Vaimoni kuoli eilen synnytyksessä, vauva jäi henkiin. Minä en alunperinkään halunnut sitä saatanan äpärää, sitä VAHINKOA, jolla ei olisi ollut mitään helkkarin oikeutta edes syntyä! Vaimoni, abortinvastustajana, halusi tuon sian pitää ja mitä siitä seurasi? Sai kuolla synnytyspöydälle mielettömiin tuskiin.... Vauva on viellä vähän aikaa sairaalassa, en ota sitä. Sukulaisille ja henkilökunnalle tuntuu olevan itsestäänselvää että sen otan. Miksi minä pitäisin lapsen jota en ALUNPERINKÄÄN MISSÄÄN NIMESSÄ HALUNNUT ja joka TAPPOI vaimoni????
En ota vaimoni
murhaajaa minulle!!
152489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Voit ihan kuule sanoa nuo mietteesi siellä sairaalan henkilökunnalle. He varmaan pistävät prosessit käyntiin, että vauva saa jostain muualta rakastavan ja huolehtivat kodin. Kyllä Suomesta löytyy monta pariskuntaa, jotka joka ilta rukoilevat lasta itselleen.
Jos viestisi on aito, niin osanottoni suruusi. Olet shokissa ja toivottavasti saat mahdollisimman hyvää apua järkytykseesi. Nyt on aika pysähtyä.
edellisen kanssa. ihan käsittämätön viesti. älä pilaa lapsesi elämää kuten omasi on. Ota vastuu ja siirrä sairaalahenkilökunnan kautta lapsesi jonku muun kasvatettavaksi.
itse sinne hoitoon!
.........ja raaka sellainen :(
Vaimon kanssa tehty lapsi ei ole äpärä, vaikkakin olisi vahinko, opettele suomea...Selvä provo, helpottiko? :)
Itse melkein myös kuolin synnytykseen mutta pelastuin viime hetkellä.Lapsi ei minua tappanut vaan huonot lääkärit.Jos olisin kuollut, olisin toivonut että lapsellani olisi joku, jolle hän olisi kaikkein tärkein ja että häntä suuresti rakastettaisiin.Niin vaimosikin toivoisi ja todellakin toivon, että lapsi saa hyvän kodin sillä sinä et ole terve.
vaimosi lihaa ja verta, iso osa häntä ja suuri muisto hänestä... ei se ole lapsen vika jos kaikki ei mene putkeen, ei lapsi voinut millekkään mitään tehdä... uskon että lapsi oli tärkeä vaimollesi.. mutta ei kai sitä vissiin olisi koskaan ollut sinulle.. ilmota ihmeessä ja äkkiä ettet halua häntä ja parempi kun pysyt vaan kaukana. kannattaa jostain hakea apua, sillä läheisen kuolema on aina kova paikka.
Lapsi ei ole syypää mihinkään vaan ansaitsee kaiken rakkauden ja huolenpidon. Soita sinne, tai mene raivoamaan sairaalaan, ettet sitä halua niin hän saa jostain ansaitsemansa kodin. Tuliko mieleen että myös lapsi menetti äidin joka sitä rakasti.Olisit varmaan joka tapauksessa ollut huono isä, koska et alun perinkään sitä kohtaan mitään tuntenut. Hakeudu hoitoon.
sun viesti sai mut itkemään.
Toivottavasti sulla on voimaa ja rohkeutta sanoa pahaolosi ääneen hoitohenkilökunnalle. Vaadi itsellesi keskusteluapua! Sulla on oikeus apuun.
Sulla on oikeus noihin tunteisiin. Mutta tuota pientä kääröä et saa satuttaa!
Vaimosi varmasti rakasti sua niin äärettömän paljon että halusi juuri tuon lapsen kanssasi. Ja toivoi tuolle pienelle pallerolle koko sydämmestään jopa viimeisillä voimillaan onnellista elämää. Ja myös sinulle!
Mitä sulle jää jos sulta otetaan tuo pienokainenkin pois?
Toivottavasti et saa lastasi.
Niin minäkin toivon, jos ap-viesti ei ollut provo.
Itselleni kävi aivan samoin,tosin 27 vuotta taaksepäin.Vaimoni oli silloin nuori,vain parikymppinen.No rakas vaimoni kuoli tosin myrkytykseen,juuri ennen synnytystä,mutta tyttäreni saatiin elvytettyä.No pidin tyttären itselläni,vaikka ekat vuodet oli tosi tiukkoja.En todellakaan vaihtaisi silti sitä aikaa mihinkään,rakastan tytärtäni yli kaiken.Eilen tyttäreni kävi miehensä kanssa,hänkin on ihan hyvä tyyppi,vaikka en tosin häntä kamalan hyvin tunnekkaan.Silloin kun menetin vaimoni,olin ainakin vuoden vähän kun toisissa mailmoissa.Onneksi anoppini ja äitini olivat tukenani ja auttamassa tyttären hoidossa.Kyllä pikkuhiljaa toivuin,mutta se vei tosiaan aikaa.Nyt välillä vieläkin ikävöin,mutta en sille mitään mahda.Käyny mikä käyny.Tätä nykyä olen uusissa naimisissa,ollut reilun kymmenen vuotta,mutta alkuperäistä vaimoni ei silti voi korvata.
Vauva on kyllä syytön vaimosi kuolemaan.
Olisi varmaan sinun kannattanut käydä sterilisaatiossa, jos et halua lapsia.
Toki vaimosi olisi silti voinut haluta, ja ennen pitkää teidän liittonne olisi kaatunut.
Lapsellesi on todella hyväksi päästä jonnekin toiseen kotiin, en usko että olisi turvassa luonasi.
Aika julma tunnut olevan.
Oletko harkinnut tai onko mahdollista että lapsi menisi sukulaisiin siksi kunnes pääset pahimmasta surusta ja vihasta yli. Näin voisit kasvattaa rakkauttasi lasta kohtaan pikkuhilljaa eikä pienokainen menettäisi molempia vanhempiaan? Jos ajan ja terapian jälkeenkin vielä olet samaa mieltä,adoption kautta lapsi saa rakastavat vanhemmat. Saatat tulla myöhemmin katumaan jos nyt suruissasi luovut omasta lapsestasi,muista että vaimosi tulee aina elämään lapsessa! Voimia suruusi!