""Toisaalla 3000 miljardia dollaria, toisaalla 20 miljardia. Siinä on suunnaton ero."
RUOTSALAISKIRJAILIJA HENNING MANKELL VERTASI FINANSSIKRIISIN PELASTUSTOIMIEN MÄÄRÄRAHOJA JA SUMMAA, JOLLA YK:N MUKAAN VOITAISIIN POISTAA NÄLKÄ MAAILMASTA."
Luin tämän Hesarista 14.2. Tuntuu jotenkin käsittämättömältä tämä tilanne. Onko todella niin, että kun oma hyvinvointimme on uhattuna, löytyy 300 miljardia dollaria heti, mutta toisten nälänhätään on 20 miljardia niin iso summa, ettei sitä pystytä löytämään?
Missä on meidän arvomme? Aina löytyy rahaa materian pelastamiseksi, aseiden hankintaan ja muuhun, mutta ihmishenkien pelastaminen katsotaan liian kalliiksi!
Ainakin minä voin huonosti yhteiskunnassa, joka pelaa tällaisten arvojen mukaan. Yhtäkkiä meillä on muka rahaa nostaa armeijan määrärahoja 2% inflaatiokorotusten lisäksi, mutta kehitysmäärärahoja ei ole varaa saada edes sille 0,7% tavoitetasolle. Kuitenkin tämä kuilu, jota koko ajan syvennetään kehittyneiden ja kehitysmaiden välillä, on suurin uhkatekijä tulevaisuuden konflikteihin.
Aivan varmasti edessä on kehitysmaiden kapinat, jotka koskettavat sitten kaikkia. Eikö olisi parempi satsata nyt kapinoiden ehkäisyyn kuin lisätä aseita ja armeijoita tapahtuneiden kapinoiden torjumiseen?
RUOTSALAISKIRJAILIJA HENNING MANKELL VERTASI FINANSSIKRIISIN PELASTUSTOIMIEN MÄÄRÄRAHOJA JA SUMMAA, JOLLA YK:N MUKAAN VOITAISIIN POISTAA NÄLKÄ MAAILMASTA."
Luin tämän Hesarista 14.2. Tuntuu jotenkin käsittämättömältä tämä tilanne. Onko todella niin, että kun oma hyvinvointimme on uhattuna, löytyy 300 miljardia dollaria heti, mutta toisten nälänhätään on 20 miljardia niin iso summa, ettei sitä pystytä löytämään?
Missä on meidän arvomme? Aina löytyy rahaa materian pelastamiseksi, aseiden hankintaan ja muuhun, mutta ihmishenkien pelastaminen katsotaan liian kalliiksi!
Ainakin minä voin huonosti yhteiskunnassa, joka pelaa tällaisten arvojen mukaan. Yhtäkkiä meillä on muka rahaa nostaa armeijan määrärahoja 2% inflaatiokorotusten lisäksi, mutta kehitysmäärärahoja ei ole varaa saada edes sille 0,7% tavoitetasolle. Kuitenkin tämä kuilu, jota koko ajan syvennetään kehittyneiden ja kehitysmaiden välillä, on suurin uhkatekijä tulevaisuuden konflikteihin.
Aivan varmasti edessä on kehitysmaiden kapinat, jotka koskettavat sitten kaikkia. Eikö olisi parempi satsata nyt kapinoiden ehkäisyyn kuin lisätä aseita ja armeijoita tapahtuneiden kapinoiden torjumiseen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Suomen kirkollakin niin paljon rahaa että se pystyisi poistamaan maailman nälänhädät kertaheitolla mutta tekeekö se sen?????
ei, vaan jatkaa vanhan tapansa aina kerää hyvätekeväisyys rahansa kansalaisilta mutta ottaa jopa siitä osan palkkoihin!
Suomen kirkon rahat siihen riittää, mutta lukutaidon opettaminen olisi tärkeää. Ei ole mitenkään itsetään selvää, että pelkän rahan tai ruoan antaminen mitään auttaa. Pitään antaa resursseja, joista tärkein on opettaminen ja opettajien koulutus.
Joo, onhan tuo yksi vaihtoehto, mutta kyllä hakisin tähän laajenpaa vastuuta. Maailmassa katsotaan olevan katsantokannasta riippuen 33 tai 38 teollisuusmaata. Jos laskemme nopeasti, niin se olisi reilu 600 miljoonaa/maa. Siihenkö meidän hyvinvointimme kaatuisi?
Ei tämä asia ratkea hakemalla muita vastuunkantajia vaan vastuu on otettava itse. Tässä tapauksessa tämä itse on kirkkojen lisäksi valtiot, eli omalla kohdallani Suomen valtio.
ovat suurin este ihmisten tasavertaiselle elämiselle kehitysmaissa.
on ehdottomasti tärkein kehtysavun tavoite johon pitäisi satsata kaikissa kehitysmaissa. On monin eri tavoin todistettu, että jos naiset, jotka toimivat jälkikasvun tärkeimpinä kasvattajina, ovat tässä asiassa avain asemassa, jos osaavat lukea ja itse ottaa asioista selvää. Meistä miehistä ei siihen ole.
Minä olen myös aina pitänyt lukutaitoa kaikkein tärkeinpänä asiana tässä kehitysapuasiassa. Mitä useampi osaa lukea, sen vaikeampi on syöttää pajunköyttä ihmisille.
Toinen tietysti tärkeä asia on sallia lukeminen. Jo pelkästään ajattelemalla Kiinaa, tiedämme, että pelkkä lukutaito ei riitä, kun valtion voimin rajoitetaan sitä, mitä saa lukea.
Jos lukutaito jää vain paikallisten uskonkappaleiden tai poliittisten agendojen lukemiseen, ei ole paljoa toivoa asioiden tilan parantumisesta.
Lukutaito ja oma äidinkieli on tehnyt myös Suomesta nykyisen Suomen.
Niin asia todella on. Mutta globaalisti ajateltuna lukutaito on ainoa asia, jolla ihmiset voivat oppia ajattemaan itse.
Vuosikymmeniä on maksettu kehitysapua, joka on kuitenkin suurelta osin ollut joko bisnestukea suomalaisille firmoille toimintaan kehitysmaissa ja myös sitä, että ne rahat ovat menneet vääriin taskuihin.
En tosiaan tiedä miksi asiaa ei ole osattu järjestää niin, että se apu menisi kuten sen on ollut tarkoitus mennä.
Maailmanpankki, kansainväliset suuryhtiöt ja yleinen poliittinen välinpitämättömyys ovat ne asiat, jotka ovat esteenä hyvinvoinnille kaikkialla maaimassa. Kun raha puhuu, ei ihmisistä ole niin väliä.
Ja sitten ovat vielä diktatuurimaat. Mitä niille voi tehdä? Ne ovat ne köyhimmät maat, mutta sinne kun laittaa rahaa, niin mitä sillä tehdään?
Maailma on melkoisen karmea paikka ihmiskunnan enemmistölle.
Homma ei mene niin, että annetaan afrikkalaisille
20 miljardia, ja kaikki ovat sen jälkeen onnellisia.
Joko rahat menevät harvoille valituille, aseisiin
tai ne muuten vaan kulutetaan ja kohta afrikkalaiset
tarvitsevat toisen 20 miljardia.
Ja tuolla rahalla pidetään nälkä vain hetken poissa.
Mitä sen jälkeen? Afrikkalainen odottaa taas
että valkoinen mies tulee apuun. Tähän ollaan
jo opittu joissain maissa afrikassa, töissä ei
tarvi käydä, koska valkoiset maksavat
maleksimisen.
Ongelma ei noissa maissa ole ruuan pula, vaan
yhteiskuntasysteemi (tai oikeastaan sen puute).
Mutta eihän tuossa sanottu, että sinne syydetään rahaa ja annetaan heidän itse jakaa ne parhaaksi katsomallaan tavalla. Pitääkö apu jättää antamatta, koska joku saattaa käyttää väärin sitä? On varmaan olemassa tapoja, joilla tuosta 20 miljardista saataisiin pitenpiaikainen apu, mutta tuntuu siltä, ettei halua tällaiseen pitenpiaikaiseen apuun ole. Tämänhetkinen tilanne palvelee paremmin teollistuneiden maiden talouksia. Afrikka on tällä hetkellä raaka-ainelähde joka ei aiheuta liikaa kilpailua omaa taloutta uhkaamaan. Perimmäinen syy avun antamattomuuteen on kaikesta huolimatta viimekädessä teollisuusmaiden oman edun tavoittelu.
Kehitysmaat jäävät kehitymaiksi, koska monikansalliset yhtiöt ottavat sieltä mitä haluavat ja saavat sen myös, koska korruptoitunut poliittinen eliitti hyötyy siitä ja sallii sen tapahtua.
Se, että näiden maiden kansalaiset eivät tee itse elämästään parempaa, johtuu paljolti uskonnoista ja perinteistä. Puolet kansasta jätetään tavallaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Siis naiset. Uskonnot eristävät heidät. Kyvyt jäävät käyttämättä.
Millä mikään maa voi kehittyä yhtään mitenkään, jos numero yksi on uskonto.