Uskon ja omaisuuden yhteys, Apt.4:31-37

Uskovat saivat kokea Pyhän Hengen voimaa.
Henki antoi heille rohkeutta todistajan tehtävää varten (31), vaikka heitä oli kielletty puhumasta Jeesuksen ylösnousemuksesta (33). Heillä oli ”yksi sydän ja yksi sielu” (32).
Pyhä Henki loi myös keskinäistä yhteyttä ja yksimielisyyttä seurakuntaan.

Uskovat elivät kuin suuri perhe. Kukaan ei pitänyt mitään omanaan, vaan kaikki oli heille yhteistä (32).
Ketään ei jätetty pulaan, vaan kaikista pidettiin yhtälailla huolta.

Kuinka erilaisen kuvan saammekaan sen ajan seurakunnasta verrattaessa nykyaikaan. Nythän jokainen ajaa vain omia etujaan piittaamatta lähimmäisistään.
Itsekkyys on vallalla niin seurakunnissa kuin yhteiskunnassamme yleensäkin.

Luukas sanoo, että ”suuri armo oli heillä kaikilla” (33). Tämä voidaan myös suomentaa ”he olivat kaikkien suuressa suosiossa” (vrt. 2:47).

Esimerkkinä hyväntekeväisyydestä Luukas mainitsee Barnabaan (36,37).
Barnabaan tapaisia hyväntekijöitä tarvitsemme tänäänkin.

Olosuhteet voivat nopeasti muuttua huonompaan suuntaan yksilöitten ja koko kansakuntamme kohdalla, kuten on karmeasti nähtävissä.
On hyvä jo asennoitua tulevaan niin, että mikään ei ole pysyvää.
Jumala voi ottaa yht`äkkiä pois rakkaamme, irrottaa meidät normaalista elinympäristöstämme tai voimme sairastua vakavasti tai menettää ansiotyömme.
Jopa ruuasta voi tulla puutetta.

Mutta kaikki vastoinkäymisetkin voimme ottaa ”Isän kädestä”. Hän kouluttaa ja riisuu meitä (esim. omavanhurskaudesta), vaikka se ei aina hyvältä tunnukkaan.
Hän ei hylkää meitä.
Herra armahtaa, antaa anteeksi ja tuo avun, kun hänen puoleen käännymme.
--
1.
Nyt Herran hyvyydestä
me saamme riemuita
ja armon kyllyydestä
kiitosta veisata.
Päivinä myötäisinä
ja vaivan täyteisinä
iloitkaa Herrassa!

4. Jos sairastut tai työstä
joutuisit luopumaan,
ei epätoivoon syöstä
saa päivä vaikeinkaan.
Laupias Isän käsi
on avoin hädässäsi.
Iloitkaa Herrassa!

(Virsi 330:1,4)