Olen usein miettinyt, mistä totuuden voisi tunnistaa. Kysymys on siis elämän totuudesta, aidosta totuudesta, absoluuttisesta totuudesta. Eli jotenkin kaikkeuden tapahtumat ovat tapahtuneet, tiedämme niistä sitten jotain tai emme.
Miten ihminen voisi löytää, tai mennä kohti tätä absoluuttista totuutta? Uskoisin, että tätä kysymystä ovat ajattelevat ihmiset pohtineet vuosituhansia.
Oman kokemukseni mukaan olen nyt päätynyt sellaiseen päätelmään, että ainoa tie on luottaa sydämeensä ja käyttää hyväkseen meissä jokaisessa olevaa alitajuntaa, jota voimme kutsua vaikka intuitioksi. Sama mitä sanaa haluamme käyttää, kun tarkoitamme kuitenkin sitä pääomaa, mikä on aistien kautta mennyt sinne, tiedostamme sitä, tai emme.
Miten tämän alitajunnan, intuition saa käyttöönsä mahdollisimman täysimäärin. Uskon, että rakkaus on se avain. Rakkaus haluaa hyvää. Tekemällä hyvää toisille, silloin kun tuntuu siltä, niin se avaa automaattisesti alitajunnan portteja. Olemme onnellisia ja näin ollen rentoja, joka on erittäin merkittävässä roolissa, jotta koemme vapautta, joka vapauttaa mielemme voimavarat.
Meillä kaikilla on mahdollisuus tähän, jos emme anna asettaa itsellemme rajoja, jotka estävät vapaan ajattelun. Näitä rajoja tietysti on, koska olemme monesti niin olosuhteiden uhreja, mutta meille kaikilla on mahdollisuus mennä eteenpäin rakkaudessa, vaikka lähtökuopat ovatkin erilaiset.
Teema oli totuuden sointi. Kuulemme sen, kun rakastamme ja näin haluamme itseä korostamatta kuunnella mitä sanottavaa toisella ihmisellä on meille. Ei pelkästään toisella ihmisellä, vaan voisi puhua koko "luontoäidin" sanomasta, viestistä.
Uskon, että vilpitön totuuden haku rakkauden voimalla on se ainoa todellinen tie, jota haluamme kulkea ja jokaisella on tuo tie aivan omansa, mutta joskus nuo tiet ovat toisiaan niin lähellä, että tuntuu lähes siltä, että olemme samalla tiellä.
Jos vertaukseksi ottaa rakkauden virran, joka minusta on osuvampi, niin silloin tajuamme, että me kaikki olemme siinä virrassa, ilman rajoja. Toiset ovat vain rantakivien pyörityksessä, toiset ovat joutuneet matalan kohdan tärskyihin, mutta keskellä tätä virtaa menee seestynyt rauhallinen, leppoisa virta, missä on helppo ajelehtia eteenpäin, vaikka joskus tekee mieli kauhoa hetki vastavirtaan, mutta se on turhaa. Antaa virran viedä ja nautitaan rakkaudesta.
Olisi kuitenkin hyvä ohjata näitä ihmisiä, oljekorsia, joita me ollaan, oikeaan suuntaan ja keskelle virtaa, koska se on meille kaikille parhaaksi. Ohjaaminen tapahtuu aina toisen ehdoilla ja tahdissa, ettei korsi vahingossa katkea, tai muuten vahingoidu.
Ja olisin tosi iloinen, että joku kertoisi ajatuksiaan korjatakseen mahdollisia virheitäni, joita uskon väksinkin tulevan, koska kirjoitan niin intuitio pohjalta.
Miten ihminen voisi löytää, tai mennä kohti tätä absoluuttista totuutta? Uskoisin, että tätä kysymystä ovat ajattelevat ihmiset pohtineet vuosituhansia.
Oman kokemukseni mukaan olen nyt päätynyt sellaiseen päätelmään, että ainoa tie on luottaa sydämeensä ja käyttää hyväkseen meissä jokaisessa olevaa alitajuntaa, jota voimme kutsua vaikka intuitioksi. Sama mitä sanaa haluamme käyttää, kun tarkoitamme kuitenkin sitä pääomaa, mikä on aistien kautta mennyt sinne, tiedostamme sitä, tai emme.
Miten tämän alitajunnan, intuition saa käyttöönsä mahdollisimman täysimäärin. Uskon, että rakkaus on se avain. Rakkaus haluaa hyvää. Tekemällä hyvää toisille, silloin kun tuntuu siltä, niin se avaa automaattisesti alitajunnan portteja. Olemme onnellisia ja näin ollen rentoja, joka on erittäin merkittävässä roolissa, jotta koemme vapautta, joka vapauttaa mielemme voimavarat.
Meillä kaikilla on mahdollisuus tähän, jos emme anna asettaa itsellemme rajoja, jotka estävät vapaan ajattelun. Näitä rajoja tietysti on, koska olemme monesti niin olosuhteiden uhreja, mutta meille kaikilla on mahdollisuus mennä eteenpäin rakkaudessa, vaikka lähtökuopat ovatkin erilaiset.
Teema oli totuuden sointi. Kuulemme sen, kun rakastamme ja näin haluamme itseä korostamatta kuunnella mitä sanottavaa toisella ihmisellä on meille. Ei pelkästään toisella ihmisellä, vaan voisi puhua koko "luontoäidin" sanomasta, viestistä.
Uskon, että vilpitön totuuden haku rakkauden voimalla on se ainoa todellinen tie, jota haluamme kulkea ja jokaisella on tuo tie aivan omansa, mutta joskus nuo tiet ovat toisiaan niin lähellä, että tuntuu lähes siltä, että olemme samalla tiellä.
Jos vertaukseksi ottaa rakkauden virran, joka minusta on osuvampi, niin silloin tajuamme, että me kaikki olemme siinä virrassa, ilman rajoja. Toiset ovat vain rantakivien pyörityksessä, toiset ovat joutuneet matalan kohdan tärskyihin, mutta keskellä tätä virtaa menee seestynyt rauhallinen, leppoisa virta, missä on helppo ajelehtia eteenpäin, vaikka joskus tekee mieli kauhoa hetki vastavirtaan, mutta se on turhaa. Antaa virran viedä ja nautitaan rakkaudesta.
Olisi kuitenkin hyvä ohjata näitä ihmisiä, oljekorsia, joita me ollaan, oikeaan suuntaan ja keskelle virtaa, koska se on meille kaikille parhaaksi. Ohjaaminen tapahtuu aina toisen ehdoilla ja tahdissa, ettei korsi vahingossa katkea, tai muuten vahingoidu.
Ja olisin tosi iloinen, että joku kertoisi ajatuksiaan korjatakseen mahdollisia virheitäni, joita uskon väksinkin tulevan, koska kirjoitan niin intuitio pohjalta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitään absoluuttista ihminen ei voi kokea, tai tietää, no ehkä absoluuttista vodkaa, mutta ei "totuutta", tai sen semmoista.
Kaikki kokemamme on subjektiivista, siis kaikki tunne,ajatukset, vain yksi "asia" on yhteinen, se olla rakkaus, kuten varmaan olet ymmärtänytkin.
Tuo kokonaisvaltaisempi rakkaus ei liity lihaan millään lailla, se ei voi kiinnittyä materiaan, ei naiseen, mieheen,aatteeseen,lapsiin,järjestöihin jne.
Rakkaus elämän voimana on puhtautta puhtaimmillaan,se vallitsee alitajunnallisessa tietoisuudessa, se ON siis sitä.
Tietoisuus välittyy kehollisuuden kautta ja luo tunteet ja se sotkee paljon. Meditaatio, eli flowmainen ajatelemattomuus, jossa kehollisuus häviää takavasemmalle antaa tilaa tuolle intuitoisellekin, intuitio pekkänä ilmiönä ei välttämättä ole puhdas, rakkauden sitä ollessa syvemmin käsitettynä("käsittämättä").
Rakkaus on absoluuttista ja sen voi kokea.
sun joka toinen viesti puolustaa JT:a ja toinen haukkuu.Eikö aika päättää minkä aidan puolella oot,mut anna ku arvaan...sinnittelet aikas sukulaisten takia,höynäytät heitä ja sit et kestä teatteria enempää
tapaus.Ota siitä selvää,oletko erotettu,eronnut tai jehovan todistaja.