Kertokaa nyt, olkaa kilttejä. Se tuntuu olevan teille elämää suurempi asia, mutta MIKSI?
Mihin uskovaiset TARVITSEVAT uskontoa?
Kössönöm
32748
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Uskonnosta en ole niinkään kiinnostunut, mutta hengellisyys ja henkilökohtainen usko on elämisen pohjavire, mielekkyyden antaja ja eettinen perusta. Usko motivoi tekemään hyviä tekoja ja ottamaan huomioon lähimmäisen hänen itsensä tähden. Usko merkitsee luottamusta siihen, että elämä ei ole sokeaa sattumaa eikä kohtalon ivaa. Oikeastaan ihmisen on mahdotonta elää ilman uskoa, jos hän kieltää oman hengellisyytensä, tuo aukko täyttyy jollakin korvikkeella, mutta ihmisyyteen kuuluu aina ja kaikkialla "jumalanmentävä" aukko niin kuin ihmiskunnan historiasta voimme havaita.
Etkö osaa tehdä hyviä tekoja uskomatta johonkin jumalolentoon? Miksi siihen uskominen antaa sinulle kyvyn olla kiltti muille?
Kyllä minä ainakin osaan ihan hyvin elää ilman jumaluskoa, miksi väität, etten osaisi?
"Usko merkitsee luottamusta siihen, että elämä ei ole sokeaa sattumaa eikä kohtalon ivaa."
Ei ole ollut mitään vaikeuksia hyväksyä tosiasiaksi sitä että elämä ON sokeaa sattumaa ja kohtalon ivaa.
"Oikeastaan ihmisen on mahdotonta elää ilman uskoa."
Eletty on jo muutama vuosikymmen, eikä ongelmia vielä.
Miten voit hurmoksessasi edes kuvitella tietäväsi jotain ateistien elämästä. Minä olen ollut uskovainen ja tiedän mitä usko on. Oletko sinä ollut ateisti?
Tiesitkö että Einsteinilla, ihmisellä jonka voisi olettaa olevan maailman ateistisin henkilö, oli hengellinen maailmankuva?
Ateistit joskus rajaavat kaikki hengellisyyden elämäänsä sisällyttävät jumaluskoisiksi, raamattuun takertuviksi tieteen kieltäjiksi.
On kuitenkin myös olemassa hengellisyyttä joka hyväksyy tieteen,evoluution ja logiikan. Tällaiseen hengellisyyteen ei yleensä kasveta jonkin dogmaattisen uskonnon pohjalta, vaan ennemminkin ajautumalla elämäntilanteeseen jossa tulee palava halu tietää: Kuka minä olen?
Tätä kysyessä suuntautuu huomio tietenkin omaan sisimpään. Olenko minä yhtä kuin ajatukseni? Ajatukset kuitenkin muuttuvat koko ajan ympäristön vaikutuksesta ja on myös hetkiä jolloin en ajattele, kuka silloin olen? Olenko ennemminkin jokin joka kokee ajatukset ja tunteet? Jonkinlainen muuttumaton tietoisuus? Tiede ei ole vain löytänyt kehosta mitään mikä synnyttäisi 'elämän' eli tietoisuuden.
Tässä vaiheessa useat alkavat kiinnostua eri uskonnoista. Jeesus puhui sielusta ja Buddha puhui korkeammasta tietoisuudesta (Monet nykyajan filosofit väittävät Jeesuksen olleen 'valaistunut' siinä missä Buddhakin). Useimmissa uskonnoissa itseasiassa käsitellään jotain sielun kaltaista, johon usein liitetään rakkaus ja dualistisen "kyllä tai ei" loogikan ylittävä viisaus.
http://www.freshminds.com/animation/alan_watts_life.html
Yhtä hyvin minä voin sanoa olevan maailman ateistisin henkilö ja samanlaisia on varmaan miljardi.
Minulle hengellisyys on ajatustoimintaa. Tuotan sanoja ja ajatuksia ja toimintaa. Semmoinen ihminen on.
"Oikeastaan ihmisen on mahdotonta elää ilman uskoa, jos hän kieltää oman hengellisyytensä, tuo aukko täyttyy jollakin korvikkeella, mutta ihmisyyteen kuuluu aina ja kaikkialla "jumalanmentävä" aukko niin kuin ihmiskunnan historiasta voimme havaita."
Minäkin elän kokoajan täysissä ruumiin- ja hengenvoimissa. Osaisitko sinä sanoa, kun tunnut tietävän, minkä korvikkeen minä olen ottanut tilalle ja mistä löydän elämästäni sen jumalan mentävän aukon. Itse en sitä aukkoa tunne omaavani. En tiedä, mitä tekisin jumalalla. Mihin tarvitsisin jumalaa? Tuo mainitsemasi hengellisyys on kyllä ehkä enemmänkin henkisyyttä, joka on kyllä vahvasti läsnä minun elämässäni. Se on vain todellisiin asioihin perustuvaa, eikä sitä henkisyyttä voi korvata olemattomilla yliluonnollisuuksilla.
Minusta elämä on suurta sattumaa ja se on ihan okei. Pystyn hyvin elämään tietämättömyyden kanssa. Asioiden selittäminen kummallisilla yliluonnollisuuksilla häiritsisi minua paljon enemmän. Tuntisin itseni epärehelliseksi.
Jos sinulla on kiinnostusta tähän asiaan, suosittelen lukemaan Anthony De Mello - Havahtuminen.
ainakin joku siitä on usein maininnut.
En ole lukenut, mutta mikä ettei.
Olen ennenkin tuota mainostanut, sillä mielestäni siinä on pieni kirja johon on tiivistetty aika paljon hyviä pointteja.
Luin kirja-arvostelun ja jäin ihmettelemään tätä:
"De Mellon perusajatus on, että useimmat ihmiset elävät mekaanisesti, ”unessa”, eivätkä elä tietoista elämää. Havahtuminen on heräämistä tästä unesta, tiedostamista, nykyhetkessä elämistä, kiintymyksistä ja riippuvuuksista irtaantumista, itselle kuolemista. Hengellisyys on havahtumista."
- Mistä hän tuollaisen väitteen tempaisi? Minusta tuossa väitetään jotain toisista ihmisistä, heistä kuitenkaan mitään tietämättä.
Ihan yksinkertaistettuna: Olen hereillä, broilerinkoivet ovat uunissa ja salaatti tehtynä. Ja ihan tasan tarkkaan olen havahtunut siihen, että minulla on kauhea nälkä.
Miksi tehdä elämästä monimutkaisempaa, kuin se on?
http://www.ultra-lehti.com/kirjat/arv-havahtuminen.html
En tiedä osaanko selittää mitä De Mello tarkoittaa "Unessa Olemisella", mutta koitan kuitenkin.
Onko sinulla koskaan ollut sellaista tilannetta että olet täysin varma jostain asiasta, mutta myöhemmin onkin osoittautunut että olet väärässä?
De Mello tarkoittaa, että näemme kaiken tietynlaisen ennakkokäsityksen läpi:
http://www.saunalahti.fi/msiivola/omia/viittoja.html#subjekti&objekti
Esimerkiksi lapsi joka ei ole ikinä nähnyt joutsenta, saattaa tuntikausia hämmästellä niiden kauneutta. Kuitenkin kun lapsi kasvaa, hänelle kerrotaan että kyseessä on joutsen. Tästä lähtien aina kun lapsi katsoo sitä, hän määrittelee kohteen "Joutsen", "Lintu", "Eläin" ja sanoo "Ei kiinnosta, joutsenia olen nähnyt ennenkin."
Ylipäätään De Mello tarkoittaa, että alitajuisen ajatuksista muodostaman maailmankuvamme takia emme näe asioita sellaisena kuin ne ovat. Sellainen joka ei "elä unessa", ei koe kyllästymistä vaan näkee kaikki tilanteet "tuoreina".
Helpoiten tämä näkyy ihmisissä, joista meillä on aina ennakkokuva. Tiedät varmaan kuinka vaikea on suhtautua täysin objektiivisen neutraalisti todella ärsyttävän henkilön mielipiteeseen.
Uskon kuitenkin että kirjan lukemalla sinulle selviää parhaiten mitä De Mello tarkoittaa. Jos luet sen, olisi mielenkiintoista kuulla mitä ajatuksia se herätti.
"Onko sinulla koskaan ollut sellaista tilannetta että olet täysin varma jostain asiasta, mutta myöhemmin onkin osoittautunut että olet väärässä?"
- Todella usein, mutta se johtuu siitä, että muisti pätkii. Olen joskus ollut ihan varma, että silmälasit olen jättänyt yöpöydälle, mutta jostain syystä ne löytyvät jääkaapista.
"Ylipäätään De Mello tarkoittaa, että alitajuisen ajatuksista muodostaman maailmankuvamme takia emme näe asioita sellaisena kuin ne ovat. Sellainen joka ei "elä unessa", ei koe kyllästymistä vaan näkee kaikki tilanteet "tuoreina"."
- Miksi tehdä maailmasta monimutkaisempaa kuin se on?
Kun minä taas kesällä, toivottavasti, menen kissan kanssa pihalle istuksimaan, niin näen ihan varmasti sen kaiken sellaisena, kuin se on. Ja ihastelen kissan onnea, kun se syö ruohoa ja niitä lapsia, jotka tulevat aina kysymään, että saako Karkkia silittää ja sitä, kun haen kioskilta vaniljajäätelöä ja kissa nuolee sitä sormestani.
Tottakai kaikilla on ennakkokäsityksiä, sitähän eläminen ja asioiden oppiminen tuottaa.
"Miksi tehdä maailmasta monimutkaisempaa kuin se on? "
Päinvastoin, on kyse siitä että näkee maailman mahdollisimman yksinkertaisena, sellaisena kuin se on.
Tässä on se ongelma, että tämä näkökulma on niin vaikea,oikeastaan mahdoton selittää sanoin.
Kyse on siitä että tavallisesti olemme niin uppoutuneita omiin ajatuksiin että emme elä täysillä.
Tämä ei tarkoita ettei mielipiteitä saisi olla vaan että tiedostaa myös kaikki alitajuiset mielipiteensä, jolloin tilanteet näkee mahdollisimman selkeästi.
Lisäksi mitä enemmän tiedostamme toimintaamme, sitä suurempi mielenrauha ja mitä suurempi mielenrauha, sitä onnellisempi elämä.
Tässä tulee mukaan hengellisyys. Monet filosofit ja mystikot väittävät että täydellinen tiedostaminen tuo täydellisen mielenrauhan, josta seuraa "valaistumiskokemus".
Edelleen sanon silti että kirja selittää tämän paremmin kuin minä.
alkaa tuntumaan siltä, että minun pitäisi tuntea toisin, kuin tunnen. Siis sinun mielestäsi.
Söin juuri äsken herkullisen aterian, nälkä on poissa, eikä janokaan vaivaa.
Ajattelen omilla aivoillani, koen asiat omalla tavallani, en pakota ketään mihinkään muottiin, ainoa asia mitä toivon on se, että minulle ei sanottaisi miten minun pitäisi elää ja tuntea. Kyse on minun ikiomasta elämästäni, tästä ainoasta.
En yritä saada sinua uskomaan mitään. Teit kuitenkin ketjun, jossa kysyit mihin uskovat tarvitsevat uskoaan. Joten olettaen että olet kiinnostunut asiasta yritin selittää omaa "uskoani" sinulle.
Tällä hetkellä uskon että tietoisella "hetkessä elämisellä" mieleni ei ole niin levoton ja elämäni on onnellisempaa.
Kirja, linkit ja aiemmat postaukseni yrittivät selittää miksi uskon niin.
En väitä että sinun pitäisi uskoa kaikki mitä sanon tai mitä kirja sanoo tai mitään kukaan yleensäkään sanoo, vaan verrata sitä tämänhetkiseen maailmankuvaasi ja tarvittaessa sisällyttää uutta tietoa ja uusia käsityksiä maailmankuvaasi.
"En väitä että sinun pitäisi uskoa kaikki mitä sanon tai mitä kirja sanoo tai mitään kukaan yleensäkään sanoo, vaan verrata sitä tämänhetkiseen maailmankuvaasi ja tarvittaessa sisällyttää uutta tietoa ja uusia käsityksiä maailmankuvaasi."
- Olen utelias luonteeltani ja tutustun mielelläni uusiin asioihin. Kyllä, kysyin miksi jotkut tarvitsevat uskoa. Olet selittänyt asian omalta kannaltasi ja omaan elämääsi liittyen, hyvä niin.
Mutta tähän voisi sitten laittaa jatkokysymyksen, että miksi uskovaiset haluavat muidenkin muuttuvan uskovaisiksi. Mitä se antaa näille ihmisille? Jotain tyydytystäkö?
Tarkoitan lähinnä sitä saarnaamista, että jos et ala uskoa tähän tai tuohon, niin sinun käy huonosti...
"Mutta tähän voisi sitten laittaa jatkokysymyksen, että miksi uskovaiset haluavat muidenkin muuttuvan uskovaisiksi. Mitä se antaa näille ihmisille? Jotain tyydytystäkö?
Tarkoitan lähinnä sitä saarnaamista, että jos et ala uskoa tähän tai tuohon, niin sinun käy huonosti... "
Tähän on varmaan monta syytä ihmisistä riippuen:
-Saarnaamalla muille joku voi koittaa vahvistaa omaa epävarmalla pohjalla olevaa uskoaan.
-Ihmisillä on joukkoon kuulumisen tarve, siksi he yrittävät saada muita "puolelleen".
-Ihmiset pitävät omaa mielipidettään niin oikeana että he auttavat/luulevat auttavansa muita kertomalla siitä niille.
-Saarnaamisessa on aina opettaja ja oppilas suhde, jossa saarnaaja on opettaja. Psykologisesti opettajan asemassa oleva tuntee olevansa oppilaan yläpuolella ja saa siitä mielihyvää.
Yms.
hanki koira!
kaikkien perustelujen tavoittamattomissa. Eikä tunnekokemuksia voi mitenkään välittää sellaisenaan toiselle, niistä voi vain hehkuttaen kertoa.
Jos itsellä ei sellaisia tuntemuksia ole, niin ei niitä voi ikimaailmassa "ymmärtää", mitä se sitten onkin...
Yrittää mahdollisimman tarkasti yrittää kertoa siitä jos pystyt!
Usko ja uskonto ovat kaksi eri asiaa, kyllä sinä sen tiedät.
Uskovainen uskoo johonkin henkiolentoon, joka toimii jossain näkymättömissä ja vaikuttaa siihen uskovien elämään ja sitten on varattuna taivaspaikka, jos vaan uskoo siihen henkiolentoon. Variaatioissa tosin löytyy.
Mutta kysymys kuuluikin, että mihin uskovainen tarvitsee sitä uskoa/uskontoa.
Miksi sitten tarvitaan kaksi sanaa "usko" ja "uskonto", jos ne kerran ovat täsmälleen samaa tarkoittavia?
Usko: Ihmisen henkilökohtainen vakaumus johonkin tiettyyn uskontoon.
Uskonto: Islam, Hindulaisuus, Kristinusko yms.
miksi joku väittää, että ei hänellä ole uskontoa, mutta silti hän uskoo kristinuskon jesseen. Jumalanhulluhan sitä koko ajan jankuttaa, mutta minä en tiedä mikä ero siinä muka olisi.
taivaasta tulisi ja ilmoittaisi, et uskoisi. Turhaa väittelemistä, mutta sitähän janoat: Olet perustanut näköjään elämäsi tärkeimmäksi asiaksi itsesi ja niinpä haluat aina tuoda itseäsi esiin. Väisty sivummalle, niin ihmiset alkavat kertoa... jos haluat, ymmärrät monia asioita, kristityn tie on suora ja täynnään tehtäviä, Kokeile joskus, ota riski. Vai, oletko entinen nk. uskovainen?
>>>>Mihin uskovaiset TARVITSEVAT uskontoa?
Kössönöm Kertokaa nyt, olkaa kilttejä. Se tuntuu olevan teille elämää suurempi asia, mutta MIKSI?
Uskot johonkin henkiolentoon, sano sitä miksi sanot.
>>>>Ihan sama asia
Kössönöm Uskot johonkin henkiolentoon, sano sitä miksi sanot.
itse kerrot, mihin tarvitset aatteen nimeltään ateismi?
ei ole aate.