Kysymys uskovaiselle

En tiedä kerroitko vastauksesi yksityisenä ihmisenä vai nimenomaisesti kristittynä. Olen kuitenkin saanut sen käsityksen ystävieni kanssa keskustellessa, että krisittyjen käsitys (please muut: älkää siteeratko nyt Raamattua) maailmasta on lähtökohdiltaan paha. Että Saatana pyrkii valtaan jne.jne. Ja että Jumala on nimenomaisesti Rakkaus eli se Hyvä.

Itse olen suggeroinut itseni siihen käsitykseen että tämä maailma on lähtökohtaisesti hyvä, ihmisellä on myötäsyntyinen pyrkimys edistää hyvää elämässään - sekä itselleen että muille.

Ja miksi olen tällaiseen päätynyt? Koska nautin elämästä tässä ja nyt.

En tunne pahoja ihmisiä. Tiedän sairaita, tunne-elämän häiriöistä kärsiviä, jotka tekevät pahoja tekoja. Ja tiedän vielä useampia, jotka tragedian kaikkien sääntöjen mukaisesti saavat pahaa aikaan pyrkiessään pyyteettömästi edistämään hyvää. Pahuus ei siis tule ihmisestä, eikä ainakaan Saatanasta. Pahuus on tapaturma, yhteentörmäys.

Kuten hyvissä kasvatusoppaissa neuvotaan: "Älä sano lapselle että hän on paha ja syntinen. Sano että hän teki teon joka on väärä".

Hyvä ja paha eivät mielestäni ole mitään valintakysymyksiä. Maailma ei ole mustavalkoinen. Jos en itse koe hyvän ja pahan ikuista taistelua, Jumalaa ja Saatanaa, vaan tunnen että maailma on lähtökohtaisesti hyvä ja siinä on pyrkimys tasapainoon, harmoniaan, en voi perustella edes tunteen tasolla itselleni, miksi uskoisin Jumalaan.

Lunatic kirjoitti:

En tiedä kerroitko vastauksesi yksityisenä ihmisenä vai nimenomaisesti kristittynä. Olen kuitenkin saanut sen käsityksen ystävieni kanssa keskustellessa, että krisittyjen käsitys (please muut: älkää siteeratko nyt Raamattua) maailmasta on lähtökohdiltaan paha. Että Saatana pyrkii valtaan jne.jne. Ja että Jumala on nimenomaisesti Rakkaus eli se Hyvä.

Itse olen suggeroinut itseni siihen käsitykseen että tämä maailma on lähtökohtaisesti hyvä, ihmisellä on myötäsyntyinen pyrkimys edistää hyvää elämässään - sekä itselleen että muille.

Ja miksi olen tällaiseen päätynyt? Koska nautin elämästä tässä ja nyt.

En tunne pahoja ihmisiä. Tiedän sairaita, tunne-elämän häiriöistä kärsiviä, jotka tekevät pahoja tekoja. Ja tiedän vielä useampia, jotka tragedian kaikkien sääntöjen mukaisesti saavat pahaa aikaan pyrkiessään pyyteettömästi edistämään hyvää. Pahuus ei siis tule ihmisestä, eikä ainakaan Saatanasta. Pahuus on tapaturma, yhteentörmäys.

Kuten hyvissä kasvatusoppaissa neuvotaan: "Älä sano lapselle että hän on paha ja syntinen. Sano että hän teki teon joka on väärä".

Hyvä ja paha eivät mielestäni ole mitään valintakysymyksiä. Maailma ei ole mustavalkoinen. Jos en itse koe hyvän ja pahan ikuista taistelua, Jumalaa ja Saatanaa, vaan tunnen että maailma on lähtökohtaisesti hyvä ja siinä on pyrkimys tasapainoon, harmoniaan, en voi perustella edes tunteen tasolla itselleni, miksi uskoisin Jumalaan.

Lue lisää

Minusta kaikki uskonnot ovat saman Jumalan kulttuurikohtaisia ilmentymiä.

Olen samaa mieltä siitä että ihmisellä on pyrkimys hyvään ja tasapainoisuuteen. Koska me kuitenkin kohtaamme pahaa, siis nimenomaan pahoja tekoja, meille syntyy myös kyky pahaan. Jokaisessa teossamme me valitsemme hyvän tai pahan.

Hyvän ja pahan taistelu kutsuu ihmistä henkiseen kasvuun. Se kutsuu myös ihmistä nöyryyteen, koska teemme monesti pahaa, vaikka emme haluaisikaan. Henkinen kasvu on pyrkimystä Jumalan yhteyteen. Jumala on hyvän ja pahan yläpuolella.

Olisihan se sääli, että henkisen kasvun hedelmät tuhoutuisivat lopullisesti kuolemassa. Itseasiassa uskon myös sielunvaellukseen.

Booom ... kirjoitti:

Minusta kaikki uskonnot ovat saman Jumalan kulttuurikohtaisia ilmentymiä.

Olen samaa mieltä siitä että ihmisellä on pyrkimys hyvään ja tasapainoisuuteen. Koska me kuitenkin kohtaamme pahaa, siis nimenomaan pahoja tekoja, meille syntyy myös kyky pahaan. Jokaisessa teossamme me valitsemme hyvän tai pahan.

Hyvän ja pahan taistelu kutsuu ihmistä henkiseen kasvuun. Se kutsuu myös ihmistä nöyryyteen, koska teemme monesti pahaa, vaikka emme haluaisikaan. Henkinen kasvu on pyrkimystä Jumalan yhteyteen. Jumala on hyvän ja pahan yläpuolella.

Olisihan se sääli, että henkisen kasvun hedelmät tuhoutuisivat lopullisesti kuolemassa. Itseasiassa uskon myös sielunvaellukseen.

Lue lisää

...minulla olikin tunne etten ole puhdasotsaisen kristityn kanssa tekemisissä.

>>Minusta kaikki uskonnot ovat saman Jumalan kulttuurikohtaisia ilmentymiä.>>

Mitä ilmeisimmin sinun Jumalasi ei ole kovin personoitu hahmo? Nyt kun ateistien palstalla ollaan, niin missä suhteessa Jumalasi on tieteelliseen maailmannäkemykseen?

>>Olen samaa mieltä siitä että ihmisellä on pyrkimys hyvään ja tasapainoisuuteen.>>

Hyvä että edes jollain toisellakin on usko ihmisyyteen - kaikesta huolimatta.

>>Koska me kuitenkin kohtaamme pahaa, siis nimenomaan pahoja tekoja, meille syntyy myös kyky pahaan. Jokaisessa teossamme me valitsemme hyvän tai pahan.>>

Mutta onko "paha" tietoista? Onko olemassa oikeutetusti pahoja tekoja? Onko puolustautuminen oikeutettua?

>>Hyvän ja pahan taistelu kutsuu ihmistä henkiseen kasvuun. Se kutsuu myös ihmistä nöyryyteen, koska teemme monesti pahaa, vaikka emme haluaisikaan. Henkinen kasvu on pyrkimystä Jumalan yhteyteen. Jumala on hyvän ja pahan yläpuolella.>>

Millainen on tuo yhteys, päämäärä?

>>Olisihan se sääli, että henkisen kasvun hedelmät tuhoutuisivat lopullisesti kuolemassa. Itseasiassa uskon myös sielunvaellukseen.>>

Mikäli sielunvaellus olisi totta, jatkuisiko mielestäsi henkinen kasvu seuraavassa elämässä siitä mihin edellisessä jäi? Miten se ilmenisi tässä jälleensyntyneessä hahmossa?

Lunatic kirjoitti:

...minulla olikin tunne etten ole puhdasotsaisen kristityn kanssa tekemisissä.

>>Minusta kaikki uskonnot ovat saman Jumalan kulttuurikohtaisia ilmentymiä.>>

Mitä ilmeisimmin sinun Jumalasi ei ole kovin personoitu hahmo? Nyt kun ateistien palstalla ollaan, niin missä suhteessa Jumalasi on tieteelliseen maailmannäkemykseen?

>>Olen samaa mieltä siitä että ihmisellä on pyrkimys hyvään ja tasapainoisuuteen.>>

Hyvä että edes jollain toisellakin on usko ihmisyyteen - kaikesta huolimatta.

>>Koska me kuitenkin kohtaamme pahaa, siis nimenomaan pahoja tekoja, meille syntyy myös kyky pahaan. Jokaisessa teossamme me valitsemme hyvän tai pahan.>>

Mutta onko "paha" tietoista? Onko olemassa oikeutetusti pahoja tekoja? Onko puolustautuminen oikeutettua?

>>Hyvän ja pahan taistelu kutsuu ihmistä henkiseen kasvuun. Se kutsuu myös ihmistä nöyryyteen, koska teemme monesti pahaa, vaikka emme haluaisikaan. Henkinen kasvu on pyrkimystä Jumalan yhteyteen. Jumala on hyvän ja pahan yläpuolella.>>

Millainen on tuo yhteys, päämäärä?

>>Olisihan se sääli, että henkisen kasvun hedelmät tuhoutuisivat lopullisesti kuolemassa. Itseasiassa uskon myös sielunvaellukseen.>>

Mikäli sielunvaellus olisi totta, jatkuisiko mielestäsi henkinen kasvu seuraavassa elämässä siitä mihin edellisessä jäi? Miten se ilmenisi tässä jälleensyntyneessä hahmossa?

Lue lisää

>

>

>