Voiko olla olemassa jotakin(esim Jumala), joka on ristiriidassa itsensä kanssa(määritelty ristiriitaisesti)? Voiko olla, että logiikka ei päde absoluuttisen varmasti?
Jos esim. oletan, että A=B ja B=C; tehden oletusteni pohjalta päätelmän A=C. Onko edes teoriassa mahdollista että joku jumala tulee sanomaan minulle, että oletuksesi pitävät kyllä paikkansa, mutta päätelmäsi on väärä?
Voiko em. kysymyksiin vastata varmasti ei, vai onko tyydyttävä todennäköisesti eihin?
Vai voiko vastata peräti kyllä???
Jos voi vastata varmasti ei, niin jonkun uskonnon määrittelemän jumalan voi helposti todistaa olemattomaksi osoittamalla kahden dogmin välisen ristiriidan. Onnistuu esim. kristinuskossa.
Jos ei voi vastata varmasti ei, niin silloin logiikka ei ole pätevää. Nyt on kuitenkin niin, että koko ihmisen ajattelu perustuu yksinomaan logiikalle. Myös usko on logiikkaa omassa kehässään. Myös esim vapaa tahto ja tekojensa seurausten ymmärtäminen on logiikkaa. Ihminen ei siis voi ajatella mistään mitään pätevää ilman logiikkaa - ei edes Jumalasta.
Taisin juuri todistaa, että todellista uskoa todelliseen Jumalaan ei voi olla olemassa; vai todistinko - eihän se logiikka välttämättä päde - vai päteekö?
Jos esim. oletan, että A=B ja B=C; tehden oletusteni pohjalta päätelmän A=C. Onko edes teoriassa mahdollista että joku jumala tulee sanomaan minulle, että oletuksesi pitävät kyllä paikkansa, mutta päätelmäsi on väärä?
Voiko em. kysymyksiin vastata varmasti ei, vai onko tyydyttävä todennäköisesti eihin?
Vai voiko vastata peräti kyllä???
Jos voi vastata varmasti ei, niin jonkun uskonnon määrittelemän jumalan voi helposti todistaa olemattomaksi osoittamalla kahden dogmin välisen ristiriidan. Onnistuu esim. kristinuskossa.
Jos ei voi vastata varmasti ei, niin silloin logiikka ei ole pätevää. Nyt on kuitenkin niin, että koko ihmisen ajattelu perustuu yksinomaan logiikalle. Myös usko on logiikkaa omassa kehässään. Myös esim vapaa tahto ja tekojensa seurausten ymmärtäminen on logiikkaa. Ihminen ei siis voi ajatella mistään mitään pätevää ilman logiikkaa - ei edes Jumalasta.
Taisin juuri todistaa, että todellista uskoa todelliseen Jumalaan ei voi olla olemassa; vai todistinko - eihän se logiikka välttämättä päde - vai päteekö?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kysymys logiikan riittävyydestä tulee esiin mm. klassisessa kysymyksessä voiko Jumala luoda niin ison kiven ettei Hän itse jaksa sitä nostaa?
Tai muissa vastaavanlaisissa kysymyksissä.
Muistelin palstalla joskus esitetyn ansiokkaan loogisen analyysin tästä tilanteesta. Piti kahlata aika kauas taaksepäin, mutta löytyihän se viimein:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000000305772
Siinä ehkä jotain pohdiskelujesi oheen.
Olipa harvinaisen hyvä pohdinta :)
tällä palstalla paljoa painaa.
Olihan se ansiokas historiikki logiikasta. Kantavana ajatuksena tuntui olevan se, että kun logiikka ei aina ole ollut samanlaista, niin ei se vieläkään ole oikeassa muodossaan välttämättä.
Mielestäni kreikkalaisten ongelma ei ollut logiikassa sinänsä vaan siinä, että sanat suuri ja pieni oli määritelty yhtaikaa sekä absoluuttisiksi että suhteellisiksi. Mielestäni sanojen määritelmien tarkentuminen ei ole logiikan muuttumista.
kyse ei todellakaan ollut sanojen määrittelystä, vaan siitä että heidän ajattelunsa perustui ns. ideoihin. (Platoniset ideat, sanoo nykyinen oppikirja.)
Esimerkiksi erilaiset "syyt" olivat kreikkalaisille ideoita, eikä antiikin ajattelu tuntenut syysuhdetta samassa mielessä kuin me.
Kun syysuhde puuttui, myöskään sattuman käsitettä ei voinut olla. Antiikin mytologioissa ja myyteissä ei olekaan sattumaa.
Jokaisella ajalla on oma "järkensä".