MAAHANMUUTTAJANAISTEN

ensin, sitten Suomalaisesta miehestä, sitten paskaa ja sitten säästä.

feminismin ulkopuolella ja suomalaisten feministien passiivisen vihan kohteina.

turuun sanomista :

http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2009-03-01,104:12:596400,1:0:0:0:0:0:

zzzzzzzzz
Julkaistu 1.3.2009 1:30:43


TS/Arto Takala
Kriitikoiden mielestä pitäisi puhua pikemminkin häpeäväkivallasta. Raija Ala-Lipasti käyttää silti termiä kunniaväkivalta, koska ilmiö perustuu miehen kunniakäsitykseen. Sanavalinta ei sisällä ilmiön hyväksymistä.


TS/Ante Johansson
Häpeällä piestyt

Tälläkin hetkellä useat

maahanmuuttajaperheiden tytöt pakoilevat perhettään kunniaväkivallan tai pakkoavioliiton uhan takia.

Turun Naiskeskuksen toiminnanjohtajalla Raija Ala-Lipastilla on vahva epäilys, että Suomessakin on tehty kunniamurhia, vaikkei niitä olekaan tullut poliisin tietoon.


Kunniaväkivalta on perheen tai suvun piirissä tapahtuvaa, kunnianormien puolustamiseen liittyvää väkivaltaa. Raija Ala-Lipastin mukaan Suomessa sitä esiintyy etenkin Irakista, Iranista, Afganistanista, kurdialueilta, Pohjois-Afrikasta ja Somaliasta tulleiden maahanmuuttajien keskuudessa. Uhka koskee Suomessa tuhansia tyttöjä ja naisia.

Kyse on kulttuureista, joissa nainen on alistettu eikä lähisuhdeväkivalta ole rikos. Kunniaväkivaltaa ilmenee muidenkin kuin muslimien keskuudessa.

- Uskontoa käytetään lyömäaseena. Koraani otetaan esille näissä tilanteissa sellaisissakin perheissä, jotka eivät ole uskonnollisia, Ala-Lipasti luonnehtii.

Ilmiö alkoi tunkeutua hänen tietoisuuteensa 1990-2000-luvulla. Maahanmuuttajanaisten kohtaamisissa pinnan alla väreili väkivalta- ja kontrollikokemuksia.

Tammikuussa 2002 Ruotsia ja naisjärjestöjä ympäri maailman järkytti Fadime Sahindalin murha. Isä ampui tyttärensä, koska ei hyväksynyt tämän seurustelua ruotsalaismiehen kanssa. Ala-Lipasti teki opintomatkan Tukholmaan ja vakuuttui, ettei kyseessä ollut yksittäistapaus. Turun Naiskeskukseen töihin tullut kurdinainen Kwestan Homil auttoi edelleen ilmiön ymmärtämisessä. Samana vuonna 2002 Ala-Lipasti tapasi Turussa ensimmäisen tytön, jota piiloteltiin väkivallan takia.

Pari vuotta sitten Turun Naiskeskus julkaisi kunniaväkivallasta viranomaiskäyttöön dvd:n, ja nyt Ala-Lipastilta ilmestyy aiheesta kirja, Suomessa ensimmäinen. Turun Naiskeskuksesta apua hakeneista 56 naisesta kahdeksan kertoo siinä tarinansa.


Seksuaalisuuden kontrollointia

Ala-Lipasti tekee kantansa selväksi:

- Väkivaltaa ja ihmisoikeuksien loukkauksia ei pidä hyväksyä. Ei edes muiden kulttuurien ymmärtämisen nimissä.

Kunnia-ajattelu kiertyy Ala-Lipastin mukaan aina seksin ympärille. Isä pitää huolta siitä, että perheen naiset pysyvät kunniallisina ja tyttäret naitetaan neitsyinä sopivalle miehelle. Poikiakin vainotaan, etenkin homoseksuaalisuuden takia.

Kunniaväkivaltakierteen voi käynnistää pakkoavioliitosta kieltäytyminen, suhde väärää uskoa tai kansalaisuutta edustavaan, eroaikeet, seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuminen, huhu, perätönkin, sopimattomasta käytöksestä - tai minihame ja liikaa meikkiä.

Konflikteja aiheuttavat tilanteet, joissa tyttö on Suomessa löytänyt poikaystävän. Silloin aletaan kenties puhua lomamatkasta entiseen kotimaahan tarkoituksena naittaa tyttö siellä.

Ruotsissa ja Saksassa on pakkoavioliitot kielletty lailla. Pitäisikö kieltää Suomessakin?

- Koska osalle Suomessa asuvista asia on epäselvä, olisi varmaankin hyvä sanoa se konkreettisesti, Ala-Lipasti puntaroi.

MLL:n kunniaväkivaltahankkeessa havaittiin, että ilmiöön liittyy sukupolvien ristiriita. Vanhemmat kokevat uudessa maassa vaikutusvaltansa vähentyneen, jolloin jälkeläisten kontrolloiminen voi olla epätoivoinen yritys vaikuttaa kehitykseen. Valtakulttuurin puristuksessa normeja tulkitaan jopa tiukemmin kuin lähtömaassa.

Nuorempi polvi toisaalta omaksuu uutta kulttuuria ja tuntee oikeutensa:

- Suomeen pienenä muuttaneet tietävät, että 18-vuotiaat ovat vapaita, ja lähtevät vaatimaan oikeuksiaan, Ala-Lipasti sanoo. Lähes kaikki hänen kohdalleen osuneet kunniaväkivallan uhrit ovat olleet täysi-ikäisiä.


Epätoivoisia itsemurhia

Ala-Lipastin mukaan väkivaltaa edeltää usein kodin ilmapiirin muuttuminen uhkaavaksi. Tyttöä nimitellään huoraksi, uhataan kuristamisella tai aseilla. Veljet ja ehkä siskotkin alkavat läpsiä. Kun mustelmia alkaa näkyä, on viimeinen hetki saada tyttö turvaan.

- Usein veli on kunnia-ajattelun mukaan vastuullinen tekemään murhan. Veli saattaa tehdä tytön kanssa sopimuksen, että tyttö häipyy lopullisesti, ja veli selvittää isälle, että homma on hoidettu.

Kunniaväkivallan yksi muoto ovat itsemurhat, joihin sukunsa halveksimat tytöt epätoivoissaan päätyvät.

- Kerran Tyksissä oli yhtä aikaa kaksi itsemurhakandidaattityttöä. Monikohan on onnistunut?

Suomessa ei virallisen tiedon mukaan ole tehty kunniamurhia, mutta Ala-Lipasti epäilee vahvasti toista. Näistä ei puhuta poliisille. Fadimen murha Ruotsissa oli selvänä tapauksena poikkeus.

- Fadime oli syksyllä 2001 parlamentissa kertomassa kunniaväkivallasta, ja tammikuussa isä tappoi hänet.

Aiemmin Ruotsissa oli raportoitu parvekkeelta tippumisia ja muita outoja kuolemantapauksia.

YK:n alainen UNFPA arvioi vuonna 2000, että vuosittain tehdään viitisentuhatta kunniamurhaa, yleisimmin Pakistanissa, Afganistanissa, Egyptissä ja muualla Lähi-idässä. Isossa-Britanniassa, jossa pakistanilaisia on paljon, on esitetty arvio 12 kunniamurhasta vuodessa.


Lopputuloksena pysyvä välirikko

Onko kunniaväkivalta merkki kotouttamisen epäonnistumisesta?

- Sanoisin niin, että mitkään kotouttamistoimet eivät auta, ellei tähän ongelmaan pureuduta erikseen.

Ala-Lipasti näkee, että jo maahanmuuttovaiheessa tulijaa pitää valistaa siitä, että tässä demokraattisessa maassa ei väkivaltaa, uhkaamista ja alistamista hyväksytä.

- Tarvitaan asennekasvatusta pienestä saakka ja viranomaisten eli sosiaalitoimen, koulun, terveydenhuollon ja poliisin yhteistyötä sekä voimakasta mutta silti ymmärtävää puuttumista. Maahanmuuttajayhteisöt ovat avainasemassa.

Viranomaisten on oltava ongelmasta tietoisia sekä rohkeita. Esimerkiksi hoitohenkilöstön on kysyttävä ”onko sua lyöty?” yhtä neutraalisti kuin ”poltatko?”

Ala-Lipastin tuntemissa tapauksissa apua on haettu vasta keskellä katastrofia, yleensä sosiaalitoimelta tai poliisilta. Juridiset keinot, kuten rikosilmoitus tai lähestymiskielto, ovat aika tehottomia.

Tilanteita ei ole voitu sopia, vaan lähes aina on päädytty välirikkoon ja pakoon. Ala-Lipasti on ollut piilottamassa pariakymmentä kunniaväkivallan uhria. He asuvat pakosalla muualla Suomessa tai ulkomailla.

Raija Ala-Lipasti muistuttaa, etteivät ongelmat lopu väkivallalta pelastumiseen: tyttö, jonka suku on hylännyt, tarvitsee tukea myöhemminkin.

Ilmiön tabu-luonnetta kuvastaa se, ettei Suomessa ole Ala-Lipastin tietämän mukaan annettu yhtään tuomiota kunniaväkivallasta.


RITVA SETÄLÄ PIIRROS: AnTE JOHANSSON

Julkaistu 1.3.2009 1:30:43

Sunnuntai
Häpeällä piestyt
Ennusteissa pitkä kuuma kesä
Läppäsiltaturmasta tuli aikansa nähtävyys
Kielijuttu: Aikamuotoja
Turhautuneet tarhatädit kiittivät
--------------------------------------------------------------------------------



Sivun alkuun | Etusivulle
Copyright © 1996-2008 Turun Sanomat