Täällä on kyllä synnytys ja odotuspalsta erikseen, mutta kysynpä teiltä muilta suurperheen äideiltä että jännittääkö synnytys yhtä paljon aina? vai vähemmän kokemuksien jälkeen?? vai enemmän riskien takia/kokemusten takia???
Onko synnytykset nopeutuneet useampaa lasta kohden, vai olleet aina erilaisia keskenään?
Onko synnytys ajankohdilla ollut eroa, eli kaikki ajallaan, aikasemmin vai onko tuppautunut menemään paljon yli lasketun ajan?
Synnytyksistä vähän galluppia
20
2124
Vastaukset
- poikkeusta..
Minulla on neljä lasta ja kaikki on tullut alateitse.
Ens. lapsi jännitti kovasti ja tietty pää jäi jumiin lonkkaluihin ja koski. Sitten lääkäri kävi ja kaikki meni lopus hyvin.Tuli 3,6kg.
Seuraava tuli niin nopeaa,että mitään paljon keretty,ku synnyttää suoraan. Erittäin helppo.Tuli 3,8kg.
Kolmatta en jännittänyt yhtään,kun edellinen helppo. Nopeasti pääsin synnytyssaliin..mutta,mutta..ponnistusvaihe kesti yli 2h. Lapsi oli iso mun mittohin,4,4kg. Se ei meinannu millään tulla ulos. Nukuin yli vuorokauden synnytyksen jälkeen. Ja kun heräsin olin kun jyrän alle jääny ja paska/kusi tuli housuun,ei pystyny pidättää yhtää.Onneks sitä kesti vajaan viikon.
Sitten neljäs ei jännittäny yhtään,kun oli muistis vain tämä "helppo". Mutta kun pääsin synnytyssaliin,menin hysteeriseksi,sillä muistin edellisen synnytyksen,joka oli kauheaa kidutusta. Teknisesti synnytys meni hyvin ja oikein,mutta minua piteli 2 lääkäriä ja kaksi hoitajaa,sillä sekosin täysin. Olin kuin "uudestaan" edellisessä synnytyksessä. Kävin terapian nyt vasta neljännen jälkeen synnytyspelosta,kun olin jo synnyttänyt.Mutta kyllä se helpotti..en ollut saanut jutella asiasta kenenkään kanssa ja kaikki vain oletti,että osaan kun neljäs jo.Ja neljäs oli 3,8kg.
Nyt olen tehnyt päätöksen,etten koskaan tee lapsia enää.- suurperhe kai silti;-D
Ainakin jos lasketaan miehen lapset mukaan:-). Ekaa synnytystä suunnittelin, ei mennyt sen mukaan, kun oli perätila - tehtiin kiireellinen sektio. Toiseen synnytykseen menin suunnittelematta: se oli kurja kokemus:-(. Kun suostuin epiduraaliin, oli loppu yhtä räjähdystä:-/. En siis sitä edes saanut, kalvojen puhkaisu valmisteluissa sai lapsen syntymään sillä sekunnillla. Kolmannen kanssa olin rauhallinen ja viisas:-)). Sain olla yksin, kävelin, asuin suihkussa ja lauloin;-D. Ihan loppuvaiheessa tuntui pahalta, yritin haukkoa ilokaasua ja tunsin hetken, että perun koko homman:-(. Mutta paras kokemus tuo kolmas silti oli, ehdottomasti! Minä olin _itse synnyttämässä _omaa lastani. Synnytyksen jälkeen kaikki ei kyllä mennyt kauhean hyvin, kun meidät unohdettiin saliin märkiin lakanoihin enkä saanut tuntikausiin mitään suuhuni;-o.
Nyt kuopus on 7. Jos uuden mieheni kanssa vielä saan oman iltatähteni, lähden luottavaisin mielin synnyttämään. Toki aikaa edellisestä on kauan, mutta silti. Jotakin varmuutta kokemus ja ikäkin tuo tullessaan. Ja sen tiedän jo etukäteen, että haluan olla yksin. Tai ainakaan aiemmin en ole miestä paikalle halunnut. Ekassa synnytyksessä, alussa, mies oli mukana. Toisessa jäi kotia esikoisen kanssa ja samoin kun kolmatta lähdin synnyttämään. Uudesta miehestäni voisi olla tukea, mutta en tiedä..haluan ehkä selviytyä ihan itse. Kätilöä tarvitaan sitten ihan loppuvaiheessa:-). Mun kakarat ovat olleet 4020, 4240 ja 4190 painavia - sopivia pötkäleitä:-). - menneet vähän yli:-)
suurperhe kai silti;-D kirjoitti:
Ainakin jos lasketaan miehen lapset mukaan:-). Ekaa synnytystä suunnittelin, ei mennyt sen mukaan, kun oli perätila - tehtiin kiireellinen sektio. Toiseen synnytykseen menin suunnittelematta: se oli kurja kokemus:-(. Kun suostuin epiduraaliin, oli loppu yhtä räjähdystä:-/. En siis sitä edes saanut, kalvojen puhkaisu valmisteluissa sai lapsen syntymään sillä sekunnillla. Kolmannen kanssa olin rauhallinen ja viisas:-)). Sain olla yksin, kävelin, asuin suihkussa ja lauloin;-D. Ihan loppuvaiheessa tuntui pahalta, yritin haukkoa ilokaasua ja tunsin hetken, että perun koko homman:-(. Mutta paras kokemus tuo kolmas silti oli, ehdottomasti! Minä olin _itse synnyttämässä _omaa lastani. Synnytyksen jälkeen kaikki ei kyllä mennyt kauhean hyvin, kun meidät unohdettiin saliin märkiin lakanoihin enkä saanut tuntikausiin mitään suuhuni;-o.
Nyt kuopus on 7. Jos uuden mieheni kanssa vielä saan oman iltatähteni, lähden luottavaisin mielin synnyttämään. Toki aikaa edellisestä on kauan, mutta silti. Jotakin varmuutta kokemus ja ikäkin tuo tullessaan. Ja sen tiedän jo etukäteen, että haluan olla yksin. Tai ainakaan aiemmin en ole miestä paikalle halunnut. Ekassa synnytyksessä, alussa, mies oli mukana. Toisessa jäi kotia esikoisen kanssa ja samoin kun kolmatta lähdin synnyttämään. Uudesta miehestäni voisi olla tukea, mutta en tiedä..haluan ehkä selviytyä ihan itse. Kätilöä tarvitaan sitten ihan loppuvaiheessa:-). Mun kakarat ovat olleet 4020, 4240 ja 4190 painavia - sopivia pötkäleitä:-).Eka 6 pv, toinen 10, kolmas 5 pv.
- suurperhe,
mutta synnytyskokemuksia silti:
Ensimmäinen pyrki syntymään jo ennen 30rv, hätäseen tuli 30 1 täyteen. Suunniteltu sektio päivystysaikaan, lapsella painoa 1495. Toinen raskaus, laskettu aika 27.8, alkoi syntymään 26.7 itsekseen ja klo0603 oli reilu neljäkiloa lasta maailmassa. Kolmas vuoden kuluttua, laskettuun aikaan kolmisen viikkoa, mutta lapsi alkoi tulla läpi. Synnytys käynnistettiin tipalla 11.päivä klo920 ja 1506 mulla oli tuskaisan aamuvuoron päätteeksi reilu neljä kiloinen nyytti.
Keskimmäinen oli helpoin, käynnistyi itsekseen ja oli riittävän loiva, viimeinen oli kuin jyrkänteeltä loikkaaminen. Ensimmäisens syntyessä olin pelkkä statisti anestesiakaaren tällä puolen.
Enää en synnytä, olen kiitollinen näistä kolmesta. - viidenäiti
Ekan synnytyksen jälkeen ajattelin ettei koskaan enää. Niin paljon se sattui ja minä vielä kokemattomana makasin sängyssä niin sattuihan se kahta kauheemmin. Toinen synnytys meni helpommin. Yksi kivulias työntösupistus ja sitten lapsi jo syntyikin. Henkisesti synnytys oli silti rankka, sillä vesienmenosta oli vuorokauden salissa eikä mitään tapahtunut. Mutta kipujen puolesta älyttömän helppo synnytys.
Kolmas synnytys käynnistettiin. Nyt ymmärsin jo pystyasennon ja positiivisen ajattelun merkityksen. Keinuttelin keinutuolissa ja ajattelin jokaisen supistuksen aikana kukkaa joka aukeaa. Mitä suurempi ja pidempi supistus, sitä paremmin kukka aukesi. Nautin joka supistuksesta, sillä se toi vauvaa syliini!
Neljäs synnytys käynnistettiin myös. Silloinkin mentiin ilokaasun voimalla positiivisia ajatellen ja keinutuolissa keinutellen kunnes piti ponnistaa. Mukava synnytys.
Viides olikin sitten taas henkisesti vaikeampi. Olin henkisesti huonossa kunnossa mennessäni käynnistykseen ja positiivinen ajattelu ei oikein sujunut. Synnytyskään ei edistynyt tasaisesti vaan supistukset loppuivat välillä kokonaan. Ajatelkaa: kahdeksan senttiä auki ja supistukset loppuivat. Seuraavaksi enää 7 cm auki. Iski pieni paniikki, se menee kiinni!!! Mutta syntyihän se poika sieltä, mutta kahteen edelliseen verrattuna tämä oli kivuliaampi ja epämiellyttävämpi synnytys. Eli äidin henkisillä voimavaroilla ja positiivisuudella on suuri merkitys synnytyksessä! http://www.viipaleita.net/docs/9kk.pdf
Siinä oli lehtijuttu osasta synnytyksistäni. Sen kirjoittamisen jälkeen olen saanut vielä kaksi lasta - siinä uudessa liitossa, johon en "halunnut" mennä. *virn*- kirjoitus
Voi kuinka kauniisti synnytyksistäsi ja elämästäsi kirjoititkaan satu! Olet löytänyt kauniit sanat asioiden ja tunteiden kuvaukseen. Kirjoituksesi oli ilo lukea ja taisipa se nostaa tipan silmänurkkaani.
kirjoitus kirjoitti:
Voi kuinka kauniisti synnytyksistäsi ja elämästäsi kirjoititkaan satu! Olet löytänyt kauniit sanat asioiden ja tunteiden kuvaukseen. Kirjoituksesi oli ilo lukea ja taisipa se nostaa tipan silmänurkkaani.
Tuo oli kauniisti sanottu.
- mie vaan...
jokainen synnnytys on ollut nopeampi, mutta samalal kivuliaampi avautumisvaiheen rajuuden lisääntyessä. Toisaalta itse koen sen paremmaksi näin. Oma taitokin synnyttäjänä kun kasvaa ja osaa oikein ottaa lääkitystä jne.
Meillä kaikki on menneet yli, mutta lasketuissakin on ollut kyllä heittoja aika paljon. Yliaika ei ole sidoksissa monesko lapsi on vaan on heitellyt.
Ikuisesti kiitollinen olen siitä, että kaikki on syntyneet päiväaikana ja kätilö on jouduttu vaihtamaan vain kerran kesken synnytyksen ja silloinkin se uusi oli vanha tuttu.. - paikat.....
venähdä siihen malliin, että viides tulee rykäisemällä. En ainakaan, usko, että nainen palautuisi "normaaliin" kokoonsa vaikkapa viiden lapsen synnytysten jälkeen. voitte väittää, mitä haluatte, mutta sori, en usko :D
- helppo homma
mullakin näkyy varmaan jo perille asti , heh. Niin on se tietty tosi helppoa se synnyttäminenkin, kun ei tarvii enää kulkea jalat ristissä vaan voi vain aukaista ne vihdoinkin.
helppo homma kirjoitti:
mullakin näkyy varmaan jo perille asti , heh. Niin on se tietty tosi helppoa se synnyttäminenkin, kun ei tarvii enää kulkea jalat ristissä vaan voi vain aukaista ne vihdoinkin.
Onneksi kumppanisi elin on kasvanut samaa mittaa synnytysten tahtiin, joten ei väljyydestä valita niin kuin ruikkuprovot vois?
*virn*
Ja ps. Onnea yhdennentoista syntymän johdosta. Perässä tullaan vaikkei taideta samoihin lukuihn ehtiäkään.- vanha sanonta...
satu50 kirjoitti:
Onneksi kumppanisi elin on kasvanut samaa mittaa synnytysten tahtiin, joten ei väljyydestä valita niin kuin ruikkuprovot vois?
*virn*
Ja ps. Onnea yhdennentoista syntymän johdosta. Perässä tullaan vaikkei taideta samoihin lukuihn ehtiäkään.viiden lapsen äidin tavarasta pidä paikkaansa... :D
- miehelläsikin?
helppo homma kirjoitti:
mullakin näkyy varmaan jo perille asti , heh. Niin on se tietty tosi helppoa se synnyttäminenkin, kun ei tarvii enää kulkea jalat ristissä vaan voi vain aukaista ne vihdoinkin.
vai?
- uskon täysin siihen
vanha sanonta... kirjoitti:
viiden lapsen äidin tavarasta pidä paikkaansa... :D
sanontaan että kateus vie kalatkin vedestä.
Siksi sinulla ei nappaa oikein millään elämänalueella?
- mamaliini
Kahdekasan lasta olen synnyttänyt seitsemällä synnytyksellä.
Esikoinen syntyi kaksi viikkoa yli lasketun ajan, olin sairaalassa sisällä kun supistukset alkoivat aamulla. Ne kestivät 12 tuntia, ensimmäiset 5 senttiä kesti avautua 10 tuntia ja loput meni parissa tunnissa ja ponnistusvaihe oli ohi kolmella ponnistuksella.
Seuraava synnytys meni sektioon kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, koska tuli kaksoset ja toinen oli huonossa asennossa.
Loput viisi on mennyt samalla kaavalla 3-7 päivää yli, ensimmäiset viisi senttiä avautuvat hitaasti ja seuraavat rytinällä ja nopea ponnistusvaihe. Kestot 8-10 tuntia.
Synnytykset ovat kuitenkin olleet erilaisia, riippuen kai omasta suhtautumisesta, joskus on tuntunut että ei ole voinut rentoutua ja supistukset ovat olleet kivuliaampia ja joskus aika on kulunut nopeasti ja supistuksetkin lievempiä.
Jännittänyt olen aina, pelännyt en ole, vaikka kun tosi on alkanut, tulee mieleen että auts tätä se olikin. Ongelmia ei onneksi ole ollut. Viimeisten kolmen kanssa tulin kahden päivän sisällä kotiin laitokselta.
Joku tuossa kirjoitti että paikat varmasti väljääntyy, voihan se niinkin olla, mutta eipä ole elämääni häirinnyt eikä mieskään ole valitellut. Seksi maistuu edelleen yli 30 vuoden yhteiselon ja 8 lapsen jälkeen :) - porttikongissa
kun saanut 6 lasta. heh
- Äetee
Meillä ois tuo 6.synnytys muutaman kuukauden kuluttua..ja tähän mennessä kaikki olleet erilaisia.2 ekaa sektioita(ei suunniteltuja),kolmas helppo,nelonen karmiva ja vitonen suht helppo.En tiedä yhtään mitä odottaa tällä kertaa,mutta vähemmän sitä kai hermoilee..
- Neljä synnytystä
Ensimmäinen syntyi rv 39 0. Painoa oli 3,4 kg ja synnytys kesti 17 tuntia edeten normaalisti. Ponnistusvaihe oli 30 minuuttia.
Toinen syntyi rv 42 0 käynnistyksellä. Painoa oli 4,5 kg ja synnytys kesti 2 tuntia ja ponnistusvaihe 6 minuuttia. Todella kivulias. Tätä synnytystä pelkäsin edellisen rankan kokemuksen jälkeen (josta ei ollut kuin reilu vuosi).
Kolmas syntyi rv 41 2. Painoa oli 4,1 kg ja synnytyksen kesto 4 tuntia, josta kunnolla kivuliaita ei varmaankaan yhtä kauaa kuin edellisessä. Ponnistusvaihe 7 minuuttia.
Neljäs syntyi myös 41 2 ja painoi 3,9 kg. Synnytys kesti 6 tuntia, mutta todella kivuliasta aikaa ei ollut juuri muu kuin ponnistusvaihe, joka kesti 20 minuuttia. Erittäin helppo avautuminen, mutta rankin ja kivuliain ponnistusvaihe (täysin ilman kivunlievitystä). Jos matkaa sairaalaan ei olisi ollut niin paljon, että piti ennakoida sitä vähän, niin en varmaan olisi hoksannut supistuskivun vuoksi lähteä sairaalaan ennen ponnistusvaiheen alkua.
Eli millaisen yhteenvedon tuosta nyt tekisi. Jos paikkojen löystyminen vähentää tuota avautumisvaiheen kipua, niin siinä tapauksessa paikat varmaan ovat löystyneet joka synnytyksessä. Vauvan ulostunkemiseen se löystyminen ei nähtävästi kuitenkaan ole auttanut. - 5 kokemusta
Eli ensimmäisen syntymä oli aivan ihmeellisen ihana kokemus, täysin normaali kokemus, vaikka hiukan pitkäksi venyi...
Toinen syntyi todella vauhdilla, eikä mitään erikoista mainittavaa siinäkään...
Kolmannen kanssa supistuksia oli todella pitkin (n. 15min.) välein, lopulta hiukan avitettuna syntyi tämäkin...
Neljäs oli kauhea synnytys. käynnistettiin monta päivää ja kivut oli moninkertaiset...
Viides periaatteessa helppo ja normaali synnytys. Synnytyksen jälkeen alkoi vain kauhea verenvuoto ja pelkäsin todella kuolevani. Nyt on putket poikki ja en viimeisimmän jälkeen edes uskaltaisi uutta raskautta, vaikka vielä lapsia muuten tuntuisi mahtuvan......
Kyllä ne kaikki synnytykset olleet aivan erilaisia. Kolme ensimmäistä "ei tuntunut missään". Kaksi viimeistä oli painajaisia...
Kuitenkin kai se ensimmäinen synnytys jännitti eniten.
Ensimmäisen ja kolmosen synnytys kestivät pisimpään, muut ovat syntyneet 4h sisällä, siis kun on oikeasti käynnistynyt.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo747644Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per583193- 372486
Miten voit manipuloida katsojalukuja?
Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj82102Osuuspankki Kuhmo!
Ei pysty pitämään yhtä Otto pankkiautomaattia toiminnassa Ksupermarketin kanssa,20 vuotta sitten Kuhmossa oli neljä auto352044- 221988
- 131887
Rakkaalleni!
Halusin tulla kertomaan, että sinua ajattelen ja ikävöin vaikka olen sukuloimassa. Meinasin herkistyä, kun tykkään sinus151673- 611611
- 181589