Siis joko kannesta kanteen tai hiukan hyppien, mutta kuitenkin kokonaisina kertomuksina?
Mulla on teoria, että suurin osa uskovaisista lueskelee "jumalan sanaa" ihan pieninä pätkinä ja kuvittelee näkevänsä syviä ajatuksia siellä...
Itse olen lukenut sen ihan tyystin läpi ja se pisti ateismin siemenen itämään. Sehän on siis pelkkä kirja, kun sen sellaisena lukee.
Mulla on teoria, että suurin osa uskovaisista lueskelee "jumalan sanaa" ihan pieninä pätkinä ja kuvittelee näkevänsä syviä ajatuksia siellä...
Itse olen lukenut sen ihan tyystin läpi ja se pisti ateismin siemenen itämään. Sehän on siis pelkkä kirja, kun sen sellaisena lukee.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onhan se tullut luettua. Jälkeenpäin Raamattua plärätessä sitä on ihmetellyt miten sitä nuorena tuhlaakin aikaansa joutavaan roskaan... ;)
Missäköhän asemassa LOTR olis tuhannen vuoden päästä, jos joku uskontokunta sen ympärille kehittyis? Olis kumminkin paremmin ja jäsennellymmin kirjoitettu ;o)
No, menestyyhän skientologiakin, vaikka se oli alunperin sci-fi -kirjailijan vitsiksi aikoma ja sittemmin rahantekokoneeksi muokkaama.
Sci-fistä tuli mieleen, että Tähtien sodan Jedi-uskontoa Voimineen ja Sitheineen kun tarpeeksi propagoisi, niin taatusti uppoaisi. Onhan Jedi-uskonto rekisteröitykin ainakin Australiassa, mutta ihan vaan väestönlaskennan yhteydessä porukan vääntämänä vedätyksenä. ;)
Kirjoja jos lukea meinaa.
moneen kertaan. Ihan hauskoja juttuja, nykyään vaikuttaa aika huonolta kirjalta, noin kirjalliselta kannalta.
Apokryfikirjoissa on mielenkiintoisempaa juttua , niitä kun ei ole sensuroitu kristinuskon tarpeisiin vaan löytyy paljon babylonialaisilta ja sumereilta perittyjä juttuja.
Osa tästä perimätiedosta on osoittautunut todeksi, mikä ei kuitenkaan todista uskonnon oikeellisuudesta taas yhtään mitään.
mutta haluaisin viilata pilkkua ja sanoa sen olevan
kirjakokoelma.
näin on, kaiken lisäksi myös Vanha testamentti on toimitettu kirjakokoelma. Teksti ei edes yhden kirjan sisällä kulje aikajatkumon mukaiseksi vaan tekstin toimittaja on selkeästi jakanut tekstin uudelleen niin että tuntuu lukijasta etenevän loogisesti.
Esim.luomiskertomus on myytintutkimuksen kannalta mielenkiintoinen: viitataan seitsemänpäiväiseen viikkoon joka on selkeästi myöhempi kulttuurikeksintö kuin tarina Edenistä (joka muuten on osoittautunut totuuspohjaiseksi).
Toinen esimerkki toimittamisesta on Esterin kirja. Tuota samaa tarinaa kerrottiin Babyloniassa viihteellisenä ja opettavana tarinana joka kuului sarjaan jossa kerrotaan rakkauden, sateen ja sodan jumalatar Ishtarin (Astarte, Ester) seikkailuista. Raamatussa sitä pidetään totena.
on myös aika editoitu tekele. Alku ja loppu ovat
saman kirjoittajan ja keskiosa runomittainen
raapustus. Outoa.
tarina Edenistä on osoittautunut totuuspohjaiseksi?
Raamattuun tarina Edenistä on kopsattu babylonialaisilta jotka saivat sen sumerilaisilta jotka saivat sen ...no tarina levisi kun lähi-Idän alueelle tuli ekat maanviljelijät. Arkeologisen tiedon perusteella Kaakkois-Turkin alueella kivikauden ihmiset perustivat kulttikeskuksen, elääkseen he keräsivät metsästyksen lisäksi villiviljaa.
Ilmaston muuttuessa heidän oli tukeuduttava yhä enemmän keräilemiinsä kasveihin ja niiden ylläpitoon-> maanviljelys.
Tämä tapahtui Urfan kulttuurissa jonka keskusalue sijaitsee juuri Eufratin ja Tigritin lähteillä (Raamatun paikanmääritys Edenistä ei voisi olla tarkempi).
Urfan kulttuuri levisi kolmelle alueelle, itään Zagros vuorten alueelle, Lähi-Idän alueelle ja Anatoliaan.Sen tuntomerkkejä on mm.koristeaiheet: puut, käärmeet.Esim.sumerilaisissa kertomuksissa kerrotaan "esi-isien" olleen "vuorten henkiä" ja asuneen vuorilla. Göbekli Tepen löydöksissä on selvät viitteet vuorten uskonnolliseen merkityskeen. Tämä saattaa olla syy miksi myöhemmät kivikauden ja pronssikauden maanviljelijät niin Lähi-Idässä, Venäjän arolla kuin Euroopassa pyrkivät hautaamaan vainajansa ja rakentamaan temppelinsä vuorimaisiin muodostelmiin.
kokonaan, mutta siitä on aikaa. Ei ole oikein muistikuvaa siitä, mitä niitä lukiessa silloin ajatteli. Kai jotain sen suuntaista, että ehkä nämä jutut ovat tapahtuneet tai sitten ei.
Mutta oli siellä valtavan pitkästyttäviä tarinoita joistain säännöistä miten joku pyhäkkö pitää rakentaa ja kaikenlaista sekavaa tarinaa muutenkin.
Teini-iässä ajattelin (kiitos rippikoulun), että kukaan ei taatusti kävele vetten päällä eikä herää henkiin kuoltuaan.
En ole lukenut ja tuskin aion edes lukea. Pari raamattua olen kyllä polttanut ja olen jopa pilkannut pyhää henkeä.
Alunperin luin lapsukaisena mummolassa useampaan otteeseen läpi kirjasarjan "Ikuisia kertomuksia" - asia, josta uskovainen mummini oli ylen iloinen, kunnes kävi ilmi, että raamatun kertomuksiin perehtyminen aiheutti ikäviä kysymyksiä ja niihin annetut epätyydyttävät vastaukset puolestaan lapsenuskon hiipumisen.
Vasta paljon myöhemmin, yläasteiässä luin raamatun kokonaan läpi - pääasiassa siksi, että sitä käytettiin minun päähänhakkaamiseeni (paikkakunta, jolla kasvoin oli aika... erikoinen). Oli hyvin tyydytystätuottavaa pystyä lainaamaan suoraan jotain, joka kumoaa yksisilmäisen hihhulin "perustelut" vaikka homojen vihaamiseen. Tai tuntea ainakin ne klassiset ristiriidat, joita raamatusta löytyy. Ei se tietenkään ketään järkiinnyttänyt, mutta...
No jooh, ehkä tärkein idea sen läpilukemisessa on, että siinä huomaa sen olevan koottu irrallisista ja toisiensa kanssa ristiriitaisista lähteistä.
Ja siinä huomaa myös jumalkäsityksen evoluution ihmisten maailmankuvan muuttuessa. Vihaisesta kaupunkijumalasta universaaliksi kolmiyhteydeksi joissakin tuhansissa vuosissa.
Mielestäni se on kiinnostava kirja ja sillä on kiintoisa historia - paljon kerroksia, runsaasti sensurointia, hirveä tappelu käännöksistä ja tulkinnoista...
mutta pätkissä.
Sananlaskut on sekava kokoelma "viisauksia", hauska niitä on lukea.