Erään pastorin todistus
"Miksi kirjoitan
Pyydän aluksi saada lyhyesti kertoa oman kokemukseni, joka johti minut sisälle armoon ja toi tässä kirjassa esittämäni ajatukset ja näkemykset omikseni eli tarkemmin sanottuna Kristuksen elämääni.
Uskonasiain kanssa jouduin läheisempään kosketukseen adventistien välityksellä jo melko nuorena. Adventtiseurakunnassa ehdin olla yli kymmenen vuotta. Tästä ajasta käytin neljä vuotta opiskeluun heidän oppilaitoksessaan. Lähes seitsemän vuotta olin Adventtikirkon palkkaamana ja lähettämä sananjulistajana lukuisilla eri paikkakunnilla. Koin työssäni menestystä ja sain sen johdosta ulkonaista arvonantoa, ja tämä kaikki toi jonkinlaista pinnallista tyydytystä. Kunnianhimo innoitti minua jatkamaan. Sisäisesti olin kuitenkin kuin laho puu, jossa ei ole mitään elämää. Olin kangistunut ja orjuutettu Vanhaan Testamenttiin tähtäävän uskonnon, lain ja omien tekojen sekä toisia tuomitsevan farisealaisuuden tiellä. Tällaiseen henkeen olin kasvanut adventistien yhteisössä.
Vähitellen ajauduin sisäisessä tyhyydessäni ja armottoman lakihurskauden onttoudessa hirvittävään kurimukseen. Nyt luhistui täydellisesti pyhitysrakennelmani, jota olin yrittänyt pönkittää pingotetulla kuuliaisuudellani ja kaikenlaisilla evankeliumin ja armon hengen vastaisilla määräyksillä ja säädöksillä. En jaksanut jatkaa enää tätä oman vanhurskauden näyttelykristillisyyttä, vaan luovuin sisäisesti adventismista - ja lopulta kaikesta uskonnollisuudesta ja uskosta. Vähitellen tämä löi leimansa myös ulkonaiseen elämääni - tekoihin, päätöksiini, ratkaisuihini ja käytökseeni. Olin kaikkea muuta kuin kristitty. Tällaiseen epäkristillisyyteen ajautuessani katsoin parhaimmaksi pyytää eroa, ensin sananjulistajan virasta ja vähän myöhemmin seurakunnasta. Tämän tein siksi, että tunsin, etten ole ollut uskovainen enkä pysty elämään sismpääni tyydyttävää elämää adventistien säädösten ja normien puitteissa. En myöskään tahtonut tuottaa häpeää seurakunnalle ja pettää itseäni ja muita, ja ennenkaikkea - en halunnut pettää Jumalaa. Koska minut oli kasvatettu ja olin kasvanut hyvin ahtaaseen näkemykseen Jumalan armosta ja koska luulin, että adventismi on ainoa autuaaksi tekevä, ettei muuta pelastusmahdollisuutta ole olemassakaan, niin ajattelin, että mitäpä tässä sitten on enää millään väliä. Helvetti ja kadotushan ovat kuitenkin vääjäämättömästi osani.
Pimeyteni ja epätoivoni keskellä huusin tuskissani - nyt koko sydämestäni - Jumalan puoleen, että Hän pelastaisi minut ja antaisi edes vähän valoa pimeyteeni. Ja silloin se tapahtui: "Hän kumartui minun puoleeni (hänen täytyi kumartua, koska olin niin alhaalla - helvetin syvyyksissä) ja kuuli minun huutoni. Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni. Hän antoin minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme.."(Ps. 40:2-4). Nyt sain sellaisen kokemuksen, jota minulla ei koskaan aikaisemmin ollut Jumalani yhteydessä." (Toivo Hillberg, Miksi jätin adventismin s.3-6)"
"Miksi kirjoitan
Pyydän aluksi saada lyhyesti kertoa oman kokemukseni, joka johti minut sisälle armoon ja toi tässä kirjassa esittämäni ajatukset ja näkemykset omikseni eli tarkemmin sanottuna Kristuksen elämääni.
Uskonasiain kanssa jouduin läheisempään kosketukseen adventistien välityksellä jo melko nuorena. Adventtiseurakunnassa ehdin olla yli kymmenen vuotta. Tästä ajasta käytin neljä vuotta opiskeluun heidän oppilaitoksessaan. Lähes seitsemän vuotta olin Adventtikirkon palkkaamana ja lähettämä sananjulistajana lukuisilla eri paikkakunnilla. Koin työssäni menestystä ja sain sen johdosta ulkonaista arvonantoa, ja tämä kaikki toi jonkinlaista pinnallista tyydytystä. Kunnianhimo innoitti minua jatkamaan. Sisäisesti olin kuitenkin kuin laho puu, jossa ei ole mitään elämää. Olin kangistunut ja orjuutettu Vanhaan Testamenttiin tähtäävän uskonnon, lain ja omien tekojen sekä toisia tuomitsevan farisealaisuuden tiellä. Tällaiseen henkeen olin kasvanut adventistien yhteisössä.
Vähitellen ajauduin sisäisessä tyhyydessäni ja armottoman lakihurskauden onttoudessa hirvittävään kurimukseen. Nyt luhistui täydellisesti pyhitysrakennelmani, jota olin yrittänyt pönkittää pingotetulla kuuliaisuudellani ja kaikenlaisilla evankeliumin ja armon hengen vastaisilla määräyksillä ja säädöksillä. En jaksanut jatkaa enää tätä oman vanhurskauden näyttelykristillisyyttä, vaan luovuin sisäisesti adventismista - ja lopulta kaikesta uskonnollisuudesta ja uskosta. Vähitellen tämä löi leimansa myös ulkonaiseen elämääni - tekoihin, päätöksiini, ratkaisuihini ja käytökseeni. Olin kaikkea muuta kuin kristitty. Tällaiseen epäkristillisyyteen ajautuessani katsoin parhaimmaksi pyytää eroa, ensin sananjulistajan virasta ja vähän myöhemmin seurakunnasta. Tämän tein siksi, että tunsin, etten ole ollut uskovainen enkä pysty elämään sismpääni tyydyttävää elämää adventistien säädösten ja normien puitteissa. En myöskään tahtonut tuottaa häpeää seurakunnalle ja pettää itseäni ja muita, ja ennenkaikkea - en halunnut pettää Jumalaa. Koska minut oli kasvatettu ja olin kasvanut hyvin ahtaaseen näkemykseen Jumalan armosta ja koska luulin, että adventismi on ainoa autuaaksi tekevä, ettei muuta pelastusmahdollisuutta ole olemassakaan, niin ajattelin, että mitäpä tässä sitten on enää millään väliä. Helvetti ja kadotushan ovat kuitenkin vääjäämättömästi osani.
Pimeyteni ja epätoivoni keskellä huusin tuskissani - nyt koko sydämestäni - Jumalan puoleen, että Hän pelastaisi minut ja antaisi edes vähän valoa pimeyteeni. Ja silloin se tapahtui: "Hän kumartui minun puoleeni (hänen täytyi kumartua, koska olin niin alhaalla - helvetin syvyyksissä) ja kuuli minun huutoni. Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni. Hän antoin minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme.."(Ps. 40:2-4). Nyt sain sellaisen kokemuksen, jota minulla ei koskaan aikaisemmin ollut Jumalani yhteydessä." (Toivo Hillberg, Miksi jätin adventismin s.3-6)"
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kun adventistit jakelevat EGW:n kirjoja niin pitäisikö meidän jotka ovat saaneet nauttia Kristuksen armoa täysimääräisenä jakaa vaikka tuota Toivon kirjaa adventisteille ?
Olen ihan samanlaisessa tilanteessa kuin Toivo - myös löytänyt Jeesuksen jätettyäni a-kirkon ja mentyäni toisaalle - ja uskon koko sydämestäni tekeväni adventisteille hyvää kehottaessani heitä lähtemään tuosta eksytyksestä. Olen käynyt monessa eri seurakunnassa elämäni aikana ja nyt kotiutunut yhteen mutta tiedän että suurin osa muista seurakunnista on parempi vaihtoehto kuin a-kirkko.
En siis halua vaikuttaa niinkään siihen minkä seurakunnan valitset - mutta oman itsesi tähden tee testi - käy muualla ja opi armosta lain, VT:n ja EGW:n sijaan vähän aikaa, niin huomaat itse mikä on totuus. Jokaiselle jonka tunnen, tämä kokemus on johtanut a-kirkosta lähtöön. A-kirkossa tiedostetaan tämä minkä vuoksi minullekin yritettiin uskotella että muissa seurakunnissa käynti on huorintekemistä, mutta sitä se ei suinkaan ole.
Jos uskoni ei kestä toisessa seurakunnassa käyntiä (jonkin aikaa), ei uskoni ole Jumalasta vaan ihmisten oppirakennelman tulos.
sunnuntai kirkot eivät kyllä kiinnosta, jos olisi sellainen tilanne, että olisi erottava sapatinpyhittäjien kirkosta, niin mieluummin kaikkien kirkkojen ulkopuolelle kuin sunnuntai pyhittäjien kirkkoihin.
"Lähetystehtävämme:
Adventtikirkon lähetystehtävä on kertoa kaikille ihmisille iankaikkinen evankeliumi Ilmestyskirjan 14: 6-12 kolmen enkelin sanomien viitekehyksessä ja auttamaan heitä liittymään hänen seurakuntaansa".
Ehdotan että käyt sapattisin kirkossa ja menet sitten sunnuntaina johonkin toiseen kirkkoon. Kun olet puoli vuotta käynyt molemmissa huomaat jääväsi pois a-kirkosta.
Jos haluat pyhittää lauantain, se on ihan OK. Sen voit tehdä siinä rinnalla niin kauan kuin haluat. Eivät muut seurakunnat kokoonnu sunnuntaisin sen tähden että se olisi lauantaita parempi muutoin kuin että se on sopiva kokouspäivä ja ei ole ollut tarpeellista muuttaa päivää jota käyttivät kaikki tärkeimmät uskonpuhdistajatkin.
Itse käyn seurakunnassa jonka kokoukset ovat sunnuntaina ja keskiviikkona. Minulle jokainen päivä on Herralle pyhitetty, ja pidän kyllä minäkin lepopäivän työstä.
Jotta adventistit eivät lipeäsi Ellen Whitestä profeettana ja jotta he olisivat tehokkaita vetämään
lisää jäseniä Adventtikirkkoon, niin heille opetetaan Pääkonferenssin sapattiläksyillä kolmen
kuukauden ajan joka päivä, kuinka puolustaa Ellen Whiteä profeettana ja ”jatkuvana
arvovaltaisena totuuden lähteenä”, kuten opinkohta kuuluu, ei-adventisteille.
luonteeltasi.
Lakiin ja todistuksiin, elleivät he näin sano ei heillä aamun koittoa ole.
Jumala siunasi ja pyhitti vain yhden päivän, viikon seitsemännen.
Jumala ei ailahtele niinkuin sinä.
Pyhäkköoppi on koulujakäymättömän, itse opiskelleen maallikkosaarnajan William Millerin ja hänen maanviljelijätovereittensä tulkinta Jeesuksen toisen tulemisen ajankohdasta, jonka he tekivät Danielin kirjan pohjalta ja sen tulemisen piti tapahtua 22.10.1844.
Mutta kun Jeesus ei silloin saapunutkaan, kuten historiasta hyvin tiedämme, heidän teoriansa vaihtui nk. "pyhäkköopiksi".
Kuten tässä pyhäkköopissa olisi edes jotain järkeä, jos Jeesus olisi mennyt kaikkeinpyhimpään suurena sovituspäivänä, Jom Kippurina, mutta kun Hän meni sinne adventtiopin mukaan täysin tavallisena lokakuisena tiistaipäivänä.
Miksi ihmeessä?
Onni on jättää adventtikirkon johtotehtävät.
Kun olen keskustellut muiden a-jäsenten kanssa, he suurimmaksi osaksi pitävät EGW:tä vähäpätöisenä ja yliarvostettuna eivätkä itse usko siihen. Suurin osa ei pysty selittämään tutkivaa tuomiota tai pyhäkköoppia eivätkä siihen oikeastaan uskokaan.
Kun keskustelin hiljan oman seurakuntani pastorin kanssa hän ei pystynyt mitenkään puolustelemaan EGW:tä, sapattia tai tutkivaa tuomiota vaan sanoi että mielenkiintoinen keskustelu ja jatketaan keskustelua lähipäivinä - eikä ole sen jälkeen minua tavannut (siitä jo viikkoja).
Täytyy olla erittäin hyvin opinkohtiin koulutettu ennenkuin voi perustella jotakin kuten esim. alex-kasi. Näitä henkilöitä on Suomessa noin parikymmentä.
Loput ovat harhaanjohdettuja, joita pidetään harhassa opettamalla että on huorintekemistä mennä toiseen seurakuntaa käymään ja että EGW:n kanssa ei voi olla eri mieltä. "Todistetaan" että EGW on oikeassa ja profeetta, ja huijataan ihmisiä kun ei kerrota EGW:n plagioinnista, vääristä profetioista tms.
Uskon että Jumala ei langeta syytä riviuskovan päälle vaan alex-kasien kaltaisten inttäjien päälle jotka eivät - vaikka se heille selkeästi esitetään - suostu ottamaan vaarin totuudesta vaan joko palaa VT:n puolelle hakemaan apua tai lopettaa keskustelun ja siirtyy eteenpäin.
Se ei muuta sitä tosiasiaa että JOKAISEN adventistin olisi parempi a-kirkon ulkopuolella, seurakunnissa jossa opetetaan Jlan armo ilman lain tekoja, ilman sääntöjä, ehtoja, yms. Siis armoa... ARMOSTA.
Millä raamatunjakeella saadaan tehtyä nainen adventtisrk:n johtajaksi?
Voiko nainen toimia apostolisessa tehtävässä niinkuin Ellen White teki?
YKSIN RAAMATULLA =(
Aika erikoista olisi nähdä
1. Ellen Whiten toiminta ja hänen karismaattiset armoahjat 1800-luvulla
2. Lopunajan herätys adventtikirkossa
Oliko White kuinka karismaattinen? Ajattelen sitä nykyistä kritiikkiä adventistien taholta toiseen suuntaan, vaikka tiettävästi White esiintyi hurmoksellisesti kokouksissaan.
Mikä on totuus? Millaista oli Whiten käytös?
eikä apostolina.
Raamatussa on kyllä mainittu naisprofeettoja esim. Hulda ja monia muita. Kuningattaria myös kuten kuningatar Ester.
Tyhmiä naisia ja pyrkyreitä kyllä riittää, eivätkä osaa edes hävetä pyrkiessään naispapeiksi.