Edelleenkin kulttuuria ylläpitävään kerrostumaan kuuluu Suomessa enimmäkseen ruotsinkielisiä. Ruotsi on aina ollut Suomen traditionaalinen sivistyskieli, eikä muutosta ole näköpiirissä - miksi se olisi tarpeenkaan? Ruotsi on meille rikkaus ja silta eurooppalaiseen kulttuuriin ja ajattelutapaan, jonka indoeurooppalaisen kielen syntaksi, lauserakenne ja looginen muoto mahdollistavat tai ainakin tekevät helpommaksi kuin pelkästään ugrilaisilla eväillä. Kankealla tuntuu tälläkin hetkellä vääntää ajatuksiaan suomenkielen omituiseen muottiin, mutta pakko on, koska palstan lukijoista osa on fanaattisia fennomaaneja jotka eivät perinteistä sivistyskieltämme suostu kiusallakaan ymmärtämään vaikka ovat sitä koulussa joutuneet lukemaan. Tahdon kuitenkin viestini saavuttavan heidätkin. Muutenkin: jos osaa ruotsia, osaa samalla suomeakin paremmin.
Nykyään kyllä kannetaan aivan liikaa huolta massojen sivistystasosta, joka ei kuitenkaan koskaan voi nousta kovin korkealle. Tärkeintä kulttuurin ylläpitämiselle on sitä ylläpitävän ohuen kerrostuman eli rehellisesti sanottuna kulttuurieliitin aseman ja jatkuvuuden ylläpitäminen. Resurssit on suunnattava valioille, ei massoille. Kansalle riittää tässä maassa jääkiekko ja Suomi-rock. Oopperaa, runoutta tai kuvataidetta heille on turha tuputtaa - se aiheuttaa ainoastaan päättäväistä vastarintaa. Suomalaisista ruotsinkieliset keskustelevat jo valmiiksi maailmankulttuurin tasolla, suomenkielisten kohdalla on olemassa ikään kuin käännösongelma.
Suomessa on liikaa yliopistoja, koska suomenkielisiä ylikoulutetaan yli tarpeen ja todellisen kysynnän. Tänne riittää hyvin yksi ruotsinkielinen ja yksi suomenkielinen yliopisto. Se kuvastaa suhteellisten voimasuhteiden eroa ja pitää tason korkeana. Määrä ei koskaan korvaa laatua. Sen tietävät ne joiden osana on suuri vastuu kuulua kulttuuria ylläpitävään kerrostumaan. Suomalaisten sulkeminen siitä väkisin pois olisi virhe, mutta yhtäläisesti sitä on keinotekoinen suomalaistaminen alueilla jossa se on vahingoksi.
Fennomania ei ole realismia, vaan romantiikkaa. Terävimmät suomenkieliset poliitikot ja kulttuuri-ihmiset ovat tämän aina tienneet ja siksi taistelleet aitosuomalaisia tendessejä vastaan aina kun ne ovat uhanneet nostaa päätään. Erityisesti on viime vuosilta nostettava esiin Paavo Lipposen, merkittävän ajattelijan, pitkäjänteinen työ suomenruotsalaisuuden hyväksi. Hän on mies joka ymmärtää maamme (vårt land) historiaa.
Nykyään kyllä kannetaan aivan liikaa huolta massojen sivistystasosta, joka ei kuitenkaan koskaan voi nousta kovin korkealle. Tärkeintä kulttuurin ylläpitämiselle on sitä ylläpitävän ohuen kerrostuman eli rehellisesti sanottuna kulttuurieliitin aseman ja jatkuvuuden ylläpitäminen. Resurssit on suunnattava valioille, ei massoille. Kansalle riittää tässä maassa jääkiekko ja Suomi-rock. Oopperaa, runoutta tai kuvataidetta heille on turha tuputtaa - se aiheuttaa ainoastaan päättäväistä vastarintaa. Suomalaisista ruotsinkieliset keskustelevat jo valmiiksi maailmankulttuurin tasolla, suomenkielisten kohdalla on olemassa ikään kuin käännösongelma.
Suomessa on liikaa yliopistoja, koska suomenkielisiä ylikoulutetaan yli tarpeen ja todellisen kysynnän. Tänne riittää hyvin yksi ruotsinkielinen ja yksi suomenkielinen yliopisto. Se kuvastaa suhteellisten voimasuhteiden eroa ja pitää tason korkeana. Määrä ei koskaan korvaa laatua. Sen tietävät ne joiden osana on suuri vastuu kuulua kulttuuria ylläpitävään kerrostumaan. Suomalaisten sulkeminen siitä väkisin pois olisi virhe, mutta yhtäläisesti sitä on keinotekoinen suomalaistaminen alueilla jossa se on vahingoksi.
Fennomania ei ole realismia, vaan romantiikkaa. Terävimmät suomenkieliset poliitikot ja kulttuuri-ihmiset ovat tämän aina tienneet ja siksi taistelleet aitosuomalaisia tendessejä vastaan aina kun ne ovat uhanneet nostaa päätään. Erityisesti on viime vuosilta nostettava esiin Paavo Lipposen, merkittävän ajattelijan, pitkäjänteinen työ suomenruotsalaisuuden hyväksi. Hän on mies joka ymmärtää maamme (vårt land) historiaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Piti vielä tässä kertoman, että se Reino Hartola (Harly Rennie) voisi hetkessä kerätä 15 miloonaa Mannerheim-elokuvaansa amerikkalaisilta homoilta. Rehellisesti sinne vaan tieto, että Tom of Finlandin “hyvä ja läheinen venäläinen kenraali” on teon alla tiukoissa saapashousuisa ja korseteissa. USA:n 60 miljoonaa homomiestä heittää helposti kokoon yhden gayfilmin fyrgat.