Raportin mukaan tapahtumiin oleellisesti vaikuttivat: väärät lääkkeet ja riittämätön hoito.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1658552
Tästä voi ottaa opiksi. Eikö viimeistään nyt olisi syytä lisätä tukea psykiatriseen hoitoon, lääkkeiden jakamisen sijaan...
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1658552
Tästä voi ottaa opiksi. Eikö viimeistään nyt olisi syytä lisätä tukea psykiatriseen hoitoon, lääkkeiden jakamisen sijaan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Muistan lukeneeni, mistä lääkkeestä on ollut kysymys. Sitähän ei suositella alle 18-vuotiaille. Mutta en lopultakaan usko, että oikein annosteltuna sinällään turvallinen lääke olisi noiden tekojen taustalla.
Enemmänkin on uskoakseni ollut kyse psykiatrisen hoidon puutteesta, seurannasta ja koulukiusaamisesta, johon raportin julkistetussa osassa ei otettu kantaa lainkaan. Mutta kai nuo viisaammat ovat tämänkin asian tutkineet.
Erityisesti nuorisopsykiatrian osalta kunnallisella puolella on huutava tarve ja alimitoitetut resurssit. Yksityiset käynnit maksavat "hunajaa" ja esim. terapiakäynneistä ei saa kela-korvauksia lainkaan.
Kiusaaminen
Tekijän vanhemmat ovat kertoneet, että tekijää alettiin kiusata ala-asteella neljännellä luokalla
ja että kiusaaminen paheni viidennellä ja kuudennella luokalla. Viidennellä luokalla
tekijä oli itse vastannut terveyskyselyssä, että kiusaus on ärsyttävää. Äiti oli ala-asteen aikana
toistuvasti yhteydessä kouluun siellä sovellettavien kasvatustapojen vuoksi. Perhe katsoi,
että koulussa sallittiin liikaa kiroilua, huonoa käytöstä ja kiusaamista. Koulun mukaan tekijää
ei ala-asteella erityisesti kiusattu. Koulussa katsottiin, että pojalle asetettiin kotona sellaisia
perinteisiä käytösnormeja, jotka eivät olleet enää nykynuorison käytössä. Sen katsottiin
vaikeuttavan pärjäämistä muiden poikien joukossa ala-asteella. Perhe otti myös muiden oppilaiden
vanhempiin yhteyttä moittien heidän lastensa käytöstä. Näitä yhteydenottoja pidettiin
kiusallisina ja jotkut vanhemmat kehottivat lapsiaan välttämään tekijän seuraa. Kiusaamisasiaa
ei käsitelty ala-asteen aikana oppilashuoltoryhmässä eikä koulun ja perheen välille
syntynyt yhteistä näkemystä tilanteesta. Vanhemmista äiti osallistui ala-asteella vanhempainiltoihin,
mutta ei enää yläasteen ja lukion aikana.
Vuonna 2002 kiusaaminen nousi esiin koululääkärin ja terveydenhoitajan arvioissa sekä
vanhempien täyttämässä huoltajan lomakkeessa. Tuolloin tekijä itse oli vastannut myöntävästi
kysymykseen ”kiusataanko/syrjitäänkö/ärsytetäänkö sinua luokassa?”. Yläasteella tekijällä
ei ollut kavereita. Opettajien keskuudessa syntyi epäilyjä häneen kohdistuvasta kiusaamisesta.
Oppilashuoltoryhmä käsitteli tekijän kiusaamista todennäköisesti kahdesti, mutta
muistiinpanot ja muistikuvat asiasta ovat niukkoja. Erään oppilaan mukaan lähes kaikki luokan
pojat oli seitsemännellä luokalla kutsuttu kuraattorin luokse keskustelutilaisuuteen, jonka
aiheena oli tekijän kiusaaminen.
Jotkut oppilaat ja opettajat ovat kertoneet havainneensa tekijään kohdistunutta kiusaamista
myös lukiossa. Heidän mukaansa tekijää kiusattiin erityisesti verbaalisesti naljailemalla ja
huutelemalla muun muassa, koska hän pukeutui tavallista siistimmin, toi omia äärimielipiteitään
esiin ja hänen kiinnostuksensa kohteet olivat erilaiset kuin muilla nuorilla. Tekijää kiusattiin
myös jännittämisestä ja punastelusta, josta hän kärsi. Lukion ensimmäisen vuoden
keväällä lääkäri totesi tekijän käynnin yhteydessä, että koulukiusaaminen on jatkunut vielä
lukiossakin. Vuonna 2006 tehdyssä koulukiusaamiskyselyssä yksi oppilas vastasi, että tekijää
kiusataan ja keskusteli asiasta myös opettajansa kanssa. Kiusaaminen oli oppilaan mukaan
jatkunut vuosia.
Lukion opiskelijahuoltoryhmässä tekijän kiusaaminen nousi lukion ensimmäisellä luokalla
esiin ja asiaan puututtiin. Toisella kertaa todettiin, että asia on hoidossa. Yhdessä tönimistapauksessa
rehtori keskusteli kiusaamisesta sekä tekijän että kiusaajan kanssa. Rehtorille kuten myös eräille opettajille tekijä kiisti silloin kiusaamisen eikä toivonut asiaa nostettavan
esiin. Yhden opettajan kysyttyä opettamaltaan ryhmältä, kiusaavatko he tekijää, ryhmän vastaus
oli kieltävä. Ryhmän sisäinen huumori oli ollut nokittelevaa.
Muistelet lukeneesi lääkkeestä, mikä se mahtoi olla?
Tekijälle määrättyjä SSRI-ryhmän lääkkeitä ei suositella alaikäisille. Jos lääkkeitä kuitenkin
määrätään, seurannan tulisi olla tiivistä ja perustua potilaan tapaamisiin. Oireiden pitkittyessä
tekijä ei saanut lähetettä erikoissairaanhoitoon, koska hänen ongelmiaan pidettiin lievinä.
Tärkeää olisi potilaan kokonaisvaltainen hoito, joka edellyttää hoitosuunnitelmaa hänen tilansa
seuraamiseksi vastaanottokäynneillä, jotta hoidon vaikutus olisi arvioitavissa. Tämä
antaisi mahdollisuuden arvioida erikoissairaanhoitoon lähettämistä, tehostettua hoitoa terveyskeskuksessa
tai potilaan tukemista muilla, esimerkiksi opiskelijahuollon, sosiaalitoimen tai
nuorisotoimen keinoilla. Tässä tapauksessa hoitosuunnitelmaa ei ollut ja lääkehoidon seuranta
oli puutteellista.