luin tässä joitakin päiviä sitten jonkun lehden tekstiviesti osiosta(Metro tai joku?), jossa eräs vanhempi oli huolissaan lapsestaan ja kyseli neuvoja. lapsella oli masennusta ja todella itsetuhoisia ajatuksia. oli jopa yrittänyt kerran.
seuraavana päivänä:
joku ehdotti lääkäriä ym. ihan asiallisia juttuja.
tähän joku vatari sitten vastasi näin..
"lääkäreistä ja lääkkeistä ei ole apua masennukseen ja itsetuhoisuuteen. ainoa apu on Jeesus Kristus. hän on tie, totuus ja elämä."
onko tuo teidän mielestänne asiallista?
minusta tuo on lähinnä yllyttämistä itsemurhaan. onko se siis enää itsemurha(jos näin sattuisi käymään) vaan taitaa mennä jo avunannoksi.
jos jeesus oli olemassa, niin sehän teki itsemurhan, tapatti itsensä. onko sellainen malliesimerkki hyvä itsetuhoiselle?
puhumattakaan kaikesta muusta kuoleman ihailusta ja kuolemanpalvonnasta, mitä kyseisen kultin "pyhä"kirja pitää sisällään.
seuraavana päivänä:
joku ehdotti lääkäriä ym. ihan asiallisia juttuja.
tähän joku vatari sitten vastasi näin..
"lääkäreistä ja lääkkeistä ei ole apua masennukseen ja itsetuhoisuuteen. ainoa apu on Jeesus Kristus. hän on tie, totuus ja elämä."
onko tuo teidän mielestänne asiallista?
minusta tuo on lähinnä yllyttämistä itsemurhaan. onko se siis enää itsemurha(jos näin sattuisi käymään) vaan taitaa mennä jo avunannoksi.
jos jeesus oli olemassa, niin sehän teki itsemurhan, tapatti itsensä. onko sellainen malliesimerkki hyvä itsetuhoiselle?
puhumattakaan kaikesta muusta kuoleman ihailusta ja kuolemanpalvonnasta, mitä kyseisen kultin "pyhä"kirja pitää sisällään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
epävakaalle mielelle.
Tuttavani ensimmäinen psykoosi liittyi uskontoon. Kerran erään pääsiäisen edellä hänelle tuli itsepintainen ajatus, että hänet ristiinnaulitaan työpaikan kokoushuoneessa, ja tällöin häntä piinasivat myös kristilliset syntisyys- ja likaisuuskokemukset. Omasta mielestään nämä tuntemukset juonsivat juurensa saalemseurakunnan pyhäkouluun, jossa hän oli käynyt lapsena sen vuoksi, että jokaisesta osallistumisesta sai kiiltokuvan. Siihen aikaan kiiltokuvat olivat ylellisyyttä pikkutytöille. Niitä ei ostettu tosta vaan omilla taskurahoilla.
Myöhemmissäkin psykooseissa hänen ajatuksensa kiertelivät uskonnollisia asioita, mutta kristinuskoa ja sen kummallisuuksia hän pelkäsi. Purimme hänen pelottavia tuntemuksiaan lähestymällä aihepiiriä lempeämpien ja suomalaiselle turvallisen etäällä olevien itämaisten elämänfilosofioiden näkökulmasta.
Aika kummallista tosiaan. Sama jos sanoisi syöpäsairaalle, että lopeta lääkitys ja laita tassua ristiin, ja jos jumala katsoo aiheelliseksi, niin paranet.
En pidä asiattomana sitä, että tarjoaa uskoa avuksi. Asiattomaksi homman tekee se, että väittää ettei lääketieteestä voisi olla apua. Tosiaan niin kuin Kössö sanoi; sama jos sanoisi syöpäsairaalle, ettei hoidot kannata, mieluummin kannattaisi vaan rukoilla.