. Koulunkäynti ei paljoa kiinnostanut ja oikeastaan vain ajelehdin muutaman vuoden. Valmistuin opiskelustani aika huonoilla papereilla, mutta pääsin kuitenkin töihin. Huomasin aika äkkiä ettei opiskelemani ala kiinnosta.
Onnistuin pääsemään kesätyöhön toiselle alalle, vaikkei siihen ollut mitään koulutusta. Huomasin sen homman kiinnostavan, ja onnekseni sain jatkaa työpaikassa kesänkin jälkeen. Olin siinä paikassa seitsemän vuotta ja suoritin työni ohella alan ammattikursseja, lopulta ammattitutkinnon.
Nykyän teen samaa työtä omassa yrityksessäni jonka perustin viisitoista vuotta sitten.
Mä uskon että ajatuksesi selkiintyvät aikaa myöten ja löydät vielä sen oman alasi.Ja jonkinverran tarvitsee varmaan myös oppia tinkimään siitä että työn pitäisi olla sellaista josta tykkää yli kaiken. Työ on kuitenkin pääsääntöisesti se millä ansaitaan elanto, ja harrastuksethan voi sitten valita niitä just itseään miellyttäviä. Kompromissien tekemistäkin elämässä tarvitaan.
Arvaas mitä, tänä keskustelu on ollut todella mielenkiintoinen. Kiitos Sinulle ja hirmuisen paljon onnea matkaasi elämäsi poluille.
joo on ollu mielenkiintonen, kiitti neuvoista. joo harrastukset on tosiaankin ne joiden pitää olla semmoista "josta tykkää yli kaiken". ehkä se ei sitten elämää kaadakaan vaikka tuliski valittua "väärä" ala. meikä alkaa selaileen mollin sivuja eri ammateista ja katon vähän erillä periaatteella niitä. ehkä tästä sitten tuleekin jotakin :). enpä näytä ainakaan olevan ainoa jolla noita "tiedottomia" vuosia tulee. hyvät jatkot ja stemppia töihin!