rakkaudettomuuden henki; Ei toi voi noin sanoa. Mitä toikin tulee tänne palstalle roikkumaan, kun ei mistään mitään tiedä. Tai mitä toikin noita linkkejään tänne tuppaa.
Tunnistaako kukaan itsestään.
--------------------------------------------------
Room. 13:10
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.
1. Kor. 13:4
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
Gal. 5:22
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
Tunnistaako kukaan itsestään.
--------------------------------------------------
Room. 13:10
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.
1. Kor. 13:4
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
Gal. 5:22
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aamen.
Seurakunnan ennalleen asettamiseen kuuluu ensimmäisenä asiana uskovien palauttaminen alkuseurakunnassa vallinneeseen rakkauden yhteyteen, jonka Jeesus asetti suurimmaksi käskyksi omilleen:
”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus”
(Joh. 13:34-35).
Tuo suurin ”oppiasia” oli toiminnassa alkuseurakunnan aikana:
”Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä”
(Apt. 4:32).
Rakkaus ”ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä Totuuden kanssa!”
(1 Kor.13:6).
Totuus ja rakkaus ovat oikeita vain ollessaan yhdessä! Ilman rakkautta ei ole Totuutta, eikä ilman Jumalan Sanan mukaista Totuutta ole oikeaa rakkautta!
Siinä kaikille oikea "uskonsuunta".
Alkukirkosta voidaan sanoa monia asioita,mutta pääasia on tässä Luukkaan todistuksessa millainen oli Pyhän Hengen kaikkitietävän katseen alla seurakunnan tila:
Apt 4:32 ”Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu;.....”
Seuraava jae on kaiken ratkaiseva ja kuvaa heidän tilaansa, joka on saavutettavissa. Siihen voidaan päästä, mutta ei tekemällä jotakin, vaan se voi toteutua:
Apt 4:33 Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heillä kaikilla.
Kielimiehet osaisivat parhaiten kuvailla millainen oli tämä ”suuri armo.”
Kharis de megalee, joka eri käännöksien mukaan on kuvattu: valtava, hyvin suuri, yli kaiken muun oleva.....
Epi pantas autois = oli heillä kaikilla. Epi-prepositio selvittää levinneisyyttä, tässä kai lähinnä: päällä, jonkun päällä leväten, vierellä, kohti....
Jumalan armo oli siis heidän osanaan runsain määrin, valtavana. Onko Jumalan armo nykyään jollakin/joillakin valtava? On ihmisymmärryksen rajoilla edes käsittää, kuinka hirveän suuri tämä valtava on. Onko Jumalan armo sinulle yli kaiken muun oleva?
Jos on Jumalan armon suuruuden täydellisyys, niin mitä voi olla alkusrk:ssa enemmän. Ei voi ainakaan valittaa, ettei Jumala olisi tehnyt riittävästi. On vaikea määritellä, mutta siihen on jotakin aivan valtavaa kätkettynä, kun armo suuntautuu kohti.
He olivat ymmärtäneet Jeesuksen Kristuksen sovitustyön sellaiseksi, että joka on armahdettu, hän pelastettu, hän on turvassa. Tässä me näemme Pyhän Hengen työn alkukirkossa. Jumalan ylenpalttisen armon, armon suuruuden täydellisyys oli kaikkien uskovien yllä leväten heidän päällään. Se tuli heitä kohti, peittäen kaiken, kulkien heidän vierellään ja heidän perässään
Tätä siis sanottiin alkukirkon uskovista. Heillä oli yksi sydän ja Jumalan armon suuruuden täydellisyys oli heidän kaikkien osana. Ihmisinä he olivat aivan samanlaisia kuin me nykyään, mutta heillä oli palava rakkaus Kristukseen. Ja siksi suuri keskinäinen rakkaus. Heillä oli yhtenäinen sanoma. Se oli Kristus-keskeistä, ristikeskeistä, sovituksen ja armon sanomaa, mitä he viljelivät keskenään.
Niin moni yleensä haluaisi tämän lisäksi jotakin muuta pelastukseen. Se oli silloin vierasta tälle jäännökselle, joka oli kasvava uusi Israel. Ristiinnaulitun Jeesuksen kuolemasta alkoi kasvaa uusi verso. Alkusrk. Siinä toteutui Jesajan kautta saatu sana, jossa puustakin jää kanto ja siitä kannosta kasvaa verso, pyhien suku.
Jatko alkukirkossa ei sitten ollut samanlaista kuin alku.
Kului 15 vuotta ja alkukirkko oli täynnä kiistoja Kristuksesta, ja Hänen evankeliumistaan, sovitustyöstä puhuttiin erilaisin merkityksin. Siis 10-15 vuodessa kaikki oli pahasti hajallaan, vaikka työtä tehtiin.
Ja se Apt 4. luvun yksi sielu oli mennyttä, eikä ollut enää samaa keskinäistä rakkautta, mutta se onkin jo eri tarina.
Ja on miettimistä, mihin pitää 'seurakunnan ennalleen asettamisessa' huomio kiinnittää ja kuinka monesti pitää jäännöksen lähteä uuteen kasvuun, versoten entisen jäännöksen kasvettua suureksi puuksi, joka on lahona romahtanut maahan.
Apostolisena aikana toimi alkuseurakunta.
300 -luvulla jKr. alkoi toimia alkukirkko.
Yritit sekoittaa nämä kaksi yhteen.
Seurakunta ja kirkko ovat kaksi eri asiaa.
Jeesus ei perustanut kirkkoa, vaan Jumalan seurakunnan.
Keisarit perustivat kirkon ja paaviuden.
Katso kirjoitus aiheesta:
http://www.Jeesus-on-Herra.com/alkuperainen.htm
kun kirjoitukseni rönsyili Jerusalemin alkusrk:n ja muiden srk:n mukana. Liitän oheen virallisen tahon määritelmän.
http://www.evl.fi/sanasto/selitysA.htm /Aamenesta öylättiin
>> Alkuseurakunta /alkukirkko
Alkuseurakunnalla tarkoitetaan Jerusalemin juutalais-kristillistä seurakuntaa Jeesuksen ylösnousemuksen (n. 30 jKr.) ja Jerusalemin tuhon (70 jKr.) välisenä aikana. Sen kantavana voimana toimivat Jeesuksen veli Jaakob sekä apostolit. Paavalin ja alkuseurakunnan lähetystyön tuloksena syntyivät muut varhaiskristilliset seurakunnat. Näistä ensimmäisen vuosisadan kristillisistä yhteisöistä voidaan käyttää yhteisnimitystä alkukirkko.