"Toimittajien Taneli Heikka ja Katja Boxberg kiistakirja "Lumedemokratia" (Barrikadi-sarja) hyökkää rajusti sosiaalidemokraattien ja SKDL:n napamiesten kimppuun heidän 1970-luvun synneistään.
Demokratiaa mädättäneet "hämähäkit" kuten ex-ministeri ja SDP:n puheenjohtaja Ulf Sundqvist, ex-puoluesihteeri ja nykyinen Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen, ex-ministeri ja puoluejohtaja Kalevi Kivistö, presidentti Mauno Koivisto sekä jo edesmenneet DDR-suurlähettiläs Kuuno Honkonen ja Yle-johtaja Eino S. Repo saavat kirjassa kylmää kyytiä.
Kirjoittajat vaativat elossa olevilta virheidensä tunnustamista ja anteeksipyyntöä demokratian vastaisista manöövereistaan.
Heikka ja Boxberg lukevat edellä mainittujen syntilistaan mm. DDR-ystävyyden, Neuvostoliiton kanssa veljeilyn, sananvapauden rajoittamisyritykset ns. rauhanlain ja neuvostovastaisten kirjojen kieltämisen muodossa. Myös EEC-vapaakauppasopimuksen vastustaminen oli kirjoittajien mielestä pelaamista väärien yhteiskunnallisten arvojen puolesta, demokratiaa vastaan.
Tässä muutama näyte "Lumedemokratian" tyylilajista:
"Rauhanlaki oli vakava yritys yhteiskunnan normien muuttamisesta diktatuurin suuntaan. Kukaan ei tiettävästi pakottanut Liikasta ja Sundqvistia sananvapauden vastaisen aloitteen allekirjoittamiseen. He tekivät sen omasta vakaasta tahdostaan."
"Liikanen ja Sundqvist toimivat sen hyväksi, että viholliskuvaksi muodostui demokraattinen länsi."
"Näitä miehiä ei pitäisi valita mihinkään korkeaan yhteiskunnalliseen virkaan tai luottamustehtävään, ennen kuin he ovat vastanneet yhteen kysymykseen: miksi? Ja sen jälkeen vielä toiseen: vieläkö?"
"1970-luvun radikaalit ovat onnistuneet painamaan tekonsa ja aatteensa niin pitkään villaisella, että ne ovat muuttuneet normaaliksi tai ovat katoamassa kokonaan kansallisesta muistista."
Huono kehitys on Heikan ja Boxbergin mielestä vienyt Suomen demokratian takapajulaan, jossa kaikesta sovitaan kabineteissa konsensus-hengessä.
"Konsensuksella ei päästä parhaaseen eikä edes toiseksi parhaaseen tulokseen. Se on määritelmällisesti säilyttävä, ei uudistava voima."
Demokratiaa mädättäneet "hämähäkit" kuten ex-ministeri ja SDP:n puheenjohtaja Ulf Sundqvist, ex-puoluesihteeri ja nykyinen Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen, ex-ministeri ja puoluejohtaja Kalevi Kivistö, presidentti Mauno Koivisto sekä jo edesmenneet DDR-suurlähettiläs Kuuno Honkonen ja Yle-johtaja Eino S. Repo saavat kirjassa kylmää kyytiä.
Kirjoittajat vaativat elossa olevilta virheidensä tunnustamista ja anteeksipyyntöä demokratian vastaisista manöövereistaan.
Heikka ja Boxberg lukevat edellä mainittujen syntilistaan mm. DDR-ystävyyden, Neuvostoliiton kanssa veljeilyn, sananvapauden rajoittamisyritykset ns. rauhanlain ja neuvostovastaisten kirjojen kieltämisen muodossa. Myös EEC-vapaakauppasopimuksen vastustaminen oli kirjoittajien mielestä pelaamista väärien yhteiskunnallisten arvojen puolesta, demokratiaa vastaan.
Tässä muutama näyte "Lumedemokratian" tyylilajista:
"Rauhanlaki oli vakava yritys yhteiskunnan normien muuttamisesta diktatuurin suuntaan. Kukaan ei tiettävästi pakottanut Liikasta ja Sundqvistia sananvapauden vastaisen aloitteen allekirjoittamiseen. He tekivät sen omasta vakaasta tahdostaan."
"Liikanen ja Sundqvist toimivat sen hyväksi, että viholliskuvaksi muodostui demokraattinen länsi."
"Näitä miehiä ei pitäisi valita mihinkään korkeaan yhteiskunnalliseen virkaan tai luottamustehtävään, ennen kuin he ovat vastanneet yhteen kysymykseen: miksi? Ja sen jälkeen vielä toiseen: vieläkö?"
"1970-luvun radikaalit ovat onnistuneet painamaan tekonsa ja aatteensa niin pitkään villaisella, että ne ovat muuttuneet normaaliksi tai ovat katoamassa kokonaan kansallisesta muistista."
Huono kehitys on Heikan ja Boxbergin mielestä vienyt Suomen demokratian takapajulaan, jossa kaikesta sovitaan kabineteissa konsensus-hengessä.
"Konsensuksella ei päästä parhaaseen eikä edes toiseksi parhaaseen tulokseen. Se on määritelmällisesti säilyttävä, ei uudistava voima."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Neuvostoliitto aloitti sodan ja on jopa myöntänytkin sen, mutta anteeksipyyntöä ei kuulu, puhumattakaan hyvityksestä.
Miten olisi edes sotakorvaukset takaisin öljynä, koska muuta järkevää siitä maasta ei tule?
kyseessä NL:n aikaisten diktaattorien hirmutekojen anteeksipyytelyt vai vielä nykyäänkin elävät, järjestelmässä johtopaikoilla olevat oman maan kansalaiset, jotka olivat vieraan vallan kätyreitä. Kun ei se kommunismilla onnistunut niin koitetaan multikultilla...
On mielenkiintoista nähdä, kun Tiitisen lista joskus julkaistaan, että oliko siinä tosiaan vain merkityksettömiä henkilöitä?
Tuonhan voisi katsoa loukkaavan Halosta?