Viimepäivinä huoltosuhde on pulpahtanut keskusteluun tämän tästä. Tämä ikiaikainen ajatuskummajainen näkyy yhä kalvavan ainakin semiporvarillista ajattelua aivan kohtuuttomasti. Huoltosuhdehan kuvaa sitä osuutta väestöstä, jonka niin sanotut työlliset joutuvat elättämään.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Huoltosuhde
Mutta onko tämmöisellä ajattelulla mitään pohjaa nykyaikaisessa yhteiskunnassa? Elättämisen ajatushan sopii tietysti johonkin keräilytalouteen, jossa vanhukset eivät enää kykene banaaninpoimintaan, vaan jonkun on poimittava banaanit ikääntyneen puolesta. Tämän päivän yhteiskunta sen sijaan perustuu rahatalouteen, jossa rahalla hankitaan kaikki tarvittava. Toki tässäkin taloudessa on erotettavissa kuluttaja ja tuottaja, mutta varsinaisesta elättämisestähän ei tässä ole kysymys. Tuottajan ja kuluttajan roolit menevät päällekkäin ja tehokas kulutus on monesti taloudelle tärkeämpi asia kuin olemassaoleva tuotanto. Ilman kysyntäähän ei uusia investointeja edes kannata ajatella. Tämän päivän yhteiskunnan suurin ongelma on jakaminen. Se, miten raha jaetaan kuluttajien kesken. Tuotanto muodostaa kaikkein pienimmän pulman.
Kuluttaminen on kapitalistisen järjestelmän suurin pulma. Se, missä määrin kunkin sallitaan kuluttaa. Tätä kuluttamisen määrää säädellään jakopolitiikalla. Erityisesti kapitalistit ovat kunnostautuneet epätasaisen tulonjaon suosijoina. Kapitalistit katsovat, että heidän itsensä pitää saada olemassa olevasta rahasta suurin osa. Varsinaisen tuotannon pitäisi olla ilmaista. Se merkitsee sitä, että ihmisten määrää tuotannossa pyritään kaikin tavoin pienentämään ja koneiden määrää lisäämään. Menettely takaa sen, että kapitalisteille jäisi tällöin kaikki tuotannosta syntyvä raha. Tässä tapauksessa koko huoltosuhde menettää merkityksensä. Näin käy sitä voimakkaammin mitä koneellisemmaksi tuotanto tulee.
Tätä taustaa vasten eläkeiän nosto on vain yksi keino kerätä rahaa kapitalisteille. Nythän rahaa joudutaan maksamaan eläkkeiden muodossa jo sangen nuorillekin ihmisille, joten kapitalistit ahneuksissaan ajattelevat, että raha on heiltä pois, joten he pyrkivät siihen, että jakoa myöhennettäisiin, jolloin päästäisiin paljon pienempiin eläkkeisiin ja kapitalistit voisivat taas lihoa himpun verran enmmän. Tämän ajattelun tyhmyys tosin paljastuu siinä, että kulutus näin menetellen romahtaa entisestään, eikä kapitalisti koneineen saa enää tavaroitaan myydyksi. Siksi kapitalismi ilman sosialismia ei voi toimia missään eikä koskaan kansantaloudellisesti optimaalisesti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Huoltosuhde
Mutta onko tämmöisellä ajattelulla mitään pohjaa nykyaikaisessa yhteiskunnassa? Elättämisen ajatushan sopii tietysti johonkin keräilytalouteen, jossa vanhukset eivät enää kykene banaaninpoimintaan, vaan jonkun on poimittava banaanit ikääntyneen puolesta. Tämän päivän yhteiskunta sen sijaan perustuu rahatalouteen, jossa rahalla hankitaan kaikki tarvittava. Toki tässäkin taloudessa on erotettavissa kuluttaja ja tuottaja, mutta varsinaisesta elättämisestähän ei tässä ole kysymys. Tuottajan ja kuluttajan roolit menevät päällekkäin ja tehokas kulutus on monesti taloudelle tärkeämpi asia kuin olemassaoleva tuotanto. Ilman kysyntäähän ei uusia investointeja edes kannata ajatella. Tämän päivän yhteiskunnan suurin ongelma on jakaminen. Se, miten raha jaetaan kuluttajien kesken. Tuotanto muodostaa kaikkein pienimmän pulman.
Kuluttaminen on kapitalistisen järjestelmän suurin pulma. Se, missä määrin kunkin sallitaan kuluttaa. Tätä kuluttamisen määrää säädellään jakopolitiikalla. Erityisesti kapitalistit ovat kunnostautuneet epätasaisen tulonjaon suosijoina. Kapitalistit katsovat, että heidän itsensä pitää saada olemassa olevasta rahasta suurin osa. Varsinaisen tuotannon pitäisi olla ilmaista. Se merkitsee sitä, että ihmisten määrää tuotannossa pyritään kaikin tavoin pienentämään ja koneiden määrää lisäämään. Menettely takaa sen, että kapitalisteille jäisi tällöin kaikki tuotannosta syntyvä raha. Tässä tapauksessa koko huoltosuhde menettää merkityksensä. Näin käy sitä voimakkaammin mitä koneellisemmaksi tuotanto tulee.
Tätä taustaa vasten eläkeiän nosto on vain yksi keino kerätä rahaa kapitalisteille. Nythän rahaa joudutaan maksamaan eläkkeiden muodossa jo sangen nuorillekin ihmisille, joten kapitalistit ahneuksissaan ajattelevat, että raha on heiltä pois, joten he pyrkivät siihen, että jakoa myöhennettäisiin, jolloin päästäisiin paljon pienempiin eläkkeisiin ja kapitalistit voisivat taas lihoa himpun verran enmmän. Tämän ajattelun tyhmyys tosin paljastuu siinä, että kulutus näin menetellen romahtaa entisestään, eikä kapitalisti koneineen saa enää tavaroitaan myydyksi. Siksi kapitalismi ilman sosialismia ei voi toimia missään eikä koskaan kansantaloudellisesti optimaalisesti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.