Ei tässä sen kummempaa asiaa ole, kunhan kyselen. Minua suututtaa monet asiat mitä maailmassa tapahtuu ja ihan pahuuuttaan tehdään. Ikävä kyllä en niille mitään voi, muuta kuin omassa lähiympäristössäni voin vaikuttaa asioihin.
Oletteko onnellisia ihmisiä?
ä'jbaä
15381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jep, onnella ei ole rajoja. Itseasias ainoo, joka vielä elämästä puuttuu on lapset.
"...joka vielä elämästä puuttuu on lapset."
Ai semmoiset parkuvat ja itsekkäät 18 vuoden pituiset taloudelliset ja henkiset orjakahleet?
Tiesitkö, että on äärimmäisen ympäristöystävällistä kierrättää muovipussit ja tukehduttaa lapset niillä? :D
Mitä jätän jälkeeni kun kuolen? Ateistina tyydyn siihen karuun tosiasiaan, että kun kuolen lakkaan vaikuttamasta millään tavalla fyysiseen maailmaan.
En ole tutkija, joten nimeni kirjoittaminen historiaan on out. En ole keksijä, kirjoittaja tai taiteilija, joten maailmankuulun merkkiteoksen/keksinnön julksieminen minun taholtani on enemmän kuin epätodennäköistä.
Mistä siis minut tullaan muistamaan? Ei mistään.
Mutta kun/jos saan lapsia, he perivät minun geenini. Osa minua säilyy heidän mukanaan ja siirtyy ehkä heidän lapsilleen, sekä heidän lapsenlapsilleen. Minut voi nähdä heidän kasvoissaan, silmissään tai kuulla heidän äänessään. Voin antaa lapsilleni kunnon kasvatuksen ja moraalin, sekä ohjeet ja avut heidän elämäänsä. Ja ehkä jonakin päivänä joku heistä on se tiedemies, lääkäri tai liikemies joka jättää pysyvän merkkinsä yhteiskuntaan.
Kun minulta kysytään kuolinvuoteella: "mitä sinä olet saavuttanut elämässäsi", minä vastaan "kuolemattomuuden".
Oliko liian paksua, en osaa itse arvioida
Darwin-dokumentissa: Olette kaikki voittajia sillä esivanhempanne olivat voittajia, koska olivat tarpeeksi vahvoja lisääntymään.
Tai jotain siihen suuntaan.
Mutta sinun tekstisi oli todella kaunis.
Ja kai tuossa oli se ajatus. Jatkumo taaksepäin on pitkä, mutt sitä se voi olla myös kauas tulevaisuuteen. Onko sillä sitten mitään merkitystä, on toinen asia.
Paljon kiitoksia.
Ihan kyynel tuli silmäkulmaan, kun kirjoitustasi luin. Lapsissa jatkamme elämäämme, jos heitä on. Tai muistoissa, kunnes muistajat ovat kuolleita.
Mutta olen kuitenkin iloinen siitä, että olen täällä ja elän juuri nyt. Huomisesta ei ole tietoa, mutta suht kiva reissu tähän asti.
lasten kannalta on ikävää jatkuvasti kiristyvät ddrmäinen lainsäädäntö ja kova verotus.
Ollaan.
>>>Oletteko onnellisia ihmisiä?
ä'jbaä Ei tässä sen kummempaa asiaa ole, kunhan kyselen. Minua suututtaa monet asiat mitä maailmassa tapahtuu ja ihan pahuuuttaan tehdään. Ikävä kyllä en niille mitään voi, muuta kuin omassa lähiympäristössäni voin vaikuttaa asioihin.
Minusta oli ankeaa olla lapsi. Elämä tuntui liian ahtaalta. Ajattelin aina, että voi kun kasvaisi nopeasti aikuiseksi. Nyt aikuisena elämä ei ole ahdasta, ja nautin siitä lapsuudenkin edestä.
Mietin tuossa eilen illalla, että jos valtava komeetta olisi iskeytymässä Maapalloon ja olisin ainoa henkilö joka voisi tämän estää...tekisinkö sen?
Ylimielinen ja pelokas apinalaji, joka tulee tulevaisuudessa varmasti aiheuttamaan valtavasti kärsimystä ja tuhoa. Ellei tämä planeetta onnistu tuhoamaan tätä loiseliötä, ehkä jokin tämän planeetan ulkopuolella onnistuu.
Mielenkiintoinen kysymys.
Jos et estäisi maapalloa tuhoutumasta vaikka voisit, niin miljoonat tragediat loppuisivat kertaheitolla, mutta myös miljoonat hyvät elämät jäisivät elämättä.
Ihan ok. Tietenkin elämään mahtuu niitä hyvä ja huonoja hetkiä, mutta sanoisin, että ihan hyvin tässä menee. Tämä maailman tilanne nyt vähän rassaa, mutta pohjaltahan ei ole suunta kuin ylöspäin. Toinen juttu onkin sitten koska se pohja saavutetaan kun syöksykierre näyttää vain jatkuvan. Hyvänä puolena tässä näkisin sen, että nämä talousvaikeudet eivät ole tehneet hallaa ympäristöystävällisyydelle, vaan esimerkiksi suurten autojättien ahdinko saattaa patistaa niitä kohti ympäristön kannalta järkevämpiä automalleja. Sama suuntaus on nähtävissä muualla teollisuudessa.
Ottakaamme mallia Kiinasta. Kriisi merkitään kiinan kielessä kahdella merkillä: vaara ja mahdollisuus. Tämä talouskriisi merkitsee myös muutosta, jonka ei tarvitse olla muutos huonompaan.
se lienee hetkellinen olotila, mutta olosuhteisiin nähden ihan tyytyväinen elämääni kuitenkin.
Välillä on päiviä, jolloin en haluaisi ollenkaan kuunnella uutisia. Koko ajan tapahtuu hirveitä asioita, eikä niille tunnu tulevan loppua.
Onni on jotenkin outo käsite. Miten se pitäisi ymmärtää? Voisiko se olla ihmetyksen tunnetta, kun on saanut kokea jotain hienoa? Tai sitten vain sellaista hiljaista rauhaa, kun elämä on tasapainossa, eikä vaikeuksia kasaannu liiaksi asti.