Juu, lähdetään siitä, että olen työtön. Osoitteeni on Poste Restante, eli olen papereissa asunnoton. Minulla on kuitenkin pimeä kämppä, johon uppoaa koko työttömyyskorvaukseni. Yhteiskunnalta en siihen apua saa. Yhteiskunnalta en saa kunnon asuntoa, koska olen luottotiedoton ja häätömerkinnän omaava. Asuntoloissa on välillä tullut asuttua, hirveitä paikkoja.
Töihin en näköjään enää kelpaa, vaikka olen hyväkuntoinen ja kykenevä mies. Kai ne kesken jääneet opinnot, lyhyet työsuhteet ja aukot työhistoriassa vaikuttaa... Ikääkin on jo reilu 30, eli vanhus kai työnantajan silmissä. Viimeisen puolen vuoden aikana olen hakenut n.40 työpaikkaa. Hanttihommista lähtien. Puhelinmyyntiin ja kassalle musta ei ole, mutta kaikki muu kokopäiväinen menisi.
Olen turha, ilmaa yhteiskunnalle. Elän leipäjonojen ja ruoka-avustuksien varassa. Minulla ei ole arvoa. En pysty juurikaan enää näkemään alakouluikäistä tytärtäni, kun ei ole varaa ruokaan ja matkoihin. Joululahjatkin jäi ostamatta. Häpeä on suunnaton. Monella hyvin toimeentulevalla ihmisellä on käsitys, että Suomessa ei ole köyhyyttä. Monet ovat sitä mieltä, että työtön on työtön vaan omasta tahdostaan. Tämä yhteiskunta on kuitenkin niin kieroutunut, että jos kerran tiput kelkasta, siihen pääseminen on tehty kohtuuttoman vaikeaksi.
Väkisinkin tulee mieleen ajatus, että yhteiskunta pyrkii tuhoamaan elämäni työntämällä minut syrjään. Olisiko luonnollinen puolustusreaktio pyrkiä tuhoamaan yhteiskunta? Se tie johtaisi vankilaan. Se olisi liian kallista kaikille. Olen sitä mieltä, että ihmisille täytyy antaa mahdollisuus. Toisen ja kolmannenkin kerran. En ole päihdeongelmainen, en rikollinen. Minusta tulisi vielä hyvä ihminen, kunnon kansalainen, Palkasta menisikin yksi kolmasosa ulosmittaukseen seuraavat kuusi vuotta. Joka pennin maksaisin. En yhtään ihmettele, että jotkut syrjäytyvät lopullisesti. Itse koen olevani vielä kykenevä. En tiedä kuinka kauan.
Mitähän tämäkin nyt hyödytti... Tosi tarina kuitenkin. Olen köyhä. Olen tuomittu.
Töihin en näköjään enää kelpaa, vaikka olen hyväkuntoinen ja kykenevä mies. Kai ne kesken jääneet opinnot, lyhyet työsuhteet ja aukot työhistoriassa vaikuttaa... Ikääkin on jo reilu 30, eli vanhus kai työnantajan silmissä. Viimeisen puolen vuoden aikana olen hakenut n.40 työpaikkaa. Hanttihommista lähtien. Puhelinmyyntiin ja kassalle musta ei ole, mutta kaikki muu kokopäiväinen menisi.
Olen turha, ilmaa yhteiskunnalle. Elän leipäjonojen ja ruoka-avustuksien varassa. Minulla ei ole arvoa. En pysty juurikaan enää näkemään alakouluikäistä tytärtäni, kun ei ole varaa ruokaan ja matkoihin. Joululahjatkin jäi ostamatta. Häpeä on suunnaton. Monella hyvin toimeentulevalla ihmisellä on käsitys, että Suomessa ei ole köyhyyttä. Monet ovat sitä mieltä, että työtön on työtön vaan omasta tahdostaan. Tämä yhteiskunta on kuitenkin niin kieroutunut, että jos kerran tiput kelkasta, siihen pääseminen on tehty kohtuuttoman vaikeaksi.
Väkisinkin tulee mieleen ajatus, että yhteiskunta pyrkii tuhoamaan elämäni työntämällä minut syrjään. Olisiko luonnollinen puolustusreaktio pyrkiä tuhoamaan yhteiskunta? Se tie johtaisi vankilaan. Se olisi liian kallista kaikille. Olen sitä mieltä, että ihmisille täytyy antaa mahdollisuus. Toisen ja kolmannenkin kerran. En ole päihdeongelmainen, en rikollinen. Minusta tulisi vielä hyvä ihminen, kunnon kansalainen, Palkasta menisikin yksi kolmasosa ulosmittaukseen seuraavat kuusi vuotta. Joka pennin maksaisin. En yhtään ihmettele, että jotkut syrjäytyvät lopullisesti. Itse koen olevani vielä kykenevä. En tiedä kuinka kauan.
Mitähän tämäkin nyt hyödytti... Tosi tarina kuitenkin. Olen köyhä. Olen tuomittu.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mietin vaan et mite oot tohon tilaan joutunut?
Ja mite nii yhteiskunta ei siulle asuntoa anna? sosiaalitoimen tehtävänä on ohjastaa siut asumaa esim. seurakunnan tai kaupungin vuokrataloihin, sosiaalitoimi myös maksaa siu menot jos et muualta € saa (työkkäri, kela, diakoniasura yms.)
nii että mite oot toho tilaa joutunu, häätömerkinnät sun muut.
Parisen vuotta sitten elämäni luisui sivuraiteille ja velkaa tuli ja tuli sammalla häätökin. Jos sinulla on häätö taustalla, et voi saada kaupungin asuntoa. Yksityisiltä ei saa, kun ei ole luottotietoja. Ainoa mahdollisuuteni on joko asuntolassa jaetussa huoneessa tai pimeä kämppä, johon en voi saada mitään yhteiskunnan tukea, koska minulla ei ole siihen virallista vuokrasopimusta. Vankilassa tietenkin saisi oman huoneen...
Nythän tähän kunnon suoraselkäinen kansalainen toteaa, että omapahan on soppasi, kanna vastuusi saatanan pummi! Kannan vastuuni, tottakai, jos annetaan mahdollisuus. Muistan joskus nuorempana itsekin ajatelleeni, että aika pahasti asiansa pitää ryssiä, että joutuu asunnottomaksi. Se on loppujen lopuksi hyvin hyvin helppoa. Yksi musta kausi elämässä ja "kops kops" -sinut on tuomittu. Elinkautinen köyhyyttä ilman mahdollisuuksia ja korko juoksee.
Mikä syy sinulla on piilotella asuntoasi, jossa asut? Asuuko siellä joku muukin (puoliso?) vai miksi et halua ilmoittaa asuntoa yleiseen tietoon? Kyllä työnantajakin varmaan hiukan katsoo kieroon, kun ilmoitat osoitteeksesi poste restante sen sijaan, että sinulla olisi oikea osoite..
Kun ilmoittaisit asunnosta Kelaan, saisit myös asumistukea asuntoon, eikä koko työttömyyskorvaus menisi asunnon kuluihin! Saatko työttömyyskorvausta liitosta vai Kelasta? Jos Kelasta, olisi sinulla varmaankin oikeus myös toimeentulotukeen, ellet sitten saa lapsikorotusta itsellesi (elatusmaksut?). Jokin tarinassasi ei nyt ihan täsmää.. Onko sinulla muuta omaisuutta tai varallisuutta vai miksi et ole hakenut toimeentulotukea? Oletko tietoinen, että myös lapsen tapaamiskuluja voidaan huomioida toimeentulotuessa? Ennenkuin väittää olevansa tippunut yhteiskunnasta, pitää katsoa muut kädessä olevat kortit...
"Jos sinulla on häätö taustalla, et voi saada kaupungin asuntoa."
Väittäisin ettei näin voi olla. Ota yhteyttä sosiaalitoimeen. Esim. alkoholiongelma, väkivaltainen käyttäytyminen tms. voi aiheuttaa sen, että joutuu asumaan ensin asuntolassa, mutta kun on siellä pärjännyt aikansa, saa jossain vaiheessa oman kämpän.
Ellei kyse ole pahasta alkoholi- tai huumeriippuvuudesta, joka saa ihmisen TOISTUVASTI sössimään asiansa tai jostain ihme pimityksestä, uskoisin että ap:n kohdalla kyseessä on uusavuttomuus eli ei osata hakea apua oikeista paikoista. En tajua ollenkaan miksi tuota jo olemassa olevaa kämpää pitää piilotella, miksi ihmeessä ei voi tehdä vuokrasopimusta? Työtä ei tule jatkossakaan tippumaan, jos osoite on poste restante, se on varma juttu.
häädön asunnosta maksamattomien vuokrien vuoksi (jotka siis edelleen ovat maksamatta) ei valitettavasti tällöin ole yleensä oikeutettu edes kaupungin asuntoon. Tässä tapauksessa olisi varmasti parasta tehdä pimeästä kämpästä vuokrasopimus, jolloin on oikeutettu asumistukeen ja mahdollisesti lisäksi pieneen toimeentulotukeenkin. Ja kun on osoite, voi edes töitä haeskella. Aina varmasti jotain hanttihommia ainaskin löytyy!
Sieltähän ne vastaukset tuli: NÄIN EI VOI OLLA! OMA MOKA! TOISTUVASTI SÖSSITTY!
Tämä kaveri, jonka asunnossa asun, joutuisi vaikeuksiin jos kävisi ilmi, että täälä asuu joku muu. Vaihtoehtona on asuntola tai katu. Helsingin Kokoomuslainen kaupunginvaltuutettu sanoi itse mulle päin naamaa, että en voi asuntoa saada ja se kyllä näkyy jo siinäkin, että olen kohta kolme vuotta ollut asuntojonossa kiireisyyluokka ykkösessä(kiireisin). EI VOI OLLA!
Tää kyseinen valtuutettu sanoi myös, että kaikki asunnottomat ovat päihdeongelmaisia, mutta hiljentyi kun tapasi meikäläisen.
YK:n ihmisoikeusjulistuskin takaa ihmiselle oikeuden asuntoon, mutta ei täälä. Helsingissä ensimmäinen paikka asunnottomalle on jumppapatja sahaajakadun ensisuojassa. Ei kuulopuheiden mukaan kovin ihmisarvoinen paikka. Asunnottomien sosiaalitoimiston kanssa oon asioinut. Sielä Hakaniemen toisella linjalla me ollaan kaikki karjaa, kun meitä on liikaa ja meillä "kaikkilla" on tutkimuksien mukaan päihdeongelma.
Tää on mun todellisuus. Sitä te voitte yrittää kieltää, mut se ei mun maailmassa muuta mitään.
Sanottakoon vielä lopuksi nille, jotka ajattelevat nyt, että "mitä toi pummi nyt valittaa, kaikki kämpät pitäs olla valmiina jne jne..", että en mä mitään enää edes odota. Tuomittu. Lopetan keskustelun omalta osaltani tähän.
Masennuksen takia jäi joskus vuokrat maksamatta.
Nyt jälkeenpäin ihmettelen sitä, että miksi kukaan ei tullut kysymään tarviinko apua.
No ompa ihmeellinen masennus kun ei pysty vuokraa sen takia maksaa,oletko ollut myös monta kuukautta syömättä.Uskomattomia tarinoita ihmiset kirjoittavat tälle palstalle ja joskus tulee mieleen että uusavuttomuus rehottaa.
Turha sitä enään sitten on ruikuttaa jos häädön saa kun vuokrat maksamatta.
kun on itse kokenut saman. Tai sitten kannattaa hankkia koulutusta terveydenhoitoalalta tai muuten yrittää sivistää itseään.
Valitettavasti en kärsi uusavuttomuudesta. Masennus tuli monenkin syyn takia.
Siitä masennuksesta on jo vuosia aikaa. Sen jälkeen aloin seuraamaan ihmisten käytöstä ja huomasin että kaikkein ilkeimpiä on toiset köyhät. Varakkailla ja hyvin koulutetuilla ihmisillä on sentään sivistystä ja ymmärrystä.
Nykyisessä yhteiskunnassa köyhät kilpailee keskenään. Se jo aiheuttaa ongelmia, minkä verran saa asumistukea tai jotain muuta avustusta. Paras kilpailun aihe on velkainen auto taikka velkayksiö, jossa ei mahdu edes kääntymään.
Eipä siitä mahdollisesta avusta juuri missään puhuta. Sosiaalitoimistossa pimitetään tietoisesti mahdollisuutta enneltaehkäisevään toimeentulotukeen, vaikka se monesti olisi kaikkien kannalta paras ja edullisin vaihtoehto.
Sama tapahtuu monien vanhusten kohdalla. Moni vanha ihminen ei tiedä oikeuksistaan sosiaaliturvaan ja siihen turvautuminen koetaan muutenkin nöyryyttävänä kun eläke ei riitä. Onko silloinkin kysymys uusavuttomuudesta, kun henkilö ei yksinkertaisesti osaa, eikä kykene muuhun kun siihen tuttuun ja turvalliseen kauppassa ja terveyskeskuksessa käyntiin?
Masentuneita ihmisiä on monenlaisia. Eniten itselle tulee mieleen ne, jotka on vuosia painanut työelämässä. Ajatelleet hankkia jotain jne. Koko ajan uskoneet, että "ihminen on oman onnensa seppä". Sitten loppui jaksaminen.
On myös uusavuttomia masentuneita. Ei ole lapsena laitettu tekemään mitään. Voi myös sanoa, että ei ole annettu tehdä. Sotkuahan siitä tulee, jos lapset tekee. Parempi istua hiljaa paikallaan tai pelata tms.
Tässä linkissä on Maslowin tarvehierarkiateoria: http://www.kuluttajavirasto.fi/Page/99432720-c0ba-4614-bd33-468cead78f0f.aspx
"Jokainen on oman onnensa seppä" -sanonnan loppu kuuluu "... mutta sattumakin takoo siinä mukana".
Ei yhteiskunnassa kukaan voi olla täysin oman onnensa seppä. Me eletään yhteisössä, meillä on naapureita ja meillä on lakeja.
Mielihyvä, tyytyväisyys
kiinnostuneisuus asiohin heikkenee(HUOM! ESIM. VUOKRAN MAKSU)
kyky nauttia asioista, elämästä heikkenee
kyky saada tyydytystä heikkenee
seksuaalinen halukkuus laskee
Minäkuva, itsetunto
itseen liittyvät mielikuvat muuttuvat kielteiseksi
itsearvostus heikkenee ja itsetunto laskee
toivottomuuden ja arvottomuuden tunteita
syyllisyyden tunteita
itsetuhoisia ajatuksia
Ihmissuhteet
ei jaksa kiinnostua toisista, ei välitä itsestä eikä toisista
vetäytyy ihmissuhteista
Työ, opiskelu
kiinnostuneisuus laskee
motivaatio vähenee
psyykkiset energiat vähissä: pitkäjännitteinen keskittyminen ja luova työ vaikeaa
Fyysinen hyvinvointi
kroonista väsymystä
unettomuutta tai liiallista nukkumista
ruokahalu häviää tai tulee ylenmääräistä syömistä
Masennus psykoottisilla piirteillä: Joillain henkilöillä, joilla on vakava masennus tai maaninen vaihe, saattaa olla psykoottisia piirteitä. Heillä saattaa olla hallusinaatioita tai harhoja, jotka ovat joko mielialaan liittyviä (sattuvat yhteen depressiivisen vaiheen kanssa), tai eivät liity mielialaan (eivät satu yhteen depressiivisen vaiheen kanssa).
Täällä on puhuttu asiaa.
Jos sut on keikattu kerran yli laidan et enää sieltä ylös pääse.
Oli sitten syy mikä vaan ja turha syyllistää ketään.
Se jonka asiat on mennyt mönkään, tietää sen itsekkin varsin hyvin.
Tuolla joku sanoi että köyhät ovat kaikista ilkeimpiä ja hänkin on oikeassa.
Olen valunut palkkatukitöihin, anteeksi vaan, ja kaikista kamalimpaan sakkiin pääsin, mitä ilkeimpiä, kateellisimpia naisia oli työkaverina.
Aloin jopa pelätä siellä duunissa että minut mukiloidaan henkihieveriin, väärien mielipiteiden vuoksi.
Yrittivät kammeta kaikinvoimin minua sieltä pois, no, viiden kuukauden päättymätön karenssi, en siihen ihan taipunut.
Onneksi lääkäri uskoi, antoi lopun aikaa sairauslomaa, eikä minun enää tarvitse sinne mennä.
Ja tää ns. työpaikka on vielä yhteiskunnallinen hyväntekeväisyyslaitoksen omainen yhdistys.
Voi helvetti sanon minä mihin kaikkeen sitä ihminen joutuu.
"Minulla on kuitenkin pimeä kämppä, johon uppoaa koko työttömyyskorvaukseni."
Jos sinä jätät näin oleellisen asian, joka syö sinun kaikki rahasi ja estää avunsaannin yhteiskunnalta, selvittämättä ketjun lukijoille niin asiaa kommentoivien on pakko täyttää puuttuvat aukot itse ja arvaavat luultavasti juuri väärin. Ymmärtänet kai sen?
Se on ikävää, että kukaan ei puutu sellaisten ihmisten elämään, jotka eivät itse osaa huolehtia itsestään. Todella monelta harmilta säästyisivät, jos itse tai joku läheinen osaisivat hakea apua ajoissa. Esim. vuokra voidaan pistää juoksemaan suoraan toimeentulotuesta, mutta jos ei käy sosiaalitoimistossa selvittämässä tilannettaan, niin mistä he sen tietäisivät... Sitten kun asunto on jo mennyt, niin vaikeaa on. Vuokra on oikeastaan ainoa maksu, mikä ihmisen on PAKKO hoitaa ajoissa, kaikesta muusta pystyy neuvottelemaan.