Rakas perheenjäseneni päätti elämänsä viime viikolla. Suurimman järkytyksen jälkeen on tietysti iskenyt hirveä syyllisyys siitä mitä tein, jätin tekemättä, sanoin, tai jätin sanomatta. Mietin varsinkin yhtä keskustelua, josta olen jälkikäteen ajatellut, että tämä läheiseni saattoi vetää hieman vääriä johtopäätöksiä. Ilmeisesti ymmärsimme toisiamme väärin, ja luulen että hän tulkitsi sanomiseni erehdyksessä niin, että hän luuli mun haluavan hänestä eroon. Miten kestän tämän musertavan syyllisyyden kaiken kauheuden keskellä?
Syyllisyydentunteet
murtunut läheinen
6862
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samantapaista olen miettinyt jo kuukauden. Mitä tein väärin? Olisiko minun pitänyt toimita toisin viime aikoina, vuosia sitten. Puolison itsemurha on kauhea asia. Ikävä on kova ja syyllisyyden tunne painaa. Kysymyksiin ei ole vastauksia. Vaikka tiedän että itseni syyllistäminen on turhaa, en voi sille mitään. Tiedän että hän on kuollut mutta silti odotan oven kolahdusta, odotan pihaan saapuvan auton ääntä, odotan tuttuja asioita. Ja syytän itseäni ja omaa käytöstäni. Jos voisin kääntää aikaa taakse päin ja toimia toisin. Tylyt sanat, väärät teot. En tiedä miten tästä pääsee yli. Joka päivä tulee itku jostain syystä. Näen jonkin hänen ostamansa tavaran, muistan jonkin yhteisen hetken...
Olkaa armollisia itseänne kohtaan ja myös häntä, joka lähti pois- Kaikki kuolemme täältä joskus, kukin omalla tavallamme. Voimia teille
Vaimo lähti täältä oman käden kautta riitelyn jälkeen. Jätin hänet miettimään yksin sanomisiaan, enkä voinut arvata.
Jos olisin vain tiennyt, en olisi ikinä jättänyt häntä. En aavistanut kuinka lopussa hän oli.
Olen miettinyt pitkään, miksi miksi miksi.
Miksi en ollut vahvempi ja hänen tukenaan kun hän olisi eniten sitä tarvinnut.
Sama taakka on varmaankin hänen vanhemmillaan ja sisaruksillaan, jotka tiesivät, ettei kaikki ole kunnossa. En tiedä, kun en ole juurikaan heidän kanssaan tekemisissä. Tämä hiljaisuus heidän suunnastaan tuntuu siltä, että vaimon suku syyttää minua koko tapahtumasta. Omilta sisaruksiltakaan ei saa mitään tukea. Suhteemme ei ollut hyväksytty oikein missään suunnassa. Erosin vanhasta liitosta pois nukkuneen vaimoni takia, eikä ympäristö oikein katsellut rakkauttamme hyvällä.
Itsellä on käynyt mielessä seurata rakasta vaimoani rajan taakse, mutta en ole sellaiseen tarpeeksi rohkea.
Totista totta on, että itsemurhan tehnyt tuhoaa oman elämänsä lisäksi monta muuta. Niin paljon turhaa surua ja syyllisyyttä.
Raskasta on.
ensin ajattelin etten kommentoi, mutta vastaan silti
Älkää syyttäkö itseänne. Olen niin varma, että ette ole millään tavalla syyllisiä sanomisillanne tms. lähteneen kohtaloon. Se ratkaisu on niin monen asian summa, siihen kietoutuu monen kohdalla varmasti koko elämäntaival lapsuudesta asti..
Mä olen miettinyt itsaria jo monta vuotta. Uskon, että moni omakäden kautta lähtenyt samalla tavoin miettii sitä monen vuoden ajan hiljaa mielessään...
Kaikki on ulkoisesti hyvin, paljon kavereita, harrastuksia, opiskelupaikka.. Silti mun sisällä on niin tyhjä ja surullinen olo. En ole kokenut koskaan rakkautta. Tunnen itseni niin huonoksi naiseksi jossa ei ole mitään rakastamisen arvoista. Olen niin ruma. Ruma ja Turha.
-n83
käypä hakemassa jostain apua! Ja jos on huono paikka, et voi puhua niitsä asioista jotka hävettää, tuntuu pahoilta tai itkeä vaihda auttajaa.../terapeuttia.
Hei!
Olen avomieheni kanssa menettänyt kaksi hyvää/parasta ystävää.
Toinen vietti iltaa meillä,puhelin soi kavari pyysi huomenna baariin ja hän lupasi lähteä. Puolenyön maissa hän lähti meiltä,tunnin kuluttua tuli avomiehelleni viesti,liittyen peliin,jota he pulasivat,tunnin kuluttua viestistä kavesi kuoli. Saimme tietää jälkeenpäin sen. Toinen kaveri oli illan avovaimonsa kanssa meillä,seuraavana päivänä hän kuoli. Toisaalta vieläkin odotamme heitä käymään,vaikka tiedämme ettei niin tule käymään. Ikävä on iso. Miksi? Siihen emme koskaan saa vastausta. Näiden kaverien vanhempien/avovaimojen kertomien perusteella olen "muodostanut" oman käsityksen miksi he tekivät niin. Molemmat siis tekivät itsemurhan. Turha syyttää itseään. Itsemurha on oma päätös. Kaverit,levätkää rauhassa,meillä on iso ikävä. Voimia kaikille,jotka ovat menettäneet kaverin/ystävän!