Tämän foorumin käyttäjien kanta kristinuskosta on tullut jo aika selväksi, mutta ollaanko täällä kiinnostuneita henkisyydestä yleensäkkään?
Itse olen hyvin kiinnostunut buddhalaisesta filosofiasta ja sellaisista ajattelijoista kuten Jiddu Krishnamurti, Anthony De Mello, Osho, Chögyam Trungpa,Alan Watts... Yleensäkin olen kiinnostunut tietoisuuden ongelmasta ja siihen liittyvästä henkisyydestä ja filosofiasta.
Linkkejä:
http://www.krishnamurti.fi/opetusten_ydin.htm
http://www.buddha-dharma.info/buddhalainen/sivu3.htm
http://www.youtube.com/watch?v=ERbvKrH-GC4&feature=PlayList&p=5355C7FD01C4505B&playnext=1&index=2
http://www.youtube.com/watch?v=MVXEiYyZKcY&feature=PlayList&p=5355C7FD01C4505B&index=4
Itse olen hyvin kiinnostunut buddhalaisesta filosofiasta ja sellaisista ajattelijoista kuten Jiddu Krishnamurti, Anthony De Mello, Osho, Chögyam Trungpa,Alan Watts... Yleensäkin olen kiinnostunut tietoisuuden ongelmasta ja siihen liittyvästä henkisyydestä ja filosofiasta.
Linkkejä:
http://www.krishnamurti.fi/opetusten_ydin.htm
http://www.buddha-dharma.info/buddhalainen/sivu3.htm
http://www.youtube.com/watch?v=ERbvKrH-GC4&feature=PlayList&p=5355C7FD01C4505B&playnext=1&index=2
http://www.youtube.com/watch?v=MVXEiYyZKcY&feature=PlayList&p=5355C7FD01C4505B&index=4
Vastaukset 18
Vanhimmat
Elä ja anna elää on ainoa henkisyys minkä tarvitsen!
Uskovaisilla, varsinkin jumal osastolla tuntuu olevan periaatteena "Elä ja anna toisten kuolla..." jos satut olemaan eri mieltä heidän kanssaan.
Mitä on henkisyys?
En tiedä osaanko antaa mitään yleismääritelmää henkisyydelle. Minulle se tällä hetkellä merkitsee sitä että ihmisellä saattaa olla fyysisestä kehosta riippumaton tietoisuus ja että sellaiset asiat kuten kauneuden taju ja rakkaus eivät välttämättä ole pelkästään biologisia ominaisuuksia.
"...ihmisellä saattaa olla fyysisestä kehosta riippumaton tietoisuus"
Miten sen erottaa fyysisestä kehosta riippuvaisesta
tietoisuudesta? Missä se sijaitsee?
"...kauneuden taju ja rakkaus eivät välttämättä ole pelkästään biologisia ominaisuuksia"
Vaan... niin mitä biologian lisäksi?
Sori vaan, ei oikein kuulosta kovin fiksulta
pohdiskelulta.
"Sori vaan, ei oikein kuulosta kovin fiksulta
pohdiskelulta. "
Ei se ollutkaan pohdiskelua vaan ennemminkin pohdiskelun tulos. Tai ennemminkin sellainen tuntuma kaiken lukemani ja kokemani jälkeen, että tuossahan voisi olla jotain perää.
En osaa sitä paremmin selittää ja siksi nuo linkit tuossa. Lähinnä kiinnostaa että mitä ajatuksia nuo herättävät muissa.
Henkisyys on periaatteessa hyvin yksinkertainen asia, mutta ei aina käytännössä.
Kukaan ihminen ei liene täydellinen - tai läheskään kokonaan henkistynyt, mutta henkisyys on yksinkertaisesti sitä, että ihminen kulkee HYVYYDEN tiellä. Kokemuksistaan oppii parhaiten ja joskus erilaiset kokemukset kääntävät ihmisen henkisyyden ja hyvyyden tielle.
Oikea tieto on henkisyydessä tärkeää, mutta suuresta informaatiomäärästä on usein vaikea seuloa oikeaa ja luotettavaa tietoa jolla on todellista arvoa. Liiallinen varmuus ei kuulu henkisyyteen - paitsi silloin kun on varmuus jostakin asiasta
Oman tietämättömyyden hyväksyminen ja ymmärtäminen on henkisyydessä tärkeää - kuten maailmankaikkeuden suuruuden ja monimutkaisuudenkin tiedostaminen.
Meinasin jo vastata alkuperäiseen kysymykseesi että joo, voin ateistina olla henkinen, mutta näiden määäritelmiesi jälkeen...
Ei.
Mieli on sidottu aivoihin ja kaikki käytöksemme on loppupeleissä biologian sanelemaa.
Meditoin mielelläni silloin kun minulla on siihen mahdollisuus, pohdiskelen moraalifilosofiaa, saan tyydytystä luonnon kauneudesta, taiteesta, musiikista, pyrin elämässäni olemaan oikeudenmukainen ja olemaan tuottamatta kärsimystä. Mutta minä olen soluautomaateista koostuva otus, jossa ei ole sielua.
Jos henkisyyden edellytys on jokin ylimääräinen osa, "sielu", niin ei, en ole henkinen. Etkä ole sinäkään. Eikä kukaan muukaan.
"Jos henkisyyden edellytys on jokin ylimääräinen osa, "sielu", niin ei, en ole henkinen. Etkä ole sinäkään. Eikä kukaan muukaan. "
Mutta mikä sitten on itse tietoisuus?
Kirjoitin aiemmin toiselle foorumille:
-Jos aivot eivät ole yhteydessä mihinkään sielunkaltaiseen, niin miksi ihmiset eivät ole vain tiedostamattomia robotteja. Eli mikä erottaa ihmisen esim. todella älykkäästä tietokoneesta. Miksi me koemme elämän ja joku kehittynyt robotti ei koe.
-Mielestäni on dogmaattista väittää että kaikki tapahtuu aivoissa. Ajattele vaikka että näkisit hyvin todentuntuista unta. Unessa sinulla olisi keho ja aivot, tekisit unessa tietellisiä kokeita joiden perusteella tekisit johtopäätöksen että kaikki kokemus syntyy aivoissa. Yhtäkkiä kuitenkin heräisit ja huomaat että aivot jota tutkit olikin vain unen luoma illuusio. Miksi et voisi nyt herätä samalla tavalla?
"Eli mikä erottaa ihmisen esim. todella älykkäästä tietokoneesta. Miksi me koemme elämän ja joku kehittynyt robotti ei koe."
Ihmisen erottaa älykkäästä tietokoneesta monimutkaisuus. Tietokoneiden 'tehot' eivät ole vielä lähelläkään aivojen tasoa, joten niillä ei pystytä vielä toteuttamaan ihmisenkaltaista älyä.
Toinen ongelma on vielä sekin, että vaikka koneessa tehot riittäisivätkin, niin emme vielä osaisi ohjelmoida siihen sopivaa älyä.
Onko eläimillä sielua? Onko kaikella elävällä sielu? Eihän bakteerikaan koe elävänsä ja tämä johtuu juurikin siitä, että sillä ei ole kapasiteettia ymmärtää elävänsä, aivan kuin ei ole tietokoneillakaan vielä.
"Unessa sinulla olisi keho ja aivot, tekisit unessa tietellisiä kokeita joiden perusteella tekisit johtopäätöksen että kaikki kokemus syntyy aivoissa. Yhtäkkiä kuitenkin heräisit ja huomaat että aivot jota tutkit olikin vain unen luoma illuusio. Miksi et voisi nyt herätä samalla tavalla?"
Mutta tällöinhän ajatteluni olisi kuitenkin sidottu joihinkin konkreettisiin aivoihin, jotka luovat unen. Tosin jos tämä on vain illuusio, niin mistä voimme tietää sen? Emme oikein mistään, joten onko järkevää tehdä sellaista oletusta?
"Ihmisen erottaa älykkäästä tietokoneesta monimutkaisuus. Tietokoneiden 'tehot' eivät ole vielä lähelläkään aivojen tasoa, joten niillä ei pystytä vielä toteuttamaan ihmisenkaltaista älyä.
Toinen ongelma on vielä sekin, että vaikka koneessa tehot riittäisivätkin, niin emme vielä osaisi ohjelmoida siihen sopivaa älyä."
Voin olla väärässäkin mutta jokin minussa ei ole ikinä sulattanut tätä teoriaa. Mikä on tämä monimutkaisuuden raja jossa yhtäkkiä eliölle syntyy tietoisuus?
Itse uskon tällä hetkellä enemmän siihen että emme ole keho jolla on tietoisuus, vaan ennemminkin olemme se tietoisuus joka kokee kehon, ajatukset ja tunteet (Ja EHKÄ myös vaikuttaa kehon toimintaan jotenkin alitajuisesti)
Ei voida millään muotoa tietää olemmeko oikeasti olemassa tällaisina fyysisinä olentoina vai olemmeko unessa ja jotain ihan muuta.
Mutta luultavasti sinun, kuten minunkin "uni" on nyt jatkunut niin kauan, että ehkä voi perustaa elämänsä tässä unessa siihen luottamukseen, että se on totta tai ainakin jatkuu vielä melko pitkään - ehkä heräämme.. mutta tämä on nyt. Minun uneni sisäisistä unista tämä poikkeaa siitä, että logiikka pelaa, syy-seuraussuhteet pelaavat - tätä unimaailmaa voi ennustaa. Sillä on sisäiset lakinsa ja järjestyksensä. Kelpaa minulle todellisuudeksi.
Tässä todellisuudessa voidaan osoittaa, että mieli tulee aivoista, aivoja manipuloimalla muutetaan mieltä - myös sitä mielen ilmenemää, jota "sieluksi" sanotaan. Muita eläimiä tutkimalla voidaan osoittaa, että meidän kaltaisemme mieli on osa jatkumoa. Sinne ei missään vaiheessa ole tullut mitään hengellistä ekstraa, se on vain tullut monimutkaisemmaksi.
Mielestäni ei voida tietää onko tietokoneella tietoisuus. Aivan varmasti jossain vaiheessa voidaan rakentaa laite, joka tietää olevansa ja myös kertoo sen meille. Siihen voi mennä pitkään, mutta se on vain ajan kysymys ja tietenkin teknologinen haaste saada niin monimutkainen oppiva ja itsejärjestyvä verkko aikaiseksi, että se tuottaisi edes yksinkertaisen mielen.
Sielläpä sitä tuli taas itsekehua oikein tuutin täydeltä! Onko hienoa olla parempi ihminen?
Olet muuten mielestäni mennyt hakoteille noiden oppi-isiesi opeista, kun käytät heitä itsetehostuksen välineenä. He tuskin pitäisivät siitä.
"kun käytät heitä itsetehostuksen välineenä. He tuskin pitäisivät siitä. "
Heitä tuskin kiinnostaa koko asia.
"Sielläpä sitä tuli taas itsekehua oikein tuutin täydeltä! Onko hienoa olla parempi ihminen? "
Mitä tällä tarkoitat? Minusta on mielenkiintoista keskustella tästä aiheesta.
"Viha ylpeys ja kilpailunhalu ovat pahimpia vihollisiamme."
Lainaus keneltä?
Itse lisäisin tuon lainauksen perään negatiivisen asenteen.
Teini-ikäisenä luin valtavan määrän kulttuureja, perinteitä ja taruja käsitteleviä kirjoja ja luulin olevani kovinkin filosofisesti orientoitunut yksilö. Oikeasti olin vain valtavan kiinnostunut siitä, millaisia aivoituksia ihmiset aikaa tappaessaan saavatkaan. Olen yhä.
Toisen vuosikurssin opiskelijana osallistuin filosofian johdantokurssille (3 ov) ja huomasin jo ensimmäisen iltapäivän aikana, että olin väärässä paikassa: koko touhu oli loppumatonta jossittelua ja vatvomista ja turhuuksilla mälläämistä. Kroppa alkaa yhä melkein vääntelehtiä siitä tuskasta, jonka aiheuttaa oletetuista ja/tai kuvitelluista asioista jankkaaminen, joka kaiken lisäksi ei edes johda mihinkään.
Paras kaverini monien vuosien ajan oli mies, joka opiskeli pääaineenaan teoreettista filosofiaa. Autoin häntä kimuranttien ulkomaankielisten teosten lukemisessa, vaikken itse piitannut tai ymmärtänyt niiden sisällöstä hituakaan. En edelleenkään ymmärrä, mikä häntä filosofiassa oikein kiehtoo, kun minä olen jo koko sanalle allerginen. (Niin, kumpikin olemme olleet aina ateisteja, jos se on jollekulle relevanttia. Ja huvittavaa sinänsä, kumpikin meistä on myös filosofian maisteri.)
Siitä huolimatta, että seuraava ajatus on hyvin helppoa (ja joillekuille myös houkuttelevaa) ymmärtää väärin, rohkenen sen ilmaista: eläimiähän täällä ollaan. Osaamme ajatella muihin eläimiin verrattuna aika monimutkaisesti, mutta ne olemisen perusteet ovat kuitenkin ihan yhtä yksinkertaiset: täällä eletään ja kuollaan - ei siitä tarvitse väkisin sen erikoisempaa ilmiötä vääntää. Paitsi tietysti siinä tapauksessa, että saa istua työkseen oliivipuun alla aivojumppaamassa ja kolmesti päivässä tuodaan hyvää murkinaa ja viiniruukku käden ulottuville; voisi minustakin irrota henkisyyttä hiven. ;)
Tässä sinulle ja muille uskoville henkisyydestä ja uskonnoista. Uskonto rajaa ihmisen ajattelua.
"Kun ihminen kulkee henkisen kehittymisen tietä ilman, että hän on sitoutunut noudattamaan tiettyä uskontoa, avautuu ihmiselle rajaton mahdollisuus tutkia ja kehittään itseään kohden korkeampaa tietoisuutta."
Minulle tämä uskovien ja muiden, jotain ihmeellisen syvyyden tavoittelijoiden, puheet henkisyydestä ovat yhtä puppua. Se on pakoa todellisuudesta ja arjesta.
Minusta "henkisyys" (täysin typerä sana, mutta parempaakaan ei ole käytössä) on jotain paljon arkisempaa ja konkreettisempaa. Se on pyrkimys tasa-arvoon, oikeudenmukaisuuteen ja kaiken elämän kunnioittamiseen. Nämä asiat ovat vain liian vaikeita näiden uskonnollisten ja "syvällisten" hömppien harrastajille. Näennäisyys on vienyt tilan todellisuudelta.
Uskovat näen katkerina ihmisinä, jotka antavat itselleen luvan katkeruuteen uskonnon kautta. Sehän on sallittu ja hyväksytty tapa tuomita ja arvostella muita.
Tälläkin palstalla uskovat ilolla ja riemulla, nautintoa saaden, toivottavat ateistit tulimeriin ja ikuisiin kadotuksiin monta kertaa päivässä. Mitä siinä on henkistä tai hengellistä?
tuosta keskustelimme. Anthony de Mellosta oli silloin puhetta. Muistaakseni kysyin, että miksi pitää tehdä asioista turhan monimutkaisia.
Kyllä minä mielelläni tutustun asioihin ja lueskelen kaikenlaista, mutta en tästä elämästä väkisin mitään mysteeriä tee.