Kävin tässä eräänä päivänä mieltä ylentävää ajatusleikkiä. Suomen ev.lut kirkolla ei käsittääkseni ole olemassa minkäänlaisia proseduureja jäsenensä erottamiseen. Lisäksi jäsenenä voi olla kelvollinen ottamaan osaa seurakunnan vaaleihin (?)
Olisiko mahdollista floodata niin monta ateistia läpi kirkkovaaleissa, että se muuttaisi ratkaisevasti ev-lut kirkon oppia hiukan inhimillisempään ja suvaitsevaisempaan suuntaan?
Ja kirkkovaaleissahan muistaakseni oli sellainen omituisuus, että ikäraja saattoi riittää äänestämiseen, muttei itsenäiseen kirkostaeroamiseen. Protestiääniä anyone?
Olisiko mahdollista floodata niin monta ateistia läpi kirkkovaaleissa, että se muuttaisi ratkaisevasti ev-lut kirkon oppia hiukan inhimillisempään ja suvaitsevaisempaan suuntaan?
Ja kirkkovaaleissahan muistaakseni oli sellainen omituisuus, että ikäraja saattoi riittää äänestämiseen, muttei itsenäiseen kirkostaeroamiseen. Protestiääniä anyone?
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Vaalikelpoinen seurakunnan luottamustoimeen on kristillisestä vakaumuksesta tunnettu 18 vuotta täyttänyt seurakunnan konfirmoitu jäsen, joka ei ole vajaavaltainen."
Epäilen, onko ketään koskaan hylätty sen perusteella ettei ole tunnettu kristillisyydestään... mutta periaatteessa siis tuohon voisi vedota.
Yksittäisen kirkkovaltuuston paikan saaminen pienellä paikkakunnalla olisi helppoa. Tuollaiset 10-20 ääntä riittäisivät. Mutta mitäpä sillä sitten tekisi? Enemmistön saaminen johonkin kuntaan tuskin onnistuisi, eikä missään tapauksessa kirkolliskokoukseen.
kun ev-lut kirkko kuolee.
Olisi mielenkiintoista spekuloida kuinka kirkon miljardiomaisuus ajetaan alas ja mihin se päätyy lahkon jäsenmäärän pienentyessä.
Toinen vaihtoehto on tietysti että kirkko liittyy johonkin toiseen uskontoon, mikä äkkiseltään tuntuu kaukaa haetulta.
Jäsenmäärä tulee pienentymään nopeammin kuin kirkon palvelujen väheneminen. Eli kirkko joutuu myymään omaisuuttaan, jotta se pystyy pyörittämään ylimitoitettuja palvelujaan. Kun kirkko kuolee, ei sillä ole jäljellä muuta kuin velkoja ja se omaisuus mitä kukaan ei ole halunnut ostaa.
ateistipervojen märissä unissa...
Palataan asiaan sitten kun kirkon jäsenmäärä jonain vuonna kasvaa...
kun propagoisi ateismia kirkkovaltuustossa.
Kirkko on kuin hyvä isä tai äiti.
Hyvä isä tai äiti ei sano pienelle lapselle, että sori, nyt oot töpeksinyt niin raskaasti, että olet erotettu meidän perheestä.
Ja vaikka lapsi karkaisi kotoaan, niin hän on aina tervetullut takaisin.
Toki on myös niin, että jos lapsi haluaa osallistua perheen päätöksentekoon, on hänen käyttäydyttävä kunnolla silloin, kun noita päätöksiä tehdään. Ja sama juttu kirkossa. Ei kannata pyrkiä kirkollisvaltuustoon, jos tarkoitus on siellä valtuustossa vain räyhätä.
kuin se Raamatun puhuva aasi.Lapselle perhe on välttämättömyys, mutta kirkko ei ole.
Toisaalta vertauksesi karkuruudesta on sinänsä osuva, ainakin itse koin olevani vanki kunnes erosin.
Mites se meni: ei äänioikeutta-ei verotusoikeutta!
Olen sitä mieltä, että kirkon elämä ja toiminta on varsin suvaitsevaista. Mihin kohtaan kaipaisit muutosta? Oppi on ytimeltään ollut sama niin kauan kuin kirkko on ollut olemassa. Opin tiivistelmät löytyvät jo Raamatun sivuilta ja vähän pidempinä uskontunnuksista. Meidän kirkkomme oppi Katekismuksesta, http://www.evl.fi/katekismus/ Mitä Katekismuksesta muuttaisit? Aina kannattaa muistaa luterilaisuuden perusajatus: kirkko ei ole mikään muu kuin jäsentensä yhteisö. Varsinkin eettisissä kysymyksissä ihmisen omatunto on se tärkein tekijä.
Lutteriko antoi teille niitä israelilaisten käskyjä, juuri nuo käskytkö jäi jeesukselta täyttämättä?
Tunnistatko tästä itsesi, jumalan lain noudattaja?
1:9 ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille,
Koska en taikauskottomana usko synnin käsitteeseen, niin olen hiukan jäävi vastaamaan tähän. Silti synti-käsite leimaa koko kristillistä ajattelua. Miksei sen voisi vaihtaa vaikkapa hyveeseen, jolloin tuettaisiin tiettyjä käytösmalleja tuomitsematta silti muiden ratkaisuja. Negatiivisuus ja helvetillä pelottelu voitaisiin vaihtaa täten positiivisuuteen ja valaistumiseen.
Muutenkin pistäisin stopin arvokeskustelulle. Ongelmahan on se, että teidän kristittyjen moraalikoodisto on aika väljästi tulkittavissa. Esim itse käsittäisin tuon käskyn "älä tapa" niin, että minun ei ole hyvä pistää puukkoa lähimmäiseni selkään. Osa kirkkokansasta taas laajentaa sen koskemaan aborttia, kantasolututkimusta ja kaikkein hulluimmat tapaukset jopa perhesuunnittelua.
Jos kirkon roolin tiivistäisi lohdun tarjoamiseen, niin silloin riittäisi toteamus "kaikki pääsevät taivaaseen". Eipä ole kukaan tullut vielä kertomaan etteikö olisi sinne päässyt. Mitä muita todisteita kaipaatte? ;)
Mutta eiköhän liberaaliteologia tee nuo muutokset ilman meidän ateistien apua.
"tuettaisiin tiettyjä käytösmalleja tuomitsematta silti muiden ratkaisuja. Negatiivisuus ja helvetillä pelottelu voitaisiin vaihtaa täten positiivisuuteen ja valaistumiseen." Näin olen kirkossa pitkään pyrkinyt toimimaan. TUomitsemisella ei voiteta mitään eikä ole meidän asiamme tuomita lähimmäisiämme. Kristillinen ihmiskäsitys on hyvin realistinen: ihmisellä on halu hyvään, mutta hän ei aina kykene siihen (synti). Tärkeää on tällöin tukea tätä hyvää, mitä jokaisessa ihmisessä hyvän Jumalan luomana on olemassa. Parasta tukemista on rakkaus, joka on Raamatun keskeisin sanoma (rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi)