On tultu tilanteeseen, jossa kansalaisten on saatava esittää kantansa yhtäältä EU:n perustuslakiin ja toisaalta Suomen NATO-jäsenyyteen. Nämä molemmat kysymykset ovat kansamme olemassaolon kannalta niin mittavia ja ratkaisevia, ettei kansalaisten kuulemista voida sivuuttaa. Tätä maamme nykyinen Vanhasen-Kalliomäen hallitus näyttää kuitenkin kovasti yrittävän.
Pääministeri Matti Vanhanen on lähtenyt rakentelemaan tarkoituksellisia verukkeita kansanäänestyksen ehdoiksi. Hänen mukaansa "uusi EU-kansanäänestys voi olla tarpeen, jos tuleva unionin perustuslakisopimus siirtää tulevat perussopimusmuutokset jäsenmaiden vallasta EU-elimille".
Tällainen ehdotus on noussut ulkoministereiden hallitusten välisessä konferenssissa. Se merkitsisi ettei kansallista ratifiointi enää tarvittaisi lainkaan. Aamulehden mukaan tämä Italian yllättäen neuvottelupöytään tuoma malli kuitenkin tyrmättiin jokseenkin selvästi.
Muilta osin pääministerimme pitää perustuslakisopimusta sellaisena, ettei sen takia tarvitse kansan mielipidettä kysyä. -Mutta monet arvostetut asiantuntijat ovat toista mieltä.
Jacob Söderman on esittänyt painavia perusteluja uuden EU-kansanäänestyksen puolesta. Kauko Sipponen kertoo tuoreessa kirjassaan "Jyrätäänkö meidät?, kommetteja Euroopan unionin perustuslakisopimukseen" Södermanin todenneen, että "jos ei tästä, niin mistä sitten". Sipposen kirja on kriittinen selitysteos perustuslakisopimuksen taustoista, sisällöstä ja vaikutuksista Suomen kannalta. EU-kansanäänestyksen hän näkee Södermanin tavoin välttämättömänä.
Sipponen luonnehtii EU:n kehittämistä jatkuvaksi prosessiksi, jossa "monen hvk:n jälkeen on todettu, niin kuin nytkin, että perussopimuksien muutos tai uusi perustuslakisopimus eivät muuta toimivallanjakoa niin olennaisesti, että ne olisi käsiteltävä perustuslain säädätämisjärjestyksessä." Hän vertaa tilannetta koiran hännän leikkaamiseen. "Ajatellaan, että jos kolmena vuotena leikataan kolme senttiä, niin tulos olisi erilainen kuin, jos kerralla typistettaisiin yhdeksän senttiä. Koira kuitenkin luultavasti tuntee lopputuloksen kummassakin tapauksessa samanlaisena." Sipposen mielestä olemme olleet EU:n jäsenenä mukana toteamassa, kuinka toinen toistaan seuraavat hallitusten väliset konferenssit vähitellen kovertavat jäsenvaltioiden sisäisen itsenäisen toimintakyvyn lähes tyhjäksi kuoreksi.
Sipposen mukaan poliittinen eliitti pelkää kansalaisten osallistumista päätöksentekoon. Kansanäänestysten suhteen Suomi kuuluukin pelokkaiden maiden ryhmään. Maaliskuun eduskuntavaaleissa puolueet eivät tuoneet EU:n tulevaisuuskeskustelua mukaan vaalitaisteluun. Sipponen toteaakin, että länsimaiden demokratiakäsitysten mukaan eduskuntavaaleissa pitäisi tuoda esille tärkeimmät puolueiden tavoitteet ja ehdotukset, mutta näin ei maalisvaaleissa tapahtunut, joten eduskunnalta puuttuu kansan antama mandaatti tässä EU-asiassa.
NATO-kysymyksen nosti esille puolustusministeri Seppo Kääriäinen. Aamulehden 30.10. mukaan hän totesi, että ensi keväänä annettavaan hallituksen puolustusselontekoon liittyvän analyysin pohjalta tehtäisiin Suomen turvallisuuspoliittinen ratkaisu vaihtoehtojen ollessa nykyisen liittoutumattomuuslinjan jatkaminen tai Suomen liittyminen Naton jäseneksi.
Näin ollen näyttääkin kaikin puolin järkevältä järjestää kaksoiskansanäänestys, jossa kansalaiset pääsevät samalla kertaa sanomaan kantansa kahdesta suurimmasta kohtalonkysymyksestä. Samalla myös poliittisen eliitin ja kansan välinen ammottava kuilu kaventuisi.
Pääministeri Matti Vanhanen on lähtenyt rakentelemaan tarkoituksellisia verukkeita kansanäänestyksen ehdoiksi. Hänen mukaansa "uusi EU-kansanäänestys voi olla tarpeen, jos tuleva unionin perustuslakisopimus siirtää tulevat perussopimusmuutokset jäsenmaiden vallasta EU-elimille".
Tällainen ehdotus on noussut ulkoministereiden hallitusten välisessä konferenssissa. Se merkitsisi ettei kansallista ratifiointi enää tarvittaisi lainkaan. Aamulehden mukaan tämä Italian yllättäen neuvottelupöytään tuoma malli kuitenkin tyrmättiin jokseenkin selvästi.
Muilta osin pääministerimme pitää perustuslakisopimusta sellaisena, ettei sen takia tarvitse kansan mielipidettä kysyä. -Mutta monet arvostetut asiantuntijat ovat toista mieltä.
Jacob Söderman on esittänyt painavia perusteluja uuden EU-kansanäänestyksen puolesta. Kauko Sipponen kertoo tuoreessa kirjassaan "Jyrätäänkö meidät?, kommetteja Euroopan unionin perustuslakisopimukseen" Södermanin todenneen, että "jos ei tästä, niin mistä sitten". Sipposen kirja on kriittinen selitysteos perustuslakisopimuksen taustoista, sisällöstä ja vaikutuksista Suomen kannalta. EU-kansanäänestyksen hän näkee Södermanin tavoin välttämättömänä.
Sipponen luonnehtii EU:n kehittämistä jatkuvaksi prosessiksi, jossa "monen hvk:n jälkeen on todettu, niin kuin nytkin, että perussopimuksien muutos tai uusi perustuslakisopimus eivät muuta toimivallanjakoa niin olennaisesti, että ne olisi käsiteltävä perustuslain säädätämisjärjestyksessä." Hän vertaa tilannetta koiran hännän leikkaamiseen. "Ajatellaan, että jos kolmena vuotena leikataan kolme senttiä, niin tulos olisi erilainen kuin, jos kerralla typistettaisiin yhdeksän senttiä. Koira kuitenkin luultavasti tuntee lopputuloksen kummassakin tapauksessa samanlaisena." Sipposen mielestä olemme olleet EU:n jäsenenä mukana toteamassa, kuinka toinen toistaan seuraavat hallitusten väliset konferenssit vähitellen kovertavat jäsenvaltioiden sisäisen itsenäisen toimintakyvyn lähes tyhjäksi kuoreksi.
Sipposen mukaan poliittinen eliitti pelkää kansalaisten osallistumista päätöksentekoon. Kansanäänestysten suhteen Suomi kuuluukin pelokkaiden maiden ryhmään. Maaliskuun eduskuntavaaleissa puolueet eivät tuoneet EU:n tulevaisuuskeskustelua mukaan vaalitaisteluun. Sipponen toteaakin, että länsimaiden demokratiakäsitysten mukaan eduskuntavaaleissa pitäisi tuoda esille tärkeimmät puolueiden tavoitteet ja ehdotukset, mutta näin ei maalisvaaleissa tapahtunut, joten eduskunnalta puuttuu kansan antama mandaatti tässä EU-asiassa.
NATO-kysymyksen nosti esille puolustusministeri Seppo Kääriäinen. Aamulehden 30.10. mukaan hän totesi, että ensi keväänä annettavaan hallituksen puolustusselontekoon liittyvän analyysin pohjalta tehtäisiin Suomen turvallisuuspoliittinen ratkaisu vaihtoehtojen ollessa nykyisen liittoutumattomuuslinjan jatkaminen tai Suomen liittyminen Naton jäseneksi.
Näin ollen näyttääkin kaikin puolin järkevältä järjestää kaksoiskansanäänestys, jossa kansalaiset pääsevät samalla kertaa sanomaan kantansa kahdesta suurimmasta kohtalonkysymyksestä. Samalla myös poliittisen eliitin ja kansan välinen ammottava kuilu kaventuisi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.