Kukka-/kortti- ym. lähetyksien lisäksi olisi hyvä, jos osanottajilla olisi hieman ymmärrystä auttaa surevia ihan käytännönasioissa!
Meinaan, ettei tulla kylään odottaen viiden tähden kahvituksia jne. Jos paukkaatte surevan kotiin niin ostakaa mennessänne ruokatarvikkeita, korvapuusteja ja kahvipaketteja ja valmistakaa niistä itse ruokaa surevan luona.
Usein käy niin, että surevat eivät kykene välittämään omasta nälästään ja tarpeistaan ensimmäisten viikkojen aikana. Eikö naapurikin voisi vaikka luoda lumet surevan kodin edestä? Tai ulkoiluttaa koiraa?
Niillä kukillako pitäisi elää? Vaikka kauniita ovatkin niin estetiikasta on vaikea nauttia, kun on pohjalla...
Meinaan, ettei tulla kylään odottaen viiden tähden kahvituksia jne. Jos paukkaatte surevan kotiin niin ostakaa mennessänne ruokatarvikkeita, korvapuusteja ja kahvipaketteja ja valmistakaa niistä itse ruokaa surevan luona.
Usein käy niin, että surevat eivät kykene välittämään omasta nälästään ja tarpeistaan ensimmäisten viikkojen aikana. Eikö naapurikin voisi vaikka luoda lumet surevan kodin edestä? Tai ulkoiluttaa koiraa?
Niillä kukillako pitäisi elää? Vaikka kauniita ovatkin niin estetiikasta on vaikea nauttia, kun on pohjalla...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Kyllä veit sanat suusta, vaikken noin kolme kuukautta sitten osannut ajatellakaan, kun äitini kuoli. Shokkitila kesti lähes kuukauden ja kukkalähetyksiä saapui, kauniita, mutta kuolevia tehrvehdyksiä. Syödyksi en saanut surultani mutta silti kahvia keitin luona poikkeaville ystäville. Muutama rakas läheinen ystäväni tuli luokseni juurikin suklaarasian, syötävän ja auttavan käden kanssa, heille lämmin halaus, se apu oli paikallaan.