Älkää uskoko kaikkea mitä teille sanotaan tai mitä luette, vaan TUTKIKAA myös itse. Jokainen on henkilökohtaisessa vastuussa Jumalalle ja vastaa omista valinnoistaan Jumalan edessä.
Älkää tutkimatta uskoko kaikkea mitä Ellen G White sanoi tai mitä muut ovat hänestä sanoneet, eli älkää tutkimatta uskoko minuakaan.
Ohessa entisen adventistin tekstiä:
"Kääntymykseni
21-vuoden ikäisenä koin kääntymyksen. Muutama kuukausi ennen tätä kokemusta tulin tietoiseksi omasta syntisyydestäni aivan uudella tavalla. Aloin etsiä vastauksia ja joku antoi minulle adventistipastori Morris Venden kirjan erään kirjan. Lukiessani sitä eräs havaitsemani asia muutti elämäni lopullisesti: "Pelastus tulee uskosta". Se oli hätkähdyttävä, uusi käsite minulle.
Siihen asti olin luullut, että pelastun olemalla kuuliainen Jumalalle ja pitämällä kymmenen käskyä. En pysty selittämään luuloani tekojen kautta pelastumisesta. Kukaan ei ollut koskaan minulle opettanut mitään sellaista. Olin vain omaksunut sen koulutukseni ja kokemukseni kautta. Aloin nähdä asioita uudessa valossa. Annoin itseni Jumalalle ja omistin koko elämäni Hänelle .
Ellen White astuu elämääni.
Olin niin innoissani uudestisyntymisestäni, että halusin olla niin hyvä adventisti kuin mahdollista. Niinpä aloin toiminnan jota kesti yli kymmenen vuotta. Luin päivittäin Ellen Whiten kirjoituksia, toisinaan tuntikausia kerrallaan. Suurin kustannuksin kokosin yli 50 Ellen Whiten kirjaa ja hankin hänen kirjoituksiaan CD-Romilla ja uppouduin niihin.
Kaiken kaikkiaan luin yli 10.000 sivua hänen kirjoituksiaan. Opettelin muistamaan kokonaisia kappaleita. Annoin työtovereille ja ystäville Tie Kristuksen luo -kirjoja. Sapatti-iltapäivisin kuljin ovelta ovelle antaen Whiten kirjoja ja Tie Kristuksen luo -kirjoja annoin yli 1000 kappaletta.
Suuri Taistelu - projekti
1992 menin mukaan Suuri Taistelu - projektiin, jonka rahoitti "Finish the Work Ministry" -niminen riippumaton työryhmä. Asuessani Jacksonvillessä, Floridassa, käynnistin projektin, jonka päämäärä oli antaa ihmisille 110.000 korttia, joilla sai ilmaisen Suuri Taistelu -kirjan.
Minusta tuli myöhemmin tämän työryhmän johtokunnan puheenjohtaja. Tässä asemassa ollessani aistin ensimmäisen kerran jotain siitä taistelusta, jota niin usein käydään seurakunnan jäsenten välillä. Erimielisyyksiä syntyi Ellen Whiten kirjoituksista ja muistakin asioista, joiden takia työryhmä hajosi. Vetäjä lähti ja liittyi "Holy Name" -nimiseen liikkeeseen ja johtokunta äänesti työryhmän lopettamisen puolesta. Minä menin adventtikirkkoon hoitelemaan erilaisia tehtäviä ja toimin mm. rahastonhoitajana, avustavana nuorten opettajana ja diakonina. Opetin Raamatun tutkisteluluokassa sapatti-iltapäivisin ja isännöin pientä ryhmää perjantai-iltaisin kotonani.
Ellen White vaikuttaa elämääni
Ellen Whiten kirjoituksilla oli dramaattinen vaikutus elämääni. Huomasin monia sääntöjä, joita minä eikä kukaan muukaan adventisti noudattanut. Aloin listata sääntöjä noudattaakseni niitä. Vaimoni vastusti tätä, mutta puursin eteenpäin. Olimme jo vegetaristeja. Nyt jätimme pois ruokavaliostamme vielä maitotuotteet, etikan, kananmunat ja sokerin. Ajattelette varmaan, että mitä me sitten oikein söimme? Emme paljon mitään. Painoni putosi alle normaalin ja tulin voimattomaksi. Riittämätön ruokavalio yhdistettynä täydellisen elämän pyrkimykseen aiheutti stressin, joka verotti terveyttäni peruuttamattomasti.
Ruokavalion muutoksen lisäksi tein muitakin muutoksia. Kieltäydyin pitämästä vihkisormusta ja vaadin vaimoanikin luopumaan omastaan. Vältin ei-adventistien seuraa paitsi silloin, kun tarkoituksena oli käännyttää heitä adventismiin. Vältin lääkärille menoa ja lääkkeiden käyttöä, jopa asperiinia. Poistimme seiniltämme kaikki perhevalokuvat, koska Ellen White sanoi sen olevan epäjumalien palvontaa. Peruutin henkivakuutuksemme, koska Ellen White käski välttää sijoittamista sellaiseen. Menin jopa niin pitkälle, että pyysin vaimoani vaihtamaan gynekologinsa naispuoliseen. Ellen White sanoi, että naisen oli epäsopivaa mennä miesgynekologille.
Liittyminen "Historiallisiin" adventisteihin
Huomasin pian, että tiukka uskoni Ellen Whiteen erotti minut adventismin valtavirrasta. Vaikka suurin osa adventisteista tunnusti tunnusti uskovansa Ellen Whiteen niin itseasiassa hyvin harva noudatti hänen traditionaalista opetustaan. Niitä, jotka noudattivat Ellen Whiten ja muiden adventistipioneereiden alkuperäisiä opetuksia, kutsutaan "historiallisiksi adventisteiksi". Aloin käydä enemmän ja enemmän itsenäisissä adventtikirkkojen ryhmittymissä kuten "Hope Internationalissa". Uskoin näiden ryhmien julistavan sellaista sanomaa, jota Ellen White sanoi "Suoraksi Todistukseksi". Otin osaa itsenäisten kirkkojen tapahtumiin ja leireihin. Juttelin monien itsenäisten liikkeiden johtajien kanssa kuten Ron Spearin, Jan Marcussenin, Colin ja Russel Standishin. Huomasin pian niiden samojen taisteluluiden ja ristiriitojen, joita käytiin adventtikirkon valtasuunnassa, käytävän myös näissä itsenäisissä suunnissa, vain suuremmassa mittakaavassa. Kiistoja käytiin profeetallisista tulkinnoista, Raamatun versioista, kuinka noudattaa sapattia, ruokavaliosta ja muista aiheista. Yhdestä asiasta oltiin kuitenkin yksimielisiä: valtasuunnan adventismi oli vääristynyt ja vaati uudistusta.
Yritykseni puolustaa Ellen Whitea
Vuonna 1996 löysin Internetistä sivut, joissa hyökättiin Ellen Whiten profeetan asemaa kohtaan. Se oli törkeä loukkaus! Olin närkästynyt, että joku voi arvostella Jumalan profeettaa. Vuosia olin jankuttanut adventisteille kuinka heidän pitäisi olla kuuliaisia Ellen Whitelle. Olin mestari tunnistamaan mitä Ellen Whiten sääntöä joku ei noudattanut ja olin innokas arvostelemaan heitä heidän löyhyydestään. Nyt otin uuden tehtävän ja aioin puolustaa häntä Internetissä. Perustin nettisivut ja sepustin perusteluja selittääkseni joitakin hänen epätavallisia lausuntojaan kuten "amalgamaatio" (ihmisen ja eläimen risteytys, suom. huom.). Pakotin itseni kaikenlaisiin "aivojumppiin" selittääkseni asioita ja mietiskelin aloinko jo venyttämään rehellisyyden rajoja.
Säröjä Ellen Whiten puolustuksessa
Ensimmäiset Ellen Whiteen kohdistuneet epäilykseni ilmaantuivat muutama kuukausi nettisivujeni avaamisen jälkeen. Seurakunnan vanhin William Fagan, White Estaten johtaja, lähetti minulle sähköpostia ja kertoi, että jotkut sivullani olevat aineistot eivät olleet tosia. Tällainen oli J.N. Loughboroughn kirjoittama juttu William Foysta, joka näki näkyjä ennen Ellen Whitea. Fagal totesi, että myöhemmät tutkimukset ovat todistaneet Loughboroughn olleen väärässä. Aloin miettiä, että mitkä muut Loughboroughn kirjoitukset olivat vääriä. Miten oli suuren Raamatun tarina? Entäpä hengityksen lakkaaminen näkyjen aikana? Ihmettelin miksi Loughboroughn antoi vääriä tietoja ja mikä hänen tarkoitusperänsä olivat kirjoittaessaan historian uusiksi. Siitä huolimatta päätin panna epäilykseni syrjään ja luottaa siihen, että Ellen White oli Jumalan profeetta.
Ellen White puolustukseni sortuu
Noin kuukausi tämän jälkeen entinen adventistipastori Dale Ratzlaff haastoi minut lukemaan Canrightin kirjan Ellen Whitestä. Päätin lukea kirjan tarkoituksenani kumota sen väitteet. Vaikka kirjan sisältö alkoikin vaivata mieltäni, päätin todistaa sen väitteet vääriksi. Niinpä menin paikallisen adventistiyliopiston kirjastoon ja kaivoin esille kaikki vanhat dokumentit Ellen Whitesta ja hänen aikalaisistaan mitä vain saatoin löytää. Vietin monta tuntia seuloen materiaalia. Hämmästyksekseni en löytänyt mitään millä kumota Canright. Itse asiassa kaikki näytti tukevan hänen kirjoituksiaan. Olin hämmentynyt. Paneuduin suljetun oven - oppiin ja havaitsin, että Ellen White oli todellakin nähnyt pelastuksen oven olevan suljettu 1844 ainakin yhdessä näyssään. Luin näyn yhä uudelleen ja ponnistelin ymmärtääkseni sen. Vaikka kuinka painiskelin näyn parissa käyttäen kaikki henkiset kapasiteettini muuttaakseni sen järkeväksi, en pystynyt siihen. Se ei muuttunut miksikään. Ellen White oli nähnyt valheellisen näyn. Olin sekaisin ja pettynyt. Päätin tutkia asiaa lisää ennen kuin tekisin päätökseni.
Tutkin hänen terveydentilastaan kirjoitettuja lausuntoja . Hänen omat adventistilääkärinsä olivat tehneet diagnoosin, jonka mukaan hänellä oli hysteria ja katalepsia (jäykkyystila, suom. huom.), joihin sairastuneet potilaat kärsivät harhoista, heidän vartalonsa jäykistyivät ja he melkein lopettivat hengittämisen. Nämä sairaudet saattoivat aiheutua aivoihin kohdistuneesta vammasta ja naisilla tätä esiintyi yleisemmin. Oireet usein katosivat keski-iässä. Ellen Whiten näyt alkoivat harveta ja vihdoin loppuivat kokonaan keski-iässä. Aloin miettiä miksi Jumala antaisi jollekulle näkyjä samalla esiintymistavalla, joka itse asiassa muistutti näiden sairauden esiintymisoireita? Minusta se näytti epätodennäköiseltä yhteensattumalta.
Todisteiden vakuuttavuus
Lopullinen niitti oli sovituspäivä. Luin 3.Moos. 16 luvun ja Hepr.9 ja 10 luvun. Luin ne yhä uudelleen ja uudelleen. Otin esille kreikan sanakirjan ja etsin sieltä sanoja. Kaikki lukemani vakuutti, että Kristus meni kaikkeinpyhimpään taivaaseen astumisensa yhteydessä. Ilman Ellen Whiten näkyä en saanut sovituspäivää sijoitettua vuodelle 1844. Raamattu osoitti sen selkeästi olevan 31 jKr.
Minun täytyi vihdoin myöntää ylivoimaisten todisteiden valossa, ettei Ellen White ollut Jumalan profeetta.
Se mursi minut. Sairastuin fyysisesti ja olin kuusi päivää vuodepotilaana. Masennuin ja lamaannuin. Vasta monen kuukauden päästä erosin adventtikirkosta. En voinut enää tukea järjestelmää, joka ei ollut rehellinen Ellen Whitea koskevassa asiassa.
Myöhempiä havaintoja
Huomasin, etten ollut yksin. Monet nykyiset ja entiset adventistit eivät usko, että Ellen White oli profeetta. Monet kirkon johtajista tietävät Ellen Whiteen kohdistuvat ongelmat, mutta eivät puhu niistä seurakuntalaisten kanssa. Heidän annetaan uskoa "valkoiseen valheeseen" (White lie, suom. huom.). On teologian professoreita, pastoreita ja oppilaita, jotka eivät usko valkoiseen valheeseen. Joka tapauksessa heidän täytyy kuitenkin uskoa edes jossakin määrin säilyttääkseen asemansa. Luulen, että he oikeuttavat tämän tekonsa sanomalla, että Ellen Whiten kirjojen lukeminen on harmitonta. Minä voin todistaa tuon väittämän valheeksi. Kaikkien Ellen Whiten määräyksien noudattaminen ei ainoastaan aiheuta tarpeetonta stressiä ja hankaluuksia, vaan se voi jopa maksaa elämän. Miten? Seuraamalla äärimmäisen rankkaa ruokavaliota ja välttämällä lääkäreitä ja lääkkeitä. Voin todistaa myös hengellisen elämän kuihtumisen. Mitä enemmän luin Todistuksia sen tuomitsevammaksi, arvostelevammaksi ja kovasieluisemmaksi tulin. Jos pidät nettisivujani karskeina, armahda minua. Jumala työskentelee edelleenkin minussa saadakseen tuon hengen minusta ulos"!
- http://koti.mbnet.fi/kyti/33_vuotta_adventtikirkon_aktivistina.htm
Huom! Ellen G Whitella oli diagnisoitu Katalepsia:
"Katalepsia (kr. κατάληψη) on lihasten jännitysjäykkyystila, jossa ihminen äkkiä jäykistyy siihen asentoon jossa sillä hetkellä oli. Tällöin hänen raajojaan on mahdollista asetella erilaisiin asentoihin, joissa ne myös pysyvät. Katalepsia on oireena joissakin aivo- ja mielisairauksissa kuten skitsofreniassa".
-http://fi.wikipedia.org/wiki/Katalepsia
Luottakaamme yksin Raamattuun.
http://koti.mbnet.fi/kyti/aiheet.htm
Älkää tutkimatta uskoko kaikkea mitä Ellen G White sanoi tai mitä muut ovat hänestä sanoneet, eli älkää tutkimatta uskoko minuakaan.
Ohessa entisen adventistin tekstiä:
"Kääntymykseni
21-vuoden ikäisenä koin kääntymyksen. Muutama kuukausi ennen tätä kokemusta tulin tietoiseksi omasta syntisyydestäni aivan uudella tavalla. Aloin etsiä vastauksia ja joku antoi minulle adventistipastori Morris Venden kirjan erään kirjan. Lukiessani sitä eräs havaitsemani asia muutti elämäni lopullisesti: "Pelastus tulee uskosta". Se oli hätkähdyttävä, uusi käsite minulle.
Siihen asti olin luullut, että pelastun olemalla kuuliainen Jumalalle ja pitämällä kymmenen käskyä. En pysty selittämään luuloani tekojen kautta pelastumisesta. Kukaan ei ollut koskaan minulle opettanut mitään sellaista. Olin vain omaksunut sen koulutukseni ja kokemukseni kautta. Aloin nähdä asioita uudessa valossa. Annoin itseni Jumalalle ja omistin koko elämäni Hänelle .
Ellen White astuu elämääni.
Olin niin innoissani uudestisyntymisestäni, että halusin olla niin hyvä adventisti kuin mahdollista. Niinpä aloin toiminnan jota kesti yli kymmenen vuotta. Luin päivittäin Ellen Whiten kirjoituksia, toisinaan tuntikausia kerrallaan. Suurin kustannuksin kokosin yli 50 Ellen Whiten kirjaa ja hankin hänen kirjoituksiaan CD-Romilla ja uppouduin niihin.
Kaiken kaikkiaan luin yli 10.000 sivua hänen kirjoituksiaan. Opettelin muistamaan kokonaisia kappaleita. Annoin työtovereille ja ystäville Tie Kristuksen luo -kirjoja. Sapatti-iltapäivisin kuljin ovelta ovelle antaen Whiten kirjoja ja Tie Kristuksen luo -kirjoja annoin yli 1000 kappaletta.
Suuri Taistelu - projekti
1992 menin mukaan Suuri Taistelu - projektiin, jonka rahoitti "Finish the Work Ministry" -niminen riippumaton työryhmä. Asuessani Jacksonvillessä, Floridassa, käynnistin projektin, jonka päämäärä oli antaa ihmisille 110.000 korttia, joilla sai ilmaisen Suuri Taistelu -kirjan.
Minusta tuli myöhemmin tämän työryhmän johtokunnan puheenjohtaja. Tässä asemassa ollessani aistin ensimmäisen kerran jotain siitä taistelusta, jota niin usein käydään seurakunnan jäsenten välillä. Erimielisyyksiä syntyi Ellen Whiten kirjoituksista ja muistakin asioista, joiden takia työryhmä hajosi. Vetäjä lähti ja liittyi "Holy Name" -nimiseen liikkeeseen ja johtokunta äänesti työryhmän lopettamisen puolesta. Minä menin adventtikirkkoon hoitelemaan erilaisia tehtäviä ja toimin mm. rahastonhoitajana, avustavana nuorten opettajana ja diakonina. Opetin Raamatun tutkisteluluokassa sapatti-iltapäivisin ja isännöin pientä ryhmää perjantai-iltaisin kotonani.
Ellen White vaikuttaa elämääni
Ellen Whiten kirjoituksilla oli dramaattinen vaikutus elämääni. Huomasin monia sääntöjä, joita minä eikä kukaan muukaan adventisti noudattanut. Aloin listata sääntöjä noudattaakseni niitä. Vaimoni vastusti tätä, mutta puursin eteenpäin. Olimme jo vegetaristeja. Nyt jätimme pois ruokavaliostamme vielä maitotuotteet, etikan, kananmunat ja sokerin. Ajattelette varmaan, että mitä me sitten oikein söimme? Emme paljon mitään. Painoni putosi alle normaalin ja tulin voimattomaksi. Riittämätön ruokavalio yhdistettynä täydellisen elämän pyrkimykseen aiheutti stressin, joka verotti terveyttäni peruuttamattomasti.
Ruokavalion muutoksen lisäksi tein muitakin muutoksia. Kieltäydyin pitämästä vihkisormusta ja vaadin vaimoanikin luopumaan omastaan. Vältin ei-adventistien seuraa paitsi silloin, kun tarkoituksena oli käännyttää heitä adventismiin. Vältin lääkärille menoa ja lääkkeiden käyttöä, jopa asperiinia. Poistimme seiniltämme kaikki perhevalokuvat, koska Ellen White sanoi sen olevan epäjumalien palvontaa. Peruutin henkivakuutuksemme, koska Ellen White käski välttää sijoittamista sellaiseen. Menin jopa niin pitkälle, että pyysin vaimoani vaihtamaan gynekologinsa naispuoliseen. Ellen White sanoi, että naisen oli epäsopivaa mennä miesgynekologille.
Liittyminen "Historiallisiin" adventisteihin
Huomasin pian, että tiukka uskoni Ellen Whiteen erotti minut adventismin valtavirrasta. Vaikka suurin osa adventisteista tunnusti tunnusti uskovansa Ellen Whiteen niin itseasiassa hyvin harva noudatti hänen traditionaalista opetustaan. Niitä, jotka noudattivat Ellen Whiten ja muiden adventistipioneereiden alkuperäisiä opetuksia, kutsutaan "historiallisiksi adventisteiksi". Aloin käydä enemmän ja enemmän itsenäisissä adventtikirkkojen ryhmittymissä kuten "Hope Internationalissa". Uskoin näiden ryhmien julistavan sellaista sanomaa, jota Ellen White sanoi "Suoraksi Todistukseksi". Otin osaa itsenäisten kirkkojen tapahtumiin ja leireihin. Juttelin monien itsenäisten liikkeiden johtajien kanssa kuten Ron Spearin, Jan Marcussenin, Colin ja Russel Standishin. Huomasin pian niiden samojen taisteluluiden ja ristiriitojen, joita käytiin adventtikirkon valtasuunnassa, käytävän myös näissä itsenäisissä suunnissa, vain suuremmassa mittakaavassa. Kiistoja käytiin profeetallisista tulkinnoista, Raamatun versioista, kuinka noudattaa sapattia, ruokavaliosta ja muista aiheista. Yhdestä asiasta oltiin kuitenkin yksimielisiä: valtasuunnan adventismi oli vääristynyt ja vaati uudistusta.
Yritykseni puolustaa Ellen Whitea
Vuonna 1996 löysin Internetistä sivut, joissa hyökättiin Ellen Whiten profeetan asemaa kohtaan. Se oli törkeä loukkaus! Olin närkästynyt, että joku voi arvostella Jumalan profeettaa. Vuosia olin jankuttanut adventisteille kuinka heidän pitäisi olla kuuliaisia Ellen Whitelle. Olin mestari tunnistamaan mitä Ellen Whiten sääntöä joku ei noudattanut ja olin innokas arvostelemaan heitä heidän löyhyydestään. Nyt otin uuden tehtävän ja aioin puolustaa häntä Internetissä. Perustin nettisivut ja sepustin perusteluja selittääkseni joitakin hänen epätavallisia lausuntojaan kuten "amalgamaatio" (ihmisen ja eläimen risteytys, suom. huom.). Pakotin itseni kaikenlaisiin "aivojumppiin" selittääkseni asioita ja mietiskelin aloinko jo venyttämään rehellisyyden rajoja.
Säröjä Ellen Whiten puolustuksessa
Ensimmäiset Ellen Whiteen kohdistuneet epäilykseni ilmaantuivat muutama kuukausi nettisivujeni avaamisen jälkeen. Seurakunnan vanhin William Fagan, White Estaten johtaja, lähetti minulle sähköpostia ja kertoi, että jotkut sivullani olevat aineistot eivät olleet tosia. Tällainen oli J.N. Loughboroughn kirjoittama juttu William Foysta, joka näki näkyjä ennen Ellen Whitea. Fagal totesi, että myöhemmät tutkimukset ovat todistaneet Loughboroughn olleen väärässä. Aloin miettiä, että mitkä muut Loughboroughn kirjoitukset olivat vääriä. Miten oli suuren Raamatun tarina? Entäpä hengityksen lakkaaminen näkyjen aikana? Ihmettelin miksi Loughboroughn antoi vääriä tietoja ja mikä hänen tarkoitusperänsä olivat kirjoittaessaan historian uusiksi. Siitä huolimatta päätin panna epäilykseni syrjään ja luottaa siihen, että Ellen White oli Jumalan profeetta.
Ellen White puolustukseni sortuu
Noin kuukausi tämän jälkeen entinen adventistipastori Dale Ratzlaff haastoi minut lukemaan Canrightin kirjan Ellen Whitestä. Päätin lukea kirjan tarkoituksenani kumota sen väitteet. Vaikka kirjan sisältö alkoikin vaivata mieltäni, päätin todistaa sen väitteet vääriksi. Niinpä menin paikallisen adventistiyliopiston kirjastoon ja kaivoin esille kaikki vanhat dokumentit Ellen Whitesta ja hänen aikalaisistaan mitä vain saatoin löytää. Vietin monta tuntia seuloen materiaalia. Hämmästyksekseni en löytänyt mitään millä kumota Canright. Itse asiassa kaikki näytti tukevan hänen kirjoituksiaan. Olin hämmentynyt. Paneuduin suljetun oven - oppiin ja havaitsin, että Ellen White oli todellakin nähnyt pelastuksen oven olevan suljettu 1844 ainakin yhdessä näyssään. Luin näyn yhä uudelleen ja ponnistelin ymmärtääkseni sen. Vaikka kuinka painiskelin näyn parissa käyttäen kaikki henkiset kapasiteettini muuttaakseni sen järkeväksi, en pystynyt siihen. Se ei muuttunut miksikään. Ellen White oli nähnyt valheellisen näyn. Olin sekaisin ja pettynyt. Päätin tutkia asiaa lisää ennen kuin tekisin päätökseni.
Tutkin hänen terveydentilastaan kirjoitettuja lausuntoja . Hänen omat adventistilääkärinsä olivat tehneet diagnoosin, jonka mukaan hänellä oli hysteria ja katalepsia (jäykkyystila, suom. huom.), joihin sairastuneet potilaat kärsivät harhoista, heidän vartalonsa jäykistyivät ja he melkein lopettivat hengittämisen. Nämä sairaudet saattoivat aiheutua aivoihin kohdistuneesta vammasta ja naisilla tätä esiintyi yleisemmin. Oireet usein katosivat keski-iässä. Ellen Whiten näyt alkoivat harveta ja vihdoin loppuivat kokonaan keski-iässä. Aloin miettiä miksi Jumala antaisi jollekulle näkyjä samalla esiintymistavalla, joka itse asiassa muistutti näiden sairauden esiintymisoireita? Minusta se näytti epätodennäköiseltä yhteensattumalta.
Todisteiden vakuuttavuus
Lopullinen niitti oli sovituspäivä. Luin 3.Moos. 16 luvun ja Hepr.9 ja 10 luvun. Luin ne yhä uudelleen ja uudelleen. Otin esille kreikan sanakirjan ja etsin sieltä sanoja. Kaikki lukemani vakuutti, että Kristus meni kaikkeinpyhimpään taivaaseen astumisensa yhteydessä. Ilman Ellen Whiten näkyä en saanut sovituspäivää sijoitettua vuodelle 1844. Raamattu osoitti sen selkeästi olevan 31 jKr.
Minun täytyi vihdoin myöntää ylivoimaisten todisteiden valossa, ettei Ellen White ollut Jumalan profeetta.
Se mursi minut. Sairastuin fyysisesti ja olin kuusi päivää vuodepotilaana. Masennuin ja lamaannuin. Vasta monen kuukauden päästä erosin adventtikirkosta. En voinut enää tukea järjestelmää, joka ei ollut rehellinen Ellen Whitea koskevassa asiassa.
Myöhempiä havaintoja
Huomasin, etten ollut yksin. Monet nykyiset ja entiset adventistit eivät usko, että Ellen White oli profeetta. Monet kirkon johtajista tietävät Ellen Whiteen kohdistuvat ongelmat, mutta eivät puhu niistä seurakuntalaisten kanssa. Heidän annetaan uskoa "valkoiseen valheeseen" (White lie, suom. huom.). On teologian professoreita, pastoreita ja oppilaita, jotka eivät usko valkoiseen valheeseen. Joka tapauksessa heidän täytyy kuitenkin uskoa edes jossakin määrin säilyttääkseen asemansa. Luulen, että he oikeuttavat tämän tekonsa sanomalla, että Ellen Whiten kirjojen lukeminen on harmitonta. Minä voin todistaa tuon väittämän valheeksi. Kaikkien Ellen Whiten määräyksien noudattaminen ei ainoastaan aiheuta tarpeetonta stressiä ja hankaluuksia, vaan se voi jopa maksaa elämän. Miten? Seuraamalla äärimmäisen rankkaa ruokavaliota ja välttämällä lääkäreitä ja lääkkeitä. Voin todistaa myös hengellisen elämän kuihtumisen. Mitä enemmän luin Todistuksia sen tuomitsevammaksi, arvostelevammaksi ja kovasieluisemmaksi tulin. Jos pidät nettisivujani karskeina, armahda minua. Jumala työskentelee edelleenkin minussa saadakseen tuon hengen minusta ulos"!
- http://koti.mbnet.fi/kyti/33_vuotta_adventtikirkon_aktivistina.htm
Huom! Ellen G Whitella oli diagnisoitu Katalepsia:
"Katalepsia (kr. κατάληψη) on lihasten jännitysjäykkyystila, jossa ihminen äkkiä jäykistyy siihen asentoon jossa sillä hetkellä oli. Tällöin hänen raajojaan on mahdollista asetella erilaisiin asentoihin, joissa ne myös pysyvät. Katalepsia on oireena joissakin aivo- ja mielisairauksissa kuten skitsofreniassa".
-http://fi.wikipedia.org/wiki/Katalepsia
Luottakaamme yksin Raamattuun.
http://koti.mbnet.fi/kyti/aiheet.htm
Vastaukset 6
Vanhimmat
Väärät profeetat ovat saatanasta eikä Jeesuksesta.
http://www.youtube.com/watch?v=guTWOAggvHg
Montako niistä on toteutunut (oikeita) ja montako väärää?
vai luuletko itse olevasi erehtymätön?
Miksrt muuten kadu omia erehdyksiäsi, vaan teet vain uusia - esimerkiksi nyt kun pilkkaat ihmisiä?
Oletko jotenkin sairas? Hermot riekaleina? Kova elämä takana ja musta tulevaisuus ja nyt painaa mieltä, niin täytyy se johonkin saada purkaa. Vai jättikö puoliso? ei jaksanut enää - liikaa tuomitsemista ja pilkkaa.. vai mikä on?
"Palveliko Jeesus, ylösnoustuaan, n. 1800 vuotta taivaallisen pyhäkön ensimmäisessä osassa ja vasta vuonna 1844 meni kaikkeinpyhimpään ?
Tämä on ollut ja on edelleen eräs adventtikirkkoa maailmanlaajuisesti repivä oppikysymysriita adventtikirkon oppineiden keskuudessa jo heti sen dogmiksi julistamisen jälkeen.
(Katso Raamatun vastaus aiheeseen: napsauta Heprealaiskirje 9)
Heprealaiskirjeen tulkinta toisin, kuin hallitsevat adventtikirkon johtajat sen sanelevat, on
saanut aikaan sen , että satoja teologeja, pastoreita ja muita oppineita on eronnut tai erotettu kirkosta.
Näin entisenä adventtikirkon maallikkona ihmetytti se, että asia yritettiin salata ruohonjuuritasolta, nimittämällä toisinajattelijoita harhaoppisiksi ja sallimatta teologien perustella näkemyksiään seurakuntien edessä.
Vaikka me maallikot emme osaa raamatun alkukieliä, kreikkaa ja hepreaa, emmekä ole opiskelleet teologiaa yliopistoissa niin ei se mielestäni olisi ollut ylivoimainen este, selvitettäessä asiaa myös meille, vähemmän oppineille.
Pidettiinkö maallikkoja niin tyhmänä "lammaslaumana" , että ei sallittu heidän henkilökohtaisesti ratkaista mikä heidän mielestään on oikein tai väärin tässä asiassa ?
Sananlasku 18:17 sanoo: "Oikeudessa ensiksi puhuva on oikeassa - kunnes vastapuoli panee hänet koetteelle."
Ymmärtääkseni, koska mistään pelastusasiasta ei suoranaisesti ole kysymys, suurelta osin nimenomaan johtajien valta ja kirkon tunnustuskirjan teksti (27 0pinkohtaa, 420 sivua) johtaa adventisteja tuntemaan itsensä tässä "Laodikean seurakunnassa" niin itseriittoisiksi ja ökyrikkaiksi opillisesti ja hengellisesti, että jopa Jumalan sanan neuvot hylätään, perinnäissäännön takia".
"Seuraava lainaus, sivulta 48, on kirjasta: "Hengellisiä kokemuksia, kokemuksia ja näkyjä, kirjoittanut Ellen G. White". Sen on suomentanut Kaarlo Soisalo ja painanut v.1979 silloinen adventtikirkon kirjapaino: Kirjatoimi.
"Pyhä Henki vuodatettiin ylitsemme, ja minut kuljetettiin Hengessä elävän Jumalan kaupunkiin. Minulle näytettiin, ettei Jumalan käskyjä ja Jeesuksen todistusta koskien suljettua ovea voitu erottaa toisistansa. Näin, että aika, jolloin Jumalan kansaa koeteltaisiin sapattitotuudella, koitti silloin kun ovi aukeni taivaallisen pyhäkön kaikkein pyhimpään, missä kymmenen käskyä sisältävä arkki oli.
Tätä ovea ei oltu avattu, ennen kuin Jeesuksen välitystyö pyhäkön ensimmäisessä osassa oli päättynyt v. 1844. Silloin Jeesus nousi, sulki oven pyhään ja avasi oven kaikkein pyhimpään astuen siten toisen esiripun sisäpuolelle, missä hän nyt seisoo arkin vieressä ja minne Israel nyt uskon kautta käy."
Herää kysymys, oliko Ellen Whiten kokema näky "lisävalo" Raamatun oppiin, vaiko hänen sairaudestaan johtuva hallusinaatio, jonka adventtikirkko omaksui opikseen, hengelliseksi ylpeydekseen ja turmiokseen?"
http://koti.mbnet.fi/kyti/paha_uutinen.htm
"Perinteellinen adventismi väittää, että Kristus nousi taivaallisen pyhäkön ensimmäiseen huoneeseen (pyhään). Tämä vaihe hänen ylimmäispapillisessa virassa kesti yli 1800 vuotta ja vastasi juutalaisessa pyhäkössä tavallisten pappien palvelusta 'pyhässä'. Sitten vuonna 1844, Kristus astui ' kaikkeinpyhimpään ' , eli taivaallisen pyhäkön toiseen huoneeseen alkaakseen erikoisen työn; 'tutkivan tuomion', mikä vastasi vanhan testamentin sovituspäivää, kuten on kuvailtu 3.Moos.16. luvussa. Adventistit uskovat, että tämä on, mikäpä muu kuin, taivaallisen pyhäkön 'puhdistaminen', oletettavasti viitattu Daniel 8:14.
Tämän julkaisun aikaisemmat luvut erittelivät monia syitä miksi adventistisella opilla tutkivasta tuomiosta ei ole luotettavaa raamatullista perustetta tuekseen. Meistä tuntuu, että tämä luku antaa kuolettavan iskun tutkivalle tuomiolle, näyttämällä, että sellainen oppi on vastoin selvää opetusta Uuden testamentin tärkeimmässä kirjassa, koskien Kristuksen ylimmäispapillista palvelua, --- Heprealaiskirjeessä. Heprealaiskirje on ainoa Uuden testamentin asiakirja, joka käsittelee yksityiskohtaisesti temppelin puhdistamista, temppelin kahta huonetta, ja Sovituspäivää. Kristittyinä me uskomme, että Uusi testamentti on ensisijainen opas meidän Vanhan testamentin tulkinnallemme. Jos meillä on tarkoitus oikealla tavalla ymmärtää pyhäkön puhdistaminen, kahden huoneen merkitys, ja Sovituspäivä, niin on viisasta antaa etusija sille mitä Uusi testamentti opettaa näistä tärkeistä asioista mieluimmin kuin antautua oman mielikuvituksensa vietäväksi!
Heprealaiskirjeen kirjoittaja ei ole ujo julistaessaan Kristuksen ylemmyyttä Juutalaisuudesta. Kristus on 'paremman' pelastuksen tuoja kuin se, joka oli säädetty edeltävänä aikana --- Leeviläisen järjestelmän aikana. Kreikkalaista sanaa 'parempi' (kreisson) on käytetty Heprealaiskirjeessä vähintään kaksitoista kertaa (1:4;6:9;7:7,19,22;8:6;9:23;10:34;11:4,16,35,40;vrt.VKR ). Useimmissa tapauksissa se viittaa parempaan tilanteeseen, joka on tullut Kristuksen mukana. Esimerkiksi, Kristus on profeettojen ilmoitusta parempi (1:1-3); korkeampi enkeleitä, jotka välittivät lain (1:8-2:9); suurempi arvoinen kuin Mooses (3:1-6); tai Joosua (3:7-4:13); tai Aaron, joka edustaa Leeviläistä pappeutta (7:1-8:5); suurempi vanhaa liittoa, mikä kirjoittajalle merkitsee pyhäkköpalvelusta (8:6-9:10); ja juuri itse uhreja (9:10-10:18). Painotus on siinä millä tavoin Kristus astuu Vanhan testamentin esikuvien tilalle, eikä niinkään siinä miten hän vain heijastaa tai noudattaa niitä!
Siten läpi koko Heprealaiskirjeen, kirjoittaja korostaa Kristuksen ja Vanhan testamentin esikuvien vastakohtaisuuksia. Hän ei ole kiinnostunut esittämään yhtäläisyyksiä esikuvan ja perikuvan välillä, ainoastaan täydelliset erilaisuudet. Esikuva on aina alamaisuussuhteessa perikuvalle, ei päinvastoin. Toisin sanoen, Heprealaiskirjeen kirjoittaja ei yritä ymmärtää Kristusta Vanhan testamentin symbolien kautta. Päinvastoin, hän selittää Vanhan testamentin aikakauden vertauskuvat sen avulla mitä on tapahtunut Kristuksessa! Kristuksen ylimmäispapillisen palveluksen ymmärtämiselle tämä on erittäin tärkeää. Heprealaiskirjeessä kaikkien asioiden toteutuminen Kristuksessa on paljon suurempi kuin malliesimerkin muuttuminen 'ei-malliesimerkiksi'.
Heprealaiskirje oli osoitettu juutalaiskristityille, jotka olivat vaarassa luopua uskostaan Kristukseen ja palaamassa takaisin juutalaisuuteen ja sen uhrikulttiin. Kirjoittaja näkee juutalaisen temppelipalveluksen juutalaisuuden keskuksena, mutta juutalainen pyhäkkö oli tarkoitettu ainoastaan väliaikaiseksi menetelmäksi, olemaan siihen asti kunnes parempi pelastus saapui, nimittäin Jeesus Kristus. Sen tähden kirjoittaja alituisesti varoittaa lukijoitaan lankeamasta pois paremmasta pelastuksesta, joka on tarjottu Kristuksessa
(2:1-3;3:6-14;4:1,11-13;6:4-8,11-12;10:26-31;12:1-3,12,25-29). Hänen perustelunsa huippukohta tulee näyttämisessä toteen Kristuksen uhrin paremmuus verrattuna leeviläisten uhreihin (luvut 9-10). Kristuksen uhri 'kerran kaikkien puolesta' on saanut aikaan sen mitä Vanhan testamentin esikuvat eivät koskaan voineet saada aikaan: se on tarjonnut paremman veren paremman uhrin vuoksi; se on saanut aikaan paremman toivon antamalla paremman anteeksiannon, siten avaten paremman tien Jumalan luo kaikille, jotka uskovat.
Adventistien perinteellinen tulkinta
Traditionaalinen adventismi väittää:
1. Että pyhäkön 'puhdistaminen' tarkoittaa syntien pois pyyhkimistä pyhiltä, alkaen vuonna 1844.
2. Että juutalaisen pyhäkön kaksi huonetta symboloivat kahta erillistä vaihetta Kristuksen ylimmäispapillisessa palveluksessa Golgatan jälkeen.
3. Että työ, jota pyhäkön toinen huone (kaikkeinpyhin) symboloi alkoi vasta 1800 vuotta ristin jälkeen.
4. Että vuoteen 1844 saakka Kristus oli tekemässä työtä jota esikuvasi ensimmäinen huone (pyhä) verhon
ulkopuolella.
5. Että 1844 merkitsi, enemmän kuin Golgata, Sovituspäivän 'vertauskuvan' todellista toteutumista.
6. Että kreikkalainen sana 'ta hagia' Heprealaiskirjeen 9:8, 12,24,25, ei nimenomaan tarkoita taivaallisen pyhäkön 'kaikkeinpyhintä'.
Aiheen ydin
Heprealaiskirje pitää selvänä, että 'viimeiset ajat ' ovat saapuneet Kristuksessa (1:2 ), 'uuden järjestyksen aika' on tullut (9:10 VKR), 'aikakausien loppu' on jo täällä (10:25). Vanha juutalainen pappisvirka sen uhrijärjestelmineen ja juhlallisine rituaaleineen on vanhentunut, heikko ja hyödytön (7:18; 8:13); Vanhan testamentin mallien varjot kohtaavat todellisuuden Kristus-tapahtumassa (10:1); Mooseksen järjestelmä on kumottu Kristuksen teolla (7:18).
Miksi nämä kohdat ovat niin tärkeitä tutkia? Sen vuoksi että Heprealaiskirje ei kerro mitään 'pitkitetystä' sovituksesta, joka jatkuu 1800 vuotta ristin jälkeen. Se oli ensimmäisten adventistiuranuurtajien sepitelmä. Heillä oli tunne, että sovitusta ei oltu suoritettu loppuun ristillä. Perustautuessaan kirjaimelliseen vastaavuuteen maallisesta pyhäkköpalvelusta, pioneeriadventistit uskoivat että Golgata täytti juutalaisten pääsiäisuhrin symbolin (keväällä) mutta ei sisältänyt Sovituspäivää (syksyllä). Monet adventistit pitävät yhä kiinni tästä kannasta, siitä huolimatta, että useat adventistioppineet tunnistavat, kuinka vastakkainen se on Uuden testamentin opetukselle.
Sitä paitsi, Heprealaiskirje ei tiedä mitään tulevasta Sovituspäivän täydellisemmästä toteuttamisesta. Ei. Yksiselitteinen painotus Heprealaiskirjeessä toteutumiselle on NYT! Heprealaiskirjeen lukijat eivät ole huolestuneesti odottamassa Kristuksen astumista kaikkeinpyhimpään jonakin myöhempänä määräaikana vaan tulemista ulos! (katso 10:27-28)
Pyhäkön puhdistaminen
Heprealaiskirje 9 on meidän avainlukumme, vaikka me tulemme viittaamaan tärkeisiin jakeisiin luvuista 6 ja 10. Uudelleen tähdentäkäämme, että Heprealaiskirje on ainoa Uuden testamentin kirja, joka käsittelee yksityiskohtaisesti pyhäkön puhdistamista, kahta huonetta, ja Sovituspäivää. Koskien näitä tärkeitä aiheita, kristittyinä meidän täytyy ottaa oppia Heprealaiskirjeestä,
Perinteellinen adventismi väittää, että pyhäkön 'puhdistaminen' tarkoittaa syntien pois pyyhkimistä pyhiltä. Tämä syntien pois pyyhkimisen on uskottu alkaneen vuonna 1844. Siten 'puhdistaminen' ymmärretään 'jälkipuhdistus'-tapahtumana, tarkoituksena puhdistaa taivaallinen pyhäkkö kaikesta synnistä, joka on kasautunut vuosien saatossa (katso luku seitsemän). Mutta tälläkö tavoin Heprealaiskirje selittää 'puhdistamisen'?
Heprealaiskirjeen 9 ilmaisee Sovituspäivän kuvakielen. Vanhan testamentin Sovituspäivän rituaali sisälsi synnin hävittämisen ----- 'puhdistamisen'. Samalla tavoin Kristuksen ylimmäispapillinen palvelu heti ristin jälkeen sisälsi 'itse taivaallisen' puhdistamisen (9:23 VKR). Ole hyvä ja lue Heprealaiskirje 9:23-26 useista eri käännöksistä ja huomaa kuinka nämä jakeet sanovat, että Kristus on jo mennyt Kaikkeinpyhimpään hävittääkseen synnin hänen oman uhrikuolemansa perusteella. Ei ole pienintäkään viittausta siihen, että 1800 vuotta myöhemmin on suunniteltu toinen synnin puhdistaminen taivaallisen pyhäkön toisessa osassa. Jokaisen käännöksen yllämainitut jakeet tekevät selväksi, että juutalaisen ylipapin suorittama pyhäkön puhdistaminen Sovituspäivänä sai täyttymyksensä Kristuksen ristillä, sillä Golgatalla Kristus pani pois synnin omalla uhrikuolemallaan.
Kaksi huonetta
Perinteellinen adventismi väittää, että maallisen pyhäkön kaksi huonetta symboloi kahta erillistä vaihetta Kristuksen ylimmäispapillisessa palvelussa ristin jälkeen. Ensimmäisen huoneen vaihe kesti vuodesta 31 jKr. vuoteen 1844. Vuodesta 1844 lähtien Kristus on käyttänyt aikansa toinen-huone vaiheen papinvirkaan --- Sovituspäivä vaiheeseen, joka käsittää etupäässä 'tutkivan tuomion'. Mutta, mitä Heprealaiskirje opettaa kahdesta huoneesta?
Katsokaamme jälleen lukua 9. Tämä luku alkaa lyhyellä kuvauksella Vanhan testamentin pyhäköstä (jakeet 1-5). Mutta tämä ei ole kirjoittajan tärkein asia ja sen vuoksi hän sivuuttaa sen nopeasti: 'Kaikkea tätä ei nyt ole tarpeen selittää yksityiskohtaisesti' (jae 5b). Hänen pääasiansa on esitetty jakeissa 6-12. Rohkaisemmekin lukijaa huolellisesti tutkimaan tämän kohdan useista raamatun käännöksistä.
Yllämainitut jakeet (Hep.9:6-12) asettavat vastakkain kahden huoneen papinvirat. Ensimmäinen huone liittyy tavallisten pappien papinvirkaan, kun taas toinen huone on varattu vain ylipapille, joka Sovituspäivänä (kerran vuodessa) astuu sinne suorittamaan uhrimenoja. Tavallisten pappien sijasta, Heprealaiskirjeen kirjoittaja pitää ylipappia Kristuksen esikuvana. Sen vuoksi ainoa oikea papinvirka, joka voidaan sanoa kuuluvaksi Kristukselle on tuo ylipapin, eli Sovituspäivän, tai paremmin sanottuna toisen-huoneen papinvirka. Siten Heprealaiskirje näkee ensimmäisen-huoneen papinviran symbolina, ei kuitenkaan Kristuksen vaan, koko leeviläisen järjestelmän, joka oli voimassa ennen Kristusta ---- Mooseksen aikakaudella, jota aikakautta ei enää ole Golgatan vuoksi. Risti aloittaa uuden toisen-huoneen pappisviran aikakauden, sillä 'Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on kuitenkin jo tullut ... astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen' (jakeet 11-12). Kristus on suuri 'viimeisten aikojen' uuden ajan ylipappi.
Lyhyesti vielä, maallisen pyhäkön ensimmäinen huone edusti aikaa ennen ristiä ja symboloi rajoitettua pääsyä Jumalan luo. Toinen huone edusti täydellistä pääsyä Jumalan luo ristin jälkeisenä aikana, sillä Jeesus on meidän edelläkävijä, joka on mennyt verhon läpi, mikä erotti meidät Jumalasta. Tämä tosiasia on meidän toivomme ankkuri ja varman luottamuksemme lähde (6:19-20; 10:19-22).
Perinteinen adventismi vääristelee tätä 'hyvää uutista' sotkemalla Kristuksen ensimmäisen huoneen papinvirkaan 1800 vuoden ajaksi ristin jälkeen, ennen kuin siirtää hänet toiseen huoneeseen vuonna 1844, alkamaan pappisviran toisen vaiheen, jota kutsutaan 'Tutkivaksi tuomioksi'. Mutta kuten olemme näyttäneet, Heprealaiskirje ei anna mitään viittausta siihen, että Kristus jonakin tulevana määräpäivänä ryhtyisi hoitamaan toista vaihetta pappisvirassaan. Päinvastoin Heprealaiskirje väittää, että jo ensimmäisellä vuosisadalla Kristus oli antautunut papin tehtävään, joka oli vastaava sille mitä ylipappi harjoitti toisessa huoneessa Sovituspäivänä. Perinteellinen adventistinen asenne tekee tyhjäksi Heprealaiskirjeen selvän opetuksen. Se on ulostuleminen, ei sisään meneminen, jota Heprealaiskirje odottaa (9:28).
Sovituspäivä
Meidän viimeinen kappaleemme koskee vertauskuvallista Sovituspäivää. Opettaako Heprealaiskirje, että sovituspäivä toteutui alkuperäisesti vuonna 1844?
Me olemme jo maininneet, että Heprealaiskirje 9 on ilmaistu Sovituspäivän kuvakielellä. Läpi koko tämän ihmeellisen luvun Kristuksen sovitusta on verrattu Sovituspäivän rituaaliin. Kirjoittaja näyttää kuinka Kristuksen uhrikuolema tekee tarpeettomaksi ja vanhentuneeksi Vanhan testamentin aikaisen sovituksen. Heprealaiskirjeen 9:8,12,24,25 lauseyhteys tekee selväksi sen, että Kristus meni taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhimpään hänen taivaaseen astumisessaan, sillä tavalla toteuttaen leeviläisen Sovituspäivän. Toisin sanoen, se mitä juutalainen ylipappi teki kerran vuodessa kaikkeinpyhimmässä on Kristus jo tehnyt kuolemallaan-ylösnousemisellaan-taivaaseenastumisellaan!
Tämä Heprealaiskirjeen 9 selitys on vahvistettu Heprealaiskirjeessä 6:19 ja 10:19,20, jotka molemmat puhuvat 'väliverhon (esiripun, VKR) sisäpuolesta'. Huolimatta itsepäisten adventististen raamatun tutkijoiden vastalauseista, on päivänselvää, että 'väliverhon sisäpuolella' näissä kohdin tarkoittaa 'kaikkeipyhimmän sisäpuolella '. Tarkkuus lauseyhteydelle on ratkaiseva asia. Molemmat lauseyhteydet kertovat Kristuksen kelpoisuudesta astua aivan Jumalan läsnäoloon meidän puolesta, juuri kuten ylipappi astui kaikkeipyhimpään sovituspäivänä. Koska Kristus on astunut ensiksi niin kaikki he jotka luottavat häneen voivat myös astua 'väliverhon kautta' kaikkeinpyhimpään 'Jeesuksen veren kautta' (10:19-20). Eräät seitsemännen päivän adventtikirkon tulkitsijat asettavat kyseenalaiseksi oikeuden kääntää 'kaikkeinpyhimmäksi' Heprealaiskirjeen kohdat 9:8,12,24,25. He sanovat, että se kreikkalainen sana ei aina tarkoita 'kaikkeinpyhintä'. Me olemme samaa mieltä tässä viimeisessä yksityiskohdassa. Kreikan sana johon tässä on viitattu on 'TA hagia, mikä kirjaimellisesti tarkoittaa 'pyhät' (paikat). Se on itsessään kaksiselitteinen, mutta sen merkitys tulee selvemmäksi kun se tulkitaan lauseyhteytensä valossa. Sen tähden sanan yhteyden täytyy ratkaista se mitä tämä avainsana tarkoittaa. 'Ta hagia on monikollinen sana, ('pyhät') jolla on yksiköllinen merkitys ('pyhäkkö' tai 'pyhä' tai 'kaikkeinpyhin' riippuen lauseyhteydestä, kontekstistä. Hyvin tunnetussa Sovituspäivän luvussa; 3. Mooseksen kirjassa 'ta hagia' yhdenmukaisesti tarkoittaa Kaikkeinpyhintä (16:2, 3, 16, 17, 20, 23, 27). Samoin Heprealaiskirjeen 9:8,12, 24, 25, jossa kuvakieltä on jälleen käytetty, se on itsestään selvää, että 'ta hagia' tarkoittaa taivaallisen temppelin toista huonetta. Englanninkieliset NIV ja TEV, sekä suomalaiset raamatun käännökset vuodelta 1992 ja 1933/38 (VKR) eivät ole vääristelleet näiden jakeiden tekstiä käännöksissään, vaan ymmärtäneet oikein sen mitä kirjoittaja tarkoitti, kun hän käytti 'ta hagia' sanaa.
Me koemme häpeäksi eräille spa oppineille teeskennellä, että 'ta hagia' Heprealaiskirjeessä (9:8, 12, 24, 25) voi tarkoittaa kaikkea muuta mutta ei 'kaikkeinpyhintä'. Tätä peruskohtaa on tarkasteltu niin monta kertaa, päätyen samoihin lopputuloksiin, että me alamme epäillä epärehellisyyttä niiden henkilöiden osalta, jotka kieltäytyvät uskomasta todistusaineistoa Heprealaiskirjeestä.
Johtopäätös
Me aloitimme tämän artikkelin korostamalla 'parempaa' pelastusta, jonka Kristus on hankkinut kaikille jotka uskovat. Sitten me luetteloimme kuusi väitettä jotka perinteellinen adventismi tekee koskien Kristuksen pappispalvelua. Me jaoimme nämä väitteet kolmeen osaan: pyhäkön 'puhdistaminen', kaksi huonetta, ja Sovituspäivä. Me sitten näytimme toteen kuinka heprealaiskirje opettaa että kaikki kolme osaa toteutettiin 'kertakaikkisesti' Kristuksen uhrikuolemassa. Heprealaiskirjeen mukaan nämä kolme tapahtumaa suuntautuvat Golgatalle ja kohtaavat siellä toteutumisensa.
Entäpä traditionaalinen adventistinen kanta? Ei kukaan nykypäivän adventisti voi ehkä uskoa tutkivan tuomion oppia siten kuin alun perin adventistipioneerit sen opettivat. 'Pioneereilla' me tarkoitamme adventtikirkon johtajia vuonna 1857 kun tämä oppi tuli viralliseksi opetukseksi. Nämä hurskaat miehet ja naiset opettivat, että tutkiva tuomio alkoi vuonna 1844 ja olisi lyhyt --- vähempi kuin yksi sukupolvi. Tänään, jos me päätämme kieltää Heprealaiskirjeen todistuksen, me voimme uskoa yhteen tai toiseen näistä kahdesta pioneerien kannoista, mutta on mahdotonta uskoa molempia! Jos tutkiva tuomio alkoi vuonna 1844, silloin se ei ole lyhyt, sillä useita sukupolvia on mennyt siitä lähtien. Jos, toisaalta, tutkiva tuomio on lyhyt silloin se ei voi olla alkanut vuonna 1844.
Mutta jos me hyväksymme Heprealaiskirjeen selvän opetuksen, meitä ei vaadita uskomaan kumpaankaan, 'tutkivaan tuomioon' tai sen lyhyyteen. Sen sijaan meidät osoitetaan Kristuksen ristille ja 'parempaan' lunastukseen joka on turvattu meille siellä.
Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä
ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon - hänen ruumiinsa - kautta.
Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone.
Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme,... (Hep.10:19-22)"
http://koti.mbnet.fi/kyti/heprealaiskirjeen_parempi_tulkinta.htm#Johtopäätös
Tämä kyseinen ex-adventisti on amerikkalainen.
Hänen tarinansa on esimerkki siitä miten ihminen voi ajautua äärimmäisyydestä toiseen. Adventtikirkossa on aina ollut äärimmäisyyteen taipuvia, vastoinkäymisten piinaamia tai epävakaita henkilöitä. Monet heistä ovat sittemmin luopuneet uskostaan. Heidän hedelmänsä uskosta luopumisen jälkeen ovat todisteena heidän oppiaan vastaan. Ex-adventistit eivät näytä koskaan täysin pääsevän irti Ellen Whitesta. Heidän kokemuksensa ei kuitenkaan todista että Ellen Whiten kirjoitukset olisivat paholaisesta. Rakkaus katsoo kaukoputkella eikä mikroskoopilla. Ellen White kriitikoissa vaikuttaa sama henki kuin Raamatun korkeamman kritiikin harjoittajissa.
Väärät opettajat tunnetaan heidän hedelmistään (Matt. 7:16-20. Näitä hedelmiä luetellaan esim. Gal. 5:19-22. Ellen Whiten näkyjen ja unien saamisen lahja ei ole sinänsä mikään todiste hänen sanomiensa Jumalallisesta alkuperästä vaan hänen toimintansa "hedelmät". Vastaavasti karismaattisten ryhmien viljelemät armolahjat eivät ole pitävä todiste heidän toimintansa Jumalallisesta alkuperästä - vaan ne hengen hedelmät tai niiden puuttuminen. Tutkikaa Ellen Whiten hedelmiä eikä hänestä esitettyjä valheita.
Ellen White on esimerkki siitä miten Jumala voi käyttää jopa sairasta, oppimatonta ja vajavaista ihmistä omiin tarkoituksiinsa. Ellen Whiten kirjoja lukiessa ei voi käsittää miten sairas mielikuvitus olisi voinut keksiä niiden sisällön. Olisi paljon helpompi ymmärtää että hänen kirjoituksiaa katkerasti vastustavien mieli täytyy olla jotenkin sairas.
Ellen White ei ollut teologi eikä hänen näkemyksensä ole sopusoinnussa valtavirran kirkkojen teologian kanssa. Tämän puolesta puhuu esim. se että Ellen White vastusti sielun kuolemattomuusoppia sekä sunnuntain pyhyyttä. Rinnastan teologian "isien perinnäissääntöihin". Nämä perinnäissäännöt tekevät tyhjäksi Jumalan lain tänä päivänä - juuri niin kuin Jeesuksenkin aikana. Adventistien pyhäkköoppi korostaa sitä Raamatun opetusta että taivaassa on Jumalan alkuperäinen pyhäkkö, jossa on alkuperäinen Jumalan arkki ja arkissa säilytetään MUUTTUMATONTA Jumalan lakia.
Jos pyhäkköopin vastustajat joutuisivat myöntämään pyhäkköopin oikeaksi he joutuisivat samalla myöntämään että taivaassa on muuttumaton Jumalan laki, jonka pohjalta maailma tullaan tuomitsemaan. Mutta tällaistahan teologit eivät voi myöntää sillä se romuttaisi sunnuntain pyhyyden ja kuvien palvonnan. Eikä tällaista voi tavalliset ihmisetkään hevillä myöntää sillä silloin he joutuisivat maailman hylkäämäksi. Jos pyhäkköopissa on jotakin muuta epäselvää niin se ei ole se oleellinen asia. Oleellista on se että Jumalan laki taivaassa on muuttumaton ja että maailma tullaan tuomitsemaan sen perusteella. Se mitä katekismuksissa ja muissa isien perinnäissäännöissä lukee Jumalan lain käskyistä on väärennöstä - erityisesti sunnuntain pyhyyteen ja kuvain palvontaan liittyen.
Ajatelkaa tätä: Toisella puolella on mahtava tohtoreiden, viisaiden ja oppineiden armeija - teologit, papit, piispat, kardinaalit ja paavit. Ja toisella puolella heikko nainen, jota monet pitävät profeettana ja joka on niin vähän kouluja käynyt että pystyy ainoastaan lukemaan Raamattua äidinkielellään. Tuo profeetta julistaa lakia ja evankeliumia, oikaisee monia väärinkäsityksiä Raamatun sanomasta ja lisäksi hän paljastaa suuren porton. Mitä tästä seuraa? Häntä ei enää voi kivittää sillä hän on kuollut. Eli hänet on välttämättä leimattava sairaaksi hulluksi siitä huolimatta että hän on selvästi paljon vankemmalla raamatullisella pohjalla kuin kokonainen teologien armeija. Eikä sekään riitä - hänet on leimattava paholaisen asiamieheksi - sellaiseksi, jonka henki on peräisin saatanasta ja hänen kirkkonsa on leimattava lopunajan kultiksi.
Mutta tiedättekö mikä tässä on mielenkiintoista? Ne, jotka väittävät Ellen Whitea kulttijohtajaksi eivät ole johdonmukaisia. He unohtavat jotakin. He ovat vaiti siitä kuka on maailman suurin kulttijohtaja - mies, joka on ottanut itselleen Jumalan arvonimen, ja jonka kanssa kaikki poliitikot ja kaikki kirkot pyrkivät nykyään olemaan hyviä ystäviä. Tämä mies on kaiken lisäksi muuttanut kalenterin, juhlapäivät ja väärentänyt Jumalan lain. Ja hänen johtamansa kirkko on maailman suurin kultti - oikea kulttien äiti! Näiden kriitikoiden kuten Walter Martinin kaksinaamaisuus paistaa läpi. Luotettavat lähteet kertovat että Walter Martin oli Jesuiittojen apuri. Nykyään melkein kaikki kristityt palvovat tätä kyseistä kulttijohtajaa tai seuraavat hänen periaatteitaan ja heidän pastorinsa johtavat heitä vakaasti kohti Roomaa. Ehkä yksi suurimmista Ellen Whiten "rikoksista" olikin juuri se että hän paljasti niin vakuuttavasti tämän Vatikaanin kulttijohtajan - laittomuuden ihmisen - kirjassaan Suuri Taistelu. Siksi Ellen Whitea poloista on rangaistava...