Kauhea tilanne...kertokaa miten voin auttaa ihmistä joka hautoo itsemurhaa, kysymys on surunmurtamasta ihmisestä, joka ei saa otetta nyt elämästä...kaikki on hänen mielestään ohi...hän ei kaipaa ketään lähelleen,hän ei päästä ketään lähelleen, hän haluaa olla yksin, hän ei puhu ajatuksistaan, hän on niin yksinäinen...että en tiedä mitä tehdä...haluaisin auttaa, mutta en vaan keksi, että miten...miten pääsen lähelle tuota ihmistä. Häneen ei saa millääntavalla yhteyttä...mutta tiedän, että, jos en pian tee jotain niin, jotain peruuttamatonta sattuu...auttakaa, pyydän. Kiitos teille jo etukäteen ja toivoisin, että asiallisia kommentteja laittaisitte.
Pyytäisin
apua:(
9984
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sun kannattaisi pikaisesti ottaa yhteyttä johonkin ammatti-ihmiseen (vaikka terveyskeskukseen, johonkin kriisipuhelimeen tms.), joka auttaisi tilanteessa. Tiedän miten ahdistava tilanne on, omakohtaisia kokemuksia.
Kertoisit hänelle suoraan että haluat auttaa häntä mutta et oikein osaa tai tiedä mikä olisi hänelle parasta. ehkä hän huomaa samalla hänestä välitetään. Ihmiset ovat erilaisia ja syyt itsemurhaan ovat erilaisia siksi ei varmaan helposti löydykkään sitä oikeaa tapaa auttaa.
itse en ole koskaan voinut tehdä itselleni mitään koska en halua aiheuttaa muutamalle läheiselleni sitä tuskaa mitä kuolema aiheuttaa. tiedän ettei joku sitä välttämättä kestäisi ja päätyisi samaan ratkaisuun. vaikka olenkin ollut niin hajalla että olisin mielummin kuollut kuin elossa, eli ei yhtään syytä olisi muka jatkaa.
Toivoa tulevasta ja onnesta myös hänen kohdallaan pitäisi hänelle saada. Suru ei helpota kuin ajan kanssa.
Tsemppiä sulle ja ystävällesi toivottavasti selviätte. Muista myös se että sinä et ole syyllinen toisen ihmisen ratkaisusta olisi mikä tahansa. Anna hänelle sellaista tukea mitä itsestä tuntuu parhaimmalta. Pelkkä lähellä olo voi riittää, apu päivittäisistä asioissa yms. Halaus silloin kun itkettää. Välillä tarvitsee myös tilaa koska läheisen kuolemasta puhumiseenkin voi kyllästyä.
Toivottavasti kyse ei ole oman lapsen menetyksestä, koska sen asian kanssa joutuu kokoelämän taistelemaan.
Kriisiapua saa ainakin kirkosta ja kunnillakin on yleensä kriisitukihenkilöitä.
jos hänellä ei ole sanoja juuri nyt. Ole vain lähellä. Et tuomitse, pilkkaa tai ivaa häntä mitenkään, ehkä on parempi ollakin vain hiljaa ettei pahenna tilannetta.
Itsemurha on aina ratkaisu johonkin,mitä ei halua
kohdata.Epätoivoinen mieli ahdistuu kaikesta ympäril
lä olevasta.Apua voit tuoda arkirutiineissa auttaen.
Syödäkin pitäisi,vähän nukkua ja kuitenkin yrittää
keskustella mikä on mielen suistanut raiteiltaan
itsemurha-ajatuksiin.Pitäisi vähän nähdä tunnelin
päässä valoa,ja kysyä mitä hän toivoisi elämässään.
Vakuutus siitä ettei kaikkea ole menetetty,vaan elä-
mä on vielä elämisen arvoista. Pieni matkakin voi
piristää,ja uudet maisemat.
Kahdeksan vuotta sitten ajatella samaa asiaa. Olisit elänyt ehkä hieman toisin, satuttamatta läheistäsi. saattamatta häntä tilanteeseen missä nyt on... Joskus yksi teko johtaa toiseen eikä sitä aina mieti mihin tosiaan ollaan menossa... Eikä siinä enää välttämättä auta muu kuin kantaa kunnia minkä saa ja käydä valitsemassa arkku... No ehkä senkin tekee lähemmät sukulaiset, kuin kivenkin valitsemisen... Hauskaa jatkoa kuitenkin valitsemallesi uralle...
Ihmtyttää sivullisena kun luin ketjun läpi mistä
sait tuon 8v sitten kun ei missään sellaista mai
nita olet kai ajatustenlukija mä vaan ihmettelen.
viestisi vasta nyt. Varmaan et ole nyt sitten paikalla, kun on aikaakin kulunut. Jokatapauksessa joku toinen tarvitsee apua. Netistä ihme kyllä löytyy melko vähän asiaan liittyvää apua ja tietoa. Ainakin löytyi tuo linkki. Voimia ja siunausta elämääsi!
http://yle.fi/genreportaalit/portaali.php?genre=terveys&osannimi=ajassa_mielenterveys&jutunid=3111
Tilanne edelleen sama, kuin silloin, kun kirjoittelin viimeksi....edelleenkään en ole lähelle tuota ihmistä päässyt....olen soitellut kuitenkin miel.terv.toimistoon ja kysellyt apua, mutta se vaatisi, että päästäisiin tuon ihmisen kotiin, mutta sinne ei pääse. Hän ei ole minun lapseni joka hätää kärsii vaan lähisukulainen. Niin ja tuon yhden höpö höpö kirjotukset ei kyllä ollut mistään kotosin...tympeitä tuollaiset ihmiset...en pahemmin loukkaantunut, osasin odottaakin jotain tuollaista...no se siitä. Mutta täysillä jatketaan auttamista ja välittämistä...ainoa ongelma on kun asun ihan eri paikka kunnalla kuin tämä autettava...Kiitos kaikille!!!