http://www.flickr.com/photos/pshab/422895344/
I am free!..Not! Onko tämä elämistä täysillä? Eikö tästä ainoasta elämästä pitäisi saada enemmän irti, kun työskentelemänä robottina hautaan asti? Järjestelmä on kasvattanut enemmistön(voitontavoittelunväline) arvostamaan pelkkää rahaa ja materiaa, eikä meitä "syrjäytyneitä" kuunnella tai arvosteta ollenkaan.
I am free!..Not! Onko tämä elämistä täysillä? Eikö tästä ainoasta elämästä pitäisi saada enemmän irti, kun työskentelemänä robottina hautaan asti? Järjestelmä on kasvattanut enemmistön(voitontavoittelunväline) arvostamaan pelkkää rahaa ja materiaa, eikä meitä "syrjäytyneitä" kuunnella tai arvosteta ollenkaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä! Ei ihmisten pitäisi tyytyä elämään, joka on "ihan ok", vaan pitäis tehä oikeesti sitä mitä HALUAA. Kannattais ottaa kaikki irti elämästä ku toista mahollisuutta ei ole.
et ole kovinkaan "syrjäytynyt". Käytät internetiä, katsot varmaankin televisiota, hyvin todennäköisesti käyt kaupoissa vertailemassa vaatteiden hintoja ennen kuin sellaiset ostat, haluat (mahdollisten) lastesi olevan fiksuja, arvostat lakia siinä missä muutkin, jotteivat muut tappaisi sinua sen enempää kuin sinä heitä.
Tämä on meidän kaikkien tapa elää ja näin se on aina ollut. Rahaa on aina "palvottu", sillä se on henkilön ja perustarpeen (ruoka, yösija, etc.) välikäsi. Vaihtoehtona olisi selkeä luonnontila, jossa vain vahvimmat pärjäisivät: ei lakeja, jolloin kaikki olisivat omillaan ja tulisit hyvin nopeasti ryöstetyksi, mukiloiduksi, tapetuksi.
Voithan myös jäädä pitkäaikaistyöttömäksi ja antaa muiden elättää sinut, kuten niin monet jo tekevät. Sekö sitten on elämää (muiden kustannuksella)? Ja sitten ihmetellään, jotta miksi ne työssäkäyvät haukkuvat saamattomia, joita elättävät. Tee sitä, mitä haluat, mutta älä muiden kustannuksella. Järki ja tunteet kohdalleen - moraali takataskussa.
Käytän kyllä internettiä, koska sen sisältöä ei ole toistaikseksi pystytty suodattamaan niin kuin television (vaikka siihen tunnutaan kyllä kovasti pyritävän koko ajan). En käy "shoppailemassa", ostan vain sen mitä tarvitsen. koulun tehtävänä pidän väärin arvojen opettamisen ja "ohjeilmoimaan" ihminen tylsään työhön jotta tämä olisi tuottava kansalainen josta ylemmät voivat hyötyä mahd. paljon. Laki on välttämätön, mutta nykyisellään sen suurin tarkoitus tuntuu olevan puolustaa massimiesten oikeuksia mahdollisimman paljon ja yksilönvapaus on valtaapitäville kirosana. Hyvin yhteiskunta on minua tukenut vaikeina aikoina, kun lääkäri diagnosoi vaikean masennuksen, mutta hoitoa ei saa ilman 4kk purkkiin kusemista.
Työtön olen kieltämättä ollut vajaan vuoden, mutten omasta tahdosta. Työkkärillä ei ole tarjota töitä, joten aikaani pidetään niin arvottomana joudan haravoimaan kunnan pihaa muiden työttömien kanssa. Moraaliin, en taas usko työnteon ainakaan posiiivisesti vaikuttavan, päinvastoin kaikki hyvät on yleensä köyhiä.
Minusta tämä harmaa arki ja oravanpyörä on elämän tuhlausta ja saa oloni usein hyvin ahdistuneeksi ja vihaiseksi.
Me eletään 2000-luvulla. Meillä on koneita, joiden pitäisi vähentää työtä ja helpottaa arkea.
Haluan myös tehdä työtä, ja se voi olla mitä vaan. En ole mikään turhan tärkeä. Mutta haluan työlle vastapainoa.
En kaipaa mitään mersua tai luxusta. Enemmän hyvää elämää, jossa voi matkustaa joskus jonnekin. Ei mihkään turistikohteisiin. Taikka turvallista asumista edullisin kustannuksin. Ei mitään ylikalliita vuokria.
Yleensäkin kaipaan elämää ilman turhaa stressiä. Uskon, että moni on pohjimmiltaan samaa mieltä. Työstä ja etenkin raatamisesta on tullut ihmisen arvon mittari. Sitä parempi jätkä, mitä enemmän painaa ylitöitä.
Ihmiset ovat nykyään ns. individualisteja. Siis ns. koska harva miestä on, me vain luulemme olevamme - tai haluamme mutta emme oikeasti edes tiedä mitä se vaatisi.
Ei se elämä niin kovin kummoista ole, miten sitä pitäisi sitten elää "täysillä"? Kuin viimeistä päivää? Moni väittää elävänsä elämää päivä kerrallaan ja kuin se tämä päivä olisi se viimeinen. En usko että kovinkaan moni tekee tätä oikeasti, kuhan puhuvat.
Ihminen on biologisesti rakennettu niin että asioita suunnitellaan, ainakin joitakin. Ilman suunnittelua ja päättäväisyyttä ihmistä ei olisi olemassa.
Elämästä saa irti ihan hyvin tekemällä töitäkin. Esim rahalla voi matkustaa ja nähdä maailmaa. No voi ilman rahaakin jos on valmis tekemään töitä ruokapalkalla milloin missäkin. Taivaanrannanmaalaamisessa ei oikein ole mitään järkeä koska teot ne ratkaisevat, eivät puheet.
Oikeassa olet materialismissa ja ihmisten välinpitämättömyydessä. Osa ihmisistä on silti ihan ok ja tekevät asioita "oikein", eli vahingoittamatta toisia ihmisiä.
Materialismi on inhimillistä, se on peräisin sieltä samasta paikasta minkä takia mm. urokset eläinmaailmassa tappelevat jopa kuolemaansa asti saadakseen itselleen naaraan jota paritella. Eli lisääntymisvietti joka on vain hieman räjähtänyt käsiin teknologian avustamana. Raha on olemassa vain jotta saisimme aikaan eriarvoisuutta, eli jonkun pitää olla paremmassa asemassa kuin toisen.
Köyhätkin ihmiset asennoituvat positiivisesti rikkaisiin, varsinkin kehitysmaissa ja haluaisivat olla kuin nämä. Niin se vain menee vaikka kuinka päätä iskettäisiin seinään vastalauseeksi inhimillisyyttä vastaan.
Jos työ tuntuu robitin hommilta, kannattaa se vaihtaa. Itse sopeudun ainakin ihan hyvin kahdeksasta-neljään duuniin. Kauan sitten ihmisen elämä oli todellista taistelua eikä 8 tuntia riittänyt edes ruoan hankintaan aina. Olemmeko me parempia ihmisiä kuin he? Ansaitsemmeko me mahdollisuudet elää "täysillä"? Ehkä vastaus on että se on vain utopiaa ja lähes täysillä voi elää tässä yhteiskunnassakin. Itsellemme me säännöt luomme eikä kaikkia lakeja tarvitse noudattaa vain siitä syystä että joku on ne aikoinaan laatinut.
Itse rikon lakeja iloisesti, milloin mitäkin - mutta harvemmin kadun koska en vahingoita muita enkä pyri tahallisesti toimimaan omaatuntoani vastaan. Ihmisessä kun on se punainen lanka jonka mukaan olisi hyvä mennä. Jos sitä tahallaan menee katkomaan ja kapinoimaan sisäisiä rakenteita vastaan, voi olla että tulee suru puseroon.