sapattiin liittyvä kysymys

Kymmenen käskyä ovat hyvä laki. Uudessa testamentissa painotetaan usein, että lähimmäisen rakastaminen ja itsensä hyväksyminen täyttää lain. Toisen rakastamista on esimerkiksi avata ovi, auttaa kaatunutta nousemaan ylös, ilahduttaa toisen mieltä. Jos kaikki tällainen kirjoitettaisiin sanoiksi, tulisi melko paljon ohjetta. On helpompaa, kun vain rakastaa. Se tuo muassaan ne teot, joista Jaakobkin kirjoittaa. Ja Adventistipastori opettaa, että ”teot” ovat pidättäytymistä pahoista teoista ja sapatin noudattamista ja omaan napaan tuijottamista. Se taas on traaginen erehdys. ”Teot” ovat oikeita tekoja, kuten Jeesus valaisi kertomuksessa laupiaasta samarialaisesta. Lähimmäisen rakastaminen on enemmän kuin kymmenen käskyä.

(Jaak.2:14-20) Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut. Ehkä joku nyt sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani. Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet -- pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat. Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön?

Sapatti on osa dekalogia. Se on täysin erilainen luonteeltaan kuin muut yhdeksän käskyä. Se oli liiton merkki, kuten Raamatussa aivan selvin sanoin sanotaankin. Tuosta liitosta me olemme vapaat. Ja silti nuo yhdeksän muuta käskyä ovat hyvät puitteet kristityn elämälle. Kun rakastat muita, tulet eläneeksi niiden mukaan automaattisesti. Eikä lepopäivän viettäminenkään paha asia ole. Sehän on hyvä ihmiselle itselleen, siis sille, jota varten se oli tarkoitettukin. Jos joku lepää sunnuntain, hän varmasti saa siitä saman siunauksen kuin levätessään lauantaina.

Mutta mites on, kun sanotaan, että kuusi päivää tee töitä? Useimmilla on viisipäiväinen työviikko ja työttömällä, eläkeläisellä jne. ei ole ehkä ensimmäistäkään työpäivää. Kas kun ei aleta meuhkaamaan, että alle kuusipäivää töitä per viikko on pedon merkki...? Absurdi ajatus, eikö totta?

Mahtaisi sapattiin ja yleensäkin lepopäivään suhtautuminen olla hiukan erilaista, jos Adventtikirkko opettaisi sitä hiukan myönteisemmässä sävyssä. Missäköhän kohtaa Raamattua muuten sanotaan, että sapatti on Jumalan sinetti? Tai sunnuntai pedon merkki? Niin, ei sitä sieltä taida löytyä. Onpas harmillista, että näin tärkeässä asiassa Raamattu ei annakaan suoraa tukeaan Aventtikirkolle, tuolle ”yliopistolle” eri seurakuntien keskuudessa, ”raamatulliselle” ja ainoalle oikealle seurakunnalle jne.

Muistaako kukaan, mitä sanottiin itsensä ylentämisestä?

Jos olet tekemisissä adventistien kanssa ja he tutkivat kanssasi Raamattua – ole varuillasi. Oletettavasti et tunne Raamattua yhtä hyvin ja he pystyvät jallittamaan sinua mielin määrin. Näissä kulteissa on se vaikeus, että usein niissä on paljon totta, mutta sitten jossakin kohtaa hairahdutaan oudoille sivupoluille. Onneksi on olemassa nykyisin internet ja löydät heistä (tai siis vielä kai täytyy sanoa ”meistä”) paljon muutakin tietoa kuin se, mitä he itse itsestään antavat. Ja silti suurin osa heistä eli meistä on rakastavia hyviä ihmisiä, joskaan tällä palstalla se ei näytä aina kovin hyvin esiin tulevankaan.

--
t. yhä jäsen

--- "Kaikkia niitä olen noudattanut", sanoi nuorukainen, "mitä vielä puuttuu?" Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." Mutta kun nuorukainen kuuli nämä sanat, hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. ---

Lähimmäisenrakkaus on merkki siitä että on Jeesuksen
oma. Toiselle on sitä armoa suotu enemmän, toiselle
vähemmän. Laki ei mitään hyädytä vaan rakkaus.

Luin koko pitkän kirjoituksesi ja olihan siinä asiaakin - vahinko vain että se taas huipentui vain sapatti keskusteluksi. Tai ehkä se oli alunperin tarkoituskin?

Minä en näin luterilaisena ala väittelemään Adventistien ajatuksia mitenkä lepopäivää tulee viettää, muuta kuin sen verran sanon, että itse en tuomitse lepopäivän viettäjiä oikeastaan minään päivänä. Jos joku haluaa pitää sen lauantai illasta klo 18,00 lauantai klo 18,00 niin minulle se on ihan ok - uskon jopa niin, että jokaisen tulee pitää lepopäivänsä siten että itsellä on HYVÄ OMATUNTO JUMALAN EDESSÄ ja antaa muille sama oikeus. Tästä olen muutaman kerran kirjoittanut ja olen yhä samaa mieltä.

Kun katsoo Jumalan antamiin käskyihin - huomaa että meillä ihmisillä erilaisia näkemyksiä siitä mitä ne tarkoittavat.

Minulle ja monille muille kysymyksessä ei ole mikään "rangaistus systeemi" vaan ohjeita joiden mukaan elettäessä tulee elämä paremmaksi ja elämä on lähempänä Jumalaa. Ei käskyjä pidetä pakosta – vaan halusta – kiitollisina siitä että ne ovat olemassa. Jokainen joka tuntee käskyt TAAKKANA – ei todellisuudessa ole ymmärtänyt asiaa oikein.

Jumalan laki kertoo tosiasiassa Jumalan olemuksesta ja siksi myös iankaikkisesta elämästä.

Joku sanoi tässä aikaisemmin, että käskyillä ei ole mitään tekemistä iankaikkisen elämän kanssa – mikä on luonnollisesti väärin.

Käskyjen antaja (siis Jumala itse) kertoo omista näkemyksistään ja ne näkemykset ovat luonnollisesti lähtöisin siitä olemuksesta mikä on Jumala. Ne elämänarvot mistä Jumala käskyissään puhuu ovat siis iankaikkisen Jumalan elämänarvoja – ja siksi ne ovat iankaikkisen elämään kuuluvia – ne ovat on välttämättömiä kaikelle iankaikkiselle elämälle.

Meidän tulee olla KIITOLLISIA siitä, että Jumala näin osoittaa meille mitkä elämänarvot ovat iankaikkisen elämän arvoja ja me olemmekin kiitollisia – on suurta että kaikkivaltias Jumala näin katsoo ihmisen puoleen ja kertoo mitä iankaikkiseen elämään kuuluu ja kuinka se tulee mahdolliseksi.

Jumalan laki sisältää ja kertoo Jumalan rakkaudesta - se on ennenkaikkea rakkauden laki - ei tuomion, vaikka käskyt paljastavatkin meidän vajavaisuutemme .. mutta vajavaisuutemme ei johdu käskyistä - käskyt vain paljastavat sen.
Käskyt paljastavat, että olemme erossa Jumalasta ja synnin orjia ja siksi vailla ainkaikkista elämää. Mutta olisi typerää luulla, että ilman käskyjä olisimme tämän parempia - olisimme vain SOKEAMPIA.. mutta yhä vailla iankaikkista elämää..

Käskyt ovat siis tärkeitä varoittajana - ei uhkana - sillä uhka on jo olemassa – käskyt vain osoittavat sen meille - varoittavat vaarasta - suunnilleen samoin kuin Jumala varoitti Aadamia aikoinaan synnistä ja sen seurauksena tulevasta kuolemasta. Ei Jumala silloinkaan uhannut - vaan varoitti ihmistä ottamasta omaa tietään, ihminen ei kuunellut ja nyt alamme olla sen tien loppupäässä – ja jos ei Jumala ihmisiä auttaisi olisimme jokainen tuhon omia.

Jo heti lankeemuksen jälkeen – tiesi Jumala mitä tulee tapahtumaan ja mitenkä Hän pelastaa ne jotka pelastuvat..

On tärkeää ymmärtää että epätäydellisyydessä ei koskaan voi olla iankaikkista elämää, eikä epätäydellisyys ja täydellisyys voi koskaan yhtyä vaikka sitten haluaisivat - niiden välillä on suuri juopa – siksi ihminen on omien tekojensa seurauksena erotettuna täydellisestä Jumalasta ja kuoleman oma – kykenemätön iankaikkiseen elämään.

Se on siis ihmisen epätäydellisyys joka erottaa hänet siitä Jumalan täydellisyydestä jossa ainoastaan on iankaikkinen elämä - ei Jumala – ihmisen omat teot erottavat hänet.

Kuinka Jumala voisi palauttaa epätäydellisen ihmisen omaan täydellisyyteensä – se tuntuisi mahdottomuudelta – (jos ei tiedä vastausta kuten me teemme :) ..

Siksi oli välttämätöntä, että Jumala teki sen ihmeen, että samalla kun hän säilytti oman täydellisyytensä (voisi sanoa laillisuutensa) hän lunasti meidät kuolemasta Poikansa täydellisen elämän kautta – sen elämän jonka maailman pahuus sokeudessaan surmasi – sen edeltä näkemisen mukaan jonka Jumala tiesi tapahtuvaksi.

Jumala tiesi miten pahuus toimii kun se joutuu vastatusten Jumalan oikeudenmukaisuuden ja rakkauden kanssa, se yrittää käännyttää sen pois Jumalasta ja onnistuukin usein – mutta ei silloin kun se kohtasi Jumalan Pojan jolle Isän tahto (myös käskyt) olivat tärkeämpi kuin mikään muu. Jeesus piti Jumalan lain – viimeistä piirtoa myöten ja ei siksi ollut kuolemaa ansainnut Jumalan ikuisen lain (laillisuuden) mukaisesti.

Maailman lait ja ihmisten tahto kuitenkin menivät ohi Jumalan ja Poika tuomittiin rikollisena kuolemaan – kuolemaan joka oli laiton Jumalan edessä.
Jeesus siis täytti Jumalan tahdon elämässään ja kuolemassaan – hän ei langennut pois Isän tahdosta – se on syy miksi hänet väkivaltaisesti tapettiin tuomittuna väärällä ja epäoikeudenmukaisella ihmislakien mukaisella tuomiolla.

Tuomio oli langenneen ihmisen sokeutta - mutta iankaikkinen Jumala ei unohda lupauksiaan – vaan sanoo: Tämä on se TÄYDELLINEN uhri – viaton kuoli – viallisten edestä - joka siihen uskoo ja joka haluaa elämässään seurata Pojan esimerkkiä oikeudenmukaisuudessa ja rakkaudessa, saa seurata häntä myös hänen ristinkuolemassaan ja Jumala lupaa laskea Poikansa kuoleman lunastukseksi jokaiselle joka uskoo Pojan viattomuuteen, uskoo että Poika ei rikkonut yhtäkään käskyä ja eli koko elämänsä siinä Jumalan tahdossa missä iankaikkinen elämä on mahdollista. Uskoo että lunastus on siten oikeudenmukainen ja rakkaudellinen.. ja Jeesuksen uhri on täydellinen lunastus - Jeesus maksoi sen hinnan jonka inminen itse joutuu maksamaan teoistaan jos ei ota vastaan lunastusta.

Näin Jumalan laki on lunastuksenkin oikeutus - Jeesus täytti Jumalan lain puolestamme, ei hän poistanut laista piirtoakaan, se on täysin varma – sillä ei lain poistajalla, vaan lain täyttäjällä on iankaikkinen elämä. Nyt me saame laskea Jeesuksen vanhurkauden hyväksemme.

Kun ymmärrämme Jumalan lain oikein - se ei enää ole tuomion - vaan elämän laki, vaikka se osoittaakin meidän vajavaisuutemme – sillä se osoittaa myös meidän lunastajamme lunastuksen oikeudenmukaiseksi.

Totuus on että me olisimme vajavaisia myös jos ei Jumalan lakia olisi annettu.

Me voimme nyt ymmärtää senkin, että iankaikkista elämää ei ole siellä missä Jumalan tahtoa ei noudateta ja että Jeesus noudatti lakia ja lunasti meidät synnin orjuudesta - ottamalla päälleen meille kuuluvan kuoleman – jonka totisesti ansaitsemme tekojemme seurauksena.

On totta että Jumala on kirjoittanut lakinsa omiensa sydämeen, niin että niitä rikkoessamme me TUNNEMME tekevämme väärin - ei meidän tarvitse joka kerta hakea esiin Raamatun paikkaa ja lukea teinkö väärin vai oikein - ei ainakaan jos annamme Pyhän Hengen vaikuttaa elämässämme.

Mutta kysymyksessä on yhä saman Jumalan täydellinen tahto kuin aina – samat iankaikkiseen elämään kuuluvat elämänarvot ..

alex

Alla Paavalin sanat rakkauden välttämättömyydestä iankaikkiselle elämääle. Ensi näkemältä ehkä tuntuu että sanat kertovat vain rakkauden voitosta - MUTTA tarkemmin luettuna ne kertovat myöskin rakkaudettomuuden häviöstä.

Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.

------------------------------------------------

1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.

Kun ihminen on ja elää maailmassa eli on turmeltuneessa tilassa lihallinen ihminen, niin hänen mielensä on sellainen, ettei hän hyväksy itselleen mitään Jumalan aivoitusta,- eikä voikkaan.Siis elää vihollisuutta Jumalaa vastaan.

Kun sama ihminen uudestisyntyy eli Pyhä Henki tulee ihmisen sydämeen/alitajuntaan/sisimpään, niin tämä saa aikaan sen, että ihminen tulee Jumalaan/Jumalan aivoituksiin uskobaksi.Siis;

"Teemmekö siis lain mitättämäksi uskon kautta? POis se! Vaan me vahvistamme lain." Room 3:31

Tämä uskolla vahvistaminen on hyväksymistä Jumalan aivoitukset/laki.Mutta, tämä lain vahvistaminen ei tarkoita, että ihminen mahdollistuisi täyttämään lain ja elämään synnittömänä.Olemme siis armahdettuja syntisiä.Vain Jeesus täytti lain täydellisesti puolestamme.Siis uskoessamme Jeesukseen hän täyttää sen, missä olemme kasvamattomia,joka ilmentyy arjessa Jumalan tahdon toteuttamisen jättämisenä.

Niin, en tunne yhtään uskovasita,- edes Adventistia, joka mahdollistuu täyttämään lain ja siten toteuttamaan kokonaan Jumalan tahdon,- ilm,an Jeesuksen sovitustyön huomioimista.

Siis uskova ei hylkää lakia, vaan uskollaan hän vahvistaa lain ja juuri tämä vahvistaminen ilmentyy hedelmissä."Usko ilman tekoja on kuollut".

vuodesta 321 lähtien, eli siitä alkaen kun se on ollut katolisen vallan tunnusmerkki. Silmä valvoo alttaritaulujen yläpuolelta kolmion sisältä seurataanko sitä vai ei sunnuntai Jumalan palveluksessa.

Paavi siunaa kaikkia merkkinsä kumartajia ja kiertää ympäri maailmaa selittäen, että on kristittyjen velvollisuus pitää sunnuntai pyhänä.

EU:ta paavi kehoittaa palaamaan juurilleen sunnuntain pyhittämisessä, sillä se on pedon merkki, jota tulee kunnioittaa. Paavi katsoo auringon kuuluvan luomistapahtuman alkuyhteyteen ensimmäisellä luomisviikolla.

Luomisen ensimmäisinä päivinä aurinko ei valaissut, vaan Luoja valaisi maan ja vasta neljäntenä päivänä aurinko luotiin valaisemaan, joten sillä ei ole varsinaista alkuyhteyttä luomiseen.
Uudessa maassa ei pedonmerkkiä ole, eikä aurinkoakaan, sillä Kristus valaisee uuden maan, mutta sapatti säilyy.
Sapatilla ja auringolla ei ole keskinäistä yhteyttä, sillä ilta tulee näkyi aurinkoa tai ei pimeässä Pohjolassa. Sapattia ei voi aloittaa puoliltapäivin talvella ja juhannuksena aurinko ei paikoin laske ollenkaan, joten seuraa siinä nyt sitten aurinkoa, sillä illasta-iltaan sinun on pidettävä sapattia ja ilta alkaa noin klo 18.00 vuorokausirytmin mukaan.

Näin kertoili ylifariseus_1 kirjoituksessaan.

Ainakin omalta osaltani huomioin kymmenen käskyt siltä osin kuin näen UT:ssa näitä mainittavan uuden liiton seurakunnalle. Ja kun on Jeesuksen oma saa todellisen jatkuvan "sapatinlevon" kylkiäisiksi lupausten mukaan. Toisin sanoen hengen lepoa ja rauhaa "Jeesuksen" nimen kautta.
Sapattikäskyn näen hyväksi ohjeeksi levätä töiltään ja hiljentymiseeen, johon ei liity mitään pakkoa. Lepoahan aina tarvitaan välillä. Adventistien sunnuntain demonisointia en ymmärrä. Enkä myöskään "sapatti= sinetti" opetusta.

Tuon on avainkohta jonka toitkin..

"Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."

Rakkaus täyttää lain:)

Kiitos hyvästä avauksesta:)

ole menneet jakeluun ainakaan itselläni. Perjantain olen ollut töissä normaalisti oli aurinko missä hyvänsä en ole missään täpauksessa ruvennut hankaloittamaan toisten työpäivää sen takia, ja niin olen saanut työpaikkani pitää. Tiedän sen, että monille varsinkin asiaa ymmärtämättömille on tehty auringonlaskuun perustuvasta sapatista mitä suurin taakka.
Ajatelkaa hyvät sapatinpitäjä työläiset itsenäisesti älkääkä taakoittako itseänne auringonlaskuun perustuvalla sapatti opetuksella.