Onko kellään tietoa että kuinka paljon ateismi on korostunut Stalinin, Maon ja kumppaneiden puheissa ja kirjoituksissa? Hihhulit kun aina laittaa pahojen ateistijohtajien pahuuden ateismin piikkiin (mikä on tietenkin järjettömyyden huippu koska ateismi ei ole aate), niin minua kiinnostaisi tietää, että kuinka selvästi he ovat olleet ateisteja. Kuinka paljon he yleensä ovat tuoneet esiin jumal-epäuskoaan? Onko ateismi ollut erittäin hallitseva piirre vai pelkkä sivuseikka poliittisten ideologioiden rinnalla?
Eihän tällä sinänsä mitään väliä ole. Ei hihujen argumentti ole yhtään validimpi vaikka jokaista teloitusta ennen oltaisiin julistettu että "ateismin nimeen!".
Eihän tällä sinänsä mitään väliä ole. Ei hihujen argumentti ole yhtään validimpi vaikka jokaista teloitusta ennen oltaisiin julistettu että "ateismin nimeen!".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voisin perehtyä aiheeseen. Postaan illemalla lisää.
STALIN:
1899 erotettiin pappisseminaarista - Tässä saattaa olla syy kirkon kieltämiseen ja kaunaan, en tiedä millaisissa olosuhteissa erotettiin. Herää kysymys, oliko stalin ateisti vai ainoastaan vihainen kirkolle.
Toimi rikollisena - eli oli jo kieroutunut, eikä moraalinen kompassi varmaan enää toiminut.
Sosialismia tuputettiin väkisin ihmisille, ja sosialismin lähettiläät kiersivät maata (ketkäs muuten yrittävät tuputtaa ideologiaansa muille?)
Stalin ei kieltänyt vain kirkoja vaan kaikki suuret ryhmittymät, jotka poikkesivat/vastustivat hänen aatteitaan.
Stalin oli selvästi vainoharhainen.
En löydä yhtään viittausta ateismiin. Kirkon kielto yksin ei todista ateismia, se voi viitata esim. siihen, että kirkko/uskonto koettiin uhkaksi.
Mao:
Buddhalainen, myöhemmin ateisti. Buddhalaisuus ei tosin opeta yliluonnollisesta mitään, joten mao oli kasvatettu jumalattomuuteen, eikä hänellä ollut jumalasta minkäänlaista kokemusta (ei ihme jos ei uskonut).
Hakattiin lapsena. Jälleen traumoja jo nuorena, kuten stalinilla (rikollisuus). Molempia kasvatettiin ala-arvoisesti, uskolla ei ehkä ole osuutta asiaan lainkaan (enemmän ideologia näyttää vaikuttaneen).
Kun lukee näiden henkilöiden historiaa, väkisinkin silmiin hyppää paljon epäoikeudenmukaisuutta, väkivaltaa ja moraalittomuutta jo lapsena. Jos ihminen kasvaa väkivaltaisessa ja epätasa-arvoisessa ympäristössä, ei voi uskoa, että hänestä tulisi moraalinen ja hyväntahtoinen.
Ei todellakaan mikään hyvä kirjoitus. Ei suunnitelmaa, ei huoliteltua ulkoasua, ei aikajärjestystä ja aika pikainen perehdytys asioihin. Jos jaksoit lukea, niin onnea vaan