mistä miniraamattu??

1. USKONTO ON JÄRJENVASTAISTA.

On perin turhauttavaa lukea noita juttuja, jossa uskovaiset yrittävät epätoivoisesti kumota tieteellisiä tosiasioita. Jokainen tieteellinen tosiasia ei välttämättä suinkaan ole tosi, mutta niitä ei voi kumota puhumalla puuta heinää, esim. vertaamalla alkuräjähdystä kaatuvaan maitokannuun. Niitä ihmisiä, jotka tutkivat näitä asioita (tieteellisiä kysymyksiä), kutsutaan tutkijoiksi. Suuri osa tutkijoista on uskovaisia, ja heidän tarkoituksenaan ei ole kumota uskontoa ja sen oppeja, vaan tutkia maailmaa rehellisesti matematiikan, fysiikan, kemian jne. keinoin. Niitä ihmisiä, jotka tutkivat uskontoa, kutsutaan teologeiksi. Osa teologeista uskoo, että maailma on saattanut syntyä alkuräjähdyksessä ja että evoluutioteoria saattaa pitää paikkaansa, osa taas ei usko. Kovinkaan usein eivät teologit ole yrittäneet liittää esim. evoluutioteoriaa ja luomiskertomusta yhteen, vaikka olisi kyllä voinut yrittää. Sen sijaan he (ne teologit (sekä muut hihhulit), jotka ovat varmoja, ettei alkuräjähdystä ole ollut tai evoluutiota ole tapahtunut) ovat yrittäneet esim. todistella luomiskertomuksen paremmuutta evoluutioteoriaan. Ja tässä he ovat tehneet virheen, hyvin pahan virheen. Heillä ei näet ole asiantuntemusta näihin asioihin! Tutkijat (matemaatikot, fyysikot, kemistit) ovat näiden asioiden asiantuntijoita. Ja tutkijat ovat päätyneet niihin lopputuloksiin joihin ovat päätyneet, eivät siksi, että haluaisivat poistaa uskonnot maailmasta, vaan siksi, että ovat pohtineet, laskeskelleet, tutkineet ja mittailleet näitä asioita rehellisesti. Sen sijaan ne teologit ja uskovaiset, jotka tohtivat kirjoitella esim. näillä sivuilla, ovat päätyneet tiede-vastaisiin lopputuloksiin eivät siksi, että olisivat pohtineet asioita rehellisesti, vaan siksi, että heiltä puuttuu asiantuntemus ja siksi, että heidän tarkoituksenaankin on todistaa Jumalan olemassaolo ja tieteen hölmöys.

En tietenkään ole kaikkien alojen professori, mutta jos olisin, voisin helposti kumota kaikkien uskovaisten kaikki väitteet näillä palstoilla. Ongelma piileekin siinä, että uskonnolla on tietty etulyöntiasema tieteeseen nähden: Uskonnon idea on niin yksinkertainen, että kuka tahansa voi sen ymmärtää. Idea ymmärtääkseni on: Absoluuttisen hyvä Jumala on luonut kaiken ja on kaiken ylläpitäjä. Paha on tullut ihmisestä ja Saatanasta. Jeesus pelastaa, jos häneen uskoo. On olemassa myös Pyhä Henki, joka puuhailee kaikenlaista, esim. tuo tänne Jumalan sperman kun Jeesusta pitää siittää. Lopussa hyvä voittaa ja pahat menee tuliseen järveen.

Tiede ei sen sijaan ole näin yksinkertaista. On olemassa lukemattomia kaavoja ja yhtälöitä, jotka pitäisi kaikki osata voidakseen selittää Maailmankaikkeutta. Kukaan yksittäinen ihminen ei voi osata niitä kaikkia ja siksi ei myöskään voi vaientaa kaikkien uskovien kaikkia jupinoita (jotkut tutkijat tosin ovat sitä mieltä, että on olemassa jokin ”kaiken teoria”, joka on yksinkertainen, mutta selittää kaiken… Senkin, miksi maailma syntyi ja senkin, miksi naapurin etunimi on Heikki. Minä en tällaisen teorian olemassaoloon usko).

Jumala jää kuitenkin yhä ahtaammalle. Niistä asioista, joita tiede ei vielä voi tarkkaan selittää, uskovaiset napisevat ja sanovat tieteen puutteellisuuden olevan todiste Jumalan olemassaolosta. Tämä on kuitenkin typerää, sillä Maailmankaikkeudesta saadaan kaiken aikaa uutta tietoa ja sitä asiaa, jota tiede ei voi selittää nyt, se voi selittää ehkä jo huomenna tai ensi vuonna.

Uskontoa ja tiedettä ei pitäisikään sotkea keskenään. Koska Jumalan olemassaoloa ei voida todistaa tieteellisesti (niin muuten opetti yläasteen uskonnonopettajakin), tiede ja uskonto pitäisi pitää erillään. Tiede on tiedon asia, uskonto uskon asia.

Augustinus onkin sanonut: Credo quia absurdum est. Suomeksi se kuuluu: Uskon, koska järjenvastaista on.

Augustinuksen ajatuksen ydin on siinä, että tuonpuoleista ja Jumalaa ei voida selittää järjellä, aineellisilla aivoillamme, sillä muuten ne olisivat tämänpuoleisia asioita. Tämänpuoleiset asiat tunnistaa siitä, että ne ovat aika-avaruudessa: tilassa, aineessa, ajassa ja paikassa. Tuonpuoleinen ei ole aika-avaruudessa. Ja uskonnossa täytyy olla tuonpuoleinen, koska jos kaikki on järjellä selitettävissä, se on tiedettä eikä uskontoa. Ja koska tuonpuoleista Jumalaa ei voida selittää järjellä, kukaan ihminen ei voi ymmärtää mitään tuonpuoleisesta tai Jumalasta. Tuonpuoleista ja Jumalaa ei ole luotu, sillä ne ovat aina olleet, tai oikeastaan on väärin sanoa niin, sillä tuonpuoleisessa ei ole sellaista turhaa ulottuvuutta kuin aika.

Tämä on mielenkiintoinen ajatus ja yksi tapa yrittää saada jotain järkeä siihen, että uskonnossa ei ole järkeä. Mutta ajatuksen ydin onkin siinä, ettei uskonnossa ole järkeä. Jos on riittävän tyhmä ihminen, suostuu varmaan uskomaan johonkin, jossa ei ole mitään järkeä, mutta ainakaan minä en ole näin tyhmä. En tiedä teistä.

Vakuuttavimpia Jumalan olemassaolon todistamiseen pyrkiviä ajatuksia on ajatus, että: Kaikkeen täytyy olla jokin syy. Se on Jumala.

Tästä herää kysymys, että mihin "kaikkeen" täytyy olla syy. Siihenkö, että maailma on sellainen kuin se on nyt? Uskonto pystyy tietysti antamaan syyn siihen, miksi maailma on sellainen kuin se on, helpommin kuin tiede. Ja syy on: Jumala. Maailma ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Todellisuudessa ei tietenkään ole vain yhtä Syytä (ellei sitten "kaiken teoriaa" ole), vaan hyvin monia: Alkuräjähdys, evoluutio, aika-avaruuden kaareutuminen Ja nämä syyt muodostavat loppujen lopuksi uskottavamman suursyyn kuin ajatus: Jumala on luonut kaiken tyhjästä, ja vaikka se kuulostaa järjenvastaiselta (ja onkin sitä) se on totta kuin rotan potta!

Jumalan olemassaoloa yrittää myös todistella ajatelma: Koska on luotua, täytyy olla Luoja.

Mutta entä jos aine, aika ja tilan ulottuvuudet eivät olekaan luotuja (vaan syntyneet loogisesti alkuräjähdyksessä ja sen jälkeen)? Silloin Luojaa ei tietenkään tarvita!

En ole vielä elämäni aikana kuullut yhtään vakuuttavaa todistusta Jumalan olemassaololle. Uskon koska järjenvastaista on-juttu tekee Jumalan ja tuonpuoleisen olemassaolosta tietysti mahdollisen (emme voi mitenkään tietää, että onko jotain, jota emme voi ymmärtää), mutta ei todennäköistä (ei ole mitään tarvetta uskoa, että on sellaista, jota emme voi ymmärtää).

Jotkut ovat sitä mieltä, että: On toki loogisempaa uskoa, että äly loi aineen, kuin että aine loi älyn. Minusta tässä ei ole mitään loogista. Joku äly on siis aina ollut olemassa (tai ei voi sanoa aina, kun tuonpuoleisessa ei ole aikaa, hehheh!), ja se äly loi aineen tyhjästä sanomalla: Tulkoon aine! Minusta on paljon loogisempaa ajatella, että äly on kehittynyt aineesta hyvin pitkäaikaisten, loogisten prosessien seurauksena.

Ja vaikka nämä hienot lentävät lauseet jotenkin tekisivät Jumalan olemassaolosta todennäköisen (mitä ne eivät tee), ne eivät silti olisi todisteita siitä, että juuri kristinusko kannattaisi valita uskontojen supermarketista. Jeesuksen ja kumppanien elämä ja teot ovat niitä syitä, miksi kristinusko uskovien mielestä kannattaa valita. Jeesuksia ja muita käsittelen hieman tuonnempana.

Johtopäätös kohdasta 1. (ei täysin lopullinen, sivuan tätä asiaa vielä myöhemminkin): On siis järjenvastaista uskoa, että on olemassa tuonpuoleinen ja jokin Jumala. Ei ole siis mitään järkeä uskoa (muita syitä uskomiseen tosin saattaa olla, käsittelen niitä myöhemmin). Uskonto on uskon asia: Jos uskot pelastavaan Jeesukseen, hän on olemassa. Jos uskot suureen vaaleanpunaiseen elefanttiin, joka syö kaikki, jotka eivät joka ilta käy suihkussa, elefanttisi on olemassa.

2. JUMALA EI OLE HYVÄ.

Kristityt väittävät, että heillä on absoluuttisen hyvä Jumala. Heidän muut juttunsa eivät kuitenkaan tue tätä väitettä. Tässä muutamia todistuksia Jumalan epähyvyydestä:
a) Vanhan testamentin (ja miksei uudenkin) kertomukset
b) Ns. palkkiomoraali
c) Lutherin ynnä muiden opetukset
d) Maailman pahuus

Kohta a) lienee kaikille selvä. Vanhassa testamentissa Jumala esim. tuhoaa koko ihmiskunnan (ihan muutamaa ihmistä lukuun ottamatta), antaa Saatanalle valtuudet kiduttaa eräitä uskovaisia mielensä mukaan, käskee Abrahamia uhraamaan poikansa ja käyttäytyy muutenkin kuin suuri sika. Lisäksi vanhassa testamentissa on ikivanhoja lakitekstejä, joissa sanotaan mm. että jos nainen on raiskattu, raiskaaja pitää kivittää Ja eräissä tapauksissa myös raiskattu nainen pitää kivittää! Eräät uskovaiset sanoivat minulle, että Raamatussa on vanha testamentti, jotta ymmärtäisimme uuden testamentin taustat yms. Mutta koko Raamatunhan pitäisi olla tuota kuuluisaa Jumalan Sanaa! Onko Jumalan Sanaa ajatus, että nainen pitää kivittää, koska hänet on raiskattu?!? Palkkiomoraali Kuulin erään ystäväni käyttävän tällaista kummallista yhdyssanaa hänen puhuessaan kristinuskon moraalista ja etiikasta. Uskonnontunnillahan on opittu, että kristillinen etiikka pitää sisällään ns. yleisen etiikan ns. taivasnäkökulman (taivasnäkökulma tarkoittaa sitä, että tekoja punnitaan kuoleman jälkeen). Mutta mitä on todellinen hyvyys? Onko se sitä, että käyttäydytään siivosti ja ollaan ystävällisiä, jotta päästäisiin Taivaaseen sitten joskus? Ei, todellinen hyvyys ei voi olla tällaista. Eikös sekin ole syntiä, jos ajattelee pahoja asioita? Jumalahan näkee päidemme sisään ja huomaa, jos teemme hyviä töitä vain koska haluamme päästä Taivaaseen! Sillä juuri se on palkkiomoraalia.

Todellinen hyvyys on sitä, että mietitään aina tilanteesta riippuen, mikä tässä tilanteessa aiheuttaa vähiten kärsimyksiä itselleen ja muille ja mikä aiheuttaa eniten hyvää mieltä itselleen ja muille. Sitten valitaan tietysti se vaihtoehto, joka tuottaa eniten hyvää. Ja pitää miettiä myös teon myöhempiä seurauksia: Teon seuraukset eivät pitkänkään ajan päästä saa aiheuttaa mitään pahaa. Mikä sitten on pahaa? Se meidän täytyy itse määritellä. Tässä esimerkkejä pahoista asioista (jotka eivät kuitenkaan välttämättä aina ole pahoja): Paha mieli itselle tai muille, tappaminen, luonnon tuhoaminen… (aina kaikissa tilanteissa nämä eivät ole pahoja! Olisiko vaikka Adolf Hitlerin tappaja tehnyt pahasti?)

Todellinen hyvyys ei ole sitä, että totellaan sokeasti johtajia (tässä tapauksessa Jumalaa). Tällöin opitaan tottelemaan mukisematta myös sellaisia johtajia kuin Hitler. Jumala käski Abrahamia surmaamaan oman poikansa Iisakin uhrina, ja Abraham oli valmis tekemään sen heti. Jumala tosin viime hetkellä sanoi, ettei Abrahamin tarvitsisikaan tehdä moista. Eikö God olekin oikeudenmukainen? Kysymys kuuluu nyt, oliko Abraham hyvä ihminen? Todellista hyvyyttäkö on se, että pelätään Jumalaa ja tehdään, mitä Jumala sanoo, surmataan vaikka suku ja kaikki? Jos Abraham olisi ollut hyvä ihminen, hän olisi huutanut välittömästi: ”Helvettiin sellainen Jumala joka käskee vanhempaa surmaamaan lapsensa!” Mutta Abraham ei ollut hyvä ihminen, eikä God hyvä Jumala. (Abrahamin moraali oli tätä palkkiomoraalia)


Katolinen kirkko opetti ennen vanhaan (ja taitaa opettaa nykyäänkin), että: Ihminen pelastuu, jos kirkon jäsen tekee hyviä töitä.

Martti Luther huomasi ristiriidan Raamatun ja katolisen kirkon välillä. Ja niinpä sitten Luther opetti: Ihminen pelastuu yksin armosta, uskon kautta.

Luterilaisuuden ydin onkin siinä, ettei ole mitään väliä mitä tekee, kunhan katuu ja pyytää anteeksi. Tällöin armahdetaan. Saa siis tehdä niin paljon syntiä kuin haluaa, kunhan sitten rukoilee: ”Anna syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksiannamme niille Ja tämä armoperiaate-juttu on minun mielestäni vielä moraalittomampaa kuin palkkiomoraali!

Käsittelemättä on vielä kohta d) Maailman pahuus. No niin, jos katsotte vaikka luontoa, se voi ensi näkemältä näyttää kauniilta, mutta kun sitä tutkitaan tarkemmin, huomataan, että eläminen siellä on kovaa peliä. Eläimet tappavat toisiaan, nopeat syövät hitaat, vahingoittuneet ja sairaat yksilöt on lähes aina tuomittu kuolemaan. Hyvä ja paha (jos sellaisia on) näyttävät olevan aikalailla tasapainossa tässä maailmassa. Mutta eihän näin pitäisi olla! Kaiken on luonut Hyvä Jumala, Absoluuttisen Hyvä Jumala, joka ei voi luoda mitään pahaa!

Ai niin, se paratiisi-juttu Maailmassa on pahuutta, koska Aatami ja Eeva popsivat sen omenan, jonka Herra olisi ite tahtonut nauttia iltapalaksi. Ja siksi Aatu ja Eetu ajettiin ulos Paratiisin Porteista ja he löysivät itsensä vittumaisesta maailmasta, jossa nopeat syö hitaat, kaikilla on kiire, miehet hakkaavat vaimojaan ja homojen sallitaan rekisteröidä suhteensa. Mahtoi Aapelia ja Eepeliä kaduttaa!

Paitsi ettei mahtanutkaan. Paratiisi-jutun on näet keksinyt joku, jonka aivot ovat pudonneet ulos sieraimesta jo kauan sitten.

Raamattu opettaa, että:
- Jumala loi maailman
- Kaikki tuli täsmälleen sellaiseksi kuin Jumala tahtoi
- Kaikki Jumalan luoma on hyvää

Ja mistähän paha on tullut? No, olipa kerran enkeli nimeltä Lucifer. Hän tahtoi loistaa Jumalaakin kirkkaammin, ja tästä God ei tykännyt. Hän heitti Luciferin kannattajineen alas Taivaasta ja he putosivat Maahan. He putosivat niin koooorkealta, että maahan tuli reikä ja Lucifer ja kump. löysivät itsensä Maapallon keskipisteen tuntumasta ja havaitsivat, että täällähän on lämmin. Toisaalta paha tuli ihmisestä, kun Aatami ja Eetami söivät Jumalan iltapalaompun. Lucifer oli varmaan se käärme, joka hipsi paratiisiin ja käski immeisiä syöpöttelemään Jumalan iltaruoan. Jutussa ei ole järjen häivääkään! Ettekö te tajua sitä?!? JUMALA oli luonut ihmisen, ja JUMALA oli luonut Luciferin, ABSOLUUTTISEN HYVÄ Jumala. Ja kaikki Jumalan luoma oli hyvää. Silti ihmiset ja Lucifer olivat ainakin osittain pahoja. Kuinka se on mahdollista? Oliko paha hiipinyt heihin salaa niin, ettei Jumala huomannut?

Ei, asia ei ole näin. Asia on (edelleen) näin: Uskonto on järjenvastaista. Tämä on taas yksi todiste siitä. Uskonto on järjenvastaista, ja siksihän kannattaakin uskoa! Eikö ole siistii?

Katsokaas nyt: Jumala on Kaikkivaltias ja Kaikkitietävä, ja tuonpuoleisessa ei ole aikaa. Koska Jumala tietää kaiken ja toisaalta koska hän vaikuttaa kaikissa ajoissa samaan aikaan, HÄN TIESI JO LUCIFERIA, SEKÄ AATAMIA JA EEVAA LUODESSAAN VALLAN HYVIN, MITÄ NÄMÄ TULISIVAT TEKEMÄÄN! Miksi, oi miksi hän loi heistä sellaisia kuin loi? Yrittääkö hän tahallaan kiusata ihmistä? Vai onko maailman luominen vielä kesken: Täällä on vielä pahuutta, koska lopullinen, hyvä maailma ei ole valmis! Mutta asia ei ole niinkään, sillä Jumala loi maailman seitsemässä päivässä (tai oikeastaan kuudessa, sillä seitsemäntenä hän lepäsi), sillä niin sanoo Raamattu… Ja sitä paitsi, ei maailmaan (keskeneräiseenkään sellaiseen) voisi missään rakennusvaiheessa päästä livahtamaan ripaustakaan pahuutta, jos sen on yksin luonut Absoluuttisen Hyvä Jumala, Hän joka ei voi luoda pahuutta!

Tullaan siis siihen tulokseen, että joko Jumala ei ole hyvä, tai sitten hän ei ole luonut maailmaa yksin, jolloin kristinuskon absoluuttinen monoteismi (usko yhteen Jumalaan ja siihen, ettei heitä mitenkään voisi olla enempää) olisi täyttä puppua. Eikö vielä järkevämpi lopputulos olisi, että Jumalaa ei ole

Jos Jumalan kaikkitietävyys-ajatusta kehitellään edelleen, havaitaan, ettemme saa päättää itse mistään. Näinhän on tavallaan myös tieteessä: Aivotoimintomme ovat kemiallisia ja fysikaalisia ilmiöitä. Tavallaan voimme vaikuttaa niihin itse, tavallaan taas mitään ”itseä” ei olekaan, vaan kaikki on sähkökemiaa… Ja sehän on ihan loogista. Ja näin on kristinuskossakin: Jumala tietää kaiken ja on kaiken luonut. Niinpä hän jo Aatamia ja Eevaa luodessaan tiesi tulevien sukupolvien kohtalot ja samalla LOI NE. Ja samalla hän loi myös tulevien sukupolvien PAHAT TEOT! Hän päätti jo etukäteen, että Aatami ja Eeva syökööt sen omenan, hän päätti jo etukäteen, että Lucifer yrittäköön loistaa kirkkaammin kuin Minä Itse. Ja hän päätti jo etukäteen, kuka tulee pääsemään Taivaaseen ja kuka ei. Me olemme kuin nukkeja suuressa nukkekodissa, jolla suuri Herra leikkii ja heittää haluamansa nuket Taivaaseen ja haluamansa Helvettiin.

Tämäkö on hyvyyttä?

Jos uskovaisten kanssa keskustelee tästä asiasta tarpeeksi pitkään, saa lopulta seuraavankaltaisia vastauksia: No tätä mä en voi sulle selittää, mutta kyllä Jumala sen tietää! Tutkimattomia ovat Herran tiet. Olis hauska vielä jutella, mut mun on nyt ihan pakko mennä!

Kristinusko ei siis voi selittää tätä asiaa. Ja eihän sen selittäminen ole tarpeenkaan. Uskon, koska järjenvastaista on.

(Luonnonsuojelijoita ja vastaavia mömmöjä varmaankin harmittaa se, että maailma luotiin kristinuskon mukaan ihmistä varten. Ihminen on Jumalan kuva, ja muista eläimistä ei niinkään ole väliä. Nehän on luotu ihmistä varten. Ja siksi pikku eläimetkin joutuvat kärsimään ja elämään vittumaisessa maailmassa, vaikka eiväthän ne paratiisissa siihen hedelmään koskeneet [ei olisi muuten ollut mahdollistakaan, etteivät Aatami ja Eeva olisi syöneet omppua ennen pitkää. Jos lapselle sanoo, että tuota karkkia ei saa ottaa, niin mitähän lapsi tekee heti, kun silmä välttää?] eikä niitä pitäisi rangaista siitä, että kaksi tyhmää ihmistä ahmi omenan. Vai eikö eläimillä ole uskovaisten mielestä esim. kipuaistia? Muuten, jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin silloinhan Jumalan täytyy olla ainakin osittain paha, kun ihminenkin on ainakin osittain paha…)

3. USKOVAISISTA EI OTA SELVÄÄ ERKKIKÄÄN!

Uskovaiset eivät itsekään tunnu tietävän, mihin kristinuskossa kuuluisi uskoa. Tiede ei pysty VIELÄ selittämään kaikkea, eivätkä kaikki tutkijat ole kaikista jutuista yksimielisiä. Eräistä jutuista, kaikkein tärkeimmistä, sentään ollaan. Mutta edes luterilaisen kirkon piirissä ei olla yksimielisiä yhtään mistään, paitsi ehkä siitä että on Jumala ja että Jeesus pelastaa ihmisiä. Mutta teidän Pyhä Kirjanne on ollut olemassa paljon kauemmin kuin Darwinin Lajien synty! Teillä olisi siis pitänyt olla aikaa tulkita sitä! Yrittäkää päästä yksimielisyyteen ainakin seuraavista asioista:
a) Voiko Jumalan olemassaolon todistaa tieteellisesti?
b) Pääsevätkö kaikki Taivaaseen?
c) Pääseekö Taivaaseen tekemällä hyviä töitä vai uskomalla Jeesukseen?
d) Mistä paha on tullut ja miten?
e) Onko evoluutiota tai alkuräjähdystä ollut? Jos on, loiko Jumala ne?
f) Onko uskonto järjellä selitettävissä?
g) Voiko sielun olemassaolon todistaa tieteellisesti?
h) Voiko Jeesuksen tavata henkilökohtaisesti tämänpuoleisessa?

Nämä nyt olivat vain esimerkkejä niistä kysymyksistä, joihin kristityt antavat toistensa kanssa ristiriidassa olevia vastauksia. Viimeiseen kohtaan huomauttaisin, että hyvin, hyvin monet uskovaiset ovat muka nähneet Jeesuksen tai tunteneet hänen läsnäolonsa, taikka sitten nähneet enkelin, mutta tämä on ristiriidassa sen idean kanssa, ettei Jumala anna muita maallisia merkkejä itsestään kuin Jumalan kädenjäljet luonnossa. Martti Lutherhan näki kerran harhanäyn, jossa Jeesus tuli huoneeseen. Luther kuitenkin muisti, että Jeesus palaa maailmaan vasta Viimeisenä Päivänä, ja niinpä mies tajusi Jeesuksen olevan valepukuinen Saatana. Luther heitti otusta jollain kaljapullolla ja näky katosi. Ne, jotka ovat nähneet Jeesuksia sun muita, olisivat siis herra Lutherin mukaan nähneet Saatanan perkeleenmoisia harhanäkyjä. Miettikääpä sitä! Vai oliko Luther väärässä? Ovatko kaikki luterilaiset väärässä ja menossa päin Perkeleen Helvettiä?

4. KRISTITYILTÄ PUUTTUU JÄRKI JA TIETO.
Näitä asioita olen käsitellyt jo kohdassa 1. Järki puuttuu, koska: Uskonto on järjenvastaista, silti siihen uskotaan.

Tieto puuttuu, koska: Kuten olen selittänyt kohdassa 1., uskovaiset eivät ole kemian, fysiikan tai matematiikan asiantuntijoita, vaan näitä ovat kemistit, fyysikot ja matemaatikot. Uskovilta tuntuu kuitenkin puuttuvan kaikki perustiedot näistä aloista (no eipä yleistetä liikaa… Sanotaan, että niiltä uskovilta puuttuu, jotka kirjoittelevat näillä sivuilla). Jos ottaa kantaa näihin asioihin, niistä pitäisi olla edes hieman tietoa. Kenties olette lukeneet kirjoja, joissa on olevinaan tietoa näistä asioista, mutta eivät kai nämä kirjat ole toisten teologien ja uskovaisten kirjoittamia, niiden, joiden tarkoituksena on myöskin todistaa Jumalan olemassaolo? Teologien ja uskovaisten, joilta puuttuu järki ja tieto! Ja vaikka järkeä ja tietoa olisikin, kirjoittajat eivät käytä järkeään ja syystä tai toisesta eivät muista kaikkia tietojaan kirjaa kirjoittaessa, vaan vääristelevät tieteellisiä tosiasioita. He yrittävät hämätä teitä!

Tähän väliin voisin liittää kommenttini muutamiin tällä palstalla käsiteltyihin aiheisiin, kun en malta olla kommentoimattakaan:

EKA AIHE: ELÄMÄN SYNTY
Tällaisen tekstin olen joskus löytänyt jostain internetin syövereistä, en satu muistamaan mistä. Siinä joku yrittää todistella elämän ns. alkusynnyn mahdottomuutta: E. Coli on eräs yksinkertaisimmista elävistä organismeista. Sen DNA-ketju sisältää n. 4 000 000 nukleotidi-porrasta. Jokainen porras koostuu neljästä eri nukleiinihaposta, joten tällainen ketju voitaisiin koota 44 000 000 = 103 000 000 eri tavalla. Mahdollisuus juuri sen oikeanlaisen ketjun syntymiseen sattumalta on niin pieni, että vaikka universumin jokainen atomi olisi valjastettu syntesoimaan tuota DNA-ketjua, sen koostamisessa ei olisi päästy juuri alkua pitemmälle pelkällä yritys-erehdys-uusi yritys- periaatteella. Joidenkin tutkijoiden mielestä kaikki mahdolliset yhdistelmät eivät kuitenkaan voisi käytännössä toteutua, ja he ehdottavat niiden lukumääräksi 102 300 000. Eräät haluaisivat pienentää lukua vieläkin enemmän, mutta useimpien mielestä se voisi olla suurempikin, kun huomioidaan aminohappojen kaikki mahdolliset kemialliset sidokset.

Liitin tämän tekstin tähän, koska se on tyypillinen esimerkki asioihin perehtymättömän yrityksestä todistella elämän alkusynnyn mahdottomuutta. Ja mistä nähdään, ettei kirjoittaja ollut perehtynyt asioihin? Esim. seuraavista seikoista:
1. E. Colin vertaaminen ensimmäiseen eliöön. Tutkijat arvelevat, että ensimmäinen Maapallolle ilmaantunut elämänmuoto oli monin verroin yksinkertaisempi kuin mikään Maan nykyinen eliö.
2. Tutkijoiden mukaan informatiivisena molekyylinä toimi ensin oli RNA. DNA korvasi sen myöhemmin, vaikka tekstissä oletettiin jo ekalla oliolla olleen DNA.
3. Kirjoittaja ei ilmeisesti ollut tietoinen sellaisesta(kaan) asiasta kuin kemiallinen evoluutio. Vaikka ensimmäisen eliön geneettinen aines olisi ollut DNA:ssa, eliön synty ei olisi mahdotonta kun kemiallinen evoluutio otetaan huomioon. Jos kemiallista evoluutiota halutaan selittää mahdollisimman lyhyesti ja kansantajuisesti, voidaan sanoa vaikka vain: Pysyvin molekyylin muoto oli nuoren Maapallon epävakaissa oloissa kaksoisspiraali, ja siksi sen muotoiset molekyylit säilyivät.
4. Kirjoittajan mainitsemat luvut eivät kerro mitään elämän synnyn todennäköisyydestä. Kirjoittajan mielestä ensimmäisen elävän olennon on täytynyt olla juuri jonkun tietynlainen. Totta kai on epätodennäköistä, että aineet järjestäytyisivät juuri niin, että ne muodostavat tämän E. Colin tai jonkun muun nyt elävän eliön, mutta kun ensimmäisen eliön RNA on voinut olla hyvin monenlainen. Tekstin kirjoittajan E. Colin-syntymis-esimerkkiä voisi verrata siihen, että aletaan heitellä laastia, maalia ja kiviä sinne tänne ja tutkitaan, kuinka suuri todennäköisyys on, että lopputuloksena syntyy juuri goottilainen katedraali. Mutta eikö olisi suurempi todennäköisyys, että syntyy jokin rakennus, ihan mikä tahansa? Ja jos laastin ja kivien heittelijöitä olisi biljoona biljoonaa, voitaisiin jopa pitää todennäköisenä, että yksi heistä saa sattumalta aikaiseksi jonkin rakennuksen! Mutta on tietysti epätodennäköistä, että syntyy juuri jonkun tietynlainen rakennus, kuten goottilainen katedraali tai yksikerroksinen talo, jossa on neljä huonetta ja keittiö. Että semmosta. Olen nyt yrittänyt selittää tämän asian käyttämättä vaikeita termejä tai muuta.

Uskovaisten kirjoittamissa tiede-vastaisissa kirjoitelmissa onkin usein se vika, että he käyttävät tahallaan sellaista kieltä, jota tavallinen kansa ei ymmärrä ja hämäävät näin ihmisiä. Kun luin tuon netistä löytämäni tekstinpätkän ensimmäistä kertaa, se kuulosti hienolta ja sai minut melkein vakuuttuneeksi elämän synnyn epätodennäköisyydestä, mutta kun otin asioista selvää ja suhtauduin tekstiin kriittisesti, huomasin että kirjoittaja… No, en viitsi sanoa.

En tiedä onko reilua napata netistä jonkun toisen kirjoittama teksti ja sitten alkaa seuloa siinä esiintyviä virheitä. Otin nyt kuitenkin tämän tekstin esimerkiksi uskovaisten tiede-vastaisista kirjoitteluista, sillä juuri tällaisia ne usein ovat: Suuria lukuja, hienoja sanoja, mutta sisältö puuta heinää!

Vielä muutama ajatus tästä aiheesta. Uuden tutkimuksen valossa osa tutkijoista on tullut vakuuttuneeksi siitä, että Maailmankaikkeus onkin paljon suurempi kuin aiemmin on luultu. Jopa niin suuri, että Maailmankaikkeuden suuruutta kuvaavan luvun nollat eivät mahtuisi nykyiseen Maailmankaikkeuteemme Tällöin Maailmankaikkeudessa olisi tietysti enemmän galakseja, ja enemmän planeettoja, ja suurempi mahdollisuus elämän syntymiseen. Jos Maailmankaikkeuden todetaan olevan niin suuri, olisi jopa todennäköistä, että elämää syntyisi jossain VAIKKA elämän synty olisikin niin epätodennäköistä, kuin netissä lainaamassani jutussa väitetään. Ja jos jollain planeetalla syntyisi elämää, vaikka vain yhdellä, ja jos elämä kehittyisi älylliseksi, voisivat nämä älykkäät eliömuodot kuljettaa elämän kaikkialle Universumiin. Kenties elämä onkin tuotu Maapallolle joidenkin meitä älykkäämpien olentojen toimesta Mutta tätä pohdintaa ei ole tarpeen jatkaa tämän pidemmälle, sillä nykytietämyksen valossa elämä on vallan hyvin voinut syntyä täällä meidän koto-Maapallollammekin.

Vielä eräs juttu. Jotkut uskovaiset napisevat siitä, ettei elämän alkusyntyä ole voinut tapahtua ennen, kun sitä ei tapahdu nykyisinkään. Minulla on tällaiseen marmatukseen kaksi pikku kommenttia. Ensinnäkin: Muinaisella Maapallolla oli erilaiset olot kuin nykyisellä. Toiseksikin: Mistä muka tiedämme, ettei alkusyntyä enää tapahdu? Voi olla, että sinun pihallasi olevassa kuralätäkössä sikiää juuri nyt uusi elämänmuoto, joka syntyy elottomasta aineesta. Me emme vain huomaa sitä, koska uudet eliöt kuolevat nopeasti, kun eivät kykene kilpailemaan planeetallamme jo olevien eliöiden kanssa. Mietipäs sitä!

TOKA AIHE: EVOLUUTIO
Koska monet kristityt eivät näy olevan selvillä siitä, mitä evoluutio tarkkaan ottaen on, liitän tähän pari sivua fysiikan tutkielmastani, jonka tein muistaakseni joskus puolisen vuotta sitten: Solu lisääntyy jakaantumalla. Tämä tapahtuu yksinkertaistettuna siten, että entsyymi ribonukleiinihappo eli RNA lukee DNA:n sisältämät tiedot perimästä ja alkaa rakentaa uusia molekyylejä saamiensa ohjeiden mukaan. Rakennusaineena toimivat proteiinit.
Tietokoneessa tieto on koodina ykkösinä ja nollina, kaksi merkkiä riittää siis kaiken tiedon tallentamiseen. DNA:ssa tällaisia merkkejä on neljä. Ne ovat neljä emästä: adeniini, tymiini, guaniini ja sytosiini. On laskettu, että grammaan DNA-molekyylejä voisi tallentaa biljoonan CD-rompun tiedot.
Solun jälkeläiset eivät usein ole täysin identtisiä kopioita vanhemmastaan. Välillä tapahtuu mutaatioita, kopiointivirheitä. Suurin osa mutanteista menestyy huonosti, mutta osa pystyy selviytymään edeltäjiään paremmin muuttuvassa elinympäristössä (joka ei koostu pelkästään paikasta, jossa eletään, vaan myös esim. samalla paikalla elävistä muista eliöistä). Tämä on evoluution periaate, ja se ei päde pelkästään soluihin, vaan kaikkiin elollisiin olentoihin. Suvullisesti lisääntyvissä eliöissä tapahtuva evoluutio on vielä huimaavan paljon nopeampaa kuin jakaantumalla lisääntyvien, koska suvullisen lisääntymisen kautta tuotetut jälkeläiset eivät koskaan ole kummankaan vanhempansa kopioita. Mutaatioitakin tapahtuu huomattavasti enemmän lisäännyttäessä suvullisesti.
Nils Mustelin selittää mutaation kirjassaan Elämää maailmankaikkeudessa? seuraavasti: Mutaatioilla tarkoitetaan kaikkia niitä periytyviä muutoksia jotka kohdistuvat solujen tumissa olevien kromosomien sisältämiin tietoihin, esimerkiksi solun sisäisiä säätelytapahtumia ohjaavien geenien muuttumista aivan toisenlaisia säätelyominaisuuksia käsitteleviksi geeneiksi (Mustelin 1981: 150) Mutaatio ei pääse vaikuttamaan suvullisesti lisääntyvien eliöiden evoluution kulkuun, ellei se tapahdu solussa, joka ottaa osaa hedelmöitykseen. Jos se tekee tämän, uusi geeni tulee sisältymään kaikkiin jälkeläisen soluihin.
Jotta ymmärrettäisiin, kuinka uusia lajeja syntyy, täytyy siirtyä pelkkien yksilöllisten eroavaisuuksien tutkiskelusta tarkastelemaan yksilöistä koostuvia populaatioita. Populaatio on samaan lajiin kuuluvien eliöiden muodostama ryhmä, jonka jäsenet lisääntyvät keskenään mutta eivät ryhmään kuulumattomien lajitovereiden kanssa. Populaation geenivarasto kertoo geenien suhteellisen osuuden koko populaatiossa. Suurin osa mutaatioista tuottaa geenejä, joita populaation geenivarastossa on jo entuudestaan, mutta osa saattaa tuottaa täysin uusia, geenivarastoa rikastuttavia geenejä. Luonnonvalinnan ansiosta eliön sopeutumista heikentävän geenin osuus geenivarastossa pienenee ja eliöiden sopeutumista edistävien geenien osuus kasvaa. Elinympäristöön sopeutumisen oleellisin piirre ei itse asiassa ole, niin kuin Darwin ajatteli, yksilön eloonjäämiskyky, vaan kyky tuottaa runsaasti jälkeläisiä. Aikaa myöten populaation geenivarasto on muuttunut niin paljon, että populaation jäsenet poikkeavat kantavanhemmistaan siinä määrin että niiden katsotaan kuuluvan uuteen lajiin.
Evoluutio ei toki tarkoita pelkästään olemassa olevien lajien muuttumista, vaan myös lajien sukupuuttoon kuolemista sekä lajien haarautumista uusiksi lajeiksi. Populaatiot pirstoutuvat pienemmiksi osapopulaatioiksi, jotka joutuvat erilaisten valintapaineiden vaikutuspiiriin. Näin käy esim. silloin, kun lintuparvi kulkeutuu myrskyn viemänä kaukaiselle saarelle (lintuja tutkimallahan Charles Darwinkin kehitteli evoluutioteoriansa).
Ekologiseksi lokeroksi kutsutaan populaation paikkaa elinympäristössä. Kun populaatio asettuu ekologiseen lokeroon, se tulee vaikuttaneeksi kaikkien niiden lajien elinoloihin joiden kanssa se joutuu ekologisiin tekemisiin ja lajin kehittyessä se muuttaa valintapaineita, jotka kohdistuvat samassa ekologisessa ympäristössä eläviin muihin lajeihin. Siksi eliöyhteisössä tapahtuu aina yhteisevoluutiota, jossa eri lajien populaatioiden kehityslinjat ovat kietoutuneita toisiinsa. Jos äkkiä jonkin luonnonkatastrofin takia vapautuu suuri määrä ekologisia lokeroita, joillekin lajeille tarjoutuu tilaisuus täyttää ne ja pirstoutua nopeasti useaksi uudeksi lajiksi. Näin kävi silloin, kun dinosaurukset katosivat ja nisäkkäät ottivat niiden paikan planeetallamme.
Mutta mitkä eliöt sitten kuuluvat yhteen lajiin ja mitkä toiseen? Suvullisesti lisääntyvien eliöiden keskuudessa lajin määritelmä voisi olla se, että samaan lajiin kuuluvat urokset ja naaraat voivat tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Tähänkin määritelmään liittyy toki monia ongelmia, ja eri lajien välinen rajanveto on verraten mielivaltainen.
Aion pian käsitellä lajien kehittymistä Maapallolla. Tuota juttua lukiessa voisi saada sen käsityksen, että yksinkertaisemmista elämänmuodoista kehittyy väistämättä monimutkaisempia ja yksinkertaisemmat eliöt kuolevat aina sukupuuttoon monimutkaisten, parempien otusten tieltä. Elämän kehitys olisi näin alkanut ensimmäisestä elävästä solusta ja päättynyt ihmiseen, luomakunnan kruunuun. Asia ei tietenkään ole näin. Evoluutiolla ei ole mitään päämäärää, eivätkä lajit väistämättä kehity koko ajan monimutkaisemmiksi ja älykkäämmiksi. Jotkut lajit eivät ole juurikaan muuttuneet kymmeniin miljooniin vuosiin. Niihin evoluutio on vaikuttanut säilyttävästi eikä muuttavasti.
Täytyy myös huomata, että evoluutio toimii aina tässä ja nyt, se ei voi tehdä mitään tulevaisuuden suunnitelmia. Siksi jokin lajinkehitys voi johtaa umpikujaan ja seurauksena on lajin katoaminen. Esimerkiksi voidaan ottaa tilanne, jossa elinympäristöön hyvin sopeutuneeseen populaatioon ilmaantuu suvuttoman lisääntymisen mahdollistava mutaatio. Tällöin alkaa uusien yksilöiden massatuotanto. Mutantit menestyvät elinympäristössä täsmälleen yhtä hyvin kuin ne synnyttäneet kantamuodot. Luonnonvalinta voi alkaa hetkellisesti suosia suvuttoman lisääntymisen tuottamia jälkeläisiä ja siitä saattaa seurata suvullisen lisääntymiskyvyn katoaminen. Kun elinympäristö tavalla tai toisella sitten muuttuu, siihen aiemmin todella hyvin sopeutuneet eliöt eivät enää tulekaan siinä toimeen. Niillä on kaikilla lähes täsmälleen sama DNA ja näin ollen niillä ei ole jäljellä toisenlaisia geenejä sisältävää varastoa, josta suvullisen lisääntymisen myötävaikutuksella voisi tulla esiin uusia, muuttuneessa ympäristössä selviytymistä helpottavia geenejä.
Lajien kehityksessä sattumalla on suuri merkitys, ja ihmisenkin ilmaantumista planeetallemme voidaan pitää silkkana sattumana. Ihminen ei ole evoluutiokehityksen lopputulos, ja mielestäni on perustelematonta väittää hänen olevan edes Maan kehittynein elämänmuoto. Ihminen on eläin siinä missä kissa tai banaanikärpänen, tosin kenties planeettamme älykkäin eläin. Älyn kehitys ei kuitenkaan ole ainoa tie menestykseen. Muurahaiset ovat planeettamme runsaslukuisimpia eläimiä ja Maapallon muurahaisten biomassa on suunnilleen samansuuruinen kuin ihmisten. Väittäisin kuitenkin, että Maan valtiaita ovat bakteerit, niiden biomassahan painaa enemmän kuin planeettamme kaikkien muiden elämänmuotojen biomassa yhteensä. Kaikkein parhaita menestyjiä ovat siis kaikkein vähä-älyisimmät eliöt.
Toivottavasti saitte jotain irti tuosta tekstistä. Jos joku tekstin kohta mielestänne puoltaa väitettä evoluutio ei synnytä uusia rakenteita, vaan säilyttää vanhoja, niin kertokaa mikä, ja käymme sen yhdessä läpi, ettei kellekään jää epäselvyyksiä.

Lopussa tuli todistettua sekin, ettei ihminen ole maailman napa niin kuin kristityt kuvittelevat. Bakteereita asuu muuten runsaasti myös syvällä maan uumenissa ja merien pohjissa Vaikka se ei taidakaan liittyä tähän mitenkään. Mennäänpä eteenpäin!

5. EMME TIEDÄ, MITÄ JEESUKSET YNNÄ MUUT OVAT OPETTANEET.
Kristinusko pitäisi rakentaa lähinnä Jeesuksen opetusten varaan. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa voida tehdä, sillä emme voi tietää, mitä Jeesus on todella opettanut.
Raamatuntutkijoiden (nämä ovat taas rehellisiä tutkijoita, joiden tarkoituksena EI ole todistaa Jumalan olemassaolemattomuutta vaan tutkia asioita REHELLISESTI) mukaan vain hyvin pieni osa evankeliumeissa Jeesuksen suuhun pistetyistä jutuista on oikeasti hänen sanomaansa.
Se, että evankeliumeita on neljä, ei todista yhtään mitään. Jotkut kristityt jaksavat kuitenkin väittää, että meille on selvillä, mitä Jeesus on tehnyt, koska evankeliumeita on useita ja ne siitä huolimatta kertovat suunnilleen saman tarinan.
Kaikkia evankeliumeita ei kuitenkaan kirjoitettu samaan aikaan. Ensimmäinen (Markuksen) evankeliumi kirjoitettiin vuoden 50 jKr. paikkeilla (tai hieman myöhemmin), ja se kirjoitettiin ilmeisesti siten, että keräiltiin tietoja Jeesuksen tavanneilta ihmisiltä ja sitten järjestettiin niistä evankeliumi. Varmoja ei kuitenkaan olla. Ja mikseivät kirjoittaja ja Jeesuksen tavanneet ihmiset olisi voineet lisäillä juttuun uusia juonenkäänteitä?
Myöhempien evankeliumien kirjoittajilla olikin sitten käytössään aiemmat evankeliumit, joten he ilmeisestikin kirjoittivat uudet niiden pohjalta. Tästähän se evankeliumien samankaltaisuus johtuu.
Evankeliumeita oli muuten alun perin paljon enemmän kuin neljä, mutta nämä neljä valittiin juuri sen takia, että ne olivat niin samankaltaisia. On silti perusteetonta väittää, että Raamattuun päätyneiden evankeliumien tiedot olisivat luotettavampia kuin sinne päätymättömien.
Eräässä evankeliumissa, joka ei Raamattuun päässyt, Jeesusta pidettiin niin mahtavana oliona, ettei hän ole maan päälle voinut ihmisen hahmossa tulla. Millainenkohan uskontomme olisi, jos tämä evankeliumi olisi päätynyt Raamattuun?


Ja sitten tasapuolisuuden nimissä:
10 SYYTÄ USKOA (näitä syitä on enemmän, jotteivät uskovaiset vallan surustuisi):
1. OSA KIRKON RAHOISTA KÄYTETÄÄN KAI IHAN HYVÄÄN TARKOITUKSEEN.
Vaikka tehokkaampaa olisikin antaa rahaa suoraan hyväntekeväisyyteen… Mutta maksa mieluummin kirkollisverosi kuin käytä siihen varatut rahat kaljaan ja donitseihin.
2. JUMALANPALVELUKSISSA SAA LAULAA JA SYÖDÄ EHTOOLLISTA.
Laulaminen on hauskaa, mutta ehtoollisleipien ja viinin makua pitäisi parantaa. Nehän ovat Jeesuksen lihaa ja verta, mikseivät ne maistu miltään…
3. EI TARVITSE MIETTIÄ TURHIA.
Jos ollaan Jeesuksen kaa, niin kuoleman jälkeen ei satu. Muuta ei tarviikkaan tietää! Miksi turhaan miettiä alkuräjähdystä ja evoluutiota, kun tarvitsee vain olla Jeesuksen kaveri?
4. ÄITI JA ISIKIN OLI USKOVAISIA.
5. Käteni on krampissa, enkä voi kirjoittaa tähän mitään…
6. SEN NIMINEN MIES KUIN JEESUS ON IHAN OIKEESTI ELÄNYT JOSKUS!
Emme tosin oikein tiedä, mitä hän teki ja mitä hän sanoi, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin.
7. IHMEPARANTUMISET.
Rukoilin silloin, kun sain flunssan, että Pyhä Kolminaisuus ottaisi flunssan pois… Ja hups vaan! Ei kulunut kuukauttakaan, kun flunssa oli jo tipotiessään!
8. KATSO KOHTA 2.
9. JUMALALLA ON MAKEE PARTA!
Joissain kuvissa Isä Jumala näyttää vähän joulupukilta…
10. ON KIVA AJATELLA, ETTÄ MUMMO ON TAIVAASSA!
Sieltä se mummo kurkistelee pilven reunalta… :)

Siinä ne 5 ja 10 syytä nyt sitten olivat (olisin muuten kernaasti esittänyt kymmenen syytä olla uskomatta, tai vaikka neljäkymmentäkuusi syytä olla uskomatta, mutta aika ei riitä kaikkeen…).

On aika vetää jonkinlainen johtopäätös. Ja johtopäätös on No jaa, se nyt lienee aika selvä.
Uskonto on järjenvastaista, kuten olen sataan kertaan todennut, joten vaatii aikamoista järjenpuutetta uskoa.
Mutta, jotteivät uskovaiset alkaisi itkeä karvaita kyyneleitä, en jätä asioiden pohdiskelua vielä tähän.
Voisiko kaikesta tästä huolimatta olla jotain järkeä uskoa Jumalaan ja Jeesukseen?
Kyllä vain! Jos uskonto tuo sisältöä ja onnea elämääsi, sekä tekee sinusta moraalisemman olennon, niin usko, usko ihmeessä! Jos uskosi tekee omastasi ja kanssasi tekemisissä olevien ihmisten elämästä paremman, niin ei tosiaankaan ole järjenvastaista uskoa! Haluaisin sinun kuitenkin tiedostavan, ettei Jumalan olemassaoloa voida todistaa tieteellisesti (eikä mitenkään muutenkaan), joten ei hyödytä ketään, jos kirjoittelet jotain evoluutio-vastaista näillä sivuilla. Voisit sen sijaan suunnata energiasi vaikkapa Kongon sademetsien suojeluun tai Pietarin katulasten auttamiseen. Siitä Jumalasikin kai tykkäisi enemmän kuin siitä, että yrität todistaa olemattomaksi Jumalan luomaa evoluutiota näillä tyhjänpäiväisillä nettisivuilla.
Jos uskonto sen sijaan ei tuo sinulle turvallisuuden tunnetta, iloa tai elämänsisältöä, sinun ei kannata uskoa. Jos käytät uskontoa välikappaleena, jonka varjolla voi haukkua ja solvata muita ihmisiä, et ole oikea kristitty.
Kaikki Raamatun opetukset eivät ole puuta heinää.
Tee muille, niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän.
Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi.
Tärkeintä on rakkaus (uskoakin tärkeämpää!).

Nuo viisaudet muistettakoon sekä uskovaisten että ateistien keskuudessa.

Oli Jumalaa tai ei, olemme ilmeisestikin planeettamme älykkäimmät eliöt.
Ja koska olemme niin älykkäitä, meillä on valta, mutta myös VASTUU! Se muistettakoon.
Muut eliöt eivät ole olemassa vain meitä varten (niin kuin jotkut kristityt väittävät). Miksei viides käsky (=Älä tapa!) koskisi myös eläimiä (ja vaikka kasvejakin)? Eikö näihin lähimmäisiin, joita pitää rakastaa kuin itseään, voisi kuulua myös kaikki muut planeettamme eliöt?


Aion pohtia vielä erästä pikku juttua. Jumalaa/jumalia ei ilmeisestikään ole, mutta uskontoja on silti. Mistähän tämä johtuu?
Syitä on monia.

Tässä katkelma Ilkka Pyysiäisen kirjoituksesta Mieli etsii väkisin Jumalaa Helsingin Sanomista 21.12.2002. Jutussa Pyysiäinen arvioi Scott Atranin kirjaa In Gods We Trust:

”Atranin keskeinen ajatus on, että evoluutio on tuottanut ihmislajille tiettyjä taipumuksia ja kykyjä, joiden varaan on sittemmin rakentunut erilaisia kulttuurisia instituutioita, kuten juuri uskonto.
Uskonnot sinänsä eivät ole evolutiivisen sopeutumisen tulosta, eikä niillä välttämättä ole mitään erityistä biologista sopeuttavaa tehtävää.
Koska uskonto ei ole mikään selvärajainen ilmiö, ei voida mielekkäästi kysyä, miten se kehittyi. Evolutiivinen sopeutuminen tuottaa kuitenkin myös erilaisia oheistuotteita, jotka voivat sittemmin saada itselleen uusia tehtäviä. Näitä löytyy uskonnonkin taustalta.
Uskonnollinen ajattelu ja käyttäytyminen perustuvat tunne- ja tietojärjestelmille, joista osa on evolutiivisia sopeutumia (adaptaatioita) ja osa niiden oheistuotteita. Osalla taas ei ole minkäänlaista evolutiivista historiaa.
Uskonnossa kulttuurisena järjestelmänä nämä tunne- ja tietojärjestelmät on mukautettu uusiin tehtäviin. Siksi ihmislajin evolutiivisen historian tunteminen auttaa selittämään sitä, miten uskonto toimii osana ihmisen käyttäytymisen säätelyä.
Pelon ja ilon kaltaiset perustunteet kehittyivät ennen käsitteellistä ajattelua. Käsitteellinen ajattelu ehkä syntyi tekemään johtopäätöksiä niistä tilanteista, joita tunteet merkitsevät tärkeiksi.
Käsitteellinen ajattelu kehittyi vaiheittain. Esimerkiksi kyky tehdä johtopäätöksiä aineellisten kappaleiden ominaisuuksista kehittyi aiemmin kuin kyky ymmärtää aikomustensa pohjalta käyttäytyvien toimijoiden mielenliikkeitä.
Monissa uskonnoissa esiintyy ajatus ihmisten elämää tarkkailevasta mielestä, joka ei kuitenkaan kuulu millekään ruumiilliselle olennolle.
Tällaisen ajatuksen voi muodostaa vain ihmismieli, joka kykenee ajattelemaan ruumista kontrolloivaa mieltä ruumiista erillisenä olentona.
Voimme esimerkiksi havaita ruumiin kuolevan, mutta emme silti kykene sammuttamaan vainajaa koskevia eläviä mielikuviamme.
Tästä ei ole pitkä matka ajatukseen, että kuolleen mieli jatkaa elämäänsä näkymättömän supermielen, kuten jumalan, yhteydessä.
Atranin tekemät psykologiset kokeet osoittivat tämän. Jo lyhytaikainen kuoleman ajatteleminen lisäsi koehenkilöiden taipumusta asioiden uskonnolliseen tulkintaan, jopa enemmän kuin uskonnollisten asioiden ajatteleminen!
Ajatus ruumiittomasta mielestä mahdollistaa myös ajatukset siitä, että aineellisten tapahtumien taustalla vaikuttaa näkymätön tarkoituksenmukaisuus. Sen avulla on ratkaistu eräitä ihmisen kehityksen mukanaan tuomia ongelmia.
Abstraktin ajattelun kehittyminen esimerkiksi mahdollisti oman kuolevaisuuden ymmärtämisen ja luovan petollisen toiminnan.
Mielikuvat näkymättömän mielen luomasta tarkoituksenmukaisuudesta ja kontrollista tarjosivat hyvän ratkaisun näin syntyneisiin eksistentiaalisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Mikään persoonaton ideologia ei voi tarjota vastaavaa ratkaisua kuin uskonto.
Yhteisöelämä helpottuu, mikäli ihmiset uskovat, että heidän henkilökohtaista vapauttaan rajoittaa näkymätön osapuoli, joka jatkuvasti näkee kaiken. Toisaalta tällainen usko johtaa kuitenkin helposti ristiriitoihin niiden ihmisryhmien kanssa, jotka eivät jaa tätä uskomusta. Se voi jopa siunata tällaiset konfliktit.”

Tässä muutamia syitä siihen, miksi meille on kehittynyt uskonto evoluution ja ns. kulttuurievoluution seurauksena:
- ihmiset saadaan noudattamaan yhteisön normeja, lakeja ja tapoja paremmin
- selittämään asioita, joita tiede ei ennen vanhaan voinut selittää
- parantamaan yhteisön ryhmähenkeä
- tyydyttämään ihmisten tarvetta mystiikkaan ja mielikuvituksellisiin ajatuksiin (nykyisin tätä tarvetta voivat tyydyttää myös esim. fantasiakirjat)
- luomaan turvallisuuden tunnetta
- estämään ihmisten sekoamista

Kaksi viimeistä kohtaa liittyvät yhteen. Ennen ei tiedetty mitään mistään, joten se varmastikin loi turvattomuuden tunnetta. Ja liiallinen turvattomuuden tunne aiheuttaa tunnetusti mielisairautta. Uskonnon avulla maailmaa sitten pystyttiinkin selittämään, joten uskonto loi turvallisuuden tunnetta ja esti ihmisiä menettämästä järkeään.

Nykymaailmassa tiede pystyy jo antamaan vastauksia kysymyksiin:
Miksi olemme täällä? Keitä me olemme? jne…
Mutta ihmisistä on edelleen ahdistavaa ajatella, että kuolema, joka lopulta kohtaa kaikkia, on lopullinen LOPPU, ettei kuoleman jälkeen ”tapahdu mitään”. Se onkin kai suurin syy siihen, että uskontoja edelleen on. (Jos pysyy Jeesuksen kaverina, kuoleman jälkeen on tosi kivaa, jopa kivempää kuin maallisessa, tämänpuoleisessa muailimassa…)

Mutta tavallaan kuolema ei olekaan loppu. Me maadumme, ja muutumme mullaksi. Elinvoimamme jatkaa kulkuaan luonnon kiertokulussa, ja se siirtyy puihin ja kukkiin, jotka kasvavat mullasta. Ja eläimet puolestaan saavat ravintonsa puista ja kukkasista, ellei ihminen kaada kukkia ja poimi puita… tai toisin päin…
Ja jos meidät polttohaudataan, muutumme lämpöenergiaksi, joka leviää kaikkialle…


Minun kannattaisi jo lopettaa, mutta ärsyttääkseni lukijoita nyt kerrankin oikein toden teolla pohdin vielä VÄHÄN erästä ihan pikku, pikku, PIKKU juttua!

Pohdin sellaista juttua, että alitajuntamme voi ehkä tehdä meille tepposet. Puhumme ja ajattelemme uskontoa, vaikka POHJIMMILTAAN pohdimmekin jotain aivan muuta (tätä juttua ei kannata ottaa hirveän vakavasti, en tiedä olenko todella tätä mieltä. Tämä on vain pohdiskelua…).


Jumala loi maailman?
Tällainen on tietysti mahdollista, mutta helvetinmoisen epätodennäköistä! Tällainen ajatus on pikemminkin yritys ymmärtää itse Maailmankaikkeutta, joka on tietyssä mielessä Jumala, sillä Maailmankaikkeus on tavallaan luonut itse itsensä alkuräjähdyksessä.

Jumalaa ei ole kukaan luonut, sillä Hän on aina ollut?
Tämä on myös yritys ymmärtää itse Maailmankaikkeutta. Jos maailmankaikkeus olisi ”donitsin muotoinen”, aika tavallaan kiertäisi ympyrää, jolloin Maailmankaikkeus olisi ikuinen, välillä se vain luhistuisi loppurysäyksissä ja aloittaisi alusta alkuräjähdyksissä. Maailmankaikkeus siis olisi aina ollut ja tulisi aina olemaan…

Jumala on Absoluuttinen eli ääretön?
(Ajatus on muuten Tuomas Akvinolaisen, teologin perikuvan. Hän on sanonut: ”Muodon käsite toteutuu täydellisimmin olemassaolossa itsessään. Ja Jumalassa mikään ei aiheuta olemassaoloa, vaan Jumala on itse olemassaolo. Siksi on selvää, että Jumala itse on sekä rajaton että täydellinen.”)
Tämäkin voi olla yritys ymmärtää itse Maailmankaikkeutta! Maailmankaikkeus saattaa olla tietyissä mielissä ääretön: Aika saattaa olla ääretön, hiukkaset saattavat olla äärettömiin jaettavissa (ja erilaisten hiukkasten määrä saattaa ääretön), Maailmankaikkeus saattaa olla äärettömän suuri (vaikka suurin osa tutkijoista taitaakin nykyisin olla sitä mieltä, että Maailmankaikkeus on äärellinen, mutta rajaton)…

Nämä olivat esimerkkejä kolmesta uskonnollisesta ajatuksesta, joiden pohjalla SAATTAA olla alitajuntamme yritys ymmärtää TIETEELLISIÄ asioita.

Äärettömyydestä vielä: Eräs hauska juttuli, jota kutsutaan mielenmaisemaksi, saattaa myös olla ääretön. Matemaatikot kiistelevät asiasta... Jaa, mikäkö on mielenmaisema?
Ajatellaanpa vaikka Pythagoraan lausetta. Oliko se olemassa ennen Pythagorasta? No, täytyihän sen toki olla! Missä se oli? No, mielenmaisemassa tietenkin!

Matematiikan professori Rudy Rucker on sanonut mielenmaisemasta esimerkiksi seuraavaa:
”Pidän tietoisuutta pisteenä, eräänlaisena mentaaliavaruudessa liikkuvana ”silmänä”. Kaikki ajatukset ovat jo olemassa tässä moniulotteisessa avaruudessa, jota voidaan kutsua vaikka mielenmaisemaksi. Kehomme liikkuvat fysikaalisessa avaruudessa, jota kutsutaan maailmankaikkeudeksi; tietoisuutemme liikkuu mentaaliavaruudessa, jota kutsutaan mielenmaisemaksi. Samalla tavoin kuin kaikki jakavat saman maailmankaikkeuden, kaikki jakavat saman mielenmaiseman. Samalla tavoin kuin voimme olla fysikaalisesti samassa maailmankaikkeuden paikassa kuin kuka tahansa muukin, voimme periaatteessa olla mentaalisesti samassa mielenmaiseman tilassa tai paikassa kuin kuka tahansa muukin. On tietenkin vaikea näyttää toiselle ihmiselle täsmälleen millä tavalla itse tarkastelee asioita, mutta ihmiskunnan kulttuuriperintö osoittaa sen mahdolliseksi. Samalla tavoin kuin kivi on jo maailmankaikkeudessa tarkastelipa sitä joku tai ei, idea on jo mielenmaisemassa ajattelipa sitä joku tai ei. Ihminen, joka tekee matemaattista tutkimusta, kirjoittaa tarinoita tai meditoi, on mielenmaiseman löytöretkeilijä samalla tapaan kuin Armstrong, Livingstone ja Cousteau ovat fysikaalisen maailman löytöretkeilijöitä. Kuukivet olivat olemassa jo ennen kuumoduulin laskeutumista; kaikki mahdolliset ajatukset ovat jo olemassa mielenmaisemassa. – – – Samaan tapaan kuin fysikaalisen kehomme äärellisyys ei merkitse kaikkien fysikaalisten kappaleiden äärellisyyttä, aivosolujemme lukumäärän äärellisyys ei merkitse kaikkien mentaalisten objektien äärellisyyttä.”

Onko mielenmaisema siis ääretön vai ei? Ilmeisesti on. Senhän täytyy sisältää esimerkiksi kaikki luonnolliset luvut, joita ilmeisestikin on ääretön määrä.

Tässä vaiheessa täytyy huomauttaa, ettei mitään mielenmaisemaa ole tietenkään olemassa fysikaalisessa mielessä. Mutta jos ajatellaan, että kaikki mielet, ajatukset, ideat ja muodot ovat olemassa jossain, voidaan hyvin kuvitella olevan olemassa mielenmaisema, jossa ne ovat.
Tässä suhteessa mielenmaisema ja tuonpuoleinen muistuttavat toisiaan hyvin paljon. Kumpaakaan ei ole olemassa ”oikeasti” (fysiikan mukaan).
Kysymys kuuluu: Ovatko ne siitä huolimatta olemassa?


Mitä tarkoittaa toteamus ”uskon Jumalaan”? Tarkoittaako se samaa kuin toteamus ”uskon Jumalan ja samalla tuonpuoleisen olemassaoloon?”
Jos tarkoittaa, minäkin voin ihan omasta puolestani henkilökohtaisesti sanoa: Minä uskon Jumalaan!
Ja uskon siihen, että Jumala asuu tuonpuoleisessa ja on samalla itse tuo tuonpuoleinen.

Minä uskon siihen, että Jumala on. Hän on mielenmaisemassamme, mielenmaiseman siinä osassa, jota tuonpuoleiseksi kutsutaan (tai oikeastaan jokaisen mielenmaiseman objektin tulisi olla ääretön kuten koko mielenmaisemankin, joten mielenmaiseman jokaisen objektin voisi ajatella tavallaan täyttävän koko mielenmaiseman, jolloin olisi väärin sanoa, että ”mielenmaiseman osassa”…).

Minä uskon siihen, että Jumala on. Hän asuu uskovaisten sydämissä, mielissä ja mielikuvituksessa.

Niinpä se, johon sinä uskot, on sinulle olemassa. Tällöin ei tämän viestin alkupuolella esiintynyt ajatus – jos uskot pelastavaan Jeesukseen, hän on olemassa, ja jos uskot suureen vaaleanpunaiseen elefanttiin, joka syö kaikki, jotka eivät joka ilta käy suihkussa, elefanttisi on olemassa – välttämättä olekaan täysin typerä.

Mutta tässä kohdassa täytyy muistuttaa, ettei kumpaakaan, mielenmaisemaa taikka tuonpuoleista, ole olemassa ”oikeasti”. Jokaisen uskovaisen oma pikku Jumala on olemassa uskovaisen sydämessä hänen elämänsä ajan, ja se jää mielenmaisemaan uskovaisen kuoltuakin. Mutta koska mieli (ns. sielu) kuolee ruumiin kuollessa, et pääsisi kuolemasi jälkeen minnekään paratiisiin vaikka uskoisitkin. Vain ajatuksesi, ja muiden ajatukset sinusta, jäävät leijumaan mielenmaisemaan, jota ei oikeastaan ole olemassa…

Ellei sitten…
Jos (ja voi, miten suuri ”jos”!) ihmisillä olisi jonkinlainen ”yhteinen alitajunta” (joka selittäisi esim. enneunet), voisi olla mahdollista, että mielenmaisema olisi olemassa ”oikeastikin”. Tällöin mieli (ns. sielu) voisi jäädä asumaan ihmisten yhteiseen alitajuntaan ihmisen kuoleman jälkeenkin.
Millainen tämä yhteinen alitajunta sitten olisi?
Kaikkien maailman ihmisten aivot olisivat yhteydessä toisiinsa jonkinlaisilla aalloilla… Jotain sellaista.
Tästä tosin seuraisi se, että jos ihmislaji häviäisi, loppuisi myös yhteisen alitajunnan olemassaolo. Ellei sitten esim. kaikilla älyllisillä eläimillä (ihminen mukaan lukien) olisikin yhteinen alitajunta…
Mutta tämä nyt on vain spekuloimista. Ns. yhteisen alitajunnan olemassaolo on minun mielestäni vielä epätodennäköisempää kuin jonkin luojan…

Sillä voisihan maailmankaikkeudella kuvitella olevan jonkinlainen luoja.
Kenties jonain päivänä tiede on täällä meilläkin kehittynyt niin pitkälle, että tiedemiehet voivat luoda uusia pikku maailmankaikkeuksia koeputkissaan! Miksemme me siis voisi elää jonkin toisen maailmankaikkeuden älyllisen möykyn alullepanemassa maailmankaikkeudessa?
Tällöin meidän maailmankaikkeutemme olisi tavallaan luotu ”tyhjästä”, sillä TÄSSÄ MAAILMANKAIKKEUDESSA ei tietenkään olisi ollut ainetta (tai mitään muutakaan) ennen, kuin se oli luotu.

Minusta näyttää kuitenkin todennäköisemmältä, ettei mitään luojaa/Luojaa ole. Maailmankaikkeutemme olisi ihan hyvin voinut syntyä sattumaltakin, esim. siten, että toisen maailmankaikkeuden musta aukko olisi pyöräyttänyt ”tänne” palasen aika-avaruutta…

Mutta vaikka jokin luoja todettaisiin olevaksi, se ei tietenkään todistaisi sitä, että juuri kristinusko (tai mikään muukaan uskonto) opettaisi oikein.
Uskontoja tavallaan on niin monta kuin uskovaisiakin, sillä jokainen ajattelee asioista hieman eri tavoin. Jos kristittyjen ajattelu kuitenkin olisi jotenkin yhtenäinen, voitaisiinko väittää, että kristinusko olisi jotenkin uskottavampi kuin jokin muu uskonto? No ei.
Kaikki uskonnot taitavat olla vähän epäloogisia ja terveen järjen vastaisia. Jos kuitenkin ajatellaan mielenmaisemaa, onko kristittyjen Jumala siellä ”enemmän olemassa” kuin muiden uskontojen jumalat? Tekeekö yksistään se kristittyjen Jumalasta todellisemman, että niin monet uskovat Häneen?
Ei, ei! JOKAINEN mielenmaiseman objekti on äärettömän suuri (kuten itse mielenmaisemakin). Tällöin jokainen mielenmaiseman objekti on yhtä tärkeä kuin toinenkin.
Ja kuten jo totesin, uskontoja on niin monta kuin uskoviakin. Ja Jumaliakin on niin monta kuin uskovia. Tällöin mielenmaisema on täynnä äärettömän suuria Jumalia (vai muodostavatko ne yhdessä vielä äärettömämmän Jumaluuden, en tiedä), ja jokaiselle uskovaiselle se Jumala, johon hän uskoo, on olemassa.

No joo, tässä lopussa on ehkä osittain asiaankuulumatonta ja turhaakin pohdintaa, mutta ehkä se herättää teidän päissänne jonkinlaisia ajatuksia.

Viestini alkaa olla lopussa, ja nyt onkin teidän vuoronne!
Kommentteja, kommentteja, kiitos!

Jos pääsi ei ole peltipurkki, olet varmaan kykeneväinen antamaan jonkinlaisia kommentteja johonkin asiaan. Seuraavanlaiset viestit eivät sisällä asiallisia kommentteja:

”Kirjoittaja on vitun paska Saatanan lähetti, perkele!”

”Kirjoittaja puhui itsensä pussiin, mutta minulla ei ole nyt aikaa selittää, miksi…”

”Lukekaa Darwinin, Freudin ja Jörn Donnerin tuotanto, niin huomaatte, ettei edellisessä viestissä ollut järjen häivääkään!”

Saatte haukkua minua ja kertoa, kuinka grillaannun Helvetissä, jos se tuottaa teille mielihyvää (haluan olla vain avuksi!), mutta toivoisin, että viesteissänne olisi RIPAUS asiaakin. Muuten osoitatte, ettette ole kykeneväisiä kommentoimaan näitä asioita.
Jos sanotte vaikka, ettei kirjoituksissa ollut järkeä, teidän täytyy PERUSTELLA se! Jos teillä on aikaa lukea näitä sivuja, teillä pitäisi olla aikaa kirjoittaa myös jonkinlaiset lyhyet perustelut kommenteillenne.
On myös hölmöä, jos käskette lukea sata sivua jotain kummallisuuksia (ei kaikkeen sentään ole aikaa!), tai jos käytätte viesteissänne termistöä, jota tavallinen kansa ei ymmärrä. Jos olette YMMÄRTÄNEET jonkin tieteen teorian kunnolla, teillä pitäisi olla kykyä selittää se kansantajuisesti. Minäkin olen valmis selittämään enemmän maailmankaikkeus-donitseista sun muista, jos jollekin jäi jotain epäselväksi.
Jos osa viestini huumorista ei miellyttänyt teitä (olin laittanut sellaista viestiin, jotta lukeminen ei olisi kuolettavan tylsää), minä kysyn teiltä: Jos Jumala on Absoluuttisen Hyvä ja isällinen, eikö Hänellä pitäisi myös olla (absoluuttisen) hyvä huumorintaju?

Pistän tähän loppuun vielä viestini perusajatuksen (jotta tiedätte, mitä pitäisi kommentoida), jos se nyt joltain on päässyt unohtumaan:

Uskonto ja tiede eivät oikeastaan ole ristiriidassa keskenään, jos Augustinuksen ja yläasteen uskonnonopettajan opit otetaan huomioon. Jumalan ja tuonpuoleisen olemassaoloa ei näet voida todistaa tieteellisesti, kun ne ovat ”tieteen yläpuolella”. Tämä tekee Jumalan olemassaolosta mahdollisen, mutta ei todennäköistä.

Augustinuksen ajatus ei ole se, että uskonto olisi järjenvastaista, vaan se, että uskonnossa on JÄRJENVASTAISIAKIN juttuja. Mutta jos asiaa ajatellaan tarkasti, tämä oikeastaan tekee uskonnosta järjenvastaista.

Nimittäin, meillä on nyt tässä joukko laskuja:
1 2 = 3
4 6 = 10
5 0 = 5
7 7 = 14
6 4 = 16
3 4 = 7

Siinä oli viisi laskua, joissa oli oikea vastaus, mutta vain yksi, jossa oli väärä. Tämä yksi väärä vastaus tekee kuitenkin KOKO LASKURYHMÄSTÄ järjenvastaisen, jos laskuja ajatellaan ryhmänä, eikä erikseen. Ja uskonnossahan kaikkien juttujen tulisi liittyä yhteen. Jos yksi jutuista on järjenvastainen, se ei ehkä tee muista jutuista järjenvastaisia, mutta se tekee ITSE USKONNOSTA järjenvastaista. Käsitättehän?

kirkon dogmeihin niin tiedät mitä kirkko opettaa!
Esim netin kautta evl. fi (hakusanoilla)
Kirkon virallisten oppien kautta asia tiivistyy ja voit keskittyä oleelliseen.
Sitten voi alkaa miettiä sitä miten opit ovat syntyneet ja miksi jne.
(Ortodoksisen kirkon kanonit on myös hyvä lähde.)

Itse en usko mihinkään mutta on kiinnostavaa tietää miksi ja miten ihmiset uskovat. Miksi juuri näihin oppeihin miksei johonkin muuhun. No eipä ole ollut juuri valinnanvaraa.
On uskottu siihen mihin on käsketty uskoa.Niinhän se melkein menee vielä tänäkin päivänä.

Kyllä kai raamatusta on jokin sarjakuvaversio ainakin englannin kielellä mutta raamattu ei ole sama kuin kirkon viralliset opit.

Aina kannattaa kysyä joltain papilta ym eli tehdä hankalia kysymyksia. Siinä ohessa "sivistyy" kun pappi kiivastuu.

Mirka. . . . . kirjoitti:

1. USKONTO ON JÄRJENVASTAISTA.

On perin turhauttavaa lukea noita juttuja, jossa uskovaiset yrittävät epätoivoisesti kumota tieteellisiä tosiasioita. Jokainen tieteellinen tosiasia ei välttämättä suinkaan ole tosi, mutta niitä ei voi kumota puhumalla puuta heinää, esim. vertaamalla alkuräjähdystä kaatuvaan maitokannuun. Niitä ihmisiä, jotka tutkivat näitä asioita (tieteellisiä kysymyksiä), kutsutaan tutkijoiksi. Suuri osa tutkijoista on uskovaisia, ja heidän tarkoituksenaan ei ole kumota uskontoa ja sen oppeja, vaan tutkia maailmaa rehellisesti matematiikan, fysiikan, kemian jne. keinoin. Niitä ihmisiä, jotka tutkivat uskontoa, kutsutaan teologeiksi. Osa teologeista uskoo, että maailma on saattanut syntyä alkuräjähdyksessä ja että evoluutioteoria saattaa pitää paikkaansa, osa taas ei usko. Kovinkaan usein eivät teologit ole yrittäneet liittää esim. evoluutioteoriaa ja luomiskertomusta yhteen, vaikka olisi kyllä voinut yrittää. Sen sijaan he (ne teologit (sekä muut hihhulit), jotka ovat varmoja, ettei alkuräjähdystä ole ollut tai evoluutiota ole tapahtunut) ovat yrittäneet esim. todistella luomiskertomuksen paremmuutta evoluutioteoriaan. Ja tässä he ovat tehneet virheen, hyvin pahan virheen. Heillä ei näet ole asiantuntemusta näihin asioihin! Tutkijat (matemaatikot, fyysikot, kemistit) ovat näiden asioiden asiantuntijoita. Ja tutkijat ovat päätyneet niihin lopputuloksiin joihin ovat päätyneet, eivät siksi, että haluaisivat poistaa uskonnot maailmasta, vaan siksi, että ovat pohtineet, laskeskelleet, tutkineet ja mittailleet näitä asioita rehellisesti. Sen sijaan ne teologit ja uskovaiset, jotka tohtivat kirjoitella esim. näillä sivuilla, ovat päätyneet tiede-vastaisiin lopputuloksiin eivät siksi, että olisivat pohtineet asioita rehellisesti, vaan siksi, että heiltä puuttuu asiantuntemus ja siksi, että heidän tarkoituksenaankin on todistaa Jumalan olemassaolo ja tieteen hölmöys.

En tietenkään ole kaikkien alojen professori, mutta jos olisin, voisin helposti kumota kaikkien uskovaisten kaikki väitteet näillä palstoilla. Ongelma piileekin siinä, että uskonnolla on tietty etulyöntiasema tieteeseen nähden: Uskonnon idea on niin yksinkertainen, että kuka tahansa voi sen ymmärtää. Idea ymmärtääkseni on: Absoluuttisen hyvä Jumala on luonut kaiken ja on kaiken ylläpitäjä. Paha on tullut ihmisestä ja Saatanasta. Jeesus pelastaa, jos häneen uskoo. On olemassa myös Pyhä Henki, joka puuhailee kaikenlaista, esim. tuo tänne Jumalan sperman kun Jeesusta pitää siittää. Lopussa hyvä voittaa ja pahat menee tuliseen järveen.

Tiede ei sen sijaan ole näin yksinkertaista. On olemassa lukemattomia kaavoja ja yhtälöitä, jotka pitäisi kaikki osata voidakseen selittää Maailmankaikkeutta. Kukaan yksittäinen ihminen ei voi osata niitä kaikkia ja siksi ei myöskään voi vaientaa kaikkien uskovien kaikkia jupinoita (jotkut tutkijat tosin ovat sitä mieltä, että on olemassa jokin ”kaiken teoria”, joka on yksinkertainen, mutta selittää kaiken… Senkin, miksi maailma syntyi ja senkin, miksi naapurin etunimi on Heikki. Minä en tällaisen teorian olemassaoloon usko).

Jumala jää kuitenkin yhä ahtaammalle. Niistä asioista, joita tiede ei vielä voi tarkkaan selittää, uskovaiset napisevat ja sanovat tieteen puutteellisuuden olevan todiste Jumalan olemassaolosta. Tämä on kuitenkin typerää, sillä Maailmankaikkeudesta saadaan kaiken aikaa uutta tietoa ja sitä asiaa, jota tiede ei voi selittää nyt, se voi selittää ehkä jo huomenna tai ensi vuonna.

Uskontoa ja tiedettä ei pitäisikään sotkea keskenään. Koska Jumalan olemassaoloa ei voida todistaa tieteellisesti (niin muuten opetti yläasteen uskonnonopettajakin), tiede ja uskonto pitäisi pitää erillään. Tiede on tiedon asia, uskonto uskon asia.

Augustinus onkin sanonut: Credo quia absurdum est. Suomeksi se kuuluu: Uskon, koska järjenvastaista on.

Augustinuksen ajatuksen ydin on siinä, että tuonpuoleista ja Jumalaa ei voida selittää järjellä, aineellisilla aivoillamme, sillä muuten ne olisivat tämänpuoleisia asioita. Tämänpuoleiset asiat tunnistaa siitä, että ne ovat aika-avaruudessa: tilassa, aineessa, ajassa ja paikassa. Tuonpuoleinen ei ole aika-avaruudessa. Ja uskonnossa täytyy olla tuonpuoleinen, koska jos kaikki on järjellä selitettävissä, se on tiedettä eikä uskontoa. Ja koska tuonpuoleista Jumalaa ei voida selittää järjellä, kukaan ihminen ei voi ymmärtää mitään tuonpuoleisesta tai Jumalasta. Tuonpuoleista ja Jumalaa ei ole luotu, sillä ne ovat aina olleet, tai oikeastaan on väärin sanoa niin, sillä tuonpuoleisessa ei ole sellaista turhaa ulottuvuutta kuin aika.

Tämä on mielenkiintoinen ajatus ja yksi tapa yrittää saada jotain järkeä siihen, että uskonnossa ei ole järkeä. Mutta ajatuksen ydin onkin siinä, ettei uskonnossa ole järkeä. Jos on riittävän tyhmä ihminen, suostuu varmaan uskomaan johonkin, jossa ei ole mitään järkeä, mutta ainakaan minä en ole näin tyhmä. En tiedä teistä.

Vakuuttavimpia Jumalan olemassaolon todistamiseen pyrkiviä ajatuksia on ajatus, että: Kaikkeen täytyy olla jokin syy. Se on Jumala.

Tästä herää kysymys, että mihin "kaikkeen" täytyy olla syy. Siihenkö, että maailma on sellainen kuin se on nyt? Uskonto pystyy tietysti antamaan syyn siihen, miksi maailma on sellainen kuin se on, helpommin kuin tiede. Ja syy on: Jumala. Maailma ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Todellisuudessa ei tietenkään ole vain yhtä Syytä (ellei sitten "kaiken teoriaa" ole), vaan hyvin monia: Alkuräjähdys, evoluutio, aika-avaruuden kaareutuminen Ja nämä syyt muodostavat loppujen lopuksi uskottavamman suursyyn kuin ajatus: Jumala on luonut kaiken tyhjästä, ja vaikka se kuulostaa järjenvastaiselta (ja onkin sitä) se on totta kuin rotan potta!

Jumalan olemassaoloa yrittää myös todistella ajatelma: Koska on luotua, täytyy olla Luoja.

Mutta entä jos aine, aika ja tilan ulottuvuudet eivät olekaan luotuja (vaan syntyneet loogisesti alkuräjähdyksessä ja sen jälkeen)? Silloin Luojaa ei tietenkään tarvita!

En ole vielä elämäni aikana kuullut yhtään vakuuttavaa todistusta Jumalan olemassaololle. Uskon koska järjenvastaista on-juttu tekee Jumalan ja tuonpuoleisen olemassaolosta tietysti mahdollisen (emme voi mitenkään tietää, että onko jotain, jota emme voi ymmärtää), mutta ei todennäköistä (ei ole mitään tarvetta uskoa, että on sellaista, jota emme voi ymmärtää).

Jotkut ovat sitä mieltä, että: On toki loogisempaa uskoa, että äly loi aineen, kuin että aine loi älyn. Minusta tässä ei ole mitään loogista. Joku äly on siis aina ollut olemassa (tai ei voi sanoa aina, kun tuonpuoleisessa ei ole aikaa, hehheh!), ja se äly loi aineen tyhjästä sanomalla: Tulkoon aine! Minusta on paljon loogisempaa ajatella, että äly on kehittynyt aineesta hyvin pitkäaikaisten, loogisten prosessien seurauksena.

Ja vaikka nämä hienot lentävät lauseet jotenkin tekisivät Jumalan olemassaolosta todennäköisen (mitä ne eivät tee), ne eivät silti olisi todisteita siitä, että juuri kristinusko kannattaisi valita uskontojen supermarketista. Jeesuksen ja kumppanien elämä ja teot ovat niitä syitä, miksi kristinusko uskovien mielestä kannattaa valita. Jeesuksia ja muita käsittelen hieman tuonnempana.

Johtopäätös kohdasta 1. (ei täysin lopullinen, sivuan tätä asiaa vielä myöhemminkin): On siis järjenvastaista uskoa, että on olemassa tuonpuoleinen ja jokin Jumala. Ei ole siis mitään järkeä uskoa (muita syitä uskomiseen tosin saattaa olla, käsittelen niitä myöhemmin). Uskonto on uskon asia: Jos uskot pelastavaan Jeesukseen, hän on olemassa. Jos uskot suureen vaaleanpunaiseen elefanttiin, joka syö kaikki, jotka eivät joka ilta käy suihkussa, elefanttisi on olemassa.

2. JUMALA EI OLE HYVÄ.

Kristityt väittävät, että heillä on absoluuttisen hyvä Jumala. Heidän muut juttunsa eivät kuitenkaan tue tätä väitettä. Tässä muutamia todistuksia Jumalan epähyvyydestä:
a) Vanhan testamentin (ja miksei uudenkin) kertomukset
b) Ns. palkkiomoraali
c) Lutherin ynnä muiden opetukset
d) Maailman pahuus

Kohta a) lienee kaikille selvä. Vanhassa testamentissa Jumala esim. tuhoaa koko ihmiskunnan (ihan muutamaa ihmistä lukuun ottamatta), antaa Saatanalle valtuudet kiduttaa eräitä uskovaisia mielensä mukaan, käskee Abrahamia uhraamaan poikansa ja käyttäytyy muutenkin kuin suuri sika. Lisäksi vanhassa testamentissa on ikivanhoja lakitekstejä, joissa sanotaan mm. että jos nainen on raiskattu, raiskaaja pitää kivittää Ja eräissä tapauksissa myös raiskattu nainen pitää kivittää! Eräät uskovaiset sanoivat minulle, että Raamatussa on vanha testamentti, jotta ymmärtäisimme uuden testamentin taustat yms. Mutta koko Raamatunhan pitäisi olla tuota kuuluisaa Jumalan Sanaa! Onko Jumalan Sanaa ajatus, että nainen pitää kivittää, koska hänet on raiskattu?!? Palkkiomoraali Kuulin erään ystäväni käyttävän tällaista kummallista yhdyssanaa hänen puhuessaan kristinuskon moraalista ja etiikasta. Uskonnontunnillahan on opittu, että kristillinen etiikka pitää sisällään ns. yleisen etiikan ns. taivasnäkökulman (taivasnäkökulma tarkoittaa sitä, että tekoja punnitaan kuoleman jälkeen). Mutta mitä on todellinen hyvyys? Onko se sitä, että käyttäydytään siivosti ja ollaan ystävällisiä, jotta päästäisiin Taivaaseen sitten joskus? Ei, todellinen hyvyys ei voi olla tällaista. Eikös sekin ole syntiä, jos ajattelee pahoja asioita? Jumalahan näkee päidemme sisään ja huomaa, jos teemme hyviä töitä vain koska haluamme päästä Taivaaseen! Sillä juuri se on palkkiomoraalia.

Todellinen hyvyys on sitä, että mietitään aina tilanteesta riippuen, mikä tässä tilanteessa aiheuttaa vähiten kärsimyksiä itselleen ja muille ja mikä aiheuttaa eniten hyvää mieltä itselleen ja muille. Sitten valitaan tietysti se vaihtoehto, joka tuottaa eniten hyvää. Ja pitää miettiä myös teon myöhempiä seurauksia: Teon seuraukset eivät pitkänkään ajan päästä saa aiheuttaa mitään pahaa. Mikä sitten on pahaa? Se meidän täytyy itse määritellä. Tässä esimerkkejä pahoista asioista (jotka eivät kuitenkaan välttämättä aina ole pahoja): Paha mieli itselle tai muille, tappaminen, luonnon tuhoaminen… (aina kaikissa tilanteissa nämä eivät ole pahoja! Olisiko vaikka Adolf Hitlerin tappaja tehnyt pahasti?)

Todellinen hyvyys ei ole sitä, että totellaan sokeasti johtajia (tässä tapauksessa Jumalaa). Tällöin opitaan tottelemaan mukisematta myös sellaisia johtajia kuin Hitler. Jumala käski Abrahamia surmaamaan oman poikansa Iisakin uhrina, ja Abraham oli valmis tekemään sen heti. Jumala tosin viime hetkellä sanoi, ettei Abrahamin tarvitsisikaan tehdä moista. Eikö God olekin oikeudenmukainen? Kysymys kuuluu nyt, oliko Abraham hyvä ihminen? Todellista hyvyyttäkö on se, että pelätään Jumalaa ja tehdään, mitä Jumala sanoo, surmataan vaikka suku ja kaikki? Jos Abraham olisi ollut hyvä ihminen, hän olisi huutanut välittömästi: ”Helvettiin sellainen Jumala joka käskee vanhempaa surmaamaan lapsensa!” Mutta Abraham ei ollut hyvä ihminen, eikä God hyvä Jumala. (Abrahamin moraali oli tätä palkkiomoraalia)


Katolinen kirkko opetti ennen vanhaan (ja taitaa opettaa nykyäänkin), että: Ihminen pelastuu, jos kirkon jäsen tekee hyviä töitä.

Martti Luther huomasi ristiriidan Raamatun ja katolisen kirkon välillä. Ja niinpä sitten Luther opetti: Ihminen pelastuu yksin armosta, uskon kautta.

Luterilaisuuden ydin onkin siinä, ettei ole mitään väliä mitä tekee, kunhan katuu ja pyytää anteeksi. Tällöin armahdetaan. Saa siis tehdä niin paljon syntiä kuin haluaa, kunhan sitten rukoilee: ”Anna syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksiannamme niille Ja tämä armoperiaate-juttu on minun mielestäni vielä moraalittomampaa kuin palkkiomoraali!

Käsittelemättä on vielä kohta d) Maailman pahuus. No niin, jos katsotte vaikka luontoa, se voi ensi näkemältä näyttää kauniilta, mutta kun sitä tutkitaan tarkemmin, huomataan, että eläminen siellä on kovaa peliä. Eläimet tappavat toisiaan, nopeat syövät hitaat, vahingoittuneet ja sairaat yksilöt on lähes aina tuomittu kuolemaan. Hyvä ja paha (jos sellaisia on) näyttävät olevan aikalailla tasapainossa tässä maailmassa. Mutta eihän näin pitäisi olla! Kaiken on luonut Hyvä Jumala, Absoluuttisen Hyvä Jumala, joka ei voi luoda mitään pahaa!

Ai niin, se paratiisi-juttu Maailmassa on pahuutta, koska Aatami ja Eeva popsivat sen omenan, jonka Herra olisi ite tahtonut nauttia iltapalaksi. Ja siksi Aatu ja Eetu ajettiin ulos Paratiisin Porteista ja he löysivät itsensä vittumaisesta maailmasta, jossa nopeat syö hitaat, kaikilla on kiire, miehet hakkaavat vaimojaan ja homojen sallitaan rekisteröidä suhteensa. Mahtoi Aapelia ja Eepeliä kaduttaa!

Paitsi ettei mahtanutkaan. Paratiisi-jutun on näet keksinyt joku, jonka aivot ovat pudonneet ulos sieraimesta jo kauan sitten.

Raamattu opettaa, että:
- Jumala loi maailman
- Kaikki tuli täsmälleen sellaiseksi kuin Jumala tahtoi
- Kaikki Jumalan luoma on hyvää

Ja mistähän paha on tullut? No, olipa kerran enkeli nimeltä Lucifer. Hän tahtoi loistaa Jumalaakin kirkkaammin, ja tästä God ei tykännyt. Hän heitti Luciferin kannattajineen alas Taivaasta ja he putosivat Maahan. He putosivat niin koooorkealta, että maahan tuli reikä ja Lucifer ja kump. löysivät itsensä Maapallon keskipisteen tuntumasta ja havaitsivat, että täällähän on lämmin. Toisaalta paha tuli ihmisestä, kun Aatami ja Eetami söivät Jumalan iltapalaompun. Lucifer oli varmaan se käärme, joka hipsi paratiisiin ja käski immeisiä syöpöttelemään Jumalan iltaruoan. Jutussa ei ole järjen häivääkään! Ettekö te tajua sitä?!? JUMALA oli luonut ihmisen, ja JUMALA oli luonut Luciferin, ABSOLUUTTISEN HYVÄ Jumala. Ja kaikki Jumalan luoma oli hyvää. Silti ihmiset ja Lucifer olivat ainakin osittain pahoja. Kuinka se on mahdollista? Oliko paha hiipinyt heihin salaa niin, ettei Jumala huomannut?

Ei, asia ei ole näin. Asia on (edelleen) näin: Uskonto on järjenvastaista. Tämä on taas yksi todiste siitä. Uskonto on järjenvastaista, ja siksihän kannattaakin uskoa! Eikö ole siistii?

Katsokaas nyt: Jumala on Kaikkivaltias ja Kaikkitietävä, ja tuonpuoleisessa ei ole aikaa. Koska Jumala tietää kaiken ja toisaalta koska hän vaikuttaa kaikissa ajoissa samaan aikaan, HÄN TIESI JO LUCIFERIA, SEKÄ AATAMIA JA EEVAA LUODESSAAN VALLAN HYVIN, MITÄ NÄMÄ TULISIVAT TEKEMÄÄN! Miksi, oi miksi hän loi heistä sellaisia kuin loi? Yrittääkö hän tahallaan kiusata ihmistä? Vai onko maailman luominen vielä kesken: Täällä on vielä pahuutta, koska lopullinen, hyvä maailma ei ole valmis! Mutta asia ei ole niinkään, sillä Jumala loi maailman seitsemässä päivässä (tai oikeastaan kuudessa, sillä seitsemäntenä hän lepäsi), sillä niin sanoo Raamattu… Ja sitä paitsi, ei maailmaan (keskeneräiseenkään sellaiseen) voisi missään rakennusvaiheessa päästä livahtamaan ripaustakaan pahuutta, jos sen on yksin luonut Absoluuttisen Hyvä Jumala, Hän joka ei voi luoda pahuutta!

Tullaan siis siihen tulokseen, että joko Jumala ei ole hyvä, tai sitten hän ei ole luonut maailmaa yksin, jolloin kristinuskon absoluuttinen monoteismi (usko yhteen Jumalaan ja siihen, ettei heitä mitenkään voisi olla enempää) olisi täyttä puppua. Eikö vielä järkevämpi lopputulos olisi, että Jumalaa ei ole

Jos Jumalan kaikkitietävyys-ajatusta kehitellään edelleen, havaitaan, ettemme saa päättää itse mistään. Näinhän on tavallaan myös tieteessä: Aivotoimintomme ovat kemiallisia ja fysikaalisia ilmiöitä. Tavallaan voimme vaikuttaa niihin itse, tavallaan taas mitään ”itseä” ei olekaan, vaan kaikki on sähkökemiaa… Ja sehän on ihan loogista. Ja näin on kristinuskossakin: Jumala tietää kaiken ja on kaiken luonut. Niinpä hän jo Aatamia ja Eevaa luodessaan tiesi tulevien sukupolvien kohtalot ja samalla LOI NE. Ja samalla hän loi myös tulevien sukupolvien PAHAT TEOT! Hän päätti jo etukäteen, että Aatami ja Eeva syökööt sen omenan, hän päätti jo etukäteen, että Lucifer yrittäköön loistaa kirkkaammin kuin Minä Itse. Ja hän päätti jo etukäteen, kuka tulee pääsemään Taivaaseen ja kuka ei. Me olemme kuin nukkeja suuressa nukkekodissa, jolla suuri Herra leikkii ja heittää haluamansa nuket Taivaaseen ja haluamansa Helvettiin.

Tämäkö on hyvyyttä?

Jos uskovaisten kanssa keskustelee tästä asiasta tarpeeksi pitkään, saa lopulta seuraavankaltaisia vastauksia: No tätä mä en voi sulle selittää, mutta kyllä Jumala sen tietää! Tutkimattomia ovat Herran tiet. Olis hauska vielä jutella, mut mun on nyt ihan pakko mennä!

Kristinusko ei siis voi selittää tätä asiaa. Ja eihän sen selittäminen ole tarpeenkaan. Uskon, koska järjenvastaista on.

(Luonnonsuojelijoita ja vastaavia mömmöjä varmaankin harmittaa se, että maailma luotiin kristinuskon mukaan ihmistä varten. Ihminen on Jumalan kuva, ja muista eläimistä ei niinkään ole väliä. Nehän on luotu ihmistä varten. Ja siksi pikku eläimetkin joutuvat kärsimään ja elämään vittumaisessa maailmassa, vaikka eiväthän ne paratiisissa siihen hedelmään koskeneet [ei olisi muuten ollut mahdollistakaan, etteivät Aatami ja Eeva olisi syöneet omppua ennen pitkää. Jos lapselle sanoo, että tuota karkkia ei saa ottaa, niin mitähän lapsi tekee heti, kun silmä välttää?] eikä niitä pitäisi rangaista siitä, että kaksi tyhmää ihmistä ahmi omenan. Vai eikö eläimillä ole uskovaisten mielestä esim. kipuaistia? Muuten, jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin silloinhan Jumalan täytyy olla ainakin osittain paha, kun ihminenkin on ainakin osittain paha…)

3. USKOVAISISTA EI OTA SELVÄÄ ERKKIKÄÄN!

Uskovaiset eivät itsekään tunnu tietävän, mihin kristinuskossa kuuluisi uskoa. Tiede ei pysty VIELÄ selittämään kaikkea, eivätkä kaikki tutkijat ole kaikista jutuista yksimielisiä. Eräistä jutuista, kaikkein tärkeimmistä, sentään ollaan. Mutta edes luterilaisen kirkon piirissä ei olla yksimielisiä yhtään mistään, paitsi ehkä siitä että on Jumala ja että Jeesus pelastaa ihmisiä. Mutta teidän Pyhä Kirjanne on ollut olemassa paljon kauemmin kuin Darwinin Lajien synty! Teillä olisi siis pitänyt olla aikaa tulkita sitä! Yrittäkää päästä yksimielisyyteen ainakin seuraavista asioista:
a) Voiko Jumalan olemassaolon todistaa tieteellisesti?
b) Pääsevätkö kaikki Taivaaseen?
c) Pääseekö Taivaaseen tekemällä hyviä töitä vai uskomalla Jeesukseen?
d) Mistä paha on tullut ja miten?
e) Onko evoluutiota tai alkuräjähdystä ollut? Jos on, loiko Jumala ne?
f) Onko uskonto järjellä selitettävissä?
g) Voiko sielun olemassaolon todistaa tieteellisesti?
h) Voiko Jeesuksen tavata henkilökohtaisesti tämänpuoleisessa?

Nämä nyt olivat vain esimerkkejä niistä kysymyksistä, joihin kristityt antavat toistensa kanssa ristiriidassa olevia vastauksia. Viimeiseen kohtaan huomauttaisin, että hyvin, hyvin monet uskovaiset ovat muka nähneet Jeesuksen tai tunteneet hänen läsnäolonsa, taikka sitten nähneet enkelin, mutta tämä on ristiriidassa sen idean kanssa, ettei Jumala anna muita maallisia merkkejä itsestään kuin Jumalan kädenjäljet luonnossa. Martti Lutherhan näki kerran harhanäyn, jossa Jeesus tuli huoneeseen. Luther kuitenkin muisti, että Jeesus palaa maailmaan vasta Viimeisenä Päivänä, ja niinpä mies tajusi Jeesuksen olevan valepukuinen Saatana. Luther heitti otusta jollain kaljapullolla ja näky katosi. Ne, jotka ovat nähneet Jeesuksia sun muita, olisivat siis herra Lutherin mukaan nähneet Saatanan perkeleenmoisia harhanäkyjä. Miettikääpä sitä! Vai oliko Luther väärässä? Ovatko kaikki luterilaiset väärässä ja menossa päin Perkeleen Helvettiä?

4. KRISTITYILTÄ PUUTTUU JÄRKI JA TIETO.
Näitä asioita olen käsitellyt jo kohdassa 1. Järki puuttuu, koska: Uskonto on järjenvastaista, silti siihen uskotaan.

Tieto puuttuu, koska: Kuten olen selittänyt kohdassa 1., uskovaiset eivät ole kemian, fysiikan tai matematiikan asiantuntijoita, vaan näitä ovat kemistit, fyysikot ja matemaatikot. Uskovilta tuntuu kuitenkin puuttuvan kaikki perustiedot näistä aloista (no eipä yleistetä liikaa… Sanotaan, että niiltä uskovilta puuttuu, jotka kirjoittelevat näillä sivuilla). Jos ottaa kantaa näihin asioihin, niistä pitäisi olla edes hieman tietoa. Kenties olette lukeneet kirjoja, joissa on olevinaan tietoa näistä asioista, mutta eivät kai nämä kirjat ole toisten teologien ja uskovaisten kirjoittamia, niiden, joiden tarkoituksena on myöskin todistaa Jumalan olemassaolo? Teologien ja uskovaisten, joilta puuttuu järki ja tieto! Ja vaikka järkeä ja tietoa olisikin, kirjoittajat eivät käytä järkeään ja syystä tai toisesta eivät muista kaikkia tietojaan kirjaa kirjoittaessa, vaan vääristelevät tieteellisiä tosiasioita. He yrittävät hämätä teitä!

Tähän väliin voisin liittää kommenttini muutamiin tällä palstalla käsiteltyihin aiheisiin, kun en malta olla kommentoimattakaan:

EKA AIHE: ELÄMÄN SYNTY
Tällaisen tekstin olen joskus löytänyt jostain internetin syövereistä, en satu muistamaan mistä. Siinä joku yrittää todistella elämän ns. alkusynnyn mahdottomuutta: E. Coli on eräs yksinkertaisimmista elävistä organismeista. Sen DNA-ketju sisältää n. 4 000 000 nukleotidi-porrasta. Jokainen porras koostuu neljästä eri nukleiinihaposta, joten tällainen ketju voitaisiin koota 44 000 000 = 103 000 000 eri tavalla. Mahdollisuus juuri sen oikeanlaisen ketjun syntymiseen sattumalta on niin pieni, että vaikka universumin jokainen atomi olisi valjastettu syntesoimaan tuota DNA-ketjua, sen koostamisessa ei olisi päästy juuri alkua pitemmälle pelkällä yritys-erehdys-uusi yritys- periaatteella. Joidenkin tutkijoiden mielestä kaikki mahdolliset yhdistelmät eivät kuitenkaan voisi käytännössä toteutua, ja he ehdottavat niiden lukumääräksi 102 300 000. Eräät haluaisivat pienentää lukua vieläkin enemmän, mutta useimpien mielestä se voisi olla suurempikin, kun huomioidaan aminohappojen kaikki mahdolliset kemialliset sidokset.

Liitin tämän tekstin tähän, koska se on tyypillinen esimerkki asioihin perehtymättömän yrityksestä todistella elämän alkusynnyn mahdottomuutta. Ja mistä nähdään, ettei kirjoittaja ollut perehtynyt asioihin? Esim. seuraavista seikoista:
1. E. Colin vertaaminen ensimmäiseen eliöön. Tutkijat arvelevat, että ensimmäinen Maapallolle ilmaantunut elämänmuoto oli monin verroin yksinkertaisempi kuin mikään Maan nykyinen eliö.
2. Tutkijoiden mukaan informatiivisena molekyylinä toimi ensin oli RNA. DNA korvasi sen myöhemmin, vaikka tekstissä oletettiin jo ekalla oliolla olleen DNA.
3. Kirjoittaja ei ilmeisesti ollut tietoinen sellaisesta(kaan) asiasta kuin kemiallinen evoluutio. Vaikka ensimmäisen eliön geneettinen aines olisi ollut DNA:ssa, eliön synty ei olisi mahdotonta kun kemiallinen evoluutio otetaan huomioon. Jos kemiallista evoluutiota halutaan selittää mahdollisimman lyhyesti ja kansantajuisesti, voidaan sanoa vaikka vain: Pysyvin molekyylin muoto oli nuoren Maapallon epävakaissa oloissa kaksoisspiraali, ja siksi sen muotoiset molekyylit säilyivät.
4. Kirjoittajan mainitsemat luvut eivät kerro mitään elämän synnyn todennäköisyydestä. Kirjoittajan mielestä ensimmäisen elävän olennon on täytynyt olla juuri jonkun tietynlainen. Totta kai on epätodennäköistä, että aineet järjestäytyisivät juuri niin, että ne muodostavat tämän E. Colin tai jonkun muun nyt elävän eliön, mutta kun ensimmäisen eliön RNA on voinut olla hyvin monenlainen. Tekstin kirjoittajan E. Colin-syntymis-esimerkkiä voisi verrata siihen, että aletaan heitellä laastia, maalia ja kiviä sinne tänne ja tutkitaan, kuinka suuri todennäköisyys on, että lopputuloksena syntyy juuri goottilainen katedraali. Mutta eikö olisi suurempi todennäköisyys, että syntyy jokin rakennus, ihan mikä tahansa? Ja jos laastin ja kivien heittelijöitä olisi biljoona biljoonaa, voitaisiin jopa pitää todennäköisenä, että yksi heistä saa sattumalta aikaiseksi jonkin rakennuksen! Mutta on tietysti epätodennäköistä, että syntyy juuri jonkun tietynlainen rakennus, kuten goottilainen katedraali tai yksikerroksinen talo, jossa on neljä huonetta ja keittiö. Että semmosta. Olen nyt yrittänyt selittää tämän asian käyttämättä vaikeita termejä tai muuta.

Uskovaisten kirjoittamissa tiede-vastaisissa kirjoitelmissa onkin usein se vika, että he käyttävät tahallaan sellaista kieltä, jota tavallinen kansa ei ymmärrä ja hämäävät näin ihmisiä. Kun luin tuon netistä löytämäni tekstinpätkän ensimmäistä kertaa, se kuulosti hienolta ja sai minut melkein vakuuttuneeksi elämän synnyn epätodennäköisyydestä, mutta kun otin asioista selvää ja suhtauduin tekstiin kriittisesti, huomasin että kirjoittaja… No, en viitsi sanoa.

En tiedä onko reilua napata netistä jonkun toisen kirjoittama teksti ja sitten alkaa seuloa siinä esiintyviä virheitä. Otin nyt kuitenkin tämän tekstin esimerkiksi uskovaisten tiede-vastaisista kirjoitteluista, sillä juuri tällaisia ne usein ovat: Suuria lukuja, hienoja sanoja, mutta sisältö puuta heinää!

Vielä muutama ajatus tästä aiheesta. Uuden tutkimuksen valossa osa tutkijoista on tullut vakuuttuneeksi siitä, että Maailmankaikkeus onkin paljon suurempi kuin aiemmin on luultu. Jopa niin suuri, että Maailmankaikkeuden suuruutta kuvaavan luvun nollat eivät mahtuisi nykyiseen Maailmankaikkeuteemme Tällöin Maailmankaikkeudessa olisi tietysti enemmän galakseja, ja enemmän planeettoja, ja suurempi mahdollisuus elämän syntymiseen. Jos Maailmankaikkeuden todetaan olevan niin suuri, olisi jopa todennäköistä, että elämää syntyisi jossain VAIKKA elämän synty olisikin niin epätodennäköistä, kuin netissä lainaamassani jutussa väitetään. Ja jos jollain planeetalla syntyisi elämää, vaikka vain yhdellä, ja jos elämä kehittyisi älylliseksi, voisivat nämä älykkäät eliömuodot kuljettaa elämän kaikkialle Universumiin. Kenties elämä onkin tuotu Maapallolle joidenkin meitä älykkäämpien olentojen toimesta Mutta tätä pohdintaa ei ole tarpeen jatkaa tämän pidemmälle, sillä nykytietämyksen valossa elämä on vallan hyvin voinut syntyä täällä meidän koto-Maapallollammekin.

Vielä eräs juttu. Jotkut uskovaiset napisevat siitä, ettei elämän alkusyntyä ole voinut tapahtua ennen, kun sitä ei tapahdu nykyisinkään. Minulla on tällaiseen marmatukseen kaksi pikku kommenttia. Ensinnäkin: Muinaisella Maapallolla oli erilaiset olot kuin nykyisellä. Toiseksikin: Mistä muka tiedämme, ettei alkusyntyä enää tapahdu? Voi olla, että sinun pihallasi olevassa kuralätäkössä sikiää juuri nyt uusi elämänmuoto, joka syntyy elottomasta aineesta. Me emme vain huomaa sitä, koska uudet eliöt kuolevat nopeasti, kun eivät kykene kilpailemaan planeetallamme jo olevien eliöiden kanssa. Mietipäs sitä!

TOKA AIHE: EVOLUUTIO
Koska monet kristityt eivät näy olevan selvillä siitä, mitä evoluutio tarkkaan ottaen on, liitän tähän pari sivua fysiikan tutkielmastani, jonka tein muistaakseni joskus puolisen vuotta sitten: Solu lisääntyy jakaantumalla. Tämä tapahtuu yksinkertaistettuna siten, että entsyymi ribonukleiinihappo eli RNA lukee DNA:n sisältämät tiedot perimästä ja alkaa rakentaa uusia molekyylejä saamiensa ohjeiden mukaan. Rakennusaineena toimivat proteiinit.
Tietokoneessa tieto on koodina ykkösinä ja nollina, kaksi merkkiä riittää siis kaiken tiedon tallentamiseen. DNA:ssa tällaisia merkkejä on neljä. Ne ovat neljä emästä: adeniini, tymiini, guaniini ja sytosiini. On laskettu, että grammaan DNA-molekyylejä voisi tallentaa biljoonan CD-rompun tiedot.
Solun jälkeläiset eivät usein ole täysin identtisiä kopioita vanhemmastaan. Välillä tapahtuu mutaatioita, kopiointivirheitä. Suurin osa mutanteista menestyy huonosti, mutta osa pystyy selviytymään edeltäjiään paremmin muuttuvassa elinympäristössä (joka ei koostu pelkästään paikasta, jossa eletään, vaan myös esim. samalla paikalla elävistä muista eliöistä). Tämä on evoluution periaate, ja se ei päde pelkästään soluihin, vaan kaikkiin elollisiin olentoihin. Suvullisesti lisääntyvissä eliöissä tapahtuva evoluutio on vielä huimaavan paljon nopeampaa kuin jakaantumalla lisääntyvien, koska suvullisen lisääntymisen kautta tuotetut jälkeläiset eivät koskaan ole kummankaan vanhempansa kopioita. Mutaatioitakin tapahtuu huomattavasti enemmän lisäännyttäessä suvullisesti.
Nils Mustelin selittää mutaation kirjassaan Elämää maailmankaikkeudessa? seuraavasti: Mutaatioilla tarkoitetaan kaikkia niitä periytyviä muutoksia jotka kohdistuvat solujen tumissa olevien kromosomien sisältämiin tietoihin, esimerkiksi solun sisäisiä säätelytapahtumia ohjaavien geenien muuttumista aivan toisenlaisia säätelyominaisuuksia käsitteleviksi geeneiksi (Mustelin 1981: 150) Mutaatio ei pääse vaikuttamaan suvullisesti lisääntyvien eliöiden evoluution kulkuun, ellei se tapahdu solussa, joka ottaa osaa hedelmöitykseen. Jos se tekee tämän, uusi geeni tulee sisältymään kaikkiin jälkeläisen soluihin.
Jotta ymmärrettäisiin, kuinka uusia lajeja syntyy, täytyy siirtyä pelkkien yksilöllisten eroavaisuuksien tutkiskelusta tarkastelemaan yksilöistä koostuvia populaatioita. Populaatio on samaan lajiin kuuluvien eliöiden muodostama ryhmä, jonka jäsenet lisääntyvät keskenään mutta eivät ryhmään kuulumattomien lajitovereiden kanssa. Populaation geenivarasto kertoo geenien suhteellisen osuuden koko populaatiossa. Suurin osa mutaatioista tuottaa geenejä, joita populaation geenivarastossa on jo entuudestaan, mutta osa saattaa tuottaa täysin uusia, geenivarastoa rikastuttavia geenejä. Luonnonvalinnan ansiosta eliön sopeutumista heikentävän geenin osuus geenivarastossa pienenee ja eliöiden sopeutumista edistävien geenien osuus kasvaa. Elinympäristöön sopeutumisen oleellisin piirre ei itse asiassa ole, niin kuin Darwin ajatteli, yksilön eloonjäämiskyky, vaan kyky tuottaa runsaasti jälkeläisiä. Aikaa myöten populaation geenivarasto on muuttunut niin paljon, että populaation jäsenet poikkeavat kantavanhemmistaan siinä määrin että niiden katsotaan kuuluvan uuteen lajiin.
Evoluutio ei toki tarkoita pelkästään olemassa olevien lajien muuttumista, vaan myös lajien sukupuuttoon kuolemista sekä lajien haarautumista uusiksi lajeiksi. Populaatiot pirstoutuvat pienemmiksi osapopulaatioiksi, jotka joutuvat erilaisten valintapaineiden vaikutuspiiriin. Näin käy esim. silloin, kun lintuparvi kulkeutuu myrskyn viemänä kaukaiselle saarelle (lintuja tutkimallahan Charles Darwinkin kehitteli evoluutioteoriansa).
Ekologiseksi lokeroksi kutsutaan populaation paikkaa elinympäristössä. Kun populaatio asettuu ekologiseen lokeroon, se tulee vaikuttaneeksi kaikkien niiden lajien elinoloihin joiden kanssa se joutuu ekologisiin tekemisiin ja lajin kehittyessä se muuttaa valintapaineita, jotka kohdistuvat samassa ekologisessa ympäristössä eläviin muihin lajeihin. Siksi eliöyhteisössä tapahtuu aina yhteisevoluutiota, jossa eri lajien populaatioiden kehityslinjat ovat kietoutuneita toisiinsa. Jos äkkiä jonkin luonnonkatastrofin takia vapautuu suuri määrä ekologisia lokeroita, joillekin lajeille tarjoutuu tilaisuus täyttää ne ja pirstoutua nopeasti useaksi uudeksi lajiksi. Näin kävi silloin, kun dinosaurukset katosivat ja nisäkkäät ottivat niiden paikan planeetallamme.
Mutta mitkä eliöt sitten kuuluvat yhteen lajiin ja mitkä toiseen? Suvullisesti lisääntyvien eliöiden keskuudessa lajin määritelmä voisi olla se, että samaan lajiin kuuluvat urokset ja naaraat voivat tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Tähänkin määritelmään liittyy toki monia ongelmia, ja eri lajien välinen rajanveto on verraten mielivaltainen.
Aion pian käsitellä lajien kehittymistä Maapallolla. Tuota juttua lukiessa voisi saada sen käsityksen, että yksinkertaisemmista elämänmuodoista kehittyy väistämättä monimutkaisempia ja yksinkertaisemmat eliöt kuolevat aina sukupuuttoon monimutkaisten, parempien otusten tieltä. Elämän kehitys olisi näin alkanut ensimmäisestä elävästä solusta ja päättynyt ihmiseen, luomakunnan kruunuun. Asia ei tietenkään ole näin. Evoluutiolla ei ole mitään päämäärää, eivätkä lajit väistämättä kehity koko ajan monimutkaisemmiksi ja älykkäämmiksi. Jotkut lajit eivät ole juurikaan muuttuneet kymmeniin miljooniin vuosiin. Niihin evoluutio on vaikuttanut säilyttävästi eikä muuttavasti.
Täytyy myös huomata, että evoluutio toimii aina tässä ja nyt, se ei voi tehdä mitään tulevaisuuden suunnitelmia. Siksi jokin lajinkehitys voi johtaa umpikujaan ja seurauksena on lajin katoaminen. Esimerkiksi voidaan ottaa tilanne, jossa elinympäristöön hyvin sopeutuneeseen populaatioon ilmaantuu suvuttoman lisääntymisen mahdollistava mutaatio. Tällöin alkaa uusien yksilöiden massatuotanto. Mutantit menestyvät elinympäristössä täsmälleen yhtä hyvin kuin ne synnyttäneet kantamuodot. Luonnonvalinta voi alkaa hetkellisesti suosia suvuttoman lisääntymisen tuottamia jälkeläisiä ja siitä saattaa seurata suvullisen lisääntymiskyvyn katoaminen. Kun elinympäristö tavalla tai toisella sitten muuttuu, siihen aiemmin todella hyvin sopeutuneet eliöt eivät enää tulekaan siinä toimeen. Niillä on kaikilla lähes täsmälleen sama DNA ja näin ollen niillä ei ole jäljellä toisenlaisia geenejä sisältävää varastoa, josta suvullisen lisääntymisen myötävaikutuksella voisi tulla esiin uusia, muuttuneessa ympäristössä selviytymistä helpottavia geenejä.
Lajien kehityksessä sattumalla on suuri merkitys, ja ihmisenkin ilmaantumista planeetallemme voidaan pitää silkkana sattumana. Ihminen ei ole evoluutiokehityksen lopputulos, ja mielestäni on perustelematonta väittää hänen olevan edes Maan kehittynein elämänmuoto. Ihminen on eläin siinä missä kissa tai banaanikärpänen, tosin kenties planeettamme älykkäin eläin. Älyn kehitys ei kuitenkaan ole ainoa tie menestykseen. Muurahaiset ovat planeettamme runsaslukuisimpia eläimiä ja Maapallon muurahaisten biomassa on suunnilleen samansuuruinen kuin ihmisten. Väittäisin kuitenkin, että Maan valtiaita ovat bakteerit, niiden biomassahan painaa enemmän kuin planeettamme kaikkien muiden elämänmuotojen biomassa yhteensä. Kaikkein parhaita menestyjiä ovat siis kaikkein vähä-älyisimmät eliöt.
Toivottavasti saitte jotain irti tuosta tekstistä. Jos joku tekstin kohta mielestänne puoltaa väitettä evoluutio ei synnytä uusia rakenteita, vaan säilyttää vanhoja, niin kertokaa mikä, ja käymme sen yhdessä läpi, ettei kellekään jää epäselvyyksiä.

Lopussa tuli todistettua sekin, ettei ihminen ole maailman napa niin kuin kristityt kuvittelevat. Bakteereita asuu muuten runsaasti myös syvällä maan uumenissa ja merien pohjissa Vaikka se ei taidakaan liittyä tähän mitenkään. Mennäänpä eteenpäin!

5. EMME TIEDÄ, MITÄ JEESUKSET YNNÄ MUUT OVAT OPETTANEET.
Kristinusko pitäisi rakentaa lähinnä Jeesuksen opetusten varaan. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa voida tehdä, sillä emme voi tietää, mitä Jeesus on todella opettanut.
Raamatuntutkijoiden (nämä ovat taas rehellisiä tutkijoita, joiden tarkoituksena EI ole todistaa Jumalan olemassaolemattomuutta vaan tutkia asioita REHELLISESTI) mukaan vain hyvin pieni osa evankeliumeissa Jeesuksen suuhun pistetyistä jutuista on oikeasti hänen sanomaansa.
Se, että evankeliumeita on neljä, ei todista yhtään mitään. Jotkut kristityt jaksavat kuitenkin väittää, että meille on selvillä, mitä Jeesus on tehnyt, koska evankeliumeita on useita ja ne siitä huolimatta kertovat suunnilleen saman tarinan.
Kaikkia evankeliumeita ei kuitenkaan kirjoitettu samaan aikaan. Ensimmäinen (Markuksen) evankeliumi kirjoitettiin vuoden 50 jKr. paikkeilla (tai hieman myöhemmin), ja se kirjoitettiin ilmeisesti siten, että keräiltiin tietoja Jeesuksen tavanneilta ihmisiltä ja sitten järjestettiin niistä evankeliumi. Varmoja ei kuitenkaan olla. Ja mikseivät kirjoittaja ja Jeesuksen tavanneet ihmiset olisi voineet lisäillä juttuun uusia juonenkäänteitä?
Myöhempien evankeliumien kirjoittajilla olikin sitten käytössään aiemmat evankeliumit, joten he ilmeisestikin kirjoittivat uudet niiden pohjalta. Tästähän se evankeliumien samankaltaisuus johtuu.
Evankeliumeita oli muuten alun perin paljon enemmän kuin neljä, mutta nämä neljä valittiin juuri sen takia, että ne olivat niin samankaltaisia. On silti perusteetonta väittää, että Raamattuun päätyneiden evankeliumien tiedot olisivat luotettavampia kuin sinne päätymättömien.
Eräässä evankeliumissa, joka ei Raamattuun päässyt, Jeesusta pidettiin niin mahtavana oliona, ettei hän ole maan päälle voinut ihmisen hahmossa tulla. Millainenkohan uskontomme olisi, jos tämä evankeliumi olisi päätynyt Raamattuun?


Ja sitten tasapuolisuuden nimissä:
10 SYYTÄ USKOA (näitä syitä on enemmän, jotteivät uskovaiset vallan surustuisi):
1. OSA KIRKON RAHOISTA KÄYTETÄÄN KAI IHAN HYVÄÄN TARKOITUKSEEN.
Vaikka tehokkaampaa olisikin antaa rahaa suoraan hyväntekeväisyyteen… Mutta maksa mieluummin kirkollisverosi kuin käytä siihen varatut rahat kaljaan ja donitseihin.
2. JUMALANPALVELUKSISSA SAA LAULAA JA SYÖDÄ EHTOOLLISTA.
Laulaminen on hauskaa, mutta ehtoollisleipien ja viinin makua pitäisi parantaa. Nehän ovat Jeesuksen lihaa ja verta, mikseivät ne maistu miltään…
3. EI TARVITSE MIETTIÄ TURHIA.
Jos ollaan Jeesuksen kaa, niin kuoleman jälkeen ei satu. Muuta ei tarviikkaan tietää! Miksi turhaan miettiä alkuräjähdystä ja evoluutiota, kun tarvitsee vain olla Jeesuksen kaveri?
4. ÄITI JA ISIKIN OLI USKOVAISIA.
5. Käteni on krampissa, enkä voi kirjoittaa tähän mitään…
6. SEN NIMINEN MIES KUIN JEESUS ON IHAN OIKEESTI ELÄNYT JOSKUS!
Emme tosin oikein tiedä, mitä hän teki ja mitä hän sanoi, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin.
7. IHMEPARANTUMISET.
Rukoilin silloin, kun sain flunssan, että Pyhä Kolminaisuus ottaisi flunssan pois… Ja hups vaan! Ei kulunut kuukauttakaan, kun flunssa oli jo tipotiessään!
8. KATSO KOHTA 2.
9. JUMALALLA ON MAKEE PARTA!
Joissain kuvissa Isä Jumala näyttää vähän joulupukilta…
10. ON KIVA AJATELLA, ETTÄ MUMMO ON TAIVAASSA!
Sieltä se mummo kurkistelee pilven reunalta… :)

Siinä ne 5 ja 10 syytä nyt sitten olivat (olisin muuten kernaasti esittänyt kymmenen syytä olla uskomatta, tai vaikka neljäkymmentäkuusi syytä olla uskomatta, mutta aika ei riitä kaikkeen…).

On aika vetää jonkinlainen johtopäätös. Ja johtopäätös on No jaa, se nyt lienee aika selvä.
Uskonto on järjenvastaista, kuten olen sataan kertaan todennut, joten vaatii aikamoista järjenpuutetta uskoa.
Mutta, jotteivät uskovaiset alkaisi itkeä karvaita kyyneleitä, en jätä asioiden pohdiskelua vielä tähän.
Voisiko kaikesta tästä huolimatta olla jotain järkeä uskoa Jumalaan ja Jeesukseen?
Kyllä vain! Jos uskonto tuo sisältöä ja onnea elämääsi, sekä tekee sinusta moraalisemman olennon, niin usko, usko ihmeessä! Jos uskosi tekee omastasi ja kanssasi tekemisissä olevien ihmisten elämästä paremman, niin ei tosiaankaan ole järjenvastaista uskoa! Haluaisin sinun kuitenkin tiedostavan, ettei Jumalan olemassaoloa voida todistaa tieteellisesti (eikä mitenkään muutenkaan), joten ei hyödytä ketään, jos kirjoittelet jotain evoluutio-vastaista näillä sivuilla. Voisit sen sijaan suunnata energiasi vaikkapa Kongon sademetsien suojeluun tai Pietarin katulasten auttamiseen. Siitä Jumalasikin kai tykkäisi enemmän kuin siitä, että yrität todistaa olemattomaksi Jumalan luomaa evoluutiota näillä tyhjänpäiväisillä nettisivuilla.
Jos uskonto sen sijaan ei tuo sinulle turvallisuuden tunnetta, iloa tai elämänsisältöä, sinun ei kannata uskoa. Jos käytät uskontoa välikappaleena, jonka varjolla voi haukkua ja solvata muita ihmisiä, et ole oikea kristitty.
Kaikki Raamatun opetukset eivät ole puuta heinää.
Tee muille, niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän.
Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi.
Tärkeintä on rakkaus (uskoakin tärkeämpää!).

Nuo viisaudet muistettakoon sekä uskovaisten että ateistien keskuudessa.

Oli Jumalaa tai ei, olemme ilmeisestikin planeettamme älykkäimmät eliöt.
Ja koska olemme niin älykkäitä, meillä on valta, mutta myös VASTUU! Se muistettakoon.
Muut eliöt eivät ole olemassa vain meitä varten (niin kuin jotkut kristityt väittävät). Miksei viides käsky (=Älä tapa!) koskisi myös eläimiä (ja vaikka kasvejakin)? Eikö näihin lähimmäisiin, joita pitää rakastaa kuin itseään, voisi kuulua myös kaikki muut planeettamme eliöt?


Aion pohtia vielä erästä pikku juttua. Jumalaa/jumalia ei ilmeisestikään ole, mutta uskontoja on silti. Mistähän tämä johtuu?
Syitä on monia.

Tässä katkelma Ilkka Pyysiäisen kirjoituksesta Mieli etsii väkisin Jumalaa Helsingin Sanomista 21.12.2002. Jutussa Pyysiäinen arvioi Scott Atranin kirjaa In Gods We Trust:

”Atranin keskeinen ajatus on, että evoluutio on tuottanut ihmislajille tiettyjä taipumuksia ja kykyjä, joiden varaan on sittemmin rakentunut erilaisia kulttuurisia instituutioita, kuten juuri uskonto.
Uskonnot sinänsä eivät ole evolutiivisen sopeutumisen tulosta, eikä niillä välttämättä ole mitään erityistä biologista sopeuttavaa tehtävää.
Koska uskonto ei ole mikään selvärajainen ilmiö, ei voida mielekkäästi kysyä, miten se kehittyi. Evolutiivinen sopeutuminen tuottaa kuitenkin myös erilaisia oheistuotteita, jotka voivat sittemmin saada itselleen uusia tehtäviä. Näitä löytyy uskonnonkin taustalta.
Uskonnollinen ajattelu ja käyttäytyminen perustuvat tunne- ja tietojärjestelmille, joista osa on evolutiivisia sopeutumia (adaptaatioita) ja osa niiden oheistuotteita. Osalla taas ei ole minkäänlaista evolutiivista historiaa.
Uskonnossa kulttuurisena järjestelmänä nämä tunne- ja tietojärjestelmät on mukautettu uusiin tehtäviin. Siksi ihmislajin evolutiivisen historian tunteminen auttaa selittämään sitä, miten uskonto toimii osana ihmisen käyttäytymisen säätelyä.
Pelon ja ilon kaltaiset perustunteet kehittyivät ennen käsitteellistä ajattelua. Käsitteellinen ajattelu ehkä syntyi tekemään johtopäätöksiä niistä tilanteista, joita tunteet merkitsevät tärkeiksi.
Käsitteellinen ajattelu kehittyi vaiheittain. Esimerkiksi kyky tehdä johtopäätöksiä aineellisten kappaleiden ominaisuuksista kehittyi aiemmin kuin kyky ymmärtää aikomustensa pohjalta käyttäytyvien toimijoiden mielenliikkeitä.
Monissa uskonnoissa esiintyy ajatus ihmisten elämää tarkkailevasta mielestä, joka ei kuitenkaan kuulu millekään ruumiilliselle olennolle.
Tällaisen ajatuksen voi muodostaa vain ihmismieli, joka kykenee ajattelemaan ruumista kontrolloivaa mieltä ruumiista erillisenä olentona.
Voimme esimerkiksi havaita ruumiin kuolevan, mutta emme silti kykene sammuttamaan vainajaa koskevia eläviä mielikuviamme.
Tästä ei ole pitkä matka ajatukseen, että kuolleen mieli jatkaa elämäänsä näkymättömän supermielen, kuten jumalan, yhteydessä.
Atranin tekemät psykologiset kokeet osoittivat tämän. Jo lyhytaikainen kuoleman ajatteleminen lisäsi koehenkilöiden taipumusta asioiden uskonnolliseen tulkintaan, jopa enemmän kuin uskonnollisten asioiden ajatteleminen!
Ajatus ruumiittomasta mielestä mahdollistaa myös ajatukset siitä, että aineellisten tapahtumien taustalla vaikuttaa näkymätön tarkoituksenmukaisuus. Sen avulla on ratkaistu eräitä ihmisen kehityksen mukanaan tuomia ongelmia.
Abstraktin ajattelun kehittyminen esimerkiksi mahdollisti oman kuolevaisuuden ymmärtämisen ja luovan petollisen toiminnan.
Mielikuvat näkymättömän mielen luomasta tarkoituksenmukaisuudesta ja kontrollista tarjosivat hyvän ratkaisun näin syntyneisiin eksistentiaalisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Mikään persoonaton ideologia ei voi tarjota vastaavaa ratkaisua kuin uskonto.
Yhteisöelämä helpottuu, mikäli ihmiset uskovat, että heidän henkilökohtaista vapauttaan rajoittaa näkymätön osapuoli, joka jatkuvasti näkee kaiken. Toisaalta tällainen usko johtaa kuitenkin helposti ristiriitoihin niiden ihmisryhmien kanssa, jotka eivät jaa tätä uskomusta. Se voi jopa siunata tällaiset konfliktit.”

Tässä muutamia syitä siihen, miksi meille on kehittynyt uskonto evoluution ja ns. kulttuurievoluution seurauksena:
- ihmiset saadaan noudattamaan yhteisön normeja, lakeja ja tapoja paremmin
- selittämään asioita, joita tiede ei ennen vanhaan voinut selittää
- parantamaan yhteisön ryhmähenkeä
- tyydyttämään ihmisten tarvetta mystiikkaan ja mielikuvituksellisiin ajatuksiin (nykyisin tätä tarvetta voivat tyydyttää myös esim. fantasiakirjat)
- luomaan turvallisuuden tunnetta
- estämään ihmisten sekoamista

Kaksi viimeistä kohtaa liittyvät yhteen. Ennen ei tiedetty mitään mistään, joten se varmastikin loi turvattomuuden tunnetta. Ja liiallinen turvattomuuden tunne aiheuttaa tunnetusti mielisairautta. Uskonnon avulla maailmaa sitten pystyttiinkin selittämään, joten uskonto loi turvallisuuden tunnetta ja esti ihmisiä menettämästä järkeään.

Nykymaailmassa tiede pystyy jo antamaan vastauksia kysymyksiin:
Miksi olemme täällä? Keitä me olemme? jne…
Mutta ihmisistä on edelleen ahdistavaa ajatella, että kuolema, joka lopulta kohtaa kaikkia, on lopullinen LOPPU, ettei kuoleman jälkeen ”tapahdu mitään”. Se onkin kai suurin syy siihen, että uskontoja edelleen on. (Jos pysyy Jeesuksen kaverina, kuoleman jälkeen on tosi kivaa, jopa kivempää kuin maallisessa, tämänpuoleisessa muailimassa…)

Mutta tavallaan kuolema ei olekaan loppu. Me maadumme, ja muutumme mullaksi. Elinvoimamme jatkaa kulkuaan luonnon kiertokulussa, ja se siirtyy puihin ja kukkiin, jotka kasvavat mullasta. Ja eläimet puolestaan saavat ravintonsa puista ja kukkasista, ellei ihminen kaada kukkia ja poimi puita… tai toisin päin…
Ja jos meidät polttohaudataan, muutumme lämpöenergiaksi, joka leviää kaikkialle…


Minun kannattaisi jo lopettaa, mutta ärsyttääkseni lukijoita nyt kerrankin oikein toden teolla pohdin vielä VÄHÄN erästä ihan pikku, pikku, PIKKU juttua!

Pohdin sellaista juttua, että alitajuntamme voi ehkä tehdä meille tepposet. Puhumme ja ajattelemme uskontoa, vaikka POHJIMMILTAAN pohdimmekin jotain aivan muuta (tätä juttua ei kannata ottaa hirveän vakavasti, en tiedä olenko todella tätä mieltä. Tämä on vain pohdiskelua…).


Jumala loi maailman?
Tällainen on tietysti mahdollista, mutta helvetinmoisen epätodennäköistä! Tällainen ajatus on pikemminkin yritys ymmärtää itse Maailmankaikkeutta, joka on tietyssä mielessä Jumala, sillä Maailmankaikkeus on tavallaan luonut itse itsensä alkuräjähdyksessä.

Jumalaa ei ole kukaan luonut, sillä Hän on aina ollut?
Tämä on myös yritys ymmärtää itse Maailmankaikkeutta. Jos maailmankaikkeus olisi ”donitsin muotoinen”, aika tavallaan kiertäisi ympyrää, jolloin Maailmankaikkeus olisi ikuinen, välillä se vain luhistuisi loppurysäyksissä ja aloittaisi alusta alkuräjähdyksissä. Maailmankaikkeus siis olisi aina ollut ja tulisi aina olemaan…

Jumala on Absoluuttinen eli ääretön?
(Ajatus on muuten Tuomas Akvinolaisen, teologin perikuvan. Hän on sanonut: ”Muodon käsite toteutuu täydellisimmin olemassaolossa itsessään. Ja Jumalassa mikään ei aiheuta olemassaoloa, vaan Jumala on itse olemassaolo. Siksi on selvää, että Jumala itse on sekä rajaton että täydellinen.”)
Tämäkin voi olla yritys ymmärtää itse Maailmankaikkeutta! Maailmankaikkeus saattaa olla tietyissä mielissä ääretön: Aika saattaa olla ääretön, hiukkaset saattavat olla äärettömiin jaettavissa (ja erilaisten hiukkasten määrä saattaa ääretön), Maailmankaikkeus saattaa olla äärettömän suuri (vaikka suurin osa tutkijoista taitaakin nykyisin olla sitä mieltä, että Maailmankaikkeus on äärellinen, mutta rajaton)…

Nämä olivat esimerkkejä kolmesta uskonnollisesta ajatuksesta, joiden pohjalla SAATTAA olla alitajuntamme yritys ymmärtää TIETEELLISIÄ asioita.

Äärettömyydestä vielä: Eräs hauska juttuli, jota kutsutaan mielenmaisemaksi, saattaa myös olla ääretön. Matemaatikot kiistelevät asiasta... Jaa, mikäkö on mielenmaisema?
Ajatellaanpa vaikka Pythagoraan lausetta. Oliko se olemassa ennen Pythagorasta? No, täytyihän sen toki olla! Missä se oli? No, mielenmaisemassa tietenkin!

Matematiikan professori Rudy Rucker on sanonut mielenmaisemasta esimerkiksi seuraavaa:
”Pidän tietoisuutta pisteenä, eräänlaisena mentaaliavaruudessa liikkuvana ”silmänä”. Kaikki ajatukset ovat jo olemassa tässä moniulotteisessa avaruudessa, jota voidaan kutsua vaikka mielenmaisemaksi. Kehomme liikkuvat fysikaalisessa avaruudessa, jota kutsutaan maailmankaikkeudeksi; tietoisuutemme liikkuu mentaaliavaruudessa, jota kutsutaan mielenmaisemaksi. Samalla tavoin kuin kaikki jakavat saman maailmankaikkeuden, kaikki jakavat saman mielenmaiseman. Samalla tavoin kuin voimme olla fysikaalisesti samassa maailmankaikkeuden paikassa kuin kuka tahansa muukin, voimme periaatteessa olla mentaalisesti samassa mielenmaiseman tilassa tai paikassa kuin kuka tahansa muukin. On tietenkin vaikea näyttää toiselle ihmiselle täsmälleen millä tavalla itse tarkastelee asioita, mutta ihmiskunnan kulttuuriperintö osoittaa sen mahdolliseksi. Samalla tavoin kuin kivi on jo maailmankaikkeudessa tarkastelipa sitä joku tai ei, idea on jo mielenmaisemassa ajattelipa sitä joku tai ei. Ihminen, joka tekee matemaattista tutkimusta, kirjoittaa tarinoita tai meditoi, on mielenmaiseman löytöretkeilijä samalla tapaan kuin Armstrong, Livingstone ja Cousteau ovat fysikaalisen maailman löytöretkeilijöitä. Kuukivet olivat olemassa jo ennen kuumoduulin laskeutumista; kaikki mahdolliset ajatukset ovat jo olemassa mielenmaisemassa. – – – Samaan tapaan kuin fysikaalisen kehomme äärellisyys ei merkitse kaikkien fysikaalisten kappaleiden äärellisyyttä, aivosolujemme lukumäärän äärellisyys ei merkitse kaikkien mentaalisten objektien äärellisyyttä.”

Onko mielenmaisema siis ääretön vai ei? Ilmeisesti on. Senhän täytyy sisältää esimerkiksi kaikki luonnolliset luvut, joita ilmeisestikin on ääretön määrä.

Tässä vaiheessa täytyy huomauttaa, ettei mitään mielenmaisemaa ole tietenkään olemassa fysikaalisessa mielessä. Mutta jos ajatellaan, että kaikki mielet, ajatukset, ideat ja muodot ovat olemassa jossain, voidaan hyvin kuvitella olevan olemassa mielenmaisema, jossa ne ovat.
Tässä suhteessa mielenmaisema ja tuonpuoleinen muistuttavat toisiaan hyvin paljon. Kumpaakaan ei ole olemassa ”oikeasti” (fysiikan mukaan).
Kysymys kuuluu: Ovatko ne siitä huolimatta olemassa?


Mitä tarkoittaa toteamus ”uskon Jumalaan”? Tarkoittaako se samaa kuin toteamus ”uskon Jumalan ja samalla tuonpuoleisen olemassaoloon?”
Jos tarkoittaa, minäkin voin ihan omasta puolestani henkilökohtaisesti sanoa: Minä uskon Jumalaan!
Ja uskon siihen, että Jumala asuu tuonpuoleisessa ja on samalla itse tuo tuonpuoleinen.

Minä uskon siihen, että Jumala on. Hän on mielenmaisemassamme, mielenmaiseman siinä osassa, jota tuonpuoleiseksi kutsutaan (tai oikeastaan jokaisen mielenmaiseman objektin tulisi olla ääretön kuten koko mielenmaisemankin, joten mielenmaiseman jokaisen objektin voisi ajatella tavallaan täyttävän koko mielenmaiseman, jolloin olisi väärin sanoa, että ”mielenmaiseman osassa”…).

Minä uskon siihen, että Jumala on. Hän asuu uskovaisten sydämissä, mielissä ja mielikuvituksessa.

Niinpä se, johon sinä uskot, on sinulle olemassa. Tällöin ei tämän viestin alkupuolella esiintynyt ajatus – jos uskot pelastavaan Jeesukseen, hän on olemassa, ja jos uskot suureen vaaleanpunaiseen elefanttiin, joka syö kaikki, jotka eivät joka ilta käy suihkussa, elefanttisi on olemassa – välttämättä olekaan täysin typerä.

Mutta tässä kohdassa täytyy muistuttaa, ettei kumpaakaan, mielenmaisemaa taikka tuonpuoleista, ole olemassa ”oikeasti”. Jokaisen uskovaisen oma pikku Jumala on olemassa uskovaisen sydämessä hänen elämänsä ajan, ja se jää mielenmaisemaan uskovaisen kuoltuakin. Mutta koska mieli (ns. sielu) kuolee ruumiin kuollessa, et pääsisi kuolemasi jälkeen minnekään paratiisiin vaikka uskoisitkin. Vain ajatuksesi, ja muiden ajatukset sinusta, jäävät leijumaan mielenmaisemaan, jota ei oikeastaan ole olemassa…

Ellei sitten…
Jos (ja voi, miten suuri ”jos”!) ihmisillä olisi jonkinlainen ”yhteinen alitajunta” (joka selittäisi esim. enneunet), voisi olla mahdollista, että mielenmaisema olisi olemassa ”oikeastikin”. Tällöin mieli (ns. sielu) voisi jäädä asumaan ihmisten yhteiseen alitajuntaan ihmisen kuoleman jälkeenkin.
Millainen tämä yhteinen alitajunta sitten olisi?
Kaikkien maailman ihmisten aivot olisivat yhteydessä toisiinsa jonkinlaisilla aalloilla… Jotain sellaista.
Tästä tosin seuraisi se, että jos ihmislaji häviäisi, loppuisi myös yhteisen alitajunnan olemassaolo. Ellei sitten esim. kaikilla älyllisillä eläimillä (ihminen mukaan lukien) olisikin yhteinen alitajunta…
Mutta tämä nyt on vain spekuloimista. Ns. yhteisen alitajunnan olemassaolo on minun mielestäni vielä epätodennäköisempää kuin jonkin luojan…

Sillä voisihan maailmankaikkeudella kuvitella olevan jonkinlainen luoja.
Kenties jonain päivänä tiede on täällä meilläkin kehittynyt niin pitkälle, että tiedemiehet voivat luoda uusia pikku maailmankaikkeuksia koeputkissaan! Miksemme me siis voisi elää jonkin toisen maailmankaikkeuden älyllisen möykyn alullepanemassa maailmankaikkeudessa?
Tällöin meidän maailmankaikkeutemme olisi tavallaan luotu ”tyhjästä”, sillä TÄSSÄ MAAILMANKAIKKEUDESSA ei tietenkään olisi ollut ainetta (tai mitään muutakaan) ennen, kuin se oli luotu.

Minusta näyttää kuitenkin todennäköisemmältä, ettei mitään luojaa/Luojaa ole. Maailmankaikkeutemme olisi ihan hyvin voinut syntyä sattumaltakin, esim. siten, että toisen maailmankaikkeuden musta aukko olisi pyöräyttänyt ”tänne” palasen aika-avaruutta…

Mutta vaikka jokin luoja todettaisiin olevaksi, se ei tietenkään todistaisi sitä, että juuri kristinusko (tai mikään muukaan uskonto) opettaisi oikein.
Uskontoja tavallaan on niin monta kuin uskovaisiakin, sillä jokainen ajattelee asioista hieman eri tavoin. Jos kristittyjen ajattelu kuitenkin olisi jotenkin yhtenäinen, voitaisiinko väittää, että kristinusko olisi jotenkin uskottavampi kuin jokin muu uskonto? No ei.
Kaikki uskonnot taitavat olla vähän epäloogisia ja terveen järjen vastaisia. Jos kuitenkin ajatellaan mielenmaisemaa, onko kristittyjen Jumala siellä ”enemmän olemassa” kuin muiden uskontojen jumalat? Tekeekö yksistään se kristittyjen Jumalasta todellisemman, että niin monet uskovat Häneen?
Ei, ei! JOKAINEN mielenmaiseman objekti on äärettömän suuri (kuten itse mielenmaisemakin). Tällöin jokainen mielenmaiseman objekti on yhtä tärkeä kuin toinenkin.
Ja kuten jo totesin, uskontoja on niin monta kuin uskoviakin. Ja Jumaliakin on niin monta kuin uskovia. Tällöin mielenmaisema on täynnä äärettömän suuria Jumalia (vai muodostavatko ne yhdessä vielä äärettömämmän Jumaluuden, en tiedä), ja jokaiselle uskovaiselle se Jumala, johon hän uskoo, on olemassa.

No joo, tässä lopussa on ehkä osittain asiaankuulumatonta ja turhaakin pohdintaa, mutta ehkä se herättää teidän päissänne jonkinlaisia ajatuksia.

Viestini alkaa olla lopussa, ja nyt onkin teidän vuoronne!
Kommentteja, kommentteja, kiitos!

Jos pääsi ei ole peltipurkki, olet varmaan kykeneväinen antamaan jonkinlaisia kommentteja johonkin asiaan. Seuraavanlaiset viestit eivät sisällä asiallisia kommentteja:

”Kirjoittaja on vitun paska Saatanan lähetti, perkele!”

”Kirjoittaja puhui itsensä pussiin, mutta minulla ei ole nyt aikaa selittää, miksi…”

”Lukekaa Darwinin, Freudin ja Jörn Donnerin tuotanto, niin huomaatte, ettei edellisessä viestissä ollut järjen häivääkään!”

Saatte haukkua minua ja kertoa, kuinka grillaannun Helvetissä, jos se tuottaa teille mielihyvää (haluan olla vain avuksi!), mutta toivoisin, että viesteissänne olisi RIPAUS asiaakin. Muuten osoitatte, ettette ole kykeneväisiä kommentoimaan näitä asioita.
Jos sanotte vaikka, ettei kirjoituksissa ollut järkeä, teidän täytyy PERUSTELLA se! Jos teillä on aikaa lukea näitä sivuja, teillä pitäisi olla aikaa kirjoittaa myös jonkinlaiset lyhyet perustelut kommenteillenne.
On myös hölmöä, jos käskette lukea sata sivua jotain kummallisuuksia (ei kaikkeen sentään ole aikaa!), tai jos käytätte viesteissänne termistöä, jota tavallinen kansa ei ymmärrä. Jos olette YMMÄRTÄNEET jonkin tieteen teorian kunnolla, teillä pitäisi olla kykyä selittää se kansantajuisesti. Minäkin olen valmis selittämään enemmän maailmankaikkeus-donitseista sun muista, jos jollekin jäi jotain epäselväksi.
Jos osa viestini huumorista ei miellyttänyt teitä (olin laittanut sellaista viestiin, jotta lukeminen ei olisi kuolettavan tylsää), minä kysyn teiltä: Jos Jumala on Absoluuttisen Hyvä ja isällinen, eikö Hänellä pitäisi myös olla (absoluuttisen) hyvä huumorintaju?

Pistän tähän loppuun vielä viestini perusajatuksen (jotta tiedätte, mitä pitäisi kommentoida), jos se nyt joltain on päässyt unohtumaan:

Uskonto ja tiede eivät oikeastaan ole ristiriidassa keskenään, jos Augustinuksen ja yläasteen uskonnonopettajan opit otetaan huomioon. Jumalan ja tuonpuoleisen olemassaoloa ei näet voida todistaa tieteellisesti, kun ne ovat ”tieteen yläpuolella”. Tämä tekee Jumalan olemassaolosta mahdollisen, mutta ei todennäköistä.

Augustinuksen ajatus ei ole se, että uskonto olisi järjenvastaista, vaan se, että uskonnossa on JÄRJENVASTAISIAKIN juttuja. Mutta jos asiaa ajatellaan tarkasti, tämä oikeastaan tekee uskonnosta järjenvastaista.

Nimittäin, meillä on nyt tässä joukko laskuja:
1 2 = 3
4 6 = 10
5 0 = 5
7 7 = 14
6 4 = 16
3 4 = 7

Siinä oli viisi laskua, joissa oli oikea vastaus, mutta vain yksi, jossa oli väärä. Tämä yksi väärä vastaus tekee kuitenkin KOKO LASKURYHMÄSTÄ järjenvastaisen, jos laskuja ajatellaan ryhmänä, eikä erikseen. Ja uskonnossahan kaikkien juttujen tulisi liittyä yhteen. Jos yksi jutuista on järjenvastainen, se ei ehkä tee muista jutuista järjenvastaisia, mutta se tekee ITSE USKONNOSTA järjenvastaista. Käsitättehän?

Ota lääkkees.

Mirka. . . . . kirjoitti:

1. USKONTO ON JÄRJENVASTAISTA.

On perin turhauttavaa lukea noita juttuja, jossa uskovaiset yrittävät epätoivoisesti kumota tieteellisiä tosiasioita. Jokainen tieteellinen tosiasia ei välttämättä suinkaan ole tosi, mutta niitä ei voi kumota puhumalla puuta heinää, esim. vertaamalla alkuräjähdystä kaatuvaan maitokannuun. Niitä ihmisiä, jotka tutkivat näitä asioita (tieteellisiä kysymyksiä), kutsutaan tutkijoiksi. Suuri osa tutkijoista on uskovaisia, ja heidän tarkoituksenaan ei ole kumota uskontoa ja sen oppeja, vaan tutkia maailmaa rehellisesti matematiikan, fysiikan, kemian jne. keinoin. Niitä ihmisiä, jotka tutkivat uskontoa, kutsutaan teologeiksi. Osa teologeista uskoo, että maailma on saattanut syntyä alkuräjähdyksessä ja että evoluutioteoria saattaa pitää paikkaansa, osa taas ei usko. Kovinkaan usein eivät teologit ole yrittäneet liittää esim. evoluutioteoriaa ja luomiskertomusta yhteen, vaikka olisi kyllä voinut yrittää. Sen sijaan he (ne teologit (sekä muut hihhulit), jotka ovat varmoja, ettei alkuräjähdystä ole ollut tai evoluutiota ole tapahtunut) ovat yrittäneet esim. todistella luomiskertomuksen paremmuutta evoluutioteoriaan. Ja tässä he ovat tehneet virheen, hyvin pahan virheen. Heillä ei näet ole asiantuntemusta näihin asioihin! Tutkijat (matemaatikot, fyysikot, kemistit) ovat näiden asioiden asiantuntijoita. Ja tutkijat ovat päätyneet niihin lopputuloksiin joihin ovat päätyneet, eivät siksi, että haluaisivat poistaa uskonnot maailmasta, vaan siksi, että ovat pohtineet, laskeskelleet, tutkineet ja mittailleet näitä asioita rehellisesti. Sen sijaan ne teologit ja uskovaiset, jotka tohtivat kirjoitella esim. näillä sivuilla, ovat päätyneet tiede-vastaisiin lopputuloksiin eivät siksi, että olisivat pohtineet asioita rehellisesti, vaan siksi, että heiltä puuttuu asiantuntemus ja siksi, että heidän tarkoituksenaankin on todistaa Jumalan olemassaolo ja tieteen hölmöys.

En tietenkään ole kaikkien alojen professori, mutta jos olisin, voisin helposti kumota kaikkien uskovaisten kaikki väitteet näillä palstoilla. Ongelma piileekin siinä, että uskonnolla on tietty etulyöntiasema tieteeseen nähden: Uskonnon idea on niin yksinkertainen, että kuka tahansa voi sen ymmärtää. Idea ymmärtääkseni on: Absoluuttisen hyvä Jumala on luonut kaiken ja on kaiken ylläpitäjä. Paha on tullut ihmisestä ja Saatanasta. Jeesus pelastaa, jos häneen uskoo. On olemassa myös Pyhä Henki, joka puuhailee kaikenlaista, esim. tuo tänne Jumalan sperman kun Jeesusta pitää siittää. Lopussa hyvä voittaa ja pahat menee tuliseen järveen.

Tiede ei sen sijaan ole näin yksinkertaista. On olemassa lukemattomia kaavoja ja yhtälöitä, jotka pitäisi kaikki osata voidakseen selittää Maailmankaikkeutta. Kukaan yksittäinen ihminen ei voi osata niitä kaikkia ja siksi ei myöskään voi vaientaa kaikkien uskovien kaikkia jupinoita (jotkut tutkijat tosin ovat sitä mieltä, että on olemassa jokin ”kaiken teoria”, joka on yksinkertainen, mutta selittää kaiken… Senkin, miksi maailma syntyi ja senkin, miksi naapurin etunimi on Heikki. Minä en tällaisen teorian olemassaoloon usko).

Jumala jää kuitenkin yhä ahtaammalle. Niistä asioista, joita tiede ei vielä voi tarkkaan selittää, uskovaiset napisevat ja sanovat tieteen puutteellisuuden olevan todiste Jumalan olemassaolosta. Tämä on kuitenkin typerää, sillä Maailmankaikkeudesta saadaan kaiken aikaa uutta tietoa ja sitä asiaa, jota tiede ei voi selittää nyt, se voi selittää ehkä jo huomenna tai ensi vuonna.

Uskontoa ja tiedettä ei pitäisikään sotkea keskenään. Koska Jumalan olemassaoloa ei voida todistaa tieteellisesti (niin muuten opetti yläasteen uskonnonopettajakin), tiede ja uskonto pitäisi pitää erillään. Tiede on tiedon asia, uskonto uskon asia.

Augustinus onkin sanonut: Credo quia absurdum est. Suomeksi se kuuluu: Uskon, koska järjenvastaista on.

Augustinuksen ajatuksen ydin on siinä, että tuonpuoleista ja Jumalaa ei voida selittää järjellä, aineellisilla aivoillamme, sillä muuten ne olisivat tämänpuoleisia asioita. Tämänpuoleiset asiat tunnistaa siitä, että ne ovat aika-avaruudessa: tilassa, aineessa, ajassa ja paikassa. Tuonpuoleinen ei ole aika-avaruudessa. Ja uskonnossa täytyy olla tuonpuoleinen, koska jos kaikki on järjellä selitettävissä, se on tiedettä eikä uskontoa. Ja koska tuonpuoleista Jumalaa ei voida selittää järjellä, kukaan ihminen ei voi ymmärtää mitään tuonpuoleisesta tai Jumalasta. Tuonpuoleista ja Jumalaa ei ole luotu, sillä ne ovat aina olleet, tai oikeastaan on väärin sanoa niin, sillä tuonpuoleisessa ei ole sellaista turhaa ulottuvuutta kuin aika.

Tämä on mielenkiintoinen ajatus ja yksi tapa yrittää saada jotain järkeä siihen, että uskonnossa ei ole järkeä. Mutta ajatuksen ydin onkin siinä, ettei uskonnossa ole järkeä. Jos on riittävän tyhmä ihminen, suostuu varmaan uskomaan johonkin, jossa ei ole mitään järkeä, mutta ainakaan minä en ole näin tyhmä. En tiedä teistä.

Vakuuttavimpia Jumalan olemassaolon todistamiseen pyrkiviä ajatuksia on ajatus, että: Kaikkeen täytyy olla jokin syy. Se on Jumala.

Tästä herää kysymys, että mihin "kaikkeen" täytyy olla syy. Siihenkö, että maailma on sellainen kuin se on nyt? Uskonto pystyy tietysti antamaan syyn siihen, miksi maailma on sellainen kuin se on, helpommin kuin tiede. Ja syy on: Jumala. Maailma ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Todellisuudessa ei tietenkään ole vain yhtä Syytä (ellei sitten "kaiken teoriaa" ole), vaan hyvin monia: Alkuräjähdys, evoluutio, aika-avaruuden kaareutuminen Ja nämä syyt muodostavat loppujen lopuksi uskottavamman suursyyn kuin ajatus: Jumala on luonut kaiken tyhjästä, ja vaikka se kuulostaa järjenvastaiselta (ja onkin sitä) se on totta kuin rotan potta!

Jumalan olemassaoloa yrittää myös todistella ajatelma: Koska on luotua, täytyy olla Luoja.

Mutta entä jos aine, aika ja tilan ulottuvuudet eivät olekaan luotuja (vaan syntyneet loogisesti alkuräjähdyksessä ja sen jälkeen)? Silloin Luojaa ei tietenkään tarvita!

En ole vielä elämäni aikana kuullut yhtään vakuuttavaa todistusta Jumalan olemassaololle. Uskon koska järjenvastaista on-juttu tekee Jumalan ja tuonpuoleisen olemassaolosta tietysti mahdollisen (emme voi mitenkään tietää, että onko jotain, jota emme voi ymmärtää), mutta ei todennäköistä (ei ole mitään tarvetta uskoa, että on sellaista, jota emme voi ymmärtää).

Jotkut ovat sitä mieltä, että: On toki loogisempaa uskoa, että äly loi aineen, kuin että aine loi älyn. Minusta tässä ei ole mitään loogista. Joku äly on siis aina ollut olemassa (tai ei voi sanoa aina, kun tuonpuoleisessa ei ole aikaa, hehheh!), ja se äly loi aineen tyhjästä sanomalla: Tulkoon aine! Minusta on paljon loogisempaa ajatella, että äly on kehittynyt aineesta hyvin pitkäaikaisten, loogisten prosessien seurauksena.

Ja vaikka nämä hienot lentävät lauseet jotenkin tekisivät Jumalan olemassaolosta todennäköisen (mitä ne eivät tee), ne eivät silti olisi todisteita siitä, että juuri kristinusko kannattaisi valita uskontojen supermarketista. Jeesuksen ja kumppanien elämä ja teot ovat niitä syitä, miksi kristinusko uskovien mielestä kannattaa valita. Jeesuksia ja muita käsittelen hieman tuonnempana.

Johtopäätös kohdasta 1. (ei täysin lopullinen, sivuan tätä asiaa vielä myöhemminkin): On siis järjenvastaista uskoa, että on olemassa tuonpuoleinen ja jokin Jumala. Ei ole siis mitään järkeä uskoa (muita syitä uskomiseen tosin saattaa olla, käsittelen niitä myöhemmin). Uskonto on uskon asia: Jos uskot pelastavaan Jeesukseen, hän on olemassa. Jos uskot suureen vaaleanpunaiseen elefanttiin, joka syö kaikki, jotka eivät joka ilta käy suihkussa, elefanttisi on olemassa.

2. JUMALA EI OLE HYVÄ.

Kristityt väittävät, että heillä on absoluuttisen hyvä Jumala. Heidän muut juttunsa eivät kuitenkaan tue tätä väitettä. Tässä muutamia todistuksia Jumalan epähyvyydestä:
a) Vanhan testamentin (ja miksei uudenkin) kertomukset
b) Ns. palkkiomoraali
c) Lutherin ynnä muiden opetukset
d) Maailman pahuus

Kohta a) lienee kaikille selvä. Vanhassa testamentissa Jumala esim. tuhoaa koko ihmiskunnan (ihan muutamaa ihmistä lukuun ottamatta), antaa Saatanalle valtuudet kiduttaa eräitä uskovaisia mielensä mukaan, käskee Abrahamia uhraamaan poikansa ja käyttäytyy muutenkin kuin suuri sika. Lisäksi vanhassa testamentissa on ikivanhoja lakitekstejä, joissa sanotaan mm. että jos nainen on raiskattu, raiskaaja pitää kivittää Ja eräissä tapauksissa myös raiskattu nainen pitää kivittää! Eräät uskovaiset sanoivat minulle, että Raamatussa on vanha testamentti, jotta ymmärtäisimme uuden testamentin taustat yms. Mutta koko Raamatunhan pitäisi olla tuota kuuluisaa Jumalan Sanaa! Onko Jumalan Sanaa ajatus, että nainen pitää kivittää, koska hänet on raiskattu?!? Palkkiomoraali Kuulin erään ystäväni käyttävän tällaista kummallista yhdyssanaa hänen puhuessaan kristinuskon moraalista ja etiikasta. Uskonnontunnillahan on opittu, että kristillinen etiikka pitää sisällään ns. yleisen etiikan ns. taivasnäkökulman (taivasnäkökulma tarkoittaa sitä, että tekoja punnitaan kuoleman jälkeen). Mutta mitä on todellinen hyvyys? Onko se sitä, että käyttäydytään siivosti ja ollaan ystävällisiä, jotta päästäisiin Taivaaseen sitten joskus? Ei, todellinen hyvyys ei voi olla tällaista. Eikös sekin ole syntiä, jos ajattelee pahoja asioita? Jumalahan näkee päidemme sisään ja huomaa, jos teemme hyviä töitä vain koska haluamme päästä Taivaaseen! Sillä juuri se on palkkiomoraalia.

Todellinen hyvyys on sitä, että mietitään aina tilanteesta riippuen, mikä tässä tilanteessa aiheuttaa vähiten kärsimyksiä itselleen ja muille ja mikä aiheuttaa eniten hyvää mieltä itselleen ja muille. Sitten valitaan tietysti se vaihtoehto, joka tuottaa eniten hyvää. Ja pitää miettiä myös teon myöhempiä seurauksia: Teon seuraukset eivät pitkänkään ajan päästä saa aiheuttaa mitään pahaa. Mikä sitten on pahaa? Se meidän täytyy itse määritellä. Tässä esimerkkejä pahoista asioista (jotka eivät kuitenkaan välttämättä aina ole pahoja): Paha mieli itselle tai muille, tappaminen, luonnon tuhoaminen… (aina kaikissa tilanteissa nämä eivät ole pahoja! Olisiko vaikka Adolf Hitlerin tappaja tehnyt pahasti?)

Todellinen hyvyys ei ole sitä, että totellaan sokeasti johtajia (tässä tapauksessa Jumalaa). Tällöin opitaan tottelemaan mukisematta myös sellaisia johtajia kuin Hitler. Jumala käski Abrahamia surmaamaan oman poikansa Iisakin uhrina, ja Abraham oli valmis tekemään sen heti. Jumala tosin viime hetkellä sanoi, ettei Abrahamin tarvitsisikaan tehdä moista. Eikö God olekin oikeudenmukainen? Kysymys kuuluu nyt, oliko Abraham hyvä ihminen? Todellista hyvyyttäkö on se, että pelätään Jumalaa ja tehdään, mitä Jumala sanoo, surmataan vaikka suku ja kaikki? Jos Abraham olisi ollut hyvä ihminen, hän olisi huutanut välittömästi: ”Helvettiin sellainen Jumala joka käskee vanhempaa surmaamaan lapsensa!” Mutta Abraham ei ollut hyvä ihminen, eikä God hyvä Jumala. (Abrahamin moraali oli tätä palkkiomoraalia)


Katolinen kirkko opetti ennen vanhaan (ja taitaa opettaa nykyäänkin), että: Ihminen pelastuu, jos kirkon jäsen tekee hyviä töitä.

Martti Luther huomasi ristiriidan Raamatun ja katolisen kirkon välillä. Ja niinpä sitten Luther opetti: Ihminen pelastuu yksin armosta, uskon kautta.

Luterilaisuuden ydin onkin siinä, ettei ole mitään väliä mitä tekee, kunhan katuu ja pyytää anteeksi. Tällöin armahdetaan. Saa siis tehdä niin paljon syntiä kuin haluaa, kunhan sitten rukoilee: ”Anna syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksiannamme niille Ja tämä armoperiaate-juttu on minun mielestäni vielä moraalittomampaa kuin palkkiomoraali!

Käsittelemättä on vielä kohta d) Maailman pahuus. No niin, jos katsotte vaikka luontoa, se voi ensi näkemältä näyttää kauniilta, mutta kun sitä tutkitaan tarkemmin, huomataan, että eläminen siellä on kovaa peliä. Eläimet tappavat toisiaan, nopeat syövät hitaat, vahingoittuneet ja sairaat yksilöt on lähes aina tuomittu kuolemaan. Hyvä ja paha (jos sellaisia on) näyttävät olevan aikalailla tasapainossa tässä maailmassa. Mutta eihän näin pitäisi olla! Kaiken on luonut Hyvä Jumala, Absoluuttisen Hyvä Jumala, joka ei voi luoda mitään pahaa!

Ai niin, se paratiisi-juttu Maailmassa on pahuutta, koska Aatami ja Eeva popsivat sen omenan, jonka Herra olisi ite tahtonut nauttia iltapalaksi. Ja siksi Aatu ja Eetu ajettiin ulos Paratiisin Porteista ja he löysivät itsensä vittumaisesta maailmasta, jossa nopeat syö hitaat, kaikilla on kiire, miehet hakkaavat vaimojaan ja homojen sallitaan rekisteröidä suhteensa. Mahtoi Aapelia ja Eepeliä kaduttaa!

Paitsi ettei mahtanutkaan. Paratiisi-jutun on näet keksinyt joku, jonka aivot ovat pudonneet ulos sieraimesta jo kauan sitten.

Raamattu opettaa, että:
- Jumala loi maailman
- Kaikki tuli täsmälleen sellaiseksi kuin Jumala tahtoi
- Kaikki Jumalan luoma on hyvää

Ja mistähän paha on tullut? No, olipa kerran enkeli nimeltä Lucifer. Hän tahtoi loistaa Jumalaakin kirkkaammin, ja tästä God ei tykännyt. Hän heitti Luciferin kannattajineen alas Taivaasta ja he putosivat Maahan. He putosivat niin koooorkealta, että maahan tuli reikä ja Lucifer ja kump. löysivät itsensä Maapallon keskipisteen tuntumasta ja havaitsivat, että täällähän on lämmin. Toisaalta paha tuli ihmisestä, kun Aatami ja Eetami söivät Jumalan iltapalaompun. Lucifer oli varmaan se käärme, joka hipsi paratiisiin ja käski immeisiä syöpöttelemään Jumalan iltaruoan. Jutussa ei ole järjen häivääkään! Ettekö te tajua sitä?!? JUMALA oli luonut ihmisen, ja JUMALA oli luonut Luciferin, ABSOLUUTTISEN HYVÄ Jumala. Ja kaikki Jumalan luoma oli hyvää. Silti ihmiset ja Lucifer olivat ainakin osittain pahoja. Kuinka se on mahdollista? Oliko paha hiipinyt heihin salaa niin, ettei Jumala huomannut?

Ei, asia ei ole näin. Asia on (edelleen) näin: Uskonto on järjenvastaista. Tämä on taas yksi todiste siitä. Uskonto on järjenvastaista, ja siksihän kannattaakin uskoa! Eikö ole siistii?

Katsokaas nyt: Jumala on Kaikkivaltias ja Kaikkitietävä, ja tuonpuoleisessa ei ole aikaa. Koska Jumala tietää kaiken ja toisaalta koska hän vaikuttaa kaikissa ajoissa samaan aikaan, HÄN TIESI JO LUCIFERIA, SEKÄ AATAMIA JA EEVAA LUODESSAAN VALLAN HYVIN, MITÄ NÄMÄ TULISIVAT TEKEMÄÄN! Miksi, oi miksi hän loi heistä sellaisia kuin loi? Yrittääkö hän tahallaan kiusata ihmistä? Vai onko maailman luominen vielä kesken: Täällä on vielä pahuutta, koska lopullinen, hyvä maailma ei ole valmis! Mutta asia ei ole niinkään, sillä Jumala loi maailman seitsemässä päivässä (tai oikeastaan kuudessa, sillä seitsemäntenä hän lepäsi), sillä niin sanoo Raamattu… Ja sitä paitsi, ei maailmaan (keskeneräiseenkään sellaiseen) voisi missään rakennusvaiheessa päästä livahtamaan ripaustakaan pahuutta, jos sen on yksin luonut Absoluuttisen Hyvä Jumala, Hän joka ei voi luoda pahuutta!

Tullaan siis siihen tulokseen, että joko Jumala ei ole hyvä, tai sitten hän ei ole luonut maailmaa yksin, jolloin kristinuskon absoluuttinen monoteismi (usko yhteen Jumalaan ja siihen, ettei heitä mitenkään voisi olla enempää) olisi täyttä puppua. Eikö vielä järkevämpi lopputulos olisi, että Jumalaa ei ole

Jos Jumalan kaikkitietävyys-ajatusta kehitellään edelleen, havaitaan, ettemme saa päättää itse mistään. Näinhän on tavallaan myös tieteessä: Aivotoimintomme ovat kemiallisia ja fysikaalisia ilmiöitä. Tavallaan voimme vaikuttaa niihin itse, tavallaan taas mitään ”itseä” ei olekaan, vaan kaikki on sähkökemiaa… Ja sehän on ihan loogista. Ja näin on kristinuskossakin: Jumala tietää kaiken ja on kaiken luonut. Niinpä hän jo Aatamia ja Eevaa luodessaan tiesi tulevien sukupolvien kohtalot ja samalla LOI NE. Ja samalla hän loi myös tulevien sukupolvien PAHAT TEOT! Hän päätti jo etukäteen, että Aatami ja Eeva syökööt sen omenan, hän päätti jo etukäteen, että Lucifer yrittäköön loistaa kirkkaammin kuin Minä Itse. Ja hän päätti jo etukäteen, kuka tulee pääsemään Taivaaseen ja kuka ei. Me olemme kuin nukkeja suuressa nukkekodissa, jolla suuri Herra leikkii ja heittää haluamansa nuket Taivaaseen ja haluamansa Helvettiin.

Tämäkö on hyvyyttä?

Jos uskovaisten kanssa keskustelee tästä asiasta tarpeeksi pitkään, saa lopulta seuraavankaltaisia vastauksia: No tätä mä en voi sulle selittää, mutta kyllä Jumala sen tietää! Tutkimattomia ovat Herran tiet. Olis hauska vielä jutella, mut mun on nyt ihan pakko mennä!

Kristinusko ei siis voi selittää tätä asiaa. Ja eihän sen selittäminen ole tarpeenkaan. Uskon, koska järjenvastaista on.

(Luonnonsuojelijoita ja vastaavia mömmöjä varmaankin harmittaa se, että maailma luotiin kristinuskon mukaan ihmistä varten. Ihminen on Jumalan kuva, ja muista eläimistä ei niinkään ole väliä. Nehän on luotu ihmistä varten. Ja siksi pikku eläimetkin joutuvat kärsimään ja elämään vittumaisessa maailmassa, vaikka eiväthän ne paratiisissa siihen hedelmään koskeneet [ei olisi muuten ollut mahdollistakaan, etteivät Aatami ja Eeva olisi syöneet omppua ennen pitkää. Jos lapselle sanoo, että tuota karkkia ei saa ottaa, niin mitähän lapsi tekee heti, kun silmä välttää?] eikä niitä pitäisi rangaista siitä, että kaksi tyhmää ihmistä ahmi omenan. Vai eikö eläimillä ole uskovaisten mielestä esim. kipuaistia? Muuten, jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin silloinhan Jumalan täytyy olla ainakin osittain paha, kun ihminenkin on ainakin osittain paha…)

3. USKOVAISISTA EI OTA SELVÄÄ ERKKIKÄÄN!

Uskovaiset eivät itsekään tunnu tietävän, mihin kristinuskossa kuuluisi uskoa. Tiede ei pysty VIELÄ selittämään kaikkea, eivätkä kaikki tutkijat ole kaikista jutuista yksimielisiä. Eräistä jutuista, kaikkein tärkeimmistä, sentään ollaan. Mutta edes luterilaisen kirkon piirissä ei olla yksimielisiä yhtään mistään, paitsi ehkä siitä että on Jumala ja että Jeesus pelastaa ihmisiä. Mutta teidän Pyhä Kirjanne on ollut olemassa paljon kauemmin kuin Darwinin Lajien synty! Teillä olisi siis pitänyt olla aikaa tulkita sitä! Yrittäkää päästä yksimielisyyteen ainakin seuraavista asioista:
a) Voiko Jumalan olemassaolon todistaa tieteellisesti?
b) Pääsevätkö kaikki Taivaaseen?
c) Pääseekö Taivaaseen tekemällä hyviä töitä vai uskomalla Jeesukseen?
d) Mistä paha on tullut ja miten?
e) Onko evoluutiota tai alkuräjähdystä ollut? Jos on, loiko Jumala ne?
f) Onko uskonto järjellä selitettävissä?
g) Voiko sielun olemassaolon todistaa tieteellisesti?
h) Voiko Jeesuksen tavata henkilökohtaisesti tämänpuoleisessa?

Nämä nyt olivat vain esimerkkejä niistä kysymyksistä, joihin kristityt antavat toistensa kanssa ristiriidassa olevia vastauksia. Viimeiseen kohtaan huomauttaisin, että hyvin, hyvin monet uskovaiset ovat muka nähneet Jeesuksen tai tunteneet hänen läsnäolonsa, taikka sitten nähneet enkelin, mutta tämä on ristiriidassa sen idean kanssa, ettei Jumala anna muita maallisia merkkejä itsestään kuin Jumalan kädenjäljet luonnossa. Martti Lutherhan näki kerran harhanäyn, jossa Jeesus tuli huoneeseen. Luther kuitenkin muisti, että Jeesus palaa maailmaan vasta Viimeisenä Päivänä, ja niinpä mies tajusi Jeesuksen olevan valepukuinen Saatana. Luther heitti otusta jollain kaljapullolla ja näky katosi. Ne, jotka ovat nähneet Jeesuksia sun muita, olisivat siis herra Lutherin mukaan nähneet Saatanan perkeleenmoisia harhanäkyjä. Miettikääpä sitä! Vai oliko Luther väärässä? Ovatko kaikki luterilaiset väärässä ja menossa päin Perkeleen Helvettiä?

4. KRISTITYILTÄ PUUTTUU JÄRKI JA TIETO.
Näitä asioita olen käsitellyt jo kohdassa 1. Järki puuttuu, koska: Uskonto on järjenvastaista, silti siihen uskotaan.

Tieto puuttuu, koska: Kuten olen selittänyt kohdassa 1., uskovaiset eivät ole kemian, fysiikan tai matematiikan asiantuntijoita, vaan näitä ovat kemistit, fyysikot ja matemaatikot. Uskovilta tuntuu kuitenkin puuttuvan kaikki perustiedot näistä aloista (no eipä yleistetä liikaa… Sanotaan, että niiltä uskovilta puuttuu, jotka kirjoittelevat näillä sivuilla). Jos ottaa kantaa näihin asioihin, niistä pitäisi olla edes hieman tietoa. Kenties olette lukeneet kirjoja, joissa on olevinaan tietoa näistä asioista, mutta eivät kai nämä kirjat ole toisten teologien ja uskovaisten kirjoittamia, niiden, joiden tarkoituksena on myöskin todistaa Jumalan olemassaolo? Teologien ja uskovaisten, joilta puuttuu järki ja tieto! Ja vaikka järkeä ja tietoa olisikin, kirjoittajat eivät käytä järkeään ja syystä tai toisesta eivät muista kaikkia tietojaan kirjaa kirjoittaessa, vaan vääristelevät tieteellisiä tosiasioita. He yrittävät hämätä teitä!

Tähän väliin voisin liittää kommenttini muutamiin tällä palstalla käsiteltyihin aiheisiin, kun en malta olla kommentoimattakaan:

EKA AIHE: ELÄMÄN SYNTY
Tällaisen tekstin olen joskus löytänyt jostain internetin syövereistä, en satu muistamaan mistä. Siinä joku yrittää todistella elämän ns. alkusynnyn mahdottomuutta: E. Coli on eräs yksinkertaisimmista elävistä organismeista. Sen DNA-ketju sisältää n. 4 000 000 nukleotidi-porrasta. Jokainen porras koostuu neljästä eri nukleiinihaposta, joten tällainen ketju voitaisiin koota 44 000 000 = 103 000 000 eri tavalla. Mahdollisuus juuri sen oikeanlaisen ketjun syntymiseen sattumalta on niin pieni, että vaikka universumin jokainen atomi olisi valjastettu syntesoimaan tuota DNA-ketjua, sen koostamisessa ei olisi päästy juuri alkua pitemmälle pelkällä yritys-erehdys-uusi yritys- periaatteella. Joidenkin tutkijoiden mielestä kaikki mahdolliset yhdistelmät eivät kuitenkaan voisi käytännössä toteutua, ja he ehdottavat niiden lukumääräksi 102 300 000. Eräät haluaisivat pienentää lukua vieläkin enemmän, mutta useimpien mielestä se voisi olla suurempikin, kun huomioidaan aminohappojen kaikki mahdolliset kemialliset sidokset.

Liitin tämän tekstin tähän, koska se on tyypillinen esimerkki asioihin perehtymättömän yrityksestä todistella elämän alkusynnyn mahdottomuutta. Ja mistä nähdään, ettei kirjoittaja ollut perehtynyt asioihin? Esim. seuraavista seikoista:
1. E. Colin vertaaminen ensimmäiseen eliöön. Tutkijat arvelevat, että ensimmäinen Maapallolle ilmaantunut elämänmuoto oli monin verroin yksinkertaisempi kuin mikään Maan nykyinen eliö.
2. Tutkijoiden mukaan informatiivisena molekyylinä toimi ensin oli RNA. DNA korvasi sen myöhemmin, vaikka tekstissä oletettiin jo ekalla oliolla olleen DNA.
3. Kirjoittaja ei ilmeisesti ollut tietoinen sellaisesta(kaan) asiasta kuin kemiallinen evoluutio. Vaikka ensimmäisen eliön geneettinen aines olisi ollut DNA:ssa, eliön synty ei olisi mahdotonta kun kemiallinen evoluutio otetaan huomioon. Jos kemiallista evoluutiota halutaan selittää mahdollisimman lyhyesti ja kansantajuisesti, voidaan sanoa vaikka vain: Pysyvin molekyylin muoto oli nuoren Maapallon epävakaissa oloissa kaksoisspiraali, ja siksi sen muotoiset molekyylit säilyivät.
4. Kirjoittajan mainitsemat luvut eivät kerro mitään elämän synnyn todennäköisyydestä. Kirjoittajan mielestä ensimmäisen elävän olennon on täytynyt olla juuri jonkun tietynlainen. Totta kai on epätodennäköistä, että aineet järjestäytyisivät juuri niin, että ne muodostavat tämän E. Colin tai jonkun muun nyt elävän eliön, mutta kun ensimmäisen eliön RNA on voinut olla hyvin monenlainen. Tekstin kirjoittajan E. Colin-syntymis-esimerkkiä voisi verrata siihen, että aletaan heitellä laastia, maalia ja kiviä sinne tänne ja tutkitaan, kuinka suuri todennäköisyys on, että lopputuloksena syntyy juuri goottilainen katedraali. Mutta eikö olisi suurempi todennäköisyys, että syntyy jokin rakennus, ihan mikä tahansa? Ja jos laastin ja kivien heittelijöitä olisi biljoona biljoonaa, voitaisiin jopa pitää todennäköisenä, että yksi heistä saa sattumalta aikaiseksi jonkin rakennuksen! Mutta on tietysti epätodennäköistä, että syntyy juuri jonkun tietynlainen rakennus, kuten goottilainen katedraali tai yksikerroksinen talo, jossa on neljä huonetta ja keittiö. Että semmosta. Olen nyt yrittänyt selittää tämän asian käyttämättä vaikeita termejä tai muuta.

Uskovaisten kirjoittamissa tiede-vastaisissa kirjoitelmissa onkin usein se vika, että he käyttävät tahallaan sellaista kieltä, jota tavallinen kansa ei ymmärrä ja hämäävät näin ihmisiä. Kun luin tuon netistä löytämäni tekstinpätkän ensimmäistä kertaa, se kuulosti hienolta ja sai minut melkein vakuuttuneeksi elämän synnyn epätodennäköisyydestä, mutta kun otin asioista selvää ja suhtauduin tekstiin kriittisesti, huomasin että kirjoittaja… No, en viitsi sanoa.

En tiedä onko reilua napata netistä jonkun toisen kirjoittama teksti ja sitten alkaa seuloa siinä esiintyviä virheitä. Otin nyt kuitenkin tämän tekstin esimerkiksi uskovaisten tiede-vastaisista kirjoitteluista, sillä juuri tällaisia ne usein ovat: Suuria lukuja, hienoja sanoja, mutta sisältö puuta heinää!

Vielä muutama ajatus tästä aiheesta. Uuden tutkimuksen valossa osa tutkijoista on tullut vakuuttuneeksi siitä, että Maailmankaikkeus onkin paljon suurempi kuin aiemmin on luultu. Jopa niin suuri, että Maailmankaikkeuden suuruutta kuvaavan luvun nollat eivät mahtuisi nykyiseen Maailmankaikkeuteemme Tällöin Maailmankaikkeudessa olisi tietysti enemmän galakseja, ja enemmän planeettoja, ja suurempi mahdollisuus elämän syntymiseen. Jos Maailmankaikkeuden todetaan olevan niin suuri, olisi jopa todennäköistä, että elämää syntyisi jossain VAIKKA elämän synty olisikin niin epätodennäköistä, kuin netissä lainaamassani jutussa väitetään. Ja jos jollain planeetalla syntyisi elämää, vaikka vain yhdellä, ja jos elämä kehittyisi älylliseksi, voisivat nämä älykkäät eliömuodot kuljettaa elämän kaikkialle Universumiin. Kenties elämä onkin tuotu Maapallolle joidenkin meitä älykkäämpien olentojen toimesta Mutta tätä pohdintaa ei ole tarpeen jatkaa tämän pidemmälle, sillä nykytietämyksen valossa elämä on vallan hyvin voinut syntyä täällä meidän koto-Maapallollammekin.

Vielä eräs juttu. Jotkut uskovaiset napisevat siitä, ettei elämän alkusyntyä ole voinut tapahtua ennen, kun sitä ei tapahdu nykyisinkään. Minulla on tällaiseen marmatukseen kaksi pikku kommenttia. Ensinnäkin: Muinaisella Maapallolla oli erilaiset olot kuin nykyisellä. Toiseksikin: Mistä muka tiedämme, ettei alkusyntyä enää tapahdu? Voi olla, että sinun pihallasi olevassa kuralätäkössä sikiää juuri nyt uusi elämänmuoto, joka syntyy elottomasta aineesta. Me emme vain huomaa sitä, koska uudet eliöt kuolevat nopeasti, kun eivät kykene kilpailemaan planeetallamme jo olevien eliöiden kanssa. Mietipäs sitä!

TOKA AIHE: EVOLUUTIO
Koska monet kristityt eivät näy olevan selvillä siitä, mitä evoluutio tarkkaan ottaen on, liitän tähän pari sivua fysiikan tutkielmastani, jonka tein muistaakseni joskus puolisen vuotta sitten: Solu lisääntyy jakaantumalla. Tämä tapahtuu yksinkertaistettuna siten, että entsyymi ribonukleiinihappo eli RNA lukee DNA:n sisältämät tiedot perimästä ja alkaa rakentaa uusia molekyylejä saamiensa ohjeiden mukaan. Rakennusaineena toimivat proteiinit.
Tietokoneessa tieto on koodina ykkösinä ja nollina, kaksi merkkiä riittää siis kaiken tiedon tallentamiseen. DNA:ssa tällaisia merkkejä on neljä. Ne ovat neljä emästä: adeniini, tymiini, guaniini ja sytosiini. On laskettu, että grammaan DNA-molekyylejä voisi tallentaa biljoonan CD-rompun tiedot.
Solun jälkeläiset eivät usein ole täysin identtisiä kopioita vanhemmastaan. Välillä tapahtuu mutaatioita, kopiointivirheitä. Suurin osa mutanteista menestyy huonosti, mutta osa pystyy selviytymään edeltäjiään paremmin muuttuvassa elinympäristössä (joka ei koostu pelkästään paikasta, jossa eletään, vaan myös esim. samalla paikalla elävistä muista eliöistä). Tämä on evoluution periaate, ja se ei päde pelkästään soluihin, vaan kaikkiin elollisiin olentoihin. Suvullisesti lisääntyvissä eliöissä tapahtuva evoluutio on vielä huimaavan paljon nopeampaa kuin jakaantumalla lisääntyvien, koska suvullisen lisääntymisen kautta tuotetut jälkeläiset eivät koskaan ole kummankaan vanhempansa kopioita. Mutaatioitakin tapahtuu huomattavasti enemmän lisäännyttäessä suvullisesti.
Nils Mustelin selittää mutaation kirjassaan Elämää maailmankaikkeudessa? seuraavasti: Mutaatioilla tarkoitetaan kaikkia niitä periytyviä muutoksia jotka kohdistuvat solujen tumissa olevien kromosomien sisältämiin tietoihin, esimerkiksi solun sisäisiä säätelytapahtumia ohjaavien geenien muuttumista aivan toisenlaisia säätelyominaisuuksia käsitteleviksi geeneiksi (Mustelin 1981: 150) Mutaatio ei pääse vaikuttamaan suvullisesti lisääntyvien eliöiden evoluution kulkuun, ellei se tapahdu solussa, joka ottaa osaa hedelmöitykseen. Jos se tekee tämän, uusi geeni tulee sisältymään kaikkiin jälkeläisen soluihin.
Jotta ymmärrettäisiin, kuinka uusia lajeja syntyy, täytyy siirtyä pelkkien yksilöllisten eroavaisuuksien tutkiskelusta tarkastelemaan yksilöistä koostuvia populaatioita. Populaatio on samaan lajiin kuuluvien eliöiden muodostama ryhmä, jonka jäsenet lisääntyvät keskenään mutta eivät ryhmään kuulumattomien lajitovereiden kanssa. Populaation geenivarasto kertoo geenien suhteellisen osuuden koko populaatiossa. Suurin osa mutaatioista tuottaa geenejä, joita populaation geenivarastossa on jo entuudestaan, mutta osa saattaa tuottaa täysin uusia, geenivarastoa rikastuttavia geenejä. Luonnonvalinnan ansiosta eliön sopeutumista heikentävän geenin osuus geenivarastossa pienenee ja eliöiden sopeutumista edistävien geenien osuus kasvaa. Elinympäristöön sopeutumisen oleellisin piirre ei itse asiassa ole, niin kuin Darwin ajatteli, yksilön eloonjäämiskyky, vaan kyky tuottaa runsaasti jälkeläisiä. Aikaa myöten populaation geenivarasto on muuttunut niin paljon, että populaation jäsenet poikkeavat kantavanhemmistaan siinä määrin että niiden katsotaan kuuluvan uuteen lajiin.
Evoluutio ei toki tarkoita pelkästään olemassa olevien lajien muuttumista, vaan myös lajien sukupuuttoon kuolemista sekä lajien haarautumista uusiksi lajeiksi. Populaatiot pirstoutuvat pienemmiksi osapopulaatioiksi, jotka joutuvat erilaisten valintapaineiden vaikutuspiiriin. Näin käy esim. silloin, kun lintuparvi kulkeutuu myrskyn viemänä kaukaiselle saarelle (lintuja tutkimallahan Charles Darwinkin kehitteli evoluutioteoriansa).
Ekologiseksi lokeroksi kutsutaan populaation paikkaa elinympäristössä. Kun populaatio asettuu ekologiseen lokeroon, se tulee vaikuttaneeksi kaikkien niiden lajien elinoloihin joiden kanssa se joutuu ekologisiin tekemisiin ja lajin kehittyessä se muuttaa valintapaineita, jotka kohdistuvat samassa ekologisessa ympäristössä eläviin muihin lajeihin. Siksi eliöyhteisössä tapahtuu aina yhteisevoluutiota, jossa eri lajien populaatioiden kehityslinjat ovat kietoutuneita toisiinsa. Jos äkkiä jonkin luonnonkatastrofin takia vapautuu suuri määrä ekologisia lokeroita, joillekin lajeille tarjoutuu tilaisuus täyttää ne ja pirstoutua nopeasti useaksi uudeksi lajiksi. Näin kävi silloin, kun dinosaurukset katosivat ja nisäkkäät ottivat niiden paikan planeetallamme.
Mutta mitkä eliöt sitten kuuluvat yhteen lajiin ja mitkä toiseen? Suvullisesti lisääntyvien eliöiden keskuudessa lajin määritelmä voisi olla se, että samaan lajiin kuuluvat urokset ja naaraat voivat tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Tähänkin määritelmään liittyy toki monia ongelmia, ja eri lajien välinen rajanveto on verraten mielivaltainen.
Aion pian käsitellä lajien kehittymistä Maapallolla. Tuota juttua lukiessa voisi saada sen käsityksen, että yksinkertaisemmista elämänmuodoista kehittyy väistämättä monimutkaisempia ja yksinkertaisemmat eliöt kuolevat aina sukupuuttoon monimutkaisten, parempien otusten tieltä. Elämän kehitys olisi näin alkanut ensimmäisestä elävästä solusta ja päättynyt ihmiseen, luomakunnan kruunuun. Asia ei tietenkään ole näin. Evoluutiolla ei ole mitään päämäärää, eivätkä lajit väistämättä kehity koko ajan monimutkaisemmiksi ja älykkäämmiksi. Jotkut lajit eivät ole juurikaan muuttuneet kymmeniin miljooniin vuosiin. Niihin evoluutio on vaikuttanut säilyttävästi eikä muuttavasti.
Täytyy myös huomata, että evoluutio toimii aina tässä ja nyt, se ei voi tehdä mitään tulevaisuuden suunnitelmia. Siksi jokin lajinkehitys voi johtaa umpikujaan ja seurauksena on lajin katoaminen. Esimerkiksi voidaan ottaa tilanne, jossa elinympäristöön hyvin sopeutuneeseen populaatioon ilmaantuu suvuttoman lisääntymisen mahdollistava mutaatio. Tällöin alkaa uusien yksilöiden massatuotanto. Mutantit menestyvät elinympäristössä täsmälleen yhtä hyvin kuin ne synnyttäneet kantamuodot. Luonnonvalinta voi alkaa hetkellisesti suosia suvuttoman lisääntymisen tuottamia jälkeläisiä ja siitä saattaa seurata suvullisen lisääntymiskyvyn katoaminen. Kun elinympäristö tavalla tai toisella sitten muuttuu, siihen aiemmin todella hyvin sopeutuneet eliöt eivät enää tulekaan siinä toimeen. Niillä on kaikilla lähes täsmälleen sama DNA ja näin ollen niillä ei ole jäljellä toisenlaisia geenejä sisältävää varastoa, josta suvullisen lisääntymisen myötävaikutuksella voisi tulla esiin uusia, muuttuneessa ympäristössä selviytymistä helpottavia geenejä.
Lajien kehityksessä sattumalla on suuri merkitys, ja ihmisenkin ilmaantumista planeetallemme voidaan pitää silkkana sattumana. Ihminen ei ole evoluutiokehityksen lopputulos, ja mielestäni on perustelematonta väittää hänen olevan edes Maan kehittynein elämänmuoto. Ihminen on eläin siinä missä kissa tai banaanikärpänen, tosin kenties planeettamme älykkäin eläin. Älyn kehitys ei kuitenkaan ole ainoa tie menestykseen. Muurahaiset ovat planeettamme runsaslukuisimpia eläimiä ja Maapallon muurahaisten biomassa on suunnilleen samansuuruinen kuin ihmisten. Väittäisin kuitenkin, että Maan valtiaita ovat bakteerit, niiden biomassahan painaa enemmän kuin planeettamme kaikkien muiden elämänmuotojen biomassa yhteensä. Kaikkein parhaita menestyjiä ovat siis kaikkein vähä-älyisimmät eliöt.
Toivottavasti saitte jotain irti tuosta tekstistä. Jos joku tekstin kohta mielestänne puoltaa väitettä evoluutio ei synnytä uusia rakenteita, vaan säilyttää vanhoja, niin kertokaa mikä, ja käymme sen yhdessä läpi, ettei kellekään jää epäselvyyksiä.

Lopussa tuli todistettua sekin, ettei ihminen ole maailman napa niin kuin kristityt kuvittelevat. Bakteereita asuu muuten runsaasti myös syvällä maan uumenissa ja merien pohjissa Vaikka se ei taidakaan liittyä tähän mitenkään. Mennäänpä eteenpäin!

5. EMME TIEDÄ, MITÄ JEESUKSET YNNÄ MUUT OVAT OPETTANEET.
Kristinusko pitäisi rakentaa lähinnä Jeesuksen opetusten varaan. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa voida tehdä, sillä emme voi tietää, mitä Jeesus on todella opettanut.
Raamatuntutkijoiden (nämä ovat taas rehellisiä tutkijoita, joiden tarkoituksena EI ole todistaa Jumalan olemassaolemattomuutta vaan tutkia asioita REHELLISESTI) mukaan vain hyvin pieni osa evankeliumeissa Jeesuksen suuhun pistetyistä jutuista on oikeasti hänen sanomaansa.
Se, että evankeliumeita on neljä, ei todista yhtään mitään. Jotkut kristityt jaksavat kuitenkin väittää, että meille on selvillä, mitä Jeesus on tehnyt, koska evankeliumeita on useita ja ne siitä huolimatta kertovat suunnilleen saman tarinan.
Kaikkia evankeliumeita ei kuitenkaan kirjoitettu samaan aikaan. Ensimmäinen (Markuksen) evankeliumi kirjoitettiin vuoden 50 jKr. paikkeilla (tai hieman myöhemmin), ja se kirjoitettiin ilmeisesti siten, että keräiltiin tietoja Jeesuksen tavanneilta ihmisiltä ja sitten järjestettiin niistä evankeliumi. Varmoja ei kuitenkaan olla. Ja mikseivät kirjoittaja ja Jeesuksen tavanneet ihmiset olisi voineet lisäillä juttuun uusia juonenkäänteitä?
Myöhempien evankeliumien kirjoittajilla olikin sitten käytössään aiemmat evankeliumit, joten he ilmeisestikin kirjoittivat uudet niiden pohjalta. Tästähän se evankeliumien samankaltaisuus johtuu.
Evankeliumeita oli muuten alun perin paljon enemmän kuin neljä, mutta nämä neljä valittiin juuri sen takia, että ne olivat niin samankaltaisia. On silti perusteetonta väittää, että Raamattuun päätyneiden evankeliumien tiedot olisivat luotettavampia kuin sinne päätymättömien.
Eräässä evankeliumissa, joka ei Raamattuun päässyt, Jeesusta pidettiin niin mahtavana oliona, ettei hän ole maan päälle voinut ihmisen hahmossa tulla. Millainenkohan uskontomme olisi, jos tämä evankeliumi olisi päätynyt Raamattuun?


Ja sitten tasapuolisuuden nimissä:
10 SYYTÄ USKOA (näitä syitä on enemmän, jotteivät uskovaiset vallan surustuisi):
1. OSA KIRKON RAHOISTA KÄYTETÄÄN KAI IHAN HYVÄÄN TARKOITUKSEEN.
Vaikka tehokkaampaa olisikin antaa rahaa suoraan hyväntekeväisyyteen… Mutta maksa mieluummin kirkollisverosi kuin käytä siihen varatut rahat kaljaan ja donitseihin.
2. JUMALANPALVELUKSISSA SAA LAULAA JA SYÖDÄ EHTOOLLISTA.
Laulaminen on hauskaa, mutta ehtoollisleipien ja viinin makua pitäisi parantaa. Nehän ovat Jeesuksen lihaa ja verta, mikseivät ne maistu miltään…
3. EI TARVITSE MIETTIÄ TURHIA.
Jos ollaan Jeesuksen kaa, niin kuoleman jälkeen ei satu. Muuta ei tarviikkaan tietää! Miksi turhaan miettiä alkuräjähdystä ja evoluutiota, kun tarvitsee vain olla Jeesuksen kaveri?
4. ÄITI JA ISIKIN OLI USKOVAISIA.
5. Käteni on krampissa, enkä voi kirjoittaa tähän mitään…
6. SEN NIMINEN MIES KUIN JEESUS ON IHAN OIKEESTI ELÄNYT JOSKUS!
Emme tosin oikein tiedä, mitä hän teki ja mitä hän sanoi, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin.
7. IHMEPARANTUMISET.
Rukoilin silloin, kun sain flunssan, että Pyhä Kolminaisuus ottaisi flunssan pois… Ja hups vaan! Ei kulunut kuukauttakaan, kun flunssa oli jo tipotiessään!
8. KATSO KOHTA 2.
9. JUMALALLA ON MAKEE PARTA!
Joissain kuvissa Isä Jumala näyttää vähän joulupukilta…
10. ON KIVA AJATELLA, ETTÄ MUMMO ON TAIVAASSA!
Sieltä se mummo kurkistelee pilven reunalta… :)

Siinä ne 5 ja 10 syytä nyt sitten olivat (olisin muuten kernaasti esittänyt kymmenen syytä olla uskomatta, tai vaikka neljäkymmentäkuusi syytä olla uskomatta, mutta aika ei riitä kaikkeen…).

On aika vetää jonkinlainen johtopäätös. Ja johtopäätös on No jaa, se nyt lienee aika selvä.
Uskonto on järjenvastaista, kuten olen sataan kertaan todennut, joten vaatii aikamoista järjenpuutetta uskoa.
Mutta, jotteivät uskovaiset alkaisi itkeä karvaita kyyneleitä, en jätä asioiden pohdiskelua vielä tähän.
Voisiko kaikesta tästä huolimatta olla jotain järkeä uskoa Jumalaan ja Jeesukseen?
Kyllä vain! Jos uskonto tuo sisältöä ja onnea elämääsi, sekä tekee sinusta moraalisemman olennon, niin usko, usko ihmeessä! Jos uskosi tekee omastasi ja kanssasi tekemisissä olevien ihmisten elämästä paremman, niin ei tosiaankaan ole järjenvastaista uskoa! Haluaisin sinun kuitenkin tiedostavan, ettei Jumalan olemassaoloa voida todistaa tieteellisesti (eikä mitenkään muutenkaan), joten ei hyödytä ketään, jos kirjoittelet jotain evoluutio-vastaista näillä sivuilla. Voisit sen sijaan suunnata energiasi vaikkapa Kongon sademetsien suojeluun tai Pietarin katulasten auttamiseen. Siitä Jumalasikin kai tykkäisi enemmän kuin siitä, että yrität todistaa olemattomaksi Jumalan luomaa evoluutiota näillä tyhjänpäiväisillä nettisivuilla.
Jos uskonto sen sijaan ei tuo sinulle turvallisuuden tunnetta, iloa tai elämänsisältöä, sinun ei kannata uskoa. Jos käytät uskontoa välikappaleena, jonka varjolla voi haukkua ja solvata muita ihmisiä, et ole oikea kristitty.
Kaikki Raamatun opetukset eivät ole puuta heinää.
Tee muille, niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän.
Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi.
Tärkeintä on rakkaus (uskoakin tärkeämpää!).

Nuo viisaudet muistettakoon sekä uskovaisten että ateistien keskuudessa.

Oli Jumalaa tai ei, olemme ilmeisestikin planeettamme älykkäimmät eliöt.
Ja koska olemme niin älykkäitä, meillä on valta, mutta myös VASTUU! Se muistettakoon.
Muut eliöt eivät ole olemassa vain meitä varten (niin kuin jotkut kristityt väittävät). Miksei viides käsky (=Älä tapa!) koskisi myös eläimiä (ja vaikka kasvejakin)? Eikö näihin lähimmäisiin, joita pitää rakastaa kuin itseään, voisi kuulua myös kaikki muut planeettamme eliöt?


Aion pohtia vielä erästä pikku juttua. Jumalaa/jumalia ei ilmeisestikään ole, mutta uskontoja on silti. Mistähän tämä johtuu?
Syitä on monia.

Tässä katkelma Ilkka Pyysiäisen kirjoituksesta Mieli etsii väkisin Jumalaa Helsingin Sanomista 21.12.2002. Jutussa Pyysiäinen arvioi Scott Atranin kirjaa In Gods We Trust:

”Atranin keskeinen ajatus on, että evoluutio on tuottanut ihmislajille tiettyjä taipumuksia ja kykyjä, joiden varaan on sittemmin rakentunut erilaisia kulttuurisia instituutioita, kuten juuri uskonto.
Uskonnot sinänsä eivät ole evolutiivisen sopeutumisen tulosta, eikä niillä välttämättä ole mitään erityistä biologista sopeuttavaa tehtävää.
Koska uskonto ei ole mikään selvärajainen ilmiö, ei voida mielekkäästi kysyä, miten se kehittyi. Evolutiivinen sopeutuminen tuottaa kuitenkin myös erilaisia oheistuotteita, jotka voivat sittemmin saada itselleen uusia tehtäviä. Näitä löytyy uskonnonkin taustalta.
Uskonnollinen ajattelu ja käyttäytyminen perustuvat tunne- ja tietojärjestelmille, joista osa on evolutiivisia sopeutumia (adaptaatioita) ja osa niiden oheistuotteita. Osalla taas ei ole minkäänlaista evolutiivista historiaa.
Uskonnossa kulttuurisena järjestelmänä nämä tunne- ja tietojärjestelmät on mukautettu uusiin tehtäviin. Siksi ihmislajin evolutiivisen historian tunteminen auttaa selittämään sitä, miten uskonto toimii osana ihmisen käyttäytymisen säätelyä.
Pelon ja ilon kaltaiset perustunteet kehittyivät ennen käsitteellistä ajattelua. Käsitteellinen ajattelu ehkä syntyi tekemään johtopäätöksiä niistä tilanteista, joita tunteet merkitsevät tärkeiksi.
Käsitteellinen ajattelu kehittyi vaiheittain. Esimerkiksi kyky tehdä johtopäätöksiä aineellisten kappaleiden ominaisuuksista kehittyi aiemmin kuin kyky ymmärtää aikomustensa pohjalta käyttäytyvien toimijoiden mielenliikkeitä.
Monissa uskonnoissa esiintyy ajatus ihmisten elämää tarkkailevasta mielestä, joka ei kuitenkaan kuulu millekään ruumiilliselle olennolle.
Tällaisen ajatuksen voi muodostaa vain ihmismieli, joka kykenee ajattelemaan ruumista kontrolloivaa mieltä ruumiista erillisenä olentona.
Voimme esimerkiksi havaita ruumiin kuolevan, mutta emme silti kykene sammuttamaan vainajaa koskevia eläviä mielikuviamme.
Tästä ei ole pitkä matka ajatukseen, että kuolleen mieli jatkaa elämäänsä näkymättömän supermielen, kuten jumalan, yhteydessä.
Atranin tekemät psykologiset kokeet osoittivat tämän. Jo lyhytaikainen kuoleman ajatteleminen lisäsi koehenkilöiden taipumusta asioiden uskonnolliseen tulkintaan, jopa enemmän kuin uskonnollisten asioiden ajatteleminen!
Ajatus ruumiittomasta mielestä mahdollistaa myös ajatukset siitä, että aineellisten tapahtumien taustalla vaikuttaa näkymätön tarkoituksenmukaisuus. Sen avulla on ratkaistu eräitä ihmisen kehityksen mukanaan tuomia ongelmia.
Abstraktin ajattelun kehittyminen esimerkiksi mahdollisti oman kuolevaisuuden ymmärtämisen ja luovan petollisen toiminnan.
Mielikuvat näkymättömän mielen luomasta tarkoituksenmukaisuudesta ja kontrollista tarjosivat hyvän ratkaisun näin syntyneisiin eksistentiaalisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Mikään persoonaton ideologia ei voi tarjota vastaavaa ratkaisua kuin uskonto.
Yhteisöelämä helpottuu, mikäli ihmiset uskovat, että heidän henkilökohtaista vapauttaan rajoittaa näkymätön osapuoli, joka jatkuvasti näkee kaiken. Toisaalta tällainen usko johtaa kuitenkin helposti ristiriitoihin niiden ihmisryhmien kanssa, jotka eivät jaa tätä uskomusta. Se voi jopa siunata tällaiset konfliktit.”

Tässä muutamia syitä siihen, miksi meille on kehittynyt uskonto evoluution ja ns. kulttuurievoluution seurauksena:
- ihmiset saadaan noudattamaan yhteisön normeja, lakeja ja tapoja paremmin
- selittämään asioita, joita tiede ei ennen vanhaan voinut selittää
- parantamaan yhteisön ryhmähenkeä
- tyydyttämään ihmisten tarvetta mystiikkaan ja mielikuvituksellisiin ajatuksiin (nykyisin tätä tarvetta voivat tyydyttää myös esim. fantasiakirjat)
- luomaan turvallisuuden tunnetta
- estämään ihmisten sekoamista

Kaksi viimeistä kohtaa liittyvät yhteen. Ennen ei tiedetty mitään mistään, joten se varmastikin loi turvattomuuden tunnetta. Ja liiallinen turvattomuuden tunne aiheuttaa tunnetusti mielisairautta. Uskonnon avulla maailmaa sitten pystyttiinkin selittämään, joten uskonto loi turvallisuuden tunnetta ja esti ihmisiä menettämästä järkeään.

Nykymaailmassa tiede pystyy jo antamaan vastauksia kysymyksiin:
Miksi olemme täällä? Keitä me olemme? jne…
Mutta ihmisistä on edelleen ahdistavaa ajatella, että kuolema, joka lopulta kohtaa kaikkia, on lopullinen LOPPU, ettei kuoleman jälkeen ”tapahdu mitään”. Se onkin kai suurin syy siihen, että uskontoja edelleen on. (Jos pysyy Jeesuksen kaverina, kuoleman jälkeen on tosi kivaa, jopa kivempää kuin maallisessa, tämänpuoleisessa muailimassa…)

Mutta tavallaan kuolema ei olekaan loppu. Me maadumme, ja muutumme mullaksi. Elinvoimamme jatkaa kulkuaan luonnon kiertokulussa, ja se siirtyy puihin ja kukkiin, jotka kasvavat mullasta. Ja eläimet puolestaan saavat ravintonsa puista ja kukkasista, ellei ihminen kaada kukkia ja poimi puita… tai toisin päin…
Ja jos meidät polttohaudataan, muutumme lämpöenergiaksi, joka leviää kaikkialle…


Minun kannattaisi jo lopettaa, mutta ärsyttääkseni lukijoita nyt kerrankin oikein toden teolla pohdin vielä VÄHÄN erästä ihan pikku, pikku, PIKKU juttua!

Pohdin sellaista juttua, että alitajuntamme voi ehkä tehdä meille tepposet. Puhumme ja ajattelemme uskontoa, vaikka POHJIMMILTAAN pohdimmekin jotain aivan muuta (tätä juttua ei kannata ottaa hirveän vakavasti, en tiedä olenko todella tätä mieltä. Tämä on vain pohdiskelua…).


Jumala loi maailman?
Tällainen on tietysti mahdollista, mutta helvetinmoisen epätodennäköistä! Tällainen ajatus on pikemminkin yritys ymmärtää itse Maailmankaikkeutta, joka on tietyssä mielessä Jumala, sillä Maailmankaikkeus on tavallaan luonut itse itsensä alkuräjähdyksessä.

Jumalaa ei ole kukaan luonut, sillä Hän on aina ollut?
Tämä on myös yritys ymmärtää itse Maailmankaikkeutta. Jos maailmankaikkeus olisi ”donitsin muotoinen”, aika tavallaan kiertäisi ympyrää, jolloin Maailmankaikkeus olisi ikuinen, välillä se vain luhistuisi loppurysäyksissä ja aloittaisi alusta alkuräjähdyksissä. Maailmankaikkeus siis olisi aina ollut ja tulisi aina olemaan…

Jumala on Absoluuttinen eli ääretön?
(Ajatus on muuten Tuomas Akvinolaisen, teologin perikuvan. Hän on sanonut: ”Muodon käsite toteutuu täydellisimmin olemassaolossa itsessään. Ja Jumalassa mikään ei aiheuta olemassaoloa, vaan Jumala on itse olemassaolo. Siksi on selvää, että Jumala itse on sekä rajaton että täydellinen.”)
Tämäkin voi olla yritys ymmärtää itse Maailmankaikkeutta! Maailmankaikkeus saattaa olla tietyissä mielissä ääretön: Aika saattaa olla ääretön, hiukkaset saattavat olla äärettömiin jaettavissa (ja erilaisten hiukkasten määrä saattaa ääretön), Maailmankaikkeus saattaa olla äärettömän suuri (vaikka suurin osa tutkijoista taitaakin nykyisin olla sitä mieltä, että Maailmankaikkeus on äärellinen, mutta rajaton)…

Nämä olivat esimerkkejä kolmesta uskonnollisesta ajatuksesta, joiden pohjalla SAATTAA olla alitajuntamme yritys ymmärtää TIETEELLISIÄ asioita.

Äärettömyydestä vielä: Eräs hauska juttuli, jota kutsutaan mielenmaisemaksi, saattaa myös olla ääretön. Matemaatikot kiistelevät asiasta... Jaa, mikäkö on mielenmaisema?
Ajatellaanpa vaikka Pythagoraan lausetta. Oliko se olemassa ennen Pythagorasta? No, täytyihän sen toki olla! Missä se oli? No, mielenmaisemassa tietenkin!

Matematiikan professori Rudy Rucker on sanonut mielenmaisemasta esimerkiksi seuraavaa:
”Pidän tietoisuutta pisteenä, eräänlaisena mentaaliavaruudessa liikkuvana ”silmänä”. Kaikki ajatukset ovat jo olemassa tässä moniulotteisessa avaruudessa, jota voidaan kutsua vaikka mielenmaisemaksi. Kehomme liikkuvat fysikaalisessa avaruudessa, jota kutsutaan maailmankaikkeudeksi; tietoisuutemme liikkuu mentaaliavaruudessa, jota kutsutaan mielenmaisemaksi. Samalla tavoin kuin kaikki jakavat saman maailmankaikkeuden, kaikki jakavat saman mielenmaiseman. Samalla tavoin kuin voimme olla fysikaalisesti samassa maailmankaikkeuden paikassa kuin kuka tahansa muukin, voimme periaatteessa olla mentaalisesti samassa mielenmaiseman tilassa tai paikassa kuin kuka tahansa muukin. On tietenkin vaikea näyttää toiselle ihmiselle täsmälleen millä tavalla itse tarkastelee asioita, mutta ihmiskunnan kulttuuriperintö osoittaa sen mahdolliseksi. Samalla tavoin kuin kivi on jo maailmankaikkeudessa tarkastelipa sitä joku tai ei, idea on jo mielenmaisemassa ajattelipa sitä joku tai ei. Ihminen, joka tekee matemaattista tutkimusta, kirjoittaa tarinoita tai meditoi, on mielenmaiseman löytöretkeilijä samalla tapaan kuin Armstrong, Livingstone ja Cousteau ovat fysikaalisen maailman löytöretkeilijöitä. Kuukivet olivat olemassa jo ennen kuumoduulin laskeutumista; kaikki mahdolliset ajatukset ovat jo olemassa mielenmaisemassa. – – – Samaan tapaan kuin fysikaalisen kehomme äärellisyys ei merkitse kaikkien fysikaalisten kappaleiden äärellisyyttä, aivosolujemme lukumäärän äärellisyys ei merkitse kaikkien mentaalisten objektien äärellisyyttä.”

Onko mielenmaisema siis ääretön vai ei? Ilmeisesti on. Senhän täytyy sisältää esimerkiksi kaikki luonnolliset luvut, joita ilmeisestikin on ääretön määrä.

Tässä vaiheessa täytyy huomauttaa, ettei mitään mielenmaisemaa ole tietenkään olemassa fysikaalisessa mielessä. Mutta jos ajatellaan, että kaikki mielet, ajatukset, ideat ja muodot ovat olemassa jossain, voidaan hyvin kuvitella olevan olemassa mielenmaisema, jossa ne ovat.
Tässä suhteessa mielenmaisema ja tuonpuoleinen muistuttavat toisiaan hyvin paljon. Kumpaakaan ei ole olemassa ”oikeasti” (fysiikan mukaan).
Kysymys kuuluu: Ovatko ne siitä huolimatta olemassa?


Mitä tarkoittaa toteamus ”uskon Jumalaan”? Tarkoittaako se samaa kuin toteamus ”uskon Jumalan ja samalla tuonpuoleisen olemassaoloon?”
Jos tarkoittaa, minäkin voin ihan omasta puolestani henkilökohtaisesti sanoa: Minä uskon Jumalaan!
Ja uskon siihen, että Jumala asuu tuonpuoleisessa ja on samalla itse tuo tuonpuoleinen.

Minä uskon siihen, että Jumala on. Hän on mielenmaisemassamme, mielenmaiseman siinä osassa, jota tuonpuoleiseksi kutsutaan (tai oikeastaan jokaisen mielenmaiseman objektin tulisi olla ääretön kuten koko mielenmaisemankin, joten mielenmaiseman jokaisen objektin voisi ajatella tavallaan täyttävän koko mielenmaiseman, jolloin olisi väärin sanoa, että ”mielenmaiseman osassa”…).

Minä uskon siihen, että Jumala on. Hän asuu uskovaisten sydämissä, mielissä ja mielikuvituksessa.

Niinpä se, johon sinä uskot, on sinulle olemassa. Tällöin ei tämän viestin alkupuolella esiintynyt ajatus – jos uskot pelastavaan Jeesukseen, hän on olemassa, ja jos uskot suureen vaaleanpunaiseen elefanttiin, joka syö kaikki, jotka eivät joka ilta käy suihkussa, elefanttisi on olemassa – välttämättä olekaan täysin typerä.

Mutta tässä kohdassa täytyy muistuttaa, ettei kumpaakaan, mielenmaisemaa taikka tuonpuoleista, ole olemassa ”oikeasti”. Jokaisen uskovaisen oma pikku Jumala on olemassa uskovaisen sydämessä hänen elämänsä ajan, ja se jää mielenmaisemaan uskovaisen kuoltuakin. Mutta koska mieli (ns. sielu) kuolee ruumiin kuollessa, et pääsisi kuolemasi jälkeen minnekään paratiisiin vaikka uskoisitkin. Vain ajatuksesi, ja muiden ajatukset sinusta, jäävät leijumaan mielenmaisemaan, jota ei oikeastaan ole olemassa…

Ellei sitten…
Jos (ja voi, miten suuri ”jos”!) ihmisillä olisi jonkinlainen ”yhteinen alitajunta” (joka selittäisi esim. enneunet), voisi olla mahdollista, että mielenmaisema olisi olemassa ”oikeastikin”. Tällöin mieli (ns. sielu) voisi jäädä asumaan ihmisten yhteiseen alitajuntaan ihmisen kuoleman jälkeenkin.
Millainen tämä yhteinen alitajunta sitten olisi?
Kaikkien maailman ihmisten aivot olisivat yhteydessä toisiinsa jonkinlaisilla aalloilla… Jotain sellaista.
Tästä tosin seuraisi se, että jos ihmislaji häviäisi, loppuisi myös yhteisen alitajunnan olemassaolo. Ellei sitten esim. kaikilla älyllisillä eläimillä (ihminen mukaan lukien) olisikin yhteinen alitajunta…
Mutta tämä nyt on vain spekuloimista. Ns. yhteisen alitajunnan olemassaolo on minun mielestäni vielä epätodennäköisempää kuin jonkin luojan…

Sillä voisihan maailmankaikkeudella kuvitella olevan jonkinlainen luoja.
Kenties jonain päivänä tiede on täällä meilläkin kehittynyt niin pitkälle, että tiedemiehet voivat luoda uusia pikku maailmankaikkeuksia koeputkissaan! Miksemme me siis voisi elää jonkin toisen maailmankaikkeuden älyllisen möykyn alullepanemassa maailmankaikkeudessa?
Tällöin meidän maailmankaikkeutemme olisi tavallaan luotu ”tyhjästä”, sillä TÄSSÄ MAAILMANKAIKKEUDESSA ei tietenkään olisi ollut ainetta (tai mitään muutakaan) ennen, kuin se oli luotu.

Minusta näyttää kuitenkin todennäköisemmältä, ettei mitään luojaa/Luojaa ole. Maailmankaikkeutemme olisi ihan hyvin voinut syntyä sattumaltakin, esim. siten, että toisen maailmankaikkeuden musta aukko olisi pyöräyttänyt ”tänne” palasen aika-avaruutta…

Mutta vaikka jokin luoja todettaisiin olevaksi, se ei tietenkään todistaisi sitä, että juuri kristinusko (tai mikään muukaan uskonto) opettaisi oikein.
Uskontoja tavallaan on niin monta kuin uskovaisiakin, sillä jokainen ajattelee asioista hieman eri tavoin. Jos kristittyjen ajattelu kuitenkin olisi jotenkin yhtenäinen, voitaisiinko väittää, että kristinusko olisi jotenkin uskottavampi kuin jokin muu uskonto? No ei.
Kaikki uskonnot taitavat olla vähän epäloogisia ja terveen järjen vastaisia. Jos kuitenkin ajatellaan mielenmaisemaa, onko kristittyjen Jumala siellä ”enemmän olemassa” kuin muiden uskontojen jumalat? Tekeekö yksistään se kristittyjen Jumalasta todellisemman, että niin monet uskovat Häneen?
Ei, ei! JOKAINEN mielenmaiseman objekti on äärettömän suuri (kuten itse mielenmaisemakin). Tällöin jokainen mielenmaiseman objekti on yhtä tärkeä kuin toinenkin.
Ja kuten jo totesin, uskontoja on niin monta kuin uskoviakin. Ja Jumaliakin on niin monta kuin uskovia. Tällöin mielenmaisema on täynnä äärettömän suuria Jumalia (vai muodostavatko ne yhdessä vielä äärettömämmän Jumaluuden, en tiedä), ja jokaiselle uskovaiselle se Jumala, johon hän uskoo, on olemassa.

No joo, tässä lopussa on ehkä osittain asiaankuulumatonta ja turhaakin pohdintaa, mutta ehkä se herättää teidän päissänne jonkinlaisia ajatuksia.

Viestini alkaa olla lopussa, ja nyt onkin teidän vuoronne!
Kommentteja, kommentteja, kiitos!

Jos pääsi ei ole peltipurkki, olet varmaan kykeneväinen antamaan jonkinlaisia kommentteja johonkin asiaan. Seuraavanlaiset viestit eivät sisällä asiallisia kommentteja:

”Kirjoittaja on vitun paska Saatanan lähetti, perkele!”

”Kirjoittaja puhui itsensä pussiin, mutta minulla ei ole nyt aikaa selittää, miksi…”

”Lukekaa Darwinin, Freudin ja Jörn Donnerin tuotanto, niin huomaatte, ettei edellisessä viestissä ollut järjen häivääkään!”

Saatte haukkua minua ja kertoa, kuinka grillaannun Helvetissä, jos se tuottaa teille mielihyvää (haluan olla vain avuksi!), mutta toivoisin, että viesteissänne olisi RIPAUS asiaakin. Muuten osoitatte, ettette ole kykeneväisiä kommentoimaan näitä asioita.
Jos sanotte vaikka, ettei kirjoituksissa ollut järkeä, teidän täytyy PERUSTELLA se! Jos teillä on aikaa lukea näitä sivuja, teillä pitäisi olla aikaa kirjoittaa myös jonkinlaiset lyhyet perustelut kommenteillenne.
On myös hölmöä, jos käskette lukea sata sivua jotain kummallisuuksia (ei kaikkeen sentään ole aikaa!), tai jos käytätte viesteissänne termistöä, jota tavallinen kansa ei ymmärrä. Jos olette YMMÄRTÄNEET jonkin tieteen teorian kunnolla, teillä pitäisi olla kykyä selittää se kansantajuisesti. Minäkin olen valmis selittämään enemmän maailmankaikkeus-donitseista sun muista, jos jollekin jäi jotain epäselväksi.
Jos osa viestini huumorista ei miellyttänyt teitä (olin laittanut sellaista viestiin, jotta lukeminen ei olisi kuolettavan tylsää), minä kysyn teiltä: Jos Jumala on Absoluuttisen Hyvä ja isällinen, eikö Hänellä pitäisi myös olla (absoluuttisen) hyvä huumorintaju?

Pistän tähän loppuun vielä viestini perusajatuksen (jotta tiedätte, mitä pitäisi kommentoida), jos se nyt joltain on päässyt unohtumaan:

Uskonto ja tiede eivät oikeastaan ole ristiriidassa keskenään, jos Augustinuksen ja yläasteen uskonnonopettajan opit otetaan huomioon. Jumalan ja tuonpuoleisen olemassaoloa ei näet voida todistaa tieteellisesti, kun ne ovat ”tieteen yläpuolella”. Tämä tekee Jumalan olemassaolosta mahdollisen, mutta ei todennäköistä.

Augustinuksen ajatus ei ole se, että uskonto olisi järjenvastaista, vaan se, että uskonnossa on JÄRJENVASTAISIAKIN juttuja. Mutta jos asiaa ajatellaan tarkasti, tämä oikeastaan tekee uskonnosta järjenvastaista.

Nimittäin, meillä on nyt tässä joukko laskuja:
1 2 = 3
4 6 = 10
5 0 = 5
7 7 = 14
6 4 = 16
3 4 = 7

Siinä oli viisi laskua, joissa oli oikea vastaus, mutta vain yksi, jossa oli väärä. Tämä yksi väärä vastaus tekee kuitenkin KOKO LASKURYHMÄSTÄ järjenvastaisen, jos laskuja ajatellaan ryhmänä, eikä erikseen. Ja uskonnossahan kaikkien juttujen tulisi liittyä yhteen. Jos yksi jutuista on järjenvastainen, se ei ehkä tee muista jutuista järjenvastaisia, mutta se tekee ITSE USKONNOSTA järjenvastaista. Käsitättehän?

tai sitten sioista voi olla kiinnostunut yksinkertaisesti ilman mitään tarkoitusperää. Oma syyni tutkia raamattua on elokuvissa,kirjoissa, heavymusiikissa jne olevat viitteet raamattuun, sekä myös yleissivistys.

mutta kun siinä kirjassa jauhetaan sitä jumalaa joka sivulla ja toistellaan itsestäänselvyyksiä.

Luin mooseksen 3 jossa oli uhrilahjaa koskevia lakeja sivutolkulla, mitä väliä uhrataanko pässi vai kana,ja mitä saa syödä ja mitä ei. ei tollanen kiinnosta.

Kirjan alkuosa oli ihan ok eli mooses 1 ja 2, no täytyy lukea jatkossa suurinpiirtein.

LAINAUS:
"On perin turhauttavaa lukea noita juttuja, jossa uskovaiset yrittävät epätoivoisesti kumota tieteellisiä tosiasioita. Jokainen tieteellinen tosiasia ei välttämättä suinkaan ole tosi, mutta niitä ei voi kumota puhumalla puuta heinää, esim. vertaamalla alkuräjähdystä kaatuvaan maitokannuun. Niitä ihmisiä, jotka tutkivat näitä asioita (tieteellisiä kysymyksiä), kutsutaan tutkijoiksi. Suuri osa tutkijoista on uskovaisia, ja heidän tarkoituksenaan ei ole kumota uskontoa ja sen oppeja, vaan tutkia maailmaa rehellisesti matematiikan, fysiikan, kemian jne."

Mirka. . . . . kirjoitti:

1. USKONTO ON JÄRJENVASTAISTA.

On perin turhauttavaa lukea noita juttuja, jossa uskovaiset yrittävät epätoivoisesti kumota tieteellisiä tosiasioita. Jokainen tieteellinen tosiasia ei välttämättä suinkaan ole tosi, mutta niitä ei voi kumota puhumalla puuta heinää, esim. vertaamalla alkuräjähdystä kaatuvaan maitokannuun. Niitä ihmisiä, jotka tutkivat näitä asioita (tieteellisiä kysymyksiä), kutsutaan tutkijoiksi. Suuri osa tutkijoista on uskovaisia, ja heidän tarkoituksenaan ei ole kumota uskontoa ja sen oppeja, vaan tutkia maailmaa rehellisesti matematiikan, fysiikan, kemian jne. keinoin. Niitä ihmisiä, jotka tutkivat uskontoa, kutsutaan teologeiksi. Osa teologeista uskoo, että maailma on saattanut syntyä alkuräjähdyksessä ja että evoluutioteoria saattaa pitää paikkaansa, osa taas ei usko. Kovinkaan usein eivät teologit ole yrittäneet liittää esim. evoluutioteoriaa ja luomiskertomusta yhteen, vaikka olisi kyllä voinut yrittää. Sen sijaan he (ne teologit (sekä muut hihhulit), jotka ovat varmoja, ettei alkuräjähdystä ole ollut tai evoluutiota ole tapahtunut) ovat yrittäneet esim. todistella luomiskertomuksen paremmuutta evoluutioteoriaan. Ja tässä he ovat tehneet virheen, hyvin pahan virheen. Heillä ei näet ole asiantuntemusta näihin asioihin! Tutkijat (matemaatikot, fyysikot, kemistit) ovat näiden asioiden asiantuntijoita. Ja tutkijat ovat päätyneet niihin lopputuloksiin joihin ovat päätyneet, eivät siksi, että haluaisivat poistaa uskonnot maailmasta, vaan siksi, että ovat pohtineet, laskeskelleet, tutkineet ja mittailleet näitä asioita rehellisesti. Sen sijaan ne teologit ja uskovaiset, jotka tohtivat kirjoitella esim. näillä sivuilla, ovat päätyneet tiede-vastaisiin lopputuloksiin eivät siksi, että olisivat pohtineet asioita rehellisesti, vaan siksi, että heiltä puuttuu asiantuntemus ja siksi, että heidän tarkoituksenaankin on todistaa Jumalan olemassaolo ja tieteen hölmöys.

En tietenkään ole kaikkien alojen professori, mutta jos olisin, voisin helposti kumota kaikkien uskovaisten kaikki väitteet näillä palstoilla. Ongelma piileekin siinä, että uskonnolla on tietty etulyöntiasema tieteeseen nähden: Uskonnon idea on niin yksinkertainen, että kuka tahansa voi sen ymmärtää. Idea ymmärtääkseni on: Absoluuttisen hyvä Jumala on luonut kaiken ja on kaiken ylläpitäjä. Paha on tullut ihmisestä ja Saatanasta. Jeesus pelastaa, jos häneen uskoo. On olemassa myös Pyhä Henki, joka puuhailee kaikenlaista, esim. tuo tänne Jumalan sperman kun Jeesusta pitää siittää. Lopussa hyvä voittaa ja pahat menee tuliseen järveen.

Tiede ei sen sijaan ole näin yksinkertaista. On olemassa lukemattomia kaavoja ja yhtälöitä, jotka pitäisi kaikki osata voidakseen selittää Maailmankaikkeutta. Kukaan yksittäinen ihminen ei voi osata niitä kaikkia ja siksi ei myöskään voi vaientaa kaikkien uskovien kaikkia jupinoita (jotkut tutkijat tosin ovat sitä mieltä, että on olemassa jokin ”kaiken teoria”, joka on yksinkertainen, mutta selittää kaiken… Senkin, miksi maailma syntyi ja senkin, miksi naapurin etunimi on Heikki. Minä en tällaisen teorian olemassaoloon usko).

Jumala jää kuitenkin yhä ahtaammalle. Niistä asioista, joita tiede ei vielä voi tarkkaan selittää, uskovaiset napisevat ja sanovat tieteen puutteellisuuden olevan todiste Jumalan olemassaolosta. Tämä on kuitenkin typerää, sillä Maailmankaikkeudesta saadaan kaiken aikaa uutta tietoa ja sitä asiaa, jota tiede ei voi selittää nyt, se voi selittää ehkä jo huomenna tai ensi vuonna.

Uskontoa ja tiedettä ei pitäisikään sotkea keskenään. Koska Jumalan olemassaoloa ei voida todistaa tieteellisesti (niin muuten opetti yläasteen uskonnonopettajakin), tiede ja uskonto pitäisi pitää erillään. Tiede on tiedon asia, uskonto uskon asia.

Augustinus onkin sanonut: Credo quia absurdum est. Suomeksi se kuuluu: Uskon, koska järjenvastaista on.

Augustinuksen ajatuksen ydin on siinä, että tuonpuoleista ja Jumalaa ei voida selittää järjellä, aineellisilla aivoillamme, sillä muuten ne olisivat tämänpuoleisia asioita. Tämänpuoleiset asiat tunnistaa siitä, että ne ovat aika-avaruudessa: tilassa, aineessa, ajassa ja paikassa. Tuonpuoleinen ei ole aika-avaruudessa. Ja uskonnossa täytyy olla tuonpuoleinen, koska jos kaikki on järjellä selitettävissä, se on tiedettä eikä uskontoa. Ja koska tuonpuoleista Jumalaa ei voida selittää järjellä, kukaan ihminen ei voi ymmärtää mitään tuonpuoleisesta tai Jumalasta. Tuonpuoleista ja Jumalaa ei ole luotu, sillä ne ovat aina olleet, tai oikeastaan on väärin sanoa niin, sillä tuonpuoleisessa ei ole sellaista turhaa ulottuvuutta kuin aika.

Tämä on mielenkiintoinen ajatus ja yksi tapa yrittää saada jotain järkeä siihen, että uskonnossa ei ole järkeä. Mutta ajatuksen ydin onkin siinä, ettei uskonnossa ole järkeä. Jos on riittävän tyhmä ihminen, suostuu varmaan uskomaan johonkin, jossa ei ole mitään järkeä, mutta ainakaan minä en ole näin tyhmä. En tiedä teistä.

Vakuuttavimpia Jumalan olemassaolon todistamiseen pyrkiviä ajatuksia on ajatus, että: Kaikkeen täytyy olla jokin syy. Se on Jumala.

Tästä herää kysymys, että mihin "kaikkeen" täytyy olla syy. Siihenkö, että maailma on sellainen kuin se on nyt? Uskonto pystyy tietysti antamaan syyn siihen, miksi maailma on sellainen kuin se on, helpommin kuin tiede. Ja syy on: Jumala. Maailma ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Todellisuudessa ei tietenkään ole vain yhtä Syytä (ellei sitten "kaiken teoriaa" ole), vaan hyvin monia: Alkuräjähdys, evoluutio, aika-avaruuden kaareutuminen Ja nämä syyt muodostavat loppujen lopuksi uskottavamman suursyyn kuin ajatus: Jumala on luonut kaiken tyhjästä, ja vaikka se kuulostaa järjenvastaiselta (ja onkin sitä) se on totta kuin rotan potta!

Jumalan olemassaoloa yrittää myös todistella ajatelma: Koska on luotua, täytyy olla Luoja.

Mutta entä jos aine, aika ja tilan ulottuvuudet eivät olekaan luotuja (vaan syntyneet loogisesti alkuräjähdyksessä ja sen jälkeen)? Silloin Luojaa ei tietenkään tarvita!

En ole vielä elämäni aikana kuullut yhtään vakuuttavaa todistusta Jumalan olemassaololle. Uskon koska järjenvastaista on-juttu tekee Jumalan ja tuonpuoleisen olemassaolosta tietysti mahdollisen (emme voi mitenkään tietää, että onko jotain, jota emme voi ymmärtää), mutta ei todennäköistä (ei ole mitään tarvetta uskoa, että on sellaista, jota emme voi ymmärtää).

Jotkut ovat sitä mieltä, että: On toki loogisempaa uskoa, että äly loi aineen, kuin että aine loi älyn. Minusta tässä ei ole mitään loogista. Joku äly on siis aina ollut olemassa (tai ei voi sanoa aina, kun tuonpuoleisessa ei ole aikaa, hehheh!), ja se äly loi aineen tyhjästä sanomalla: Tulkoon aine! Minusta on paljon loogisempaa ajatella, että äly on kehittynyt aineesta hyvin pitkäaikaisten, loogisten prosessien seurauksena.

Ja vaikka nämä hienot lentävät lauseet jotenkin tekisivät Jumalan olemassaolosta todennäköisen (mitä ne eivät tee), ne eivät silti olisi todisteita siitä, että juuri kristinusko kannattaisi valita uskontojen supermarketista. Jeesuksen ja kumppanien elämä ja teot ovat niitä syitä, miksi kristinusko uskovien mielestä kannattaa valita. Jeesuksia ja muita käsittelen hieman tuonnempana.

Johtopäätös kohdasta 1. (ei täysin lopullinen, sivuan tätä asiaa vielä myöhemminkin): On siis järjenvastaista uskoa, että on olemassa tuonpuoleinen ja jokin Jumala. Ei ole siis mitään järkeä uskoa (muita syitä uskomiseen tosin saattaa olla, käsittelen niitä myöhemmin). Uskonto on uskon asia: Jos uskot pelastavaan Jeesukseen, hän on olemassa. Jos uskot suureen vaaleanpunaiseen elefanttiin, joka syö kaikki, jotka eivät joka ilta käy suihkussa, elefanttisi on olemassa.

2. JUMALA EI OLE HYVÄ.

Kristityt väittävät, että heillä on absoluuttisen hyvä Jumala. Heidän muut juttunsa eivät kuitenkaan tue tätä väitettä. Tässä muutamia todistuksia Jumalan epähyvyydestä:
a) Vanhan testamentin (ja miksei uudenkin) kertomukset
b) Ns. palkkiomoraali
c) Lutherin ynnä muiden opetukset
d) Maailman pahuus

Kohta a) lienee kaikille selvä. Vanhassa testamentissa Jumala esim. tuhoaa koko ihmiskunnan (ihan muutamaa ihmistä lukuun ottamatta), antaa Saatanalle valtuudet kiduttaa eräitä uskovaisia mielensä mukaan, käskee Abrahamia uhraamaan poikansa ja käyttäytyy muutenkin kuin suuri sika. Lisäksi vanhassa testamentissa on ikivanhoja lakitekstejä, joissa sanotaan mm. että jos nainen on raiskattu, raiskaaja pitää kivittää Ja eräissä tapauksissa myös raiskattu nainen pitää kivittää! Eräät uskovaiset sanoivat minulle, että Raamatussa on vanha testamentti, jotta ymmärtäisimme uuden testamentin taustat yms. Mutta koko Raamatunhan pitäisi olla tuota kuuluisaa Jumalan Sanaa! Onko Jumalan Sanaa ajatus, että nainen pitää kivittää, koska hänet on raiskattu?!? Palkkiomoraali Kuulin erään ystäväni käyttävän tällaista kummallista yhdyssanaa hänen puhuessaan kristinuskon moraalista ja etiikasta. Uskonnontunnillahan on opittu, että kristillinen etiikka pitää sisällään ns. yleisen etiikan ns. taivasnäkökulman (taivasnäkökulma tarkoittaa sitä, että tekoja punnitaan kuoleman jälkeen). Mutta mitä on todellinen hyvyys? Onko se sitä, että käyttäydytään siivosti ja ollaan ystävällisiä, jotta päästäisiin Taivaaseen sitten joskus? Ei, todellinen hyvyys ei voi olla tällaista. Eikös sekin ole syntiä, jos ajattelee pahoja asioita? Jumalahan näkee päidemme sisään ja huomaa, jos teemme hyviä töitä vain koska haluamme päästä Taivaaseen! Sillä juuri se on palkkiomoraalia.

Todellinen hyvyys on sitä, että mietitään aina tilanteesta riippuen, mikä tässä tilanteessa aiheuttaa vähiten kärsimyksiä itselleen ja muille ja mikä aiheuttaa eniten hyvää mieltä itselleen ja muille. Sitten valitaan tietysti se vaihtoehto, joka tuottaa eniten hyvää. Ja pitää miettiä myös teon myöhempiä seurauksia: Teon seuraukset eivät pitkänkään ajan päästä saa aiheuttaa mitään pahaa. Mikä sitten on pahaa? Se meidän täytyy itse määritellä. Tässä esimerkkejä pahoista asioista (jotka eivät kuitenkaan välttämättä aina ole pahoja): Paha mieli itselle tai muille, tappaminen, luonnon tuhoaminen… (aina kaikissa tilanteissa nämä eivät ole pahoja! Olisiko vaikka Adolf Hitlerin tappaja tehnyt pahasti?)

Todellinen hyvyys ei ole sitä, että totellaan sokeasti johtajia (tässä tapauksessa Jumalaa). Tällöin opitaan tottelemaan mukisematta myös sellaisia johtajia kuin Hitler. Jumala käski Abrahamia surmaamaan oman poikansa Iisakin uhrina, ja Abraham oli valmis tekemään sen heti. Jumala tosin viime hetkellä sanoi, ettei Abrahamin tarvitsisikaan tehdä moista. Eikö God olekin oikeudenmukainen? Kysymys kuuluu nyt, oliko Abraham hyvä ihminen? Todellista hyvyyttäkö on se, että pelätään Jumalaa ja tehdään, mitä Jumala sanoo, surmataan vaikka suku ja kaikki? Jos Abraham olisi ollut hyvä ihminen, hän olisi huutanut välittömästi: ”Helvettiin sellainen Jumala joka käskee vanhempaa surmaamaan lapsensa!” Mutta Abraham ei ollut hyvä ihminen, eikä God hyvä Jumala. (Abrahamin moraali oli tätä palkkiomoraalia)


Katolinen kirkko opetti ennen vanhaan (ja taitaa opettaa nykyäänkin), että: Ihminen pelastuu, jos kirkon jäsen tekee hyviä töitä.

Martti Luther huomasi ristiriidan Raamatun ja katolisen kirkon välillä. Ja niinpä sitten Luther opetti: Ihminen pelastuu yksin armosta, uskon kautta.

Luterilaisuuden ydin onkin siinä, ettei ole mitään väliä mitä tekee, kunhan katuu ja pyytää anteeksi. Tällöin armahdetaan. Saa siis tehdä niin paljon syntiä kuin haluaa, kunhan sitten rukoilee: ”Anna syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksiannamme niille Ja tämä armoperiaate-juttu on minun mielestäni vielä moraalittomampaa kuin palkkiomoraali!

Käsittelemättä on vielä kohta d) Maailman pahuus. No niin, jos katsotte vaikka luontoa, se voi ensi näkemältä näyttää kauniilta, mutta kun sitä tutkitaan tarkemmin, huomataan, että eläminen siellä on kovaa peliä. Eläimet tappavat toisiaan, nopeat syövät hitaat, vahingoittuneet ja sairaat yksilöt on lähes aina tuomittu kuolemaan. Hyvä ja paha (jos sellaisia on) näyttävät olevan aikalailla tasapainossa tässä maailmassa. Mutta eihän näin pitäisi olla! Kaiken on luonut Hyvä Jumala, Absoluuttisen Hyvä Jumala, joka ei voi luoda mitään pahaa!

Ai niin, se paratiisi-juttu Maailmassa on pahuutta, koska Aatami ja Eeva popsivat sen omenan, jonka Herra olisi ite tahtonut nauttia iltapalaksi. Ja siksi Aatu ja Eetu ajettiin ulos Paratiisin Porteista ja he löysivät itsensä vittumaisesta maailmasta, jossa nopeat syö hitaat, kaikilla on kiire, miehet hakkaavat vaimojaan ja homojen sallitaan rekisteröidä suhteensa. Mahtoi Aapelia ja Eepeliä kaduttaa!

Paitsi ettei mahtanutkaan. Paratiisi-jutun on näet keksinyt joku, jonka aivot ovat pudonneet ulos sieraimesta jo kauan sitten.

Raamattu opettaa, että:
- Jumala loi maailman
- Kaikki tuli täsmälleen sellaiseksi kuin Jumala tahtoi
- Kaikki Jumalan luoma on hyvää

Ja mistähän paha on tullut? No, olipa kerran enkeli nimeltä Lucifer. Hän tahtoi loistaa Jumalaakin kirkkaammin, ja tästä God ei tykännyt. Hän heitti Luciferin kannattajineen alas Taivaasta ja he putosivat Maahan. He putosivat niin koooorkealta, että maahan tuli reikä ja Lucifer ja kump. löysivät itsensä Maapallon keskipisteen tuntumasta ja havaitsivat, että täällähän on lämmin. Toisaalta paha tuli ihmisestä, kun Aatami ja Eetami söivät Jumalan iltapalaompun. Lucifer oli varmaan se käärme, joka hipsi paratiisiin ja käski immeisiä syöpöttelemään Jumalan iltaruoan. Jutussa ei ole järjen häivääkään! Ettekö te tajua sitä?!? JUMALA oli luonut ihmisen, ja JUMALA oli luonut Luciferin, ABSOLUUTTISEN HYVÄ Jumala. Ja kaikki Jumalan luoma oli hyvää. Silti ihmiset ja Lucifer olivat ainakin osittain pahoja. Kuinka se on mahdollista? Oliko paha hiipinyt heihin salaa niin, ettei Jumala huomannut?

Ei, asia ei ole näin. Asia on (edelleen) näin: Uskonto on järjenvastaista. Tämä on taas yksi todiste siitä. Uskonto on järjenvastaista, ja siksihän kannattaakin uskoa! Eikö ole siistii?

Katsokaas nyt: Jumala on Kaikkivaltias ja Kaikkitietävä, ja tuonpuoleisessa ei ole aikaa. Koska Jumala tietää kaiken ja toisaalta koska hän vaikuttaa kaikissa ajoissa samaan aikaan, HÄN TIESI JO LUCIFERIA, SEKÄ AATAMIA JA EEVAA LUODESSAAN VALLAN HYVIN, MITÄ NÄMÄ TULISIVAT TEKEMÄÄN! Miksi, oi miksi hän loi heistä sellaisia kuin loi? Yrittääkö hän tahallaan kiusata ihmistä? Vai onko maailman luominen vielä kesken: Täällä on vielä pahuutta, koska lopullinen, hyvä maailma ei ole valmis! Mutta asia ei ole niinkään, sillä Jumala loi maailman seitsemässä päivässä (tai oikeastaan kuudessa, sillä seitsemäntenä hän lepäsi), sillä niin sanoo Raamattu… Ja sitä paitsi, ei maailmaan (keskeneräiseenkään sellaiseen) voisi missään rakennusvaiheessa päästä livahtamaan ripaustakaan pahuutta, jos sen on yksin luonut Absoluuttisen Hyvä Jumala, Hän joka ei voi luoda pahuutta!

Tullaan siis siihen tulokseen, että joko Jumala ei ole hyvä, tai sitten hän ei ole luonut maailmaa yksin, jolloin kristinuskon absoluuttinen monoteismi (usko yhteen Jumalaan ja siihen, ettei heitä mitenkään voisi olla enempää) olisi täyttä puppua. Eikö vielä järkevämpi lopputulos olisi, että Jumalaa ei ole

Jos Jumalan kaikkitietävyys-ajatusta kehitellään edelleen, havaitaan, ettemme saa päättää itse mistään. Näinhän on tavallaan myös tieteessä: Aivotoimintomme ovat kemiallisia ja fysikaalisia ilmiöitä. Tavallaan voimme vaikuttaa niihin itse, tavallaan taas mitään ”itseä” ei olekaan, vaan kaikki on sähkökemiaa… Ja sehän on ihan loogista. Ja näin on kristinuskossakin: Jumala tietää kaiken ja on kaiken luonut. Niinpä hän jo Aatamia ja Eevaa luodessaan tiesi tulevien sukupolvien kohtalot ja samalla LOI NE. Ja samalla hän loi myös tulevien sukupolvien PAHAT TEOT! Hän päätti jo etukäteen, että Aatami ja Eeva syökööt sen omenan, hän päätti jo etukäteen, että Lucifer yrittäköön loistaa kirkkaammin kuin Minä Itse. Ja hän päätti jo etukäteen, kuka tulee pääsemään Taivaaseen ja kuka ei. Me olemme kuin nukkeja suuressa nukkekodissa, jolla suuri Herra leikkii ja heittää haluamansa nuket Taivaaseen ja haluamansa Helvettiin.

Tämäkö on hyvyyttä?

Jos uskovaisten kanssa keskustelee tästä asiasta tarpeeksi pitkään, saa lopulta seuraavankaltaisia vastauksia: No tätä mä en voi sulle selittää, mutta kyllä Jumala sen tietää! Tutkimattomia ovat Herran tiet. Olis hauska vielä jutella, mut mun on nyt ihan pakko mennä!

Kristinusko ei siis voi selittää tätä asiaa. Ja eihän sen selittäminen ole tarpeenkaan. Uskon, koska järjenvastaista on.

(Luonnonsuojelijoita ja vastaavia mömmöjä varmaankin harmittaa se, että maailma luotiin kristinuskon mukaan ihmistä varten. Ihminen on Jumalan kuva, ja muista eläimistä ei niinkään ole väliä. Nehän on luotu ihmistä varten. Ja siksi pikku eläimetkin joutuvat kärsimään ja elämään vittumaisessa maailmassa, vaikka eiväthän ne paratiisissa siihen hedelmään koskeneet [ei olisi muuten ollut mahdollistakaan, etteivät Aatami ja Eeva olisi syöneet omppua ennen pitkää. Jos lapselle sanoo, että tuota karkkia ei saa ottaa, niin mitähän lapsi tekee heti, kun silmä välttää?] eikä niitä pitäisi rangaista siitä, että kaksi tyhmää ihmistä ahmi omenan. Vai eikö eläimillä ole uskovaisten mielestä esim. kipuaistia? Muuten, jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin silloinhan Jumalan täytyy olla ainakin osittain paha, kun ihminenkin on ainakin osittain paha…)

3. USKOVAISISTA EI OTA SELVÄÄ ERKKIKÄÄN!

Uskovaiset eivät itsekään tunnu tietävän, mihin kristinuskossa kuuluisi uskoa. Tiede ei pysty VIELÄ selittämään kaikkea, eivätkä kaikki tutkijat ole kaikista jutuista yksimielisiä. Eräistä jutuista, kaikkein tärkeimmistä, sentään ollaan. Mutta edes luterilaisen kirkon piirissä ei olla yksimielisiä yhtään mistään, paitsi ehkä siitä että on Jumala ja että Jeesus pelastaa ihmisiä. Mutta teidän Pyhä Kirjanne on ollut olemassa paljon kauemmin kuin Darwinin Lajien synty! Teillä olisi siis pitänyt olla aikaa tulkita sitä! Yrittäkää päästä yksimielisyyteen ainakin seuraavista asioista:
a) Voiko Jumalan olemassaolon todistaa tieteellisesti?
b) Pääsevätkö kaikki Taivaaseen?
c) Pääseekö Taivaaseen tekemällä hyviä töitä vai uskomalla Jeesukseen?
d) Mistä paha on tullut ja miten?
e) Onko evoluutiota tai alkuräjähdystä ollut? Jos on, loiko Jumala ne?
f) Onko uskonto järjellä selitettävissä?
g) Voiko sielun olemassaolon todistaa tieteellisesti?
h) Voiko Jeesuksen tavata henkilökohtaisesti tämänpuoleisessa?

Nämä nyt olivat vain esimerkkejä niistä kysymyksistä, joihin kristityt antavat toistensa kanssa ristiriidassa olevia vastauksia. Viimeiseen kohtaan huomauttaisin, että hyvin, hyvin monet uskovaiset ovat muka nähneet Jeesuksen tai tunteneet hänen läsnäolonsa, taikka sitten nähneet enkelin, mutta tämä on ristiriidassa sen idean kanssa, ettei Jumala anna muita maallisia merkkejä itsestään kuin Jumalan kädenjäljet luonnossa. Martti Lutherhan näki kerran harhanäyn, jossa Jeesus tuli huoneeseen. Luther kuitenkin muisti, että Jeesus palaa maailmaan vasta Viimeisenä Päivänä, ja niinpä mies tajusi Jeesuksen olevan valepukuinen Saatana. Luther heitti otusta jollain kaljapullolla ja näky katosi. Ne, jotka ovat nähneet Jeesuksia sun muita, olisivat siis herra Lutherin mukaan nähneet Saatanan perkeleenmoisia harhanäkyjä. Miettikääpä sitä! Vai oliko Luther väärässä? Ovatko kaikki luterilaiset väärässä ja menossa päin Perkeleen Helvettiä?

4. KRISTITYILTÄ PUUTTUU JÄRKI JA TIETO.
Näitä asioita olen käsitellyt jo kohdassa 1. Järki puuttuu, koska: Uskonto on järjenvastaista, silti siihen uskotaan.

Tieto puuttuu, koska: Kuten olen selittänyt kohdassa 1., uskovaiset eivät ole kemian, fysiikan tai matematiikan asiantuntijoita, vaan näitä ovat kemistit, fyysikot ja matemaatikot. Uskovilta tuntuu kuitenkin puuttuvan kaikki perustiedot näistä aloista (no eipä yleistetä liikaa… Sanotaan, että niiltä uskovilta puuttuu, jotka kirjoittelevat näillä sivuilla). Jos ottaa kantaa näihin asioihin, niistä pitäisi olla edes hieman tietoa. Kenties olette lukeneet kirjoja, joissa on olevinaan tietoa näistä asioista, mutta eivät kai nämä kirjat ole toisten teologien ja uskovaisten kirjoittamia, niiden, joiden tarkoituksena on myöskin todistaa Jumalan olemassaolo? Teologien ja uskovaisten, joilta puuttuu järki ja tieto! Ja vaikka järkeä ja tietoa olisikin, kirjoittajat eivät käytä järkeään ja syystä tai toisesta eivät muista kaikkia tietojaan kirjaa kirjoittaessa, vaan vääristelevät tieteellisiä tosiasioita. He yrittävät hämätä teitä!

Tähän väliin voisin liittää kommenttini muutamiin tällä palstalla käsiteltyihin aiheisiin, kun en malta olla kommentoimattakaan:

EKA AIHE: ELÄMÄN SYNTY
Tällaisen tekstin olen joskus löytänyt jostain internetin syövereistä, en satu muistamaan mistä. Siinä joku yrittää todistella elämän ns. alkusynnyn mahdottomuutta: E. Coli on eräs yksinkertaisimmista elävistä organismeista. Sen DNA-ketju sisältää n. 4 000 000 nukleotidi-porrasta. Jokainen porras koostuu neljästä eri nukleiinihaposta, joten tällainen ketju voitaisiin koota 44 000 000 = 103 000 000 eri tavalla. Mahdollisuus juuri sen oikeanlaisen ketjun syntymiseen sattumalta on niin pieni, että vaikka universumin jokainen atomi olisi valjastettu syntesoimaan tuota DNA-ketjua, sen koostamisessa ei olisi päästy juuri alkua pitemmälle pelkällä yritys-erehdys-uusi yritys- periaatteella. Joidenkin tutkijoiden mielestä kaikki mahdolliset yhdistelmät eivät kuitenkaan voisi käytännössä toteutua, ja he ehdottavat niiden lukumääräksi 102 300 000. Eräät haluaisivat pienentää lukua vieläkin enemmän, mutta useimpien mielestä se voisi olla suurempikin, kun huomioidaan aminohappojen kaikki mahdolliset kemialliset sidokset.

Liitin tämän tekstin tähän, koska se on tyypillinen esimerkki asioihin perehtymättömän yrityksestä todistella elämän alkusynnyn mahdottomuutta. Ja mistä nähdään, ettei kirjoittaja ollut perehtynyt asioihin? Esim. seuraavista seikoista:
1. E. Colin vertaaminen ensimmäiseen eliöön. Tutkijat arvelevat, että ensimmäinen Maapallolle ilmaantunut elämänmuoto oli monin verroin yksinkertaisempi kuin mikään Maan nykyinen eliö.
2. Tutkijoiden mukaan informatiivisena molekyylinä toimi ensin oli RNA. DNA korvasi sen myöhemmin, vaikka tekstissä oletettiin jo ekalla oliolla olleen DNA.
3. Kirjoittaja ei ilmeisesti ollut tietoinen sellaisesta(kaan) asiasta kuin kemiallinen evoluutio. Vaikka ensimmäisen eliön geneettinen aines olisi ollut DNA:ssa, eliön synty ei olisi mahdotonta kun kemiallinen evoluutio otetaan huomioon. Jos kemiallista evoluutiota halutaan selittää mahdollisimman lyhyesti ja kansantajuisesti, voidaan sanoa vaikka vain: Pysyvin molekyylin muoto oli nuoren Maapallon epävakaissa oloissa kaksoisspiraali, ja siksi sen muotoiset molekyylit säilyivät.
4. Kirjoittajan mainitsemat luvut eivät kerro mitään elämän synnyn todennäköisyydestä. Kirjoittajan mielestä ensimmäisen elävän olennon on täytynyt olla juuri jonkun tietynlainen. Totta kai on epätodennäköistä, että aineet järjestäytyisivät juuri niin, että ne muodostavat tämän E. Colin tai jonkun muun nyt elävän eliön, mutta kun ensimmäisen eliön RNA on voinut olla hyvin monenlainen. Tekstin kirjoittajan E. Colin-syntymis-esimerkkiä voisi verrata siihen, että aletaan heitellä laastia, maalia ja kiviä sinne tänne ja tutkitaan, kuinka suuri todennäköisyys on, että lopputuloksena syntyy juuri goottilainen katedraali. Mutta eikö olisi suurempi todennäköisyys, että syntyy jokin rakennus, ihan mikä tahansa? Ja jos laastin ja kivien heittelijöitä olisi biljoona biljoonaa, voitaisiin jopa pitää todennäköisenä, että yksi heistä saa sattumalta aikaiseksi jonkin rakennuksen! Mutta on tietysti epätodennäköistä, että syntyy juuri jonkun tietynlainen rakennus, kuten goottilainen katedraali tai yksikerroksinen talo, jossa on neljä huonetta ja keittiö. Että semmosta. Olen nyt yrittänyt selittää tämän asian käyttämättä vaikeita termejä tai muuta.

Uskovaisten kirjoittamissa tiede-vastaisissa kirjoitelmissa onkin usein se vika, että he käyttävät tahallaan sellaista kieltä, jota tavallinen kansa ei ymmärrä ja hämäävät näin ihmisiä. Kun luin tuon netistä löytämäni tekstinpätkän ensimmäistä kertaa, se kuulosti hienolta ja sai minut melkein vakuuttuneeksi elämän synnyn epätodennäköisyydestä, mutta kun otin asioista selvää ja suhtauduin tekstiin kriittisesti, huomasin että kirjoittaja… No, en viitsi sanoa.

En tiedä onko reilua napata netistä jonkun toisen kirjoittama teksti ja sitten alkaa seuloa siinä esiintyviä virheitä. Otin nyt kuitenkin tämän tekstin esimerkiksi uskovaisten tiede-vastaisista kirjoitteluista, sillä juuri tällaisia ne usein ovat: Suuria lukuja, hienoja sanoja, mutta sisältö puuta heinää!

Vielä muutama ajatus tästä aiheesta. Uuden tutkimuksen valossa osa tutkijoista on tullut vakuuttuneeksi siitä, että Maailmankaikkeus onkin paljon suurempi kuin aiemmin on luultu. Jopa niin suuri, että Maailmankaikkeuden suuruutta kuvaavan luvun nollat eivät mahtuisi nykyiseen Maailmankaikkeuteemme Tällöin Maailmankaikkeudessa olisi tietysti enemmän galakseja, ja enemmän planeettoja, ja suurempi mahdollisuus elämän syntymiseen. Jos Maailmankaikkeuden todetaan olevan niin suuri, olisi jopa todennäköistä, että elämää syntyisi jossain VAIKKA elämän synty olisikin niin epätodennäköistä, kuin netissä lainaamassani jutussa väitetään. Ja jos jollain planeetalla syntyisi elämää, vaikka vain yhdellä, ja jos elämä kehittyisi älylliseksi, voisivat nämä älykkäät eliömuodot kuljettaa elämän kaikkialle Universumiin. Kenties elämä onkin tuotu Maapallolle joidenkin meitä älykkäämpien olentojen toimesta Mutta tätä pohdintaa ei ole tarpeen jatkaa tämän pidemmälle, sillä nykytietämyksen valossa elämä on vallan hyvin voinut syntyä täällä meidän koto-Maapallollammekin.

Vielä eräs juttu. Jotkut uskovaiset napisevat siitä, ettei elämän alkusyntyä ole voinut tapahtua ennen, kun sitä ei tapahdu nykyisinkään. Minulla on tällaiseen marmatukseen kaksi pikku kommenttia. Ensinnäkin: Muinaisella Maapallolla oli erilaiset olot kuin nykyisellä. Toiseksikin: Mistä muka tiedämme, ettei alkusyntyä enää tapahdu? Voi olla, että sinun pihallasi olevassa kuralätäkössä sikiää juuri nyt uusi elämänmuoto, joka syntyy elottomasta aineesta. Me emme vain huomaa sitä, koska uudet eliöt kuolevat nopeasti, kun eivät kykene kilpailemaan planeetallamme jo olevien eliöiden kanssa. Mietipäs sitä!

TOKA AIHE: EVOLUUTIO
Koska monet kristityt eivät näy olevan selvillä siitä, mitä evoluutio tarkkaan ottaen on, liitän tähän pari sivua fysiikan tutkielmastani, jonka tein muistaakseni joskus puolisen vuotta sitten: Solu lisääntyy jakaantumalla. Tämä tapahtuu yksinkertaistettuna siten, että entsyymi ribonukleiinihappo eli RNA lukee DNA:n sisältämät tiedot perimästä ja alkaa rakentaa uusia molekyylejä saamiensa ohjeiden mukaan. Rakennusaineena toimivat proteiinit.
Tietokoneessa tieto on koodina ykkösinä ja nollina, kaksi merkkiä riittää siis kaiken tiedon tallentamiseen. DNA:ssa tällaisia merkkejä on neljä. Ne ovat neljä emästä: adeniini, tymiini, guaniini ja sytosiini. On laskettu, että grammaan DNA-molekyylejä voisi tallentaa biljoonan CD-rompun tiedot.
Solun jälkeläiset eivät usein ole täysin identtisiä kopioita vanhemmastaan. Välillä tapahtuu mutaatioita, kopiointivirheitä. Suurin osa mutanteista menestyy huonosti, mutta osa pystyy selviytymään edeltäjiään paremmin muuttuvassa elinympäristössä (joka ei koostu pelkästään paikasta, jossa eletään, vaan myös esim. samalla paikalla elävistä muista eliöistä). Tämä on evoluution periaate, ja se ei päde pelkästään soluihin, vaan kaikkiin elollisiin olentoihin. Suvullisesti lisääntyvissä eliöissä tapahtuva evoluutio on vielä huimaavan paljon nopeampaa kuin jakaantumalla lisääntyvien, koska suvullisen lisääntymisen kautta tuotetut jälkeläiset eivät koskaan ole kummankaan vanhempansa kopioita. Mutaatioitakin tapahtuu huomattavasti enemmän lisäännyttäessä suvullisesti.
Nils Mustelin selittää mutaation kirjassaan Elämää maailmankaikkeudessa? seuraavasti: Mutaatioilla tarkoitetaan kaikkia niitä periytyviä muutoksia jotka kohdistuvat solujen tumissa olevien kromosomien sisältämiin tietoihin, esimerkiksi solun sisäisiä säätelytapahtumia ohjaavien geenien muuttumista aivan toisenlaisia säätelyominaisuuksia käsitteleviksi geeneiksi (Mustelin 1981: 150) Mutaatio ei pääse vaikuttamaan suvullisesti lisääntyvien eliöiden evoluution kulkuun, ellei se tapahdu solussa, joka ottaa osaa hedelmöitykseen. Jos se tekee tämän, uusi geeni tulee sisältymään kaikkiin jälkeläisen soluihin.
Jotta ymmärrettäisiin, kuinka uusia lajeja syntyy, täytyy siirtyä pelkkien yksilöllisten eroavaisuuksien tutkiskelusta tarkastelemaan yksilöistä koostuvia populaatioita. Populaatio on samaan lajiin kuuluvien eliöiden muodostama ryhmä, jonka jäsenet lisääntyvät keskenään mutta eivät ryhmään kuulumattomien lajitovereiden kanssa. Populaation geenivarasto kertoo geenien suhteellisen osuuden koko populaatiossa. Suurin osa mutaatioista tuottaa geenejä, joita populaation geenivarastossa on jo entuudestaan, mutta osa saattaa tuottaa täysin uusia, geenivarastoa rikastuttavia geenejä. Luonnonvalinnan ansiosta eliön sopeutumista heikentävän geenin osuus geenivarastossa pienenee ja eliöiden sopeutumista edistävien geenien osuus kasvaa. Elinympäristöön sopeutumisen oleellisin piirre ei itse asiassa ole, niin kuin Darwin ajatteli, yksilön eloonjäämiskyky, vaan kyky tuottaa runsaasti jälkeläisiä. Aikaa myöten populaation geenivarasto on muuttunut niin paljon, että populaation jäsenet poikkeavat kantavanhemmistaan siinä määrin että niiden katsotaan kuuluvan uuteen lajiin.
Evoluutio ei toki tarkoita pelkästään olemassa olevien lajien muuttumista, vaan myös lajien sukupuuttoon kuolemista sekä lajien haarautumista uusiksi lajeiksi. Populaatiot pirstoutuvat pienemmiksi osapopulaatioiksi, jotka joutuvat erilaisten valintapaineiden vaikutuspiiriin. Näin käy esim. silloin, kun lintuparvi kulkeutuu myrskyn viemänä kaukaiselle saarelle (lintuja tutkimallahan Charles Darwinkin kehitteli evoluutioteoriansa).
Ekologiseksi lokeroksi kutsutaan populaation paikkaa elinympäristössä. Kun populaatio asettuu ekologiseen lokeroon, se tulee vaikuttaneeksi kaikkien niiden lajien elinoloihin joiden kanssa se joutuu ekologisiin tekemisiin ja lajin kehittyessä se muuttaa valintapaineita, jotka kohdistuvat samassa ekologisessa ympäristössä eläviin muihin lajeihin. Siksi eliöyhteisössä tapahtuu aina yhteisevoluutiota, jossa eri lajien populaatioiden kehityslinjat ovat kietoutuneita toisiinsa. Jos äkkiä jonkin luonnonkatastrofin takia vapautuu suuri määrä ekologisia lokeroita, joillekin lajeille tarjoutuu tilaisuus täyttää ne ja pirstoutua nopeasti useaksi uudeksi lajiksi. Näin kävi silloin, kun dinosaurukset katosivat ja nisäkkäät ottivat niiden paikan planeetallamme.
Mutta mitkä eliöt sitten kuuluvat yhteen lajiin ja mitkä toiseen? Suvullisesti lisääntyvien eliöiden keskuudessa lajin määritelmä voisi olla se, että samaan lajiin kuuluvat urokset ja naaraat voivat tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Tähänkin määritelmään liittyy toki monia ongelmia, ja eri lajien välinen rajanveto on verraten mielivaltainen.
Aion pian käsitellä lajien kehittymistä Maapallolla. Tuota juttua lukiessa voisi saada sen käsityksen, että yksinkertaisemmista elämänmuodoista kehittyy väistämättä monimutkaisempia ja yksinkertaisemmat eliöt kuolevat aina sukupuuttoon monimutkaisten, parempien otusten tieltä. Elämän kehitys olisi näin alkanut ensimmäisestä elävästä solusta ja päättynyt ihmiseen, luomakunnan kruunuun. Asia ei tietenkään ole näin. Evoluutiolla ei ole mitään päämäärää, eivätkä lajit väistämättä kehity koko ajan monimutkaisemmiksi ja älykkäämmiksi. Jotkut lajit eivät ole juurikaan muuttuneet kymmeniin miljooniin vuosiin. Niihin evoluutio on vaikuttanut säilyttävästi eikä muuttavasti.
Täytyy myös huomata, että evoluutio toimii aina tässä ja nyt, se ei voi tehdä mitään tulevaisuuden suunnitelmia. Siksi jokin lajinkehitys voi johtaa umpikujaan ja seurauksena on lajin katoaminen. Esimerkiksi voidaan ottaa tilanne, jossa elinympäristöön hyvin sopeutuneeseen populaatioon ilmaantuu suvuttoman lisääntymisen mahdollistava mutaatio. Tällöin alkaa uusien yksilöiden massatuotanto. Mutantit menestyvät elinympäristössä täsmälleen yhtä hyvin kuin ne synnyttäneet kantamuodot. Luonnonvalinta voi alkaa hetkellisesti suosia suvuttoman lisääntymisen tuottamia jälkeläisiä ja siitä saattaa seurata suvullisen lisääntymiskyvyn katoaminen. Kun elinympäristö tavalla tai toisella sitten muuttuu, siihen aiemmin todella hyvin sopeutuneet eliöt eivät enää tulekaan siinä toimeen. Niillä on kaikilla lähes täsmälleen sama DNA ja näin ollen niillä ei ole jäljellä toisenlaisia geenejä sisältävää varastoa, josta suvullisen lisääntymisen myötävaikutuksella voisi tulla esiin uusia, muuttuneessa ympäristössä selviytymistä helpottavia geenejä.
Lajien kehityksessä sattumalla on suuri merkitys, ja ihmisenkin ilmaantumista planeetallemme voidaan pitää silkkana sattumana. Ihminen ei ole evoluutiokehityksen lopputulos, ja mielestäni on perustelematonta väittää hänen olevan edes Maan kehittynein elämänmuoto. Ihminen on eläin siinä missä kissa tai banaanikärpänen, tosin kenties planeettamme älykkäin eläin. Älyn kehitys ei kuitenkaan ole ainoa tie menestykseen. Muurahaiset ovat planeettamme runsaslukuisimpia eläimiä ja Maapallon muurahaisten biomassa on suunnilleen samansuuruinen kuin ihmisten. Väittäisin kuitenkin, että Maan valtiaita ovat bakteerit, niiden biomassahan painaa enemmän kuin planeettamme kaikkien muiden elämänmuotojen biomassa yhteensä. Kaikkein parhaita menestyjiä ovat siis kaikkein vähä-älyisimmät eliöt.
Toivottavasti saitte jotain irti tuosta tekstistä. Jos joku tekstin kohta mielestänne puoltaa väitettä evoluutio ei synnytä uusia rakenteita, vaan säilyttää vanhoja, niin kertokaa mikä, ja käymme sen yhdessä läpi, ettei kellekään jää epäselvyyksiä.

Lopussa tuli todistettua sekin, ettei ihminen ole maailman napa niin kuin kristityt kuvittelevat. Bakteereita asuu muuten runsaasti myös syvällä maan uumenissa ja merien pohjissa Vaikka se ei taidakaan liittyä tähän mitenkään. Mennäänpä eteenpäin!

5. EMME TIEDÄ, MITÄ JEESUKSET YNNÄ MUUT OVAT OPETTANEET.
Kristinusko pitäisi rakentaa lähinnä Jeesuksen opetusten varaan. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa voida tehdä, sillä emme voi tietää, mitä Jeesus on todella opettanut.
Raamatuntutkijoiden (nämä ovat taas rehellisiä tutkijoita, joiden tarkoituksena EI ole todistaa Jumalan olemassaolemattomuutta vaan tutkia asioita REHELLISESTI) mukaan vain hyvin pieni osa evankeliumeissa Jeesuksen suuhun pistetyistä jutuista on oikeasti hänen sanomaansa.
Se, että evankeliumeita on neljä, ei todista yhtään mitään. Jotkut kristityt jaksavat kuitenkin väittää, että meille on selvillä, mitä Jeesus on tehnyt, koska evankeliumeita on useita ja ne siitä huolimatta kertovat suunnilleen saman tarinan.
Kaikkia evankeliumeita ei kuitenkaan kirjoitettu samaan aikaan. Ensimmäinen (Markuksen) evankeliumi kirjoitettiin vuoden 50 jKr. paikkeilla (tai hieman myöhemmin), ja se kirjoitettiin ilmeisesti siten, että keräiltiin tietoja Jeesuksen tavanneilta ihmisiltä ja sitten järjestettiin niistä evankeliumi. Varmoja ei kuitenkaan olla. Ja mikseivät kirjoittaja ja Jeesuksen tavanneet ihmiset olisi voineet lisäillä juttuun uusia juonenkäänteitä?
Myöhempien evankeliumien kirjoittajilla olikin sitten käytössään aiemmat evankeliumit, joten he ilmeisestikin kirjoittivat uudet niiden pohjalta. Tästähän se evankeliumien samankaltaisuus johtuu.
Evankeliumeita oli muuten alun perin paljon enemmän kuin neljä, mutta nämä neljä valittiin juuri sen takia, että ne olivat niin samankaltaisia. On silti perusteetonta väittää, että Raamattuun päätyneiden evankeliumien tiedot olisivat luotettavampia kuin sinne päätymättömien.
Eräässä evankeliumissa, joka ei Raamattuun päässyt, Jeesusta pidettiin niin mahtavana oliona, ettei hän ole maan päälle voinut ihmisen hahmossa tulla. Millainenkohan uskontomme olisi, jos tämä evankeliumi olisi päätynyt Raamattuun?


Ja sitten tasapuolisuuden nimissä:
10 SYYTÄ USKOA (näitä syitä on enemmän, jotteivät uskovaiset vallan surustuisi):
1. OSA KIRKON RAHOISTA KÄYTETÄÄN KAI IHAN HYVÄÄN TARKOITUKSEEN.
Vaikka tehokkaampaa olisikin antaa rahaa suoraan hyväntekeväisyyteen… Mutta maksa mieluummin kirkollisverosi kuin käytä siihen varatut rahat kaljaan ja donitseihin.
2. JUMALANPALVELUKSISSA SAA LAULAA JA SYÖDÄ EHTOOLLISTA.
Laulaminen on hauskaa, mutta ehtoollisleipien ja viinin makua pitäisi parantaa. Nehän ovat Jeesuksen lihaa ja verta, mikseivät ne maistu miltään…
3. EI TARVITSE MIETTIÄ TURHIA.
Jos ollaan Jeesuksen kaa, niin kuoleman jälkeen ei satu. Muuta ei tarviikkaan tietää! Miksi turhaan miettiä alkuräjähdystä ja evoluutiota, kun tarvitsee vain olla Jeesuksen kaveri?
4. ÄITI JA ISIKIN OLI USKOVAISIA.
5. Käteni on krampissa, enkä voi kirjoittaa tähän mitään…
6. SEN NIMINEN MIES KUIN JEESUS ON IHAN OIKEESTI ELÄNYT JOSKUS!
Emme tosin oikein tiedä, mitä hän teki ja mitä hän sanoi, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin.
7. IHMEPARANTUMISET.
Rukoilin silloin, kun sain flunssan, että Pyhä Kolminaisuus ottaisi flunssan pois… Ja hups vaan! Ei kulunut kuukauttakaan, kun flunssa oli jo tipotiessään!
8. KATSO KOHTA 2.
9. JUMALALLA ON MAKEE PARTA!
Joissain kuvissa Isä Jumala näyttää vähän joulupukilta…
10. ON KIVA AJATELLA, ETTÄ MUMMO ON TAIVAASSA!
Sieltä se mummo kurkistelee pilven reunalta… :)

Siinä ne 5 ja 10 syytä nyt sitten olivat (olisin muuten kernaasti esittänyt kymmenen syytä olla uskomatta, tai vaikka neljäkymmentäkuusi syytä olla uskomatta, mutta aika ei riitä kaikkeen…).

On aika vetää jonkinlainen johtopäätös. Ja johtopäätös on No jaa, se nyt lienee aika selvä.
Uskonto on järjenvastaista, kuten olen sataan kertaan todennut, joten vaatii aikamoista järjenpuutetta uskoa.
Mutta, jotteivät uskovaiset alkaisi itkeä karvaita kyyneleitä, en jätä asioiden pohdiskelua vielä tähän.
Voisiko kaikesta tästä huolimatta olla jotain järkeä uskoa Jumalaan ja Jeesukseen?
Kyllä vain! Jos uskonto tuo sisältöä ja onnea elämääsi, sekä tekee sinusta moraalisemman olennon, niin usko, usko ihmeessä! Jos uskosi tekee omastasi ja kanssasi tekemisissä olevien ihmisten elämästä paremman, niin ei tosiaankaan ole järjenvastaista uskoa! Haluaisin sinun kuitenkin tiedostavan, ettei Jumalan olemassaoloa voida todistaa tieteellisesti (eikä mitenkään muutenkaan), joten ei hyödytä ketään, jos kirjoittelet jotain evoluutio-vastaista näillä sivuilla. Voisit sen sijaan suunnata energiasi vaikkapa Kongon sademetsien suojeluun tai Pietarin katulasten auttamiseen. Siitä Jumalasikin kai tykkäisi enemmän kuin siitä, että yrität todistaa olemattomaksi Jumalan luomaa evoluutiota näillä tyhjänpäiväisillä nettisivuilla.
Jos uskonto sen sijaan ei tuo sinulle turvallisuuden tunnetta, iloa tai elämänsisältöä, sinun ei kannata uskoa. Jos käytät uskontoa välikappaleena, jonka varjolla voi haukkua ja solvata muita ihmisiä, et ole oikea kristitty.
Kaikki Raamatun opetukset eivät ole puuta heinää.
Tee muille, niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän.
Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi.
Tärkeintä on rakkaus (uskoakin tärkeämpää!).

Nuo viisaudet muistettakoon sekä uskovaisten että ateistien keskuudessa.

Oli Jumalaa tai ei, olemme ilmeisestikin planeettamme älykkäimmät eliöt.
Ja koska olemme niin älykkäitä, meillä on valta, mutta myös VASTUU! Se muistettakoon.
Muut eliöt eivät ole olemassa vain meitä varten (niin kuin jotkut kristityt väittävät). Miksei viides käsky (=Älä tapa!) koskisi myös eläimiä (ja vaikka kasvejakin)? Eikö näihin lähimmäisiin, joita pitää rakastaa kuin itseään, voisi kuulua myös kaikki muut planeettamme eliöt?


Aion pohtia vielä erästä pikku juttua. Jumalaa/jumalia ei ilmeisestikään ole, mutta uskontoja on silti. Mistähän tämä johtuu?
Syitä on monia.

Tässä katkelma Ilkka Pyysiäisen kirjoituksesta Mieli etsii väkisin Jumalaa Helsingin Sanomista 21.12.2002. Jutussa Pyysiäinen arvioi Scott Atranin kirjaa In Gods We Trust:

”Atranin keskeinen ajatus on, että evoluutio on tuottanut ihmislajille tiettyjä taipumuksia ja kykyjä, joiden varaan on sittemmin rakentunut erilaisia kulttuurisia instituutioita, kuten juuri uskonto.
Uskonnot sinänsä eivät ole evolutiivisen sopeutumisen tulosta, eikä niillä välttämättä ole mitään erityistä biologista sopeuttavaa tehtävää.
Koska uskonto ei ole mikään selvärajainen ilmiö, ei voida mielekkäästi kysyä, miten se kehittyi. Evolutiivinen sopeutuminen tuottaa kuitenkin myös erilaisia oheistuotteita, jotka voivat sittemmin saada itselleen uusia tehtäviä. Näitä löytyy uskonnonkin taustalta.
Uskonnollinen ajattelu ja käyttäytyminen perustuvat tunne- ja tietojärjestelmille, joista osa on evolutiivisia sopeutumia (adaptaatioita) ja osa niiden oheistuotteita. Osalla taas ei ole minkäänlaista evolutiivista historiaa.
Uskonnossa kulttuurisena järjestelmänä nämä tunne- ja tietojärjestelmät on mukautettu uusiin tehtäviin. Siksi ihmislajin evolutiivisen historian tunteminen auttaa selittämään sitä, miten uskonto toimii osana ihmisen käyttäytymisen säätelyä.
Pelon ja ilon kaltaiset perustunteet kehittyivät ennen käsitteellistä ajattelua. Käsitteellinen ajattelu ehkä syntyi tekemään johtopäätöksiä niistä tilanteista, joita tunteet merkitsevät tärkeiksi.
Käsitteellinen ajattelu kehittyi vaiheittain. Esimerkiksi kyky tehdä johtopäätöksiä aineellisten kappaleiden ominaisuuksista kehittyi aiemmin kuin kyky ymmärtää aikomustensa pohjalta käyttäytyvien toimijoiden mielenliikkeitä.
Monissa uskonnoissa esiintyy ajatus ihmisten elämää tarkkailevasta mielestä, joka ei kuitenkaan kuulu millekään ruumiilliselle olennolle.
Tällaisen ajatuksen voi muodostaa vain ihmismieli, joka kykenee ajattelemaan ruumista kontrolloivaa mieltä ruumiista erillisenä olentona.
Voimme esimerkiksi havaita ruumiin kuolevan, mutta emme silti kykene sammuttamaan vainajaa koskevia eläviä mielikuviamme.
Tästä ei ole pitkä matka ajatukseen, että kuolleen mieli jatkaa elämäänsä näkymättömän supermielen, kuten jumalan, yhteydessä.
Atranin tekemät psykologiset kokeet osoittivat tämän. Jo lyhytaikainen kuoleman ajatteleminen lisäsi koehenkilöiden taipumusta asioiden uskonnolliseen tulkintaan, jopa enemmän kuin uskonnollisten asioiden ajatteleminen!
Ajatus ruumiittomasta mielestä mahdollistaa myös ajatukset siitä, että aineellisten tapahtumien taustalla vaikuttaa näkymätön tarkoituksenmukaisuus. Sen avulla on ratkaistu eräitä ihmisen kehityksen mukanaan tuomia ongelmia.
Abstraktin ajattelun kehittyminen esimerkiksi mahdollisti oman kuolevaisuuden ymmärtämisen ja luovan petollisen toiminnan.
Mielikuvat näkymättömän mielen luomasta tarkoituksenmukaisuudesta ja kontrollista tarjosivat hyvän ratkaisun näin syntyneisiin eksistentiaalisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Mikään persoonaton ideologia ei voi tarjota vastaavaa ratkaisua kuin uskonto.
Yhteisöelämä helpottuu, mikäli ihmiset uskovat, että heidän henkilökohtaista vapauttaan rajoittaa näkymätön osapuoli, joka jatkuvasti näkee kaiken. Toisaalta tällainen usko johtaa kuitenkin helposti ristiriitoihin niiden ihmisryhmien kanssa, jotka eivät jaa tätä uskomusta. Se voi jopa siunata tällaiset konfliktit.”

Tässä muutamia syitä siihen, miksi meille on kehittynyt uskonto evoluution ja ns. kulttuurievoluution seurauksena:
- ihmiset saadaan noudattamaan yhteisön normeja, lakeja ja tapoja paremmin
- selittämään asioita, joita tiede ei ennen vanhaan voinut selittää
- parantamaan yhteisön ryhmähenkeä
- tyydyttämään ihmisten tarvetta mystiikkaan ja mielikuvituksellisiin ajatuksiin (nykyisin tätä tarvetta voivat tyydyttää myös esim. fantasiakirjat)
- luomaan turvallisuuden tunnetta
- estämään ihmisten sekoamista

Kaksi viimeistä kohtaa liittyvät yhteen. Ennen ei tiedetty mitään mistään, joten se varmastikin loi turvattomuuden tunnetta. Ja liiallinen turvattomuuden tunne aiheuttaa tunnetusti mielisairautta. Uskonnon avulla maailmaa sitten pystyttiinkin selittämään, joten uskonto loi turvallisuuden tunnetta ja esti ihmisiä menettämästä järkeään.

Nykymaailmassa tiede pystyy jo antamaan vastauksia kysymyksiin:
Miksi olemme täällä? Keitä me olemme? jne…
Mutta ihmisistä on edelleen ahdistavaa ajatella, että kuolema, joka lopulta kohtaa kaikkia, on lopullinen LOPPU, ettei kuoleman jälkeen ”tapahdu mitään”. Se onkin kai suurin syy siihen, että uskontoja edelleen on. (Jos pysyy Jeesuksen kaverina, kuoleman jälkeen on tosi kivaa, jopa kivempää kuin maallisessa, tämänpuoleisessa muailimassa…)

Mutta tavallaan kuolema ei olekaan loppu. Me maadumme, ja muutumme mullaksi. Elinvoimamme jatkaa kulkuaan luonnon kiertokulussa, ja se siirtyy puihin ja kukkiin, jotka kasvavat mullasta. Ja eläimet puolestaan saavat ravintonsa puista ja kukkasista, ellei ihminen kaada kukkia ja poimi puita… tai toisin päin…
Ja jos meidät polttohaudataan, muutumme lämpöenergiaksi, joka leviää kaikkialle…


Minun kannattaisi jo lopettaa, mutta ärsyttääkseni lukijoita nyt kerrankin oikein toden teolla pohdin vielä VÄHÄN erästä ihan pikku, pikku, PIKKU juttua!

Pohdin sellaista juttua, että alitajuntamme voi ehkä tehdä meille tepposet. Puhumme ja ajattelemme uskontoa, vaikka POHJIMMILTAAN pohdimmekin jotain aivan muuta (tätä juttua ei kannata ottaa hirveän vakavasti, en tiedä olenko todella tätä mieltä. Tämä on vain pohdiskelua…).


Jumala loi maailman?
Tällainen on tietysti mahdollista, mutta helvetinmoisen epätodennäköistä! Tällainen ajatus on pikemminkin yritys ymmärtää itse Maailmankaikkeutta, joka on tietyssä mielessä Jumala, sillä Maailmankaikkeus on tavallaan luonut itse itsensä alkuräjähdyksessä.

Jumalaa ei ole kukaan luonut, sillä Hän on aina ollut?
Tämä on myös yritys ymmärtää itse Maailmankaikkeutta. Jos maailmankaikkeus olisi ”donitsin muotoinen”, aika tavallaan kiertäisi ympyrää, jolloin Maailmankaikkeus olisi ikuinen, välillä se vain luhistuisi loppurysäyksissä ja aloittaisi alusta alkuräjähdyksissä. Maailmankaikkeus siis olisi aina ollut ja tulisi aina olemaan…

Jumala on Absoluuttinen eli ääretön?
(Ajatus on muuten Tuomas Akvinolaisen, teologin perikuvan. Hän on sanonut: ”Muodon käsite toteutuu täydellisimmin olemassaolossa itsessään. Ja Jumalassa mikään ei aiheuta olemassaoloa, vaan Jumala on itse olemassaolo. Siksi on selvää, että Jumala itse on sekä rajaton että täydellinen.”)
Tämäkin voi olla yritys ymmärtää itse Maailmankaikkeutta! Maailmankaikkeus saattaa olla tietyissä mielissä ääretön: Aika saattaa olla ääretön, hiukkaset saattavat olla äärettömiin jaettavissa (ja erilaisten hiukkasten määrä saattaa ääretön), Maailmankaikkeus saattaa olla äärettömän suuri (vaikka suurin osa tutkijoista taitaakin nykyisin olla sitä mieltä, että Maailmankaikkeus on äärellinen, mutta rajaton)…

Nämä olivat esimerkkejä kolmesta uskonnollisesta ajatuksesta, joiden pohjalla SAATTAA olla alitajuntamme yritys ymmärtää TIETEELLISIÄ asioita.

Äärettömyydestä vielä: Eräs hauska juttuli, jota kutsutaan mielenmaisemaksi, saattaa myös olla ääretön. Matemaatikot kiistelevät asiasta... Jaa, mikäkö on mielenmaisema?
Ajatellaanpa vaikka Pythagoraan lausetta. Oliko se olemassa ennen Pythagorasta? No, täytyihän sen toki olla! Missä se oli? No, mielenmaisemassa tietenkin!

Matematiikan professori Rudy Rucker on sanonut mielenmaisemasta esimerkiksi seuraavaa:
”Pidän tietoisuutta pisteenä, eräänlaisena mentaaliavaruudessa liikkuvana ”silmänä”. Kaikki ajatukset ovat jo olemassa tässä moniulotteisessa avaruudessa, jota voidaan kutsua vaikka mielenmaisemaksi. Kehomme liikkuvat fysikaalisessa avaruudessa, jota kutsutaan maailmankaikkeudeksi; tietoisuutemme liikkuu mentaaliavaruudessa, jota kutsutaan mielenmaisemaksi. Samalla tavoin kuin kaikki jakavat saman maailmankaikkeuden, kaikki jakavat saman mielenmaiseman. Samalla tavoin kuin voimme olla fysikaalisesti samassa maailmankaikkeuden paikassa kuin kuka tahansa muukin, voimme periaatteessa olla mentaalisesti samassa mielenmaiseman tilassa tai paikassa kuin kuka tahansa muukin. On tietenkin vaikea näyttää toiselle ihmiselle täsmälleen millä tavalla itse tarkastelee asioita, mutta ihmiskunnan kulttuuriperintö osoittaa sen mahdolliseksi. Samalla tavoin kuin kivi on jo maailmankaikkeudessa tarkastelipa sitä joku tai ei, idea on jo mielenmaisemassa ajattelipa sitä joku tai ei. Ihminen, joka tekee matemaattista tutkimusta, kirjoittaa tarinoita tai meditoi, on mielenmaiseman löytöretkeilijä samalla tapaan kuin Armstrong, Livingstone ja Cousteau ovat fysikaalisen maailman löytöretkeilijöitä. Kuukivet olivat olemassa jo ennen kuumoduulin laskeutumista; kaikki mahdolliset ajatukset ovat jo olemassa mielenmaisemassa. – – – Samaan tapaan kuin fysikaalisen kehomme äärellisyys ei merkitse kaikkien fysikaalisten kappaleiden äärellisyyttä, aivosolujemme lukumäärän äärellisyys ei merkitse kaikkien mentaalisten objektien äärellisyyttä.”

Onko mielenmaisema siis ääretön vai ei? Ilmeisesti on. Senhän täytyy sisältää esimerkiksi kaikki luonnolliset luvut, joita ilmeisestikin on ääretön määrä.

Tässä vaiheessa täytyy huomauttaa, ettei mitään mielenmaisemaa ole tietenkään olemassa fysikaalisessa mielessä. Mutta jos ajatellaan, että kaikki mielet, ajatukset, ideat ja muodot ovat olemassa jossain, voidaan hyvin kuvitella olevan olemassa mielenmaisema, jossa ne ovat.
Tässä suhteessa mielenmaisema ja tuonpuoleinen muistuttavat toisiaan hyvin paljon. Kumpaakaan ei ole olemassa ”oikeasti” (fysiikan mukaan).
Kysymys kuuluu: Ovatko ne siitä huolimatta olemassa?


Mitä tarkoittaa toteamus ”uskon Jumalaan”? Tarkoittaako se samaa kuin toteamus ”uskon Jumalan ja samalla tuonpuoleisen olemassaoloon?”
Jos tarkoittaa, minäkin voin ihan omasta puolestani henkilökohtaisesti sanoa: Minä uskon Jumalaan!
Ja uskon siihen, että Jumala asuu tuonpuoleisessa ja on samalla itse tuo tuonpuoleinen.

Minä uskon siihen, että Jumala on. Hän on mielenmaisemassamme, mielenmaiseman siinä osassa, jota tuonpuoleiseksi kutsutaan (tai oikeastaan jokaisen mielenmaiseman objektin tulisi olla ääretön kuten koko mielenmaisemankin, joten mielenmaiseman jokaisen objektin voisi ajatella tavallaan täyttävän koko mielenmaiseman, jolloin olisi väärin sanoa, että ”mielenmaiseman osassa”…).

Minä uskon siihen, että Jumala on. Hän asuu uskovaisten sydämissä, mielissä ja mielikuvituksessa.

Niinpä se, johon sinä uskot, on sinulle olemassa. Tällöin ei tämän viestin alkupuolella esiintynyt ajatus – jos uskot pelastavaan Jeesukseen, hän on olemassa, ja jos uskot suureen vaaleanpunaiseen elefanttiin, joka syö kaikki, jotka eivät joka ilta käy suihkussa, elefanttisi on olemassa – välttämättä olekaan täysin typerä.

Mutta tässä kohdassa täytyy muistuttaa, ettei kumpaakaan, mielenmaisemaa taikka tuonpuoleista, ole olemassa ”oikeasti”. Jokaisen uskovaisen oma pikku Jumala on olemassa uskovaisen sydämessä hänen elämänsä ajan, ja se jää mielenmaisemaan uskovaisen kuoltuakin. Mutta koska mieli (ns. sielu) kuolee ruumiin kuollessa, et pääsisi kuolemasi jälkeen minnekään paratiisiin vaikka uskoisitkin. Vain ajatuksesi, ja muiden ajatukset sinusta, jäävät leijumaan mielenmaisemaan, jota ei oikeastaan ole olemassa…

Ellei sitten…
Jos (ja voi, miten suuri ”jos”!) ihmisillä olisi jonkinlainen ”yhteinen alitajunta” (joka selittäisi esim. enneunet), voisi olla mahdollista, että mielenmaisema olisi olemassa ”oikeastikin”. Tällöin mieli (ns. sielu) voisi jäädä asumaan ihmisten yhteiseen alitajuntaan ihmisen kuoleman jälkeenkin.
Millainen tämä yhteinen alitajunta sitten olisi?
Kaikkien maailman ihmisten aivot olisivat yhteydessä toisiinsa jonkinlaisilla aalloilla… Jotain sellaista.
Tästä tosin seuraisi se, että jos ihmislaji häviäisi, loppuisi myös yhteisen alitajunnan olemassaolo. Ellei sitten esim. kaikilla älyllisillä eläimillä (ihminen mukaan lukien) olisikin yhteinen alitajunta…
Mutta tämä nyt on vain spekuloimista. Ns. yhteisen alitajunnan olemassaolo on minun mielestäni vielä epätodennäköisempää kuin jonkin luojan…

Sillä voisihan maailmankaikkeudella kuvitella olevan jonkinlainen luoja.
Kenties jonain päivänä tiede on täällä meilläkin kehittynyt niin pitkälle, että tiedemiehet voivat luoda uusia pikku maailmankaikkeuksia koeputkissaan! Miksemme me siis voisi elää jonkin toisen maailmankaikkeuden älyllisen möykyn alullepanemassa maailmankaikkeudessa?
Tällöin meidän maailmankaikkeutemme olisi tavallaan luotu ”tyhjästä”, sillä TÄSSÄ MAAILMANKAIKKEUDESSA ei tietenkään olisi ollut ainetta (tai mitään muutakaan) ennen, kuin se oli luotu.

Minusta näyttää kuitenkin todennäköisemmältä, ettei mitään luojaa/Luojaa ole. Maailmankaikkeutemme olisi ihan hyvin voinut syntyä sattumaltakin, esim. siten, että toisen maailmankaikkeuden musta aukko olisi pyöräyttänyt ”tänne” palasen aika-avaruutta…

Mutta vaikka jokin luoja todettaisiin olevaksi, se ei tietenkään todistaisi sitä, että juuri kristinusko (tai mikään muukaan uskonto) opettaisi oikein.
Uskontoja tavallaan on niin monta kuin uskovaisiakin, sillä jokainen ajattelee asioista hieman eri tavoin. Jos kristittyjen ajattelu kuitenkin olisi jotenkin yhtenäinen, voitaisiinko väittää, että kristinusko olisi jotenkin uskottavampi kuin jokin muu uskonto? No ei.
Kaikki uskonnot taitavat olla vähän epäloogisia ja terveen järjen vastaisia. Jos kuitenkin ajatellaan mielenmaisemaa, onko kristittyjen Jumala siellä ”enemmän olemassa” kuin muiden uskontojen jumalat? Tekeekö yksistään se kristittyjen Jumalasta todellisemman, että niin monet uskovat Häneen?
Ei, ei! JOKAINEN mielenmaiseman objekti on äärettömän suuri (kuten itse mielenmaisemakin). Tällöin jokainen mielenmaiseman objekti on yhtä tärkeä kuin toinenkin.
Ja kuten jo totesin, uskontoja on niin monta kuin uskoviakin. Ja Jumaliakin on niin monta kuin uskovia. Tällöin mielenmaisema on täynnä äärettömän suuria Jumalia (vai muodostavatko ne yhdessä vielä äärettömämmän Jumaluuden, en tiedä), ja jokaiselle uskovaiselle se Jumala, johon hän uskoo, on olemassa.

No joo, tässä lopussa on ehkä osittain asiaankuulumatonta ja turhaakin pohdintaa, mutta ehkä se herättää teidän päissänne jonkinlaisia ajatuksia.

Viestini alkaa olla lopussa, ja nyt onkin teidän vuoronne!
Kommentteja, kommentteja, kiitos!

Jos pääsi ei ole peltipurkki, olet varmaan kykeneväinen antamaan jonkinlaisia kommentteja johonkin asiaan. Seuraavanlaiset viestit eivät sisällä asiallisia kommentteja:

”Kirjoittaja on vitun paska Saatanan lähetti, perkele!”

”Kirjoittaja puhui itsensä pussiin, mutta minulla ei ole nyt aikaa selittää, miksi…”

”Lukekaa Darwinin, Freudin ja Jörn Donnerin tuotanto, niin huomaatte, ettei edellisessä viestissä ollut järjen häivääkään!”

Saatte haukkua minua ja kertoa, kuinka grillaannun Helvetissä, jos se tuottaa teille mielihyvää (haluan olla vain avuksi!), mutta toivoisin, että viesteissänne olisi RIPAUS asiaakin. Muuten osoitatte, ettette ole kykeneväisiä kommentoimaan näitä asioita.
Jos sanotte vaikka, ettei kirjoituksissa ollut järkeä, teidän täytyy PERUSTELLA se! Jos teillä on aikaa lukea näitä sivuja, teillä pitäisi olla aikaa kirjoittaa myös jonkinlaiset lyhyet perustelut kommenteillenne.
On myös hölmöä, jos käskette lukea sata sivua jotain kummallisuuksia (ei kaikkeen sentään ole aikaa!), tai jos käytätte viesteissänne termistöä, jota tavallinen kansa ei ymmärrä. Jos olette YMMÄRTÄNEET jonkin tieteen teorian kunnolla, teillä pitäisi olla kykyä selittää se kansantajuisesti. Minäkin olen valmis selittämään enemmän maailmankaikkeus-donitseista sun muista, jos jollekin jäi jotain epäselväksi.
Jos osa viestini huumorista ei miellyttänyt teitä (olin laittanut sellaista viestiin, jotta lukeminen ei olisi kuolettavan tylsää), minä kysyn teiltä: Jos Jumala on Absoluuttisen Hyvä ja isällinen, eikö Hänellä pitäisi myös olla (absoluuttisen) hyvä huumorintaju?

Pistän tähän loppuun vielä viestini perusajatuksen (jotta tiedätte, mitä pitäisi kommentoida), jos se nyt joltain on päässyt unohtumaan:

Uskonto ja tiede eivät oikeastaan ole ristiriidassa keskenään, jos Augustinuksen ja yläasteen uskonnonopettajan opit otetaan huomioon. Jumalan ja tuonpuoleisen olemassaoloa ei näet voida todistaa tieteellisesti, kun ne ovat ”tieteen yläpuolella”. Tämä tekee Jumalan olemassaolosta mahdollisen, mutta ei todennäköistä.

Augustinuksen ajatus ei ole se, että uskonto olisi järjenvastaista, vaan se, että uskonnossa on JÄRJENVASTAISIAKIN juttuja. Mutta jos asiaa ajatellaan tarkasti, tämä oikeastaan tekee uskonnosta järjenvastaista.

Nimittäin, meillä on nyt tässä joukko laskuja:
1 2 = 3
4 6 = 10
5 0 = 5
7 7 = 14
6 4 = 16
3 4 = 7

Siinä oli viisi laskua, joissa oli oikea vastaus, mutta vain yksi, jossa oli väärä. Tämä yksi väärä vastaus tekee kuitenkin KOKO LASKURYHMÄSTÄ järjenvastaisen, jos laskuja ajatellaan ryhmänä, eikä erikseen. Ja uskonnossahan kaikkien juttujen tulisi liittyä yhteen. Jos yksi jutuista on järjenvastainen, se ei ehkä tee muista jutuista järjenvastaisia, mutta se tekee ITSE USKONNOSTA järjenvastaista. Käsitättehän?

Hei, oliko tämä kokonaisuudessaan omaa tekstiäsi?

Hämmästyttävä vaivan ja ajan määrä on panostettu tähän katkeraan tekstiin. En ymmärrä sinua, kerrotko tekstissä myös motiivisi?