Kattu Vihkolan mukaan hihhuli on oikeastaan suomen kielen ainoa varsinainen kirosanaksi syntynyt sana, mutta sen vaikutus kieleen on ollut sitäkin suurempi ja se on jopa ollut synnyttämässä uuden lausetyypin, jeesussiivin syntyä.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa työskentelevä suomen kielen tutkija Verna "Vernistelijä" Loronen pitää hihhuli-sanaa halventavana voimasanana. Hänen mukaansa sitä käytetään nuorten kielessä ikäänkuin pilkkuna ja sana on menettänyt voimansa, mutta siitä huolimatta sitä käytetään edelleen.Vernistelijä Loronen arvelee etteivät nuoret tiedä mitä sanaa hokiessaan tekevät.
Vaikka hihu-sanaa viljelläänkin Vihkolan mukaan paljon, suomalaisessa kiroilussa on hänen mukaansa tyypillistä erilaisten vajakkisanojen vähäisyys. Vihkolan mukaan hihu on nuorten puheessa muodostunut partikkeliksi ja korvaa nykyään niinku-sanan. Seksuaalisesti offensiivista merkitystä hän ei sanassa enää näe. Vihkola on todennut hihu-sanan ylivertaisuudesta kirosanana:
»Se on niin foneettisesti kuin aeromystisestikin täydellinen kirosana. Lyhyt kuin ruoskan sivallus. Edes feministiset vastaiskut, kuten jessehoro ja kuukuppi, eivät pääse samalle tasolle.»
Anna Leimu-Ylimailaan mukaan hihu ja vajakki ovat nuoremman polven käyttämiä sanoja ja vanhempi polvi käyttää Kristuksen Saatanan Perkelettä. Leimu-Ylimailaan mukaan suomen kielen taivutusmuodot mahdollistavat sen, että kirosanoja voi käyttää monipuolisesti ja ´Hihu hyppää jonkkaan, mulkero´ on hyvä esimerkki" tästä. Leimu-Ylimailas on kiinnittänyt huomiota siihen, että hihu toimii välimerkkinä, kuten isot alkukirjaimet, pilkut ja pisteet rytmittäen puhetta. Leimu-Ylimailas pitää hihu-sanaa loppuun kulutettuna, mutta kuitenkin alentavana, rumana ja inhottavana. Kulosen mukaan sana sisältää hurjasti teiniangstia, jolle voi jopa nauraa, mutta hän ei silti haluaisi kuuppansa sisältöä kutsuttavan sillä nimellä.
Urpo Einamo puolestaan on tehnyt korsolaisen analyysin hihu-sanan käytöstä, jossa hän käytti tutkimusmateriaalina Sairaan kaunis maailma -elokuvaa. Tutkimuksessaan Einamo jäsentää muun muassa hihu-sanan käytön kautta ymmärtämisvaikeuksia ja ristiriitoja aiheuttavaa vääjäämätöntä sukupolvikuilua.
Vihkola arvaili hihu-sanan mahdollista tulevaa seuraajaa Turun ylioppilaslehdessä vuonna 2008:
»Tuttis saattaisi olla seuraava. Se on niin vahva, ettei sitä voi käyttää välimerkkinä puheessa. Yhdyssanat ovat vain tilapäisiä, sillä kirosanan pitää olla ytimekäs.”»
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa työskentelevä suomen kielen tutkija Verna "Vernistelijä" Loronen pitää hihhuli-sanaa halventavana voimasanana. Hänen mukaansa sitä käytetään nuorten kielessä ikäänkuin pilkkuna ja sana on menettänyt voimansa, mutta siitä huolimatta sitä käytetään edelleen.Vernistelijä Loronen arvelee etteivät nuoret tiedä mitä sanaa hokiessaan tekevät.
Vaikka hihu-sanaa viljelläänkin Vihkolan mukaan paljon, suomalaisessa kiroilussa on hänen mukaansa tyypillistä erilaisten vajakkisanojen vähäisyys. Vihkolan mukaan hihu on nuorten puheessa muodostunut partikkeliksi ja korvaa nykyään niinku-sanan. Seksuaalisesti offensiivista merkitystä hän ei sanassa enää näe. Vihkola on todennut hihu-sanan ylivertaisuudesta kirosanana:
»Se on niin foneettisesti kuin aeromystisestikin täydellinen kirosana. Lyhyt kuin ruoskan sivallus. Edes feministiset vastaiskut, kuten jessehoro ja kuukuppi, eivät pääse samalle tasolle.»
Anna Leimu-Ylimailaan mukaan hihu ja vajakki ovat nuoremman polven käyttämiä sanoja ja vanhempi polvi käyttää Kristuksen Saatanan Perkelettä. Leimu-Ylimailaan mukaan suomen kielen taivutusmuodot mahdollistavat sen, että kirosanoja voi käyttää monipuolisesti ja ´Hihu hyppää jonkkaan, mulkero´ on hyvä esimerkki" tästä. Leimu-Ylimailas on kiinnittänyt huomiota siihen, että hihu toimii välimerkkinä, kuten isot alkukirjaimet, pilkut ja pisteet rytmittäen puhetta. Leimu-Ylimailas pitää hihu-sanaa loppuun kulutettuna, mutta kuitenkin alentavana, rumana ja inhottavana. Kulosen mukaan sana sisältää hurjasti teiniangstia, jolle voi jopa nauraa, mutta hän ei silti haluaisi kuuppansa sisältöä kutsuttavan sillä nimellä.
Urpo Einamo puolestaan on tehnyt korsolaisen analyysin hihu-sanan käytöstä, jossa hän käytti tutkimusmateriaalina Sairaan kaunis maailma -elokuvaa. Tutkimuksessaan Einamo jäsentää muun muassa hihu-sanan käytön kautta ymmärtämisvaikeuksia ja ristiriitoja aiheuttavaa vääjäämätöntä sukupolvikuilua.
Vihkola arvaili hihu-sanan mahdollista tulevaa seuraajaa Turun ylioppilaslehdessä vuonna 2008:
»Tuttis saattaisi olla seuraava. Se on niin vahva, ettei sitä voi käyttää välimerkkinä puheessa. Yhdyssanat ovat vain tilapäisiä, sillä kirosanan pitää olla ytimekäs.”»
Vastaukset 7
Vanhimmat
jokainen ihminen on ns. kielitankkeri, joka seilaa aavalla merellä ja jolla on valtava voima omissa sanatankeissaan.
Kun puhuttelemme erittäin halventavilla hihusanoilla tai muilla ikävillä sanoilla toisiamme, me itseasiassa kutsumme toisessa ihmisessä asuvaa pahuutta esiin. Jokaisessa ihmisessä on ihmisyys, eli myös se puoli missä tunnemme vihamielisyyttä. Eli kun vihtuilemme, me haluamme että demoni ottaisi tuosta ihmisestä vallan ja haluamme nähdä sanojemme voiman, eli nöyrryttää ihmistä.
Jos ajatellaan, että kaikki alkoi Sanasta, olemme
völillä ihan kreisejä sanojemme kanssa.
sanat ovat ihmisen kommunikaatiota ja sanat ovat yhdessä tekojemme kanssa. MINÄ.
sanojahan me tankkaamme toisiin ihmisiin kuin bensaa...
sanoilla voimme tukea kaatuvaa, yksinäistä ja orpoa, kuolevaakin ihmistä....
sanoilla voimme myös elävöittää ja luoda uutta, jopa käynnistää ihmisen...
mutta... mitalin toinen puoli !
sanoilla voimme myös tuhota ja rappeuttaa ihmistä, jopa kaataa ihmisen...
Sanat ja kieli ovat alunpitäen syntyneet ihmisille hyvässä tarkoituksessa, sanat pitäisivät olla rakkauden välineitä
millä säilytämme toveruuden, ystävyyden, rakkauden ja kiitollisuuden toinen toistamme kohtaan.
teksti on todella rakastavaa. Kierrät esim yhteisöveroa ja jäät kiinni,niin pääset vankilaan.
http://www.hs.fi/asuminen/artikkeli/Laajasta rakennusalan veronkierrosta tuomiot/HS20060401SI1YO03qnl
olen äimän käkenä, en löydä mitään assosiaatiota
tarjoamaasi juttuun (?)
lauseen.
..........
(Tätä luokkaa on hihhulien killjoutustaidot)
3 kenttää menee lauseen aikaansaamiseen
Ja kuuluisan puheterapeutin Römpsä Hömppölän mukaan klrashinen on adjektiivi, R.Hömppölä päätti yhdessä sosiologi Irmeli-Anu.Saukon kanssa, että klrashisella on kuvauksena suuri merkitys suuren ihmis massan aiheuttamaan pahaan karmaan.
on mun mielest vähä epäselvä koska sehä tarkottaa vainoojaa,valehteliaa en oo tosin peril nimist kui ne kääntyy alku kielist,ja toi perkele on muistaakseni panettelija,syyttäjä.ne nyt vaa on Suomes kirosanoi.kiroominen on taas eriasia,toi kadun*nainen sivusi sitä mu mielest viisaammi.Shalom
Slalom, eli tuntureiden kiitos