LUKEKAA jokainen

Laodikean seurakuntakin katosi historian hämärään pian sen jälkeen,
kun Pyhä Henki oli sitä nuhdellut penseydestä.

Tällaisilla katteettomilla profetioilla Saatana tahtoo viestittää,
että odottakaa vain rauhallisesti kukin omassa porttoseurakunnassanne,
sillä kohta herätys tulee. Eikä varmasti tule, vaan tuho kohtaa
joka ainoaa porttoseurakuntaa, joista Kristus omansa pois kutsuu:

Ensimmäinen kutsu vuonna 56 korinttilaisille 6.Kor.14-7:1

"Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on
keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla
ja pimeydellä? Voivatko Kristus ja Beliar olla yhtä mieltä?
Mikä voi liittää uskova sellaiseen, joka ei usko?

Miten jumalien kuvat soveltuvat jumalan temppeliin? Mehän
olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut:
- Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan.
Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani
Siksi Herra sanoo

- Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä
koskeko mihinkään saastaiseen niin otan teidät vastaan ja olen
olevat teidän Isänne ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni.
Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias.

Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset,
meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta
ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle."

Toinen kutsu vuonna 61-62 heprealaisille Hepr 23:12-14

"Tehän tiedätte, että kun ylipappi syntien sovittamiseksi vie kaikkein
pyhimpään eläinten verta, näiden eläinten ruhot poltetaan leirin ulkopuolella.

Siksi myös Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen
kansan omalla verellään

Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään
kantaen. Eihän meillä ole täällä pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme
ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee.."

Kolmas kutsu vuonna 96 koko ihmiskunnalle Ilm.18:3-5

"Sen porton (näiden lopun ajan seurakuntien) viiniä, vihan viiniä ovat kaikki
kansat juoneet, kaikki maailman kuninkaat (siis esivallat) ovat irstailleet
hänen kanssaan, ja kaikki maailman kauppamiehet ovat rikastuneet hänen
vauraudestaan ja ylellisestä elämästään."

Minä kuulin taivaasta toisenkin äänen, joka sanoi: "Lähtekää pois, jättäkää
hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi ottamaan osaa hänen
synteihinsä, ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään. Hänen
syntiensä röykkiö ulottuu jo taivaaseen asti, eikä Jumala unohda hänen
pahoja tekojaan."

tms37 kirjoitti:

Laodikean seurakuntakin katosi historian hämärään pian sen jälkeen,
kun Pyhä Henki oli sitä nuhdellut penseydestä.

Tällaisilla katteettomilla profetioilla Saatana tahtoo viestittää,
että odottakaa vain rauhallisesti kukin omassa porttoseurakunnassanne,
sillä kohta herätys tulee. Eikä varmasti tule, vaan tuho kohtaa
joka ainoaa porttoseurakuntaa, joista Kristus omansa pois kutsuu:

Ensimmäinen kutsu vuonna 56 korinttilaisille 6.Kor.14-7:1

"Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on
keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla
ja pimeydellä? Voivatko Kristus ja Beliar olla yhtä mieltä?
Mikä voi liittää uskova sellaiseen, joka ei usko?

Miten jumalien kuvat soveltuvat jumalan temppeliin? Mehän
olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut:
- Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan.
Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani
Siksi Herra sanoo

- Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä
koskeko mihinkään saastaiseen niin otan teidät vastaan ja olen
olevat teidän Isänne ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni.
Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias.

Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset,
meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta
ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle."

Toinen kutsu vuonna 61-62 heprealaisille Hepr 23:12-14

"Tehän tiedätte, että kun ylipappi syntien sovittamiseksi vie kaikkein
pyhimpään eläinten verta, näiden eläinten ruhot poltetaan leirin ulkopuolella.

Siksi myös Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen
kansan omalla verellään

Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään
kantaen. Eihän meillä ole täällä pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme
ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee.."

Kolmas kutsu vuonna 96 koko ihmiskunnalle Ilm.18:3-5

"Sen porton (näiden lopun ajan seurakuntien) viiniä, vihan viiniä ovat kaikki
kansat juoneet, kaikki maailman kuninkaat (siis esivallat) ovat irstailleet
hänen kanssaan, ja kaikki maailman kauppamiehet ovat rikastuneet hänen
vauraudestaan ja ylellisestä elämästään."

Minä kuulin taivaasta toisenkin äänen, joka sanoi: "Lähtekää pois, jättäkää
hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi ottamaan osaa hänen
synteihinsä, ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään. Hänen
syntiensä röykkiö ulottuu jo taivaaseen asti, eikä Jumala unohda hänen
pahoja tekojaan."

Huntusi on loan peitossa, TEE PARANNUSTA.

six, kirjoitti:

Huntusi on loan peitossa, TEE PARANNUSTA.

tässä lyhyesti tämä parannuksetekoaikataulu:

Se kesti opetuslapsilla noin 3 vuotta, siitä hetkestä, kun Jeesus heidät
opetuslapsikseen kutsui, siihen hetkeen, kun he saivat sydämeensä
onnistuneen parannuksenteon merkiksi Pyhä eli Totuuden Hengen.

Minulla siihen Jumalan aikataulun mukaan kului aikaa 2 vuotta 5 kuukautta
ja 20 päivää:

Yksikään Jumalan valittu, jonka nimi jo maailman luomisesta alkaen on ollut
kirjoitettuna Karitsan elämänkirjaan, ei itse pysty mitään parannusta tekemään.
Sen on Jeesus varsin selvästi näilläkin sanoillaan ilmoittanut:

"Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, vedä häntä.
Sen, joka tulee, minä herätän hänet viimeisenä päivänä."

Se ei ole Isän, vaan Saatanan parannuskutsu ja luokseen veto, kun joku porttopappi
alttariltaan kuuluttaa: "Tule, ja anna elämäsi tänä iltana Jeesukselle!"

Kun se parannuksentekohetki minulle keskiyöllä, tammikuun viimeisenä
viikoloppuna 1988 tuli, se prosessi kesti noin seitsemäntoista tunntia, alkaen
lauantaiaamuna näistä Jeesuksen sanoista:

"Ja hän puhui heille tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna
viinitarhassaan ja hän tuli etsimään hedelmää, mutta ei löytänyt.

Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä
hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois, mitä varten
se vielä maata laihduttaa?'

Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi: sillä aikaa
minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää:
mutta jos ei, niin hakkaa se pois.'

Raamattu oli koko päivän auki tästä kohdasta ja töitten lomassa aina kävin lukemassa
ja ihmettelemässä: mitä tämä tarkoittaa, ja miten tämä minuun liittyy?

Ritva oli iltapäivällä lähtenyt töihin, ja kun häntä puolenyön jälkeen odotin kotiin,
vielä vuoteessakin näitä jakeita ajattelin. Sitten, aivan yllättäen, makuuhuone tuli täysin
pimeäksi, eikä pihavaloakaan näkynyt ikkunasta. Sähköt eivät katkenneet,
mutta silti olin täydellisen pimeyden keskellä.

Hetken kuluttua, tämän pimeyden keskeltä jostakin, kuulen tutun äänen lähes kolmen
vuoden takaa: "Siellä kirkossa sinut vapautettiin niistä taakoista, jotka eivät olleet
sinun itsesi aiheuttamia, mutta sinunkin sydämelläsi on vielä jotakin."

Olihan siellä kaikenlaista pahuutta. Kenelläpä ei olisi, kun Jumala sinne katsoo. Nyt hän
kuitenkin kaivoi sieltä esille vain yhden, kaikkein inhottavimman asian, jolla en itse enää
vuosiin ollut päätäni vaivannut. Olin sillä Ritvaa usein uhkaillutkin, sillä koin, että
minullakin oli oikeus mennä vuoteeseen jonkun toisen kanssa. Niinhän hänkin oli tehnyt.

Ja kerran 70-luvulla, komennuksella olessani, se tapahtui: Tein aviorikoksen, ja sen
tunsin koston suloisen nautinnon. Teot olivat nyt tasapainossa. Siihen yhteen ainoaan
kertaan se asia jäi - ja nyt jo tuo rakkaaksi tullut Jumala lausuukin minulle kuolemantuomion:
"Hakkaa se pois!" Nyt ymmärsin tuon Raamatun sanoman täydellisesti. Minä olin tuo
viikunapuu. Lähes kolme vuotta sitten sille annettiin kasvun mahdollisuus, ja nyt tuon
kasvun antanut Jumala lausuukin kuolemantuomion.


Alkoi vaihtokauppa. Olisin tunnustanut kaikki ne pahat teot, mitkä vain muistin tehneeni,
mutta en tätä. Oliko tämä nyt niin tärkeää kaivaa esille? Näethän, että olen muuten ollut
ihan hyvä isä. Köyhänä läksin maailmalle ja nyt olen saanut rakennettua perheelleni oman
kodinkin?

"Minä olen tämän sinulle antanut, ja koska tahansa voin ottaa sen sinulta pois!", kuului vastaus
.
Minut valittiin kirkkoneuvostoonkin.

"Minä sinut sinne johdatin, jotta näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa näin johdeta."

En ole polttanut tupakkaa, enkä juonut viinaa. Eikö näilläkään ole mitään merkitystä?

"Minä olen sinut niistä varjellut."

Ajatuksiini johdatettiin vielä pieni jäsenkortti. Lienen ollut 12- tai 13-vuotias, kun äitini tilasi
Joka Poika-lehden. Siihen oli perustettu Joka Pojan Raittiusliitto, johon liityin, ja sen
jäsennumero on 640. Tämä lyhyt lupaus oli varjellut elämääni niin, ettei sen lukemattomien
vaikeuksien keskelle päässyt viina tuhojaan tekemään:

"Tahdon koettaa Jumalaan turvautuen pysyä ehdottomasti raittiina koko elämäni ajan ja niin
muodoin kieltäytyä kaikista väkijuomista sekä tupakasta. Saadakseni tälle pyrkimykselleni
tukea olen liittynyt jäseneksi Joka Pojan Raittiusliittoon."

Nyt olin kuin nurkkaan ajettuna, vailla pakomahdollisuutta. Näin toki edessä kaksi tietä,
mutta kummankin päässä odotti kuolema, kun tähän tilanteeseen tuli puhumaan toinenkin ääni:
"Hullu olet, jos tuon vaimollesi tunnustat. Avioliitosi ja perheesi hajoaa ja koko loppuelämäsi
on pilalla!"

Jos en tunnusta, niin Jumala viimeistään vuoden kuluttua hakkaa minut pois. Purskahdin itkuun,
ties monennenko kerran elämäni aikana. Koko sisus oli kuin helvetin liekeissä. Jostakin tämän
tuskan keskeltä tulivat ajatuksiini sanat, jotka suorana hätähuutona kaikuivat pimeään yöhön:

"Herra Jeesus, armahda!"

Ne olivatkin lopulta ne ainoat sanat, jotka sinä yönä toivat avun ja pelastuksen. Niiden huutamisen
jälkeen sain rauhan sydämeeni, kun tiesin tehneeni sen, mitä Jumala minulta odotti:

"Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on
turvapaikka, niin on Herra luvannut. Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."

"Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa: hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi.
Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin
Jumalasta."

Tuon aviorikoksenkin oli Jumala sallinut tapahtua, että hänellä olisi mistä miehen kiinni ottaa,
kun kiinnioton päivä koittaa. Ja nyt se päivä koitti. Vaikka olikin pimeä keskiyö. Ritvan tullessa
töistä sanoin hänelle: "Voitko polvistua kanssani tähän vuoteen viereen, minulla on sinulle
kerrottavaa?" Polvistuimme ja kerroin hänelle mitä vuosia sitten olin tehnyt, ja kysyin: "Voitko
antaa tämän minulle anteeksi?" Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastasi: "Voin."

Sillä hetkellä tunsin itseni tiimalasiksi, joka oli täynnä mustaa mönjää. Se lähti valumaan päästä
alaspäin ja valumisrajan tunsin jokaisessa kehon kohdassa. Kun se oli valunut jalkojen kautta
lattialle, tuli tilalle jotakin puhtaan valkoista. Samalla hetkellä minut valtasi sama ihana tunne
kuin kerran lapsena ja siellä kirkon näyssä. Välähdyksenomaisesti sain vielä tuossa hetkessä
nähdä tämän katoavan maailman yllä taivaan kirkkauden, sen todellisen maailman, joka ei
koskaan katoa.

Olin päässyt läpi ahtaasta portista. Saanut kohdata Kristuksen jo toisen kerran, ja syntyä taivaan
kansalaiseksi. Tätä uudestisyntymistä kutsutaan Raamatussa myös sydämen ympärileikkaukseksi,
ja vaatteiden valkaisemiseksi Karitsan veressä. Siinä ihmisen syntinen luonto revitään pois ja
kivisydämen tilalle asennetaan uusi sydän, johon itse Kristus tuli Totuuden Henkensä kautta
ikuisesti asumaan. Olin päässyt näiden harvojen joukkoon:

"Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä,
mutta se vie kadotukseen.

Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen."

"Häneen teidät on liittänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty. Kristuksen ympärileikkaus,
jossa syntinen luonto riisutaan pois."

tms37 kirjoitti:

tässä lyhyesti tämä parannuksetekoaikataulu:

Se kesti opetuslapsilla noin 3 vuotta, siitä hetkestä, kun Jeesus heidät
opetuslapsikseen kutsui, siihen hetkeen, kun he saivat sydämeensä
onnistuneen parannuksenteon merkiksi Pyhä eli Totuuden Hengen.

Minulla siihen Jumalan aikataulun mukaan kului aikaa 2 vuotta 5 kuukautta
ja 20 päivää:

Yksikään Jumalan valittu, jonka nimi jo maailman luomisesta alkaen on ollut
kirjoitettuna Karitsan elämänkirjaan, ei itse pysty mitään parannusta tekemään.
Sen on Jeesus varsin selvästi näilläkin sanoillaan ilmoittanut:

"Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, vedä häntä.
Sen, joka tulee, minä herätän hänet viimeisenä päivänä."

Se ei ole Isän, vaan Saatanan parannuskutsu ja luokseen veto, kun joku porttopappi
alttariltaan kuuluttaa: "Tule, ja anna elämäsi tänä iltana Jeesukselle!"

Kun se parannuksentekohetki minulle keskiyöllä, tammikuun viimeisenä
viikoloppuna 1988 tuli, se prosessi kesti noin seitsemäntoista tunntia, alkaen
lauantaiaamuna näistä Jeesuksen sanoista:

"Ja hän puhui heille tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna
viinitarhassaan ja hän tuli etsimään hedelmää, mutta ei löytänyt.

Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä
hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois, mitä varten
se vielä maata laihduttaa?'

Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi: sillä aikaa
minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää:
mutta jos ei, niin hakkaa se pois.'

Raamattu oli koko päivän auki tästä kohdasta ja töitten lomassa aina kävin lukemassa
ja ihmettelemässä: mitä tämä tarkoittaa, ja miten tämä minuun liittyy?

Ritva oli iltapäivällä lähtenyt töihin, ja kun häntä puolenyön jälkeen odotin kotiin,
vielä vuoteessakin näitä jakeita ajattelin. Sitten, aivan yllättäen, makuuhuone tuli täysin
pimeäksi, eikä pihavaloakaan näkynyt ikkunasta. Sähköt eivät katkenneet,
mutta silti olin täydellisen pimeyden keskellä.

Hetken kuluttua, tämän pimeyden keskeltä jostakin, kuulen tutun äänen lähes kolmen
vuoden takaa: "Siellä kirkossa sinut vapautettiin niistä taakoista, jotka eivät olleet
sinun itsesi aiheuttamia, mutta sinunkin sydämelläsi on vielä jotakin."

Olihan siellä kaikenlaista pahuutta. Kenelläpä ei olisi, kun Jumala sinne katsoo. Nyt hän
kuitenkin kaivoi sieltä esille vain yhden, kaikkein inhottavimman asian, jolla en itse enää
vuosiin ollut päätäni vaivannut. Olin sillä Ritvaa usein uhkaillutkin, sillä koin, että
minullakin oli oikeus mennä vuoteeseen jonkun toisen kanssa. Niinhän hänkin oli tehnyt.

Ja kerran 70-luvulla, komennuksella olessani, se tapahtui: Tein aviorikoksen, ja sen
tunsin koston suloisen nautinnon. Teot olivat nyt tasapainossa. Siihen yhteen ainoaan
kertaan se asia jäi - ja nyt jo tuo rakkaaksi tullut Jumala lausuukin minulle kuolemantuomion:
"Hakkaa se pois!" Nyt ymmärsin tuon Raamatun sanoman täydellisesti. Minä olin tuo
viikunapuu. Lähes kolme vuotta sitten sille annettiin kasvun mahdollisuus, ja nyt tuon
kasvun antanut Jumala lausuukin kuolemantuomion.


Alkoi vaihtokauppa. Olisin tunnustanut kaikki ne pahat teot, mitkä vain muistin tehneeni,
mutta en tätä. Oliko tämä nyt niin tärkeää kaivaa esille? Näethän, että olen muuten ollut
ihan hyvä isä. Köyhänä läksin maailmalle ja nyt olen saanut rakennettua perheelleni oman
kodinkin?

"Minä olen tämän sinulle antanut, ja koska tahansa voin ottaa sen sinulta pois!", kuului vastaus
.
Minut valittiin kirkkoneuvostoonkin.

"Minä sinut sinne johdatin, jotta näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa näin johdeta."

En ole polttanut tupakkaa, enkä juonut viinaa. Eikö näilläkään ole mitään merkitystä?

"Minä olen sinut niistä varjellut."

Ajatuksiini johdatettiin vielä pieni jäsenkortti. Lienen ollut 12- tai 13-vuotias, kun äitini tilasi
Joka Poika-lehden. Siihen oli perustettu Joka Pojan Raittiusliitto, johon liityin, ja sen
jäsennumero on 640. Tämä lyhyt lupaus oli varjellut elämääni niin, ettei sen lukemattomien
vaikeuksien keskelle päässyt viina tuhojaan tekemään:

"Tahdon koettaa Jumalaan turvautuen pysyä ehdottomasti raittiina koko elämäni ajan ja niin
muodoin kieltäytyä kaikista väkijuomista sekä tupakasta. Saadakseni tälle pyrkimykselleni
tukea olen liittynyt jäseneksi Joka Pojan Raittiusliittoon."

Nyt olin kuin nurkkaan ajettuna, vailla pakomahdollisuutta. Näin toki edessä kaksi tietä,
mutta kummankin päässä odotti kuolema, kun tähän tilanteeseen tuli puhumaan toinenkin ääni:
"Hullu olet, jos tuon vaimollesi tunnustat. Avioliitosi ja perheesi hajoaa ja koko loppuelämäsi
on pilalla!"

Jos en tunnusta, niin Jumala viimeistään vuoden kuluttua hakkaa minut pois. Purskahdin itkuun,
ties monennenko kerran elämäni aikana. Koko sisus oli kuin helvetin liekeissä. Jostakin tämän
tuskan keskeltä tulivat ajatuksiini sanat, jotka suorana hätähuutona kaikuivat pimeään yöhön:

"Herra Jeesus, armahda!"

Ne olivatkin lopulta ne ainoat sanat, jotka sinä yönä toivat avun ja pelastuksen. Niiden huutamisen
jälkeen sain rauhan sydämeeni, kun tiesin tehneeni sen, mitä Jumala minulta odotti:

"Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on
turvapaikka, niin on Herra luvannut. Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."

"Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa: hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi.
Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin
Jumalasta."

Tuon aviorikoksenkin oli Jumala sallinut tapahtua, että hänellä olisi mistä miehen kiinni ottaa,
kun kiinnioton päivä koittaa. Ja nyt se päivä koitti. Vaikka olikin pimeä keskiyö. Ritvan tullessa
töistä sanoin hänelle: "Voitko polvistua kanssani tähän vuoteen viereen, minulla on sinulle
kerrottavaa?" Polvistuimme ja kerroin hänelle mitä vuosia sitten olin tehnyt, ja kysyin: "Voitko
antaa tämän minulle anteeksi?" Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastasi: "Voin."

Sillä hetkellä tunsin itseni tiimalasiksi, joka oli täynnä mustaa mönjää. Se lähti valumaan päästä
alaspäin ja valumisrajan tunsin jokaisessa kehon kohdassa. Kun se oli valunut jalkojen kautta
lattialle, tuli tilalle jotakin puhtaan valkoista. Samalla hetkellä minut valtasi sama ihana tunne
kuin kerran lapsena ja siellä kirkon näyssä. Välähdyksenomaisesti sain vielä tuossa hetkessä
nähdä tämän katoavan maailman yllä taivaan kirkkauden, sen todellisen maailman, joka ei
koskaan katoa.

Olin päässyt läpi ahtaasta portista. Saanut kohdata Kristuksen jo toisen kerran, ja syntyä taivaan
kansalaiseksi. Tätä uudestisyntymistä kutsutaan Raamatussa myös sydämen ympärileikkaukseksi,
ja vaatteiden valkaisemiseksi Karitsan veressä. Siinä ihmisen syntinen luonto revitään pois ja
kivisydämen tilalle asennetaan uusi sydän, johon itse Kristus tuli Totuuden Henkensä kautta
ikuisesti asumaan. Olin päässyt näiden harvojen joukkoon:

"Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä,
mutta se vie kadotukseen.

Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen."

"Häneen teidät on liittänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty. Kristuksen ympärileikkaus,
jossa syntinen luonto riisutaan pois."

>>>jossa syntinen luonto riisutaan pois."

tms37 kirjoitti:

tässä lyhyesti tämä parannuksetekoaikataulu:

Se kesti opetuslapsilla noin 3 vuotta, siitä hetkestä, kun Jeesus heidät
opetuslapsikseen kutsui, siihen hetkeen, kun he saivat sydämeensä
onnistuneen parannuksenteon merkiksi Pyhä eli Totuuden Hengen.

Minulla siihen Jumalan aikataulun mukaan kului aikaa 2 vuotta 5 kuukautta
ja 20 päivää:

Yksikään Jumalan valittu, jonka nimi jo maailman luomisesta alkaen on ollut
kirjoitettuna Karitsan elämänkirjaan, ei itse pysty mitään parannusta tekemään.
Sen on Jeesus varsin selvästi näilläkin sanoillaan ilmoittanut:

"Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, vedä häntä.
Sen, joka tulee, minä herätän hänet viimeisenä päivänä."

Se ei ole Isän, vaan Saatanan parannuskutsu ja luokseen veto, kun joku porttopappi
alttariltaan kuuluttaa: "Tule, ja anna elämäsi tänä iltana Jeesukselle!"

Kun se parannuksentekohetki minulle keskiyöllä, tammikuun viimeisenä
viikoloppuna 1988 tuli, se prosessi kesti noin seitsemäntoista tunntia, alkaen
lauantaiaamuna näistä Jeesuksen sanoista:

"Ja hän puhui heille tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna
viinitarhassaan ja hän tuli etsimään hedelmää, mutta ei löytänyt.

Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä
hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois, mitä varten
se vielä maata laihduttaa?'

Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi: sillä aikaa
minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää:
mutta jos ei, niin hakkaa se pois.'

Raamattu oli koko päivän auki tästä kohdasta ja töitten lomassa aina kävin lukemassa
ja ihmettelemässä: mitä tämä tarkoittaa, ja miten tämä minuun liittyy?

Ritva oli iltapäivällä lähtenyt töihin, ja kun häntä puolenyön jälkeen odotin kotiin,
vielä vuoteessakin näitä jakeita ajattelin. Sitten, aivan yllättäen, makuuhuone tuli täysin
pimeäksi, eikä pihavaloakaan näkynyt ikkunasta. Sähköt eivät katkenneet,
mutta silti olin täydellisen pimeyden keskellä.

Hetken kuluttua, tämän pimeyden keskeltä jostakin, kuulen tutun äänen lähes kolmen
vuoden takaa: "Siellä kirkossa sinut vapautettiin niistä taakoista, jotka eivät olleet
sinun itsesi aiheuttamia, mutta sinunkin sydämelläsi on vielä jotakin."

Olihan siellä kaikenlaista pahuutta. Kenelläpä ei olisi, kun Jumala sinne katsoo. Nyt hän
kuitenkin kaivoi sieltä esille vain yhden, kaikkein inhottavimman asian, jolla en itse enää
vuosiin ollut päätäni vaivannut. Olin sillä Ritvaa usein uhkaillutkin, sillä koin, että
minullakin oli oikeus mennä vuoteeseen jonkun toisen kanssa. Niinhän hänkin oli tehnyt.

Ja kerran 70-luvulla, komennuksella olessani, se tapahtui: Tein aviorikoksen, ja sen
tunsin koston suloisen nautinnon. Teot olivat nyt tasapainossa. Siihen yhteen ainoaan
kertaan se asia jäi - ja nyt jo tuo rakkaaksi tullut Jumala lausuukin minulle kuolemantuomion:
"Hakkaa se pois!" Nyt ymmärsin tuon Raamatun sanoman täydellisesti. Minä olin tuo
viikunapuu. Lähes kolme vuotta sitten sille annettiin kasvun mahdollisuus, ja nyt tuon
kasvun antanut Jumala lausuukin kuolemantuomion.


Alkoi vaihtokauppa. Olisin tunnustanut kaikki ne pahat teot, mitkä vain muistin tehneeni,
mutta en tätä. Oliko tämä nyt niin tärkeää kaivaa esille? Näethän, että olen muuten ollut
ihan hyvä isä. Köyhänä läksin maailmalle ja nyt olen saanut rakennettua perheelleni oman
kodinkin?

"Minä olen tämän sinulle antanut, ja koska tahansa voin ottaa sen sinulta pois!", kuului vastaus
.
Minut valittiin kirkkoneuvostoonkin.

"Minä sinut sinne johdatin, jotta näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa näin johdeta."

En ole polttanut tupakkaa, enkä juonut viinaa. Eikö näilläkään ole mitään merkitystä?

"Minä olen sinut niistä varjellut."

Ajatuksiini johdatettiin vielä pieni jäsenkortti. Lienen ollut 12- tai 13-vuotias, kun äitini tilasi
Joka Poika-lehden. Siihen oli perustettu Joka Pojan Raittiusliitto, johon liityin, ja sen
jäsennumero on 640. Tämä lyhyt lupaus oli varjellut elämääni niin, ettei sen lukemattomien
vaikeuksien keskelle päässyt viina tuhojaan tekemään:

"Tahdon koettaa Jumalaan turvautuen pysyä ehdottomasti raittiina koko elämäni ajan ja niin
muodoin kieltäytyä kaikista väkijuomista sekä tupakasta. Saadakseni tälle pyrkimykselleni
tukea olen liittynyt jäseneksi Joka Pojan Raittiusliittoon."

Nyt olin kuin nurkkaan ajettuna, vailla pakomahdollisuutta. Näin toki edessä kaksi tietä,
mutta kummankin päässä odotti kuolema, kun tähän tilanteeseen tuli puhumaan toinenkin ääni:
"Hullu olet, jos tuon vaimollesi tunnustat. Avioliitosi ja perheesi hajoaa ja koko loppuelämäsi
on pilalla!"

Jos en tunnusta, niin Jumala viimeistään vuoden kuluttua hakkaa minut pois. Purskahdin itkuun,
ties monennenko kerran elämäni aikana. Koko sisus oli kuin helvetin liekeissä. Jostakin tämän
tuskan keskeltä tulivat ajatuksiini sanat, jotka suorana hätähuutona kaikuivat pimeään yöhön:

"Herra Jeesus, armahda!"

Ne olivatkin lopulta ne ainoat sanat, jotka sinä yönä toivat avun ja pelastuksen. Niiden huutamisen
jälkeen sain rauhan sydämeeni, kun tiesin tehneeni sen, mitä Jumala minulta odotti:

"Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on
turvapaikka, niin on Herra luvannut. Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."

"Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa: hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi.
Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin
Jumalasta."

Tuon aviorikoksenkin oli Jumala sallinut tapahtua, että hänellä olisi mistä miehen kiinni ottaa,
kun kiinnioton päivä koittaa. Ja nyt se päivä koitti. Vaikka olikin pimeä keskiyö. Ritvan tullessa
töistä sanoin hänelle: "Voitko polvistua kanssani tähän vuoteen viereen, minulla on sinulle
kerrottavaa?" Polvistuimme ja kerroin hänelle mitä vuosia sitten olin tehnyt, ja kysyin: "Voitko
antaa tämän minulle anteeksi?" Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastasi: "Voin."

Sillä hetkellä tunsin itseni tiimalasiksi, joka oli täynnä mustaa mönjää. Se lähti valumaan päästä
alaspäin ja valumisrajan tunsin jokaisessa kehon kohdassa. Kun se oli valunut jalkojen kautta
lattialle, tuli tilalle jotakin puhtaan valkoista. Samalla hetkellä minut valtasi sama ihana tunne
kuin kerran lapsena ja siellä kirkon näyssä. Välähdyksenomaisesti sain vielä tuossa hetkessä
nähdä tämän katoavan maailman yllä taivaan kirkkauden, sen todellisen maailman, joka ei
koskaan katoa.

Olin päässyt läpi ahtaasta portista. Saanut kohdata Kristuksen jo toisen kerran, ja syntyä taivaan
kansalaiseksi. Tätä uudestisyntymistä kutsutaan Raamatussa myös sydämen ympärileikkaukseksi,
ja vaatteiden valkaisemiseksi Karitsan veressä. Siinä ihmisen syntinen luonto revitään pois ja
kivisydämen tilalle asennetaan uusi sydän, johon itse Kristus tuli Totuuden Henkensä kautta
ikuisesti asumaan. Olin päässyt näiden harvojen joukkoon:

"Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä,
mutta se vie kadotukseen.

Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen."

"Häneen teidät on liittänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty. Kristuksen ympärileikkaus,
jossa syntinen luonto riisutaan pois."

Tee parannusta, joka näkyy. Nyt sinusta näkyy vain katkeruus ja vihamielisyys.

Ei kestä kirjoitti:

Tee parannusta, joka näkyy. Nyt sinusta näkyy vain katkeruus ja vihamielisyys.

sillä ei Saatana ole sinullekaan koskaan Jumalan vihasta mitään puhunut:

"Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuus kaikkeen
jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät
pitäessään totuutta vääryyden vallassa."

Mix. kirjoitti:

>>>jossa syntinen luonto riisutaan pois."

Kristuksen puhdistama sydän ja sinne saatu Pyhä eli Totuuden Henki.

tms37 kirjoitti:

sillä ei Saatana ole sinullekaan koskaan Jumalan vihasta mitään puhunut:

"Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuus kaikkeen
jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät
pitäessään totuutta vääryyden vallassa."

Ilman sitä et pelastu, et totisesti.

tms37 kirjoitti:

sillä ei Saatana ole sinullekaan koskaan Jumalan vihasta mitään puhunut:

"Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuus kaikkeen
jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät
pitäessään totuutta vääryyden vallassa."

Mikä ihmeen tehtävä? Enpä ole Raamatusta löytänyt esimerkkiä että Jumala olisi valinnut jonkun profeetoistaan vihan astiaksi? Ne ovat aivan toista joukkoa.
Jeremiakin valitti tehtäväänsä tuoda pahaa sanomaa kansalleen, ja Jumala käytti häntä varmasti juuri sen vuoksi. Mies sääli ja rakasti kansaansa.

Kristuksen Henki tuo meille Hänen rauhansa ja mielensä, rakkauden Hänen lapsiinsa. "Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä" (Room 8:27) aivan kuten Jeesus itsekin rukoili ylimmäispapillisen rukouksensa omiensa puolesta "että he yhtä olisivat". (Joh 17.luku) Hengen mieli on sama kuin Kristuksen, elämä ja rauha.

Minusta näyttää että Saatana metkuineen on sinulle enemmän tuttava, koska kirjoitat hänestä niin paljon. Hän pimittää sinulta nekin jotka ovat veljiäsi ja sisariasi Kristuksessa ja jäät lopulta aivan yksin. Sehän ei ole Kristuksen tarkoitus. Kyllä täällä kirjoittelee muitakin Kristuksen omia.
Minä en totta vieköön halua ikinä kuullakaan Saatanan puhuvan minulle Jumalan vihasta! Sen kyllä tiedän että se siitä kaikille ihmisille jankuttaisi ja uhkailisi.

solia1 kirjoitti:

Mikä ihmeen tehtävä? Enpä ole Raamatusta löytänyt esimerkkiä että Jumala olisi valinnut jonkun profeetoistaan vihan astiaksi? Ne ovat aivan toista joukkoa.
Jeremiakin valitti tehtäväänsä tuoda pahaa sanomaa kansalleen, ja Jumala käytti häntä varmasti juuri sen vuoksi. Mies sääli ja rakasti kansaansa.

Kristuksen Henki tuo meille Hänen rauhansa ja mielensä, rakkauden Hänen lapsiinsa. "Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä" (Room 8:27) aivan kuten Jeesus itsekin rukoili ylimmäispapillisen rukouksensa omiensa puolesta "että he yhtä olisivat". (Joh 17.luku) Hengen mieli on sama kuin Kristuksen, elämä ja rauha.

Minusta näyttää että Saatana metkuineen on sinulle enemmän tuttava, koska kirjoitat hänestä niin paljon. Hän pimittää sinulta nekin jotka ovat veljiäsi ja sisariasi Kristuksessa ja jäät lopulta aivan yksin. Sehän ei ole Kristuksen tarkoitus. Kyllä täällä kirjoittelee muitakin Kristuksen omia.
Minä en totta vieköön halua ikinä kuullakaan Saatanan puhuvan minulle Jumalan vihasta! Sen kyllä tiedän että se siitä kaikille ihmisille jankuttaisi ja uhkailisi.

jo Jesajalle Jumala tämänkin totuuden ilmoitti:

"Minä Herra, olen antanut käskyn sotureille, jotka ovat minulle pyhitetyt,
vihani aseiksi olen kutsunut omat sankarini. Minun mahtini on heidän
ylpeytenään."

tms37 kirjoitti:

jo Jesajalle Jumala tämänkin totuuden ilmoitti:

"Minä Herra, olen antanut käskyn sotureille, jotka ovat minulle pyhitetyt,
vihani aseiksi olen kutsunut omat sankarini. Minun mahtini on heidän
ylpeytenään."

Jesajan 13.luku kertoo Baabelin hävityksestä ja meedialaisista jotka hyökkäävät sitä vastaan. Luku on eskatologinen koska siinä puhutaan myös Herran päivästä, joka maanpiiriä kohtaa samaan tapaan kuin esim. Jooelin profetiassa. Tässähän taistelevat kokonaiset armeijat ja hävitys on hurjaa.
En ymmärrä miten tämän voit liittää yksityiseen henkilöösi?