Varoitus, kirjoitan turhautuneena :)
Kuulisin mielelläni muiden ajatuksia ja kommentteja, joten lukekaa!
Uskonnollisuudesta puhuttaessa moni sanoo olevansa "hengellinen" tai "kyllä minä johonkin uskon" tai jokin muu variaatio tyhjää puhetta ja muiden ajanhaaskausta. Mitä tämäkin hölynpöly on olevinaan? OK, tiedän että on muodikasta esiintyä "vähän niinq hengellisenä" ja että se on yritys antaa vaikutelman syvyydestä siinä missä sitä ei ole. Vaikka olisinkin henkilöllä jotakin syvyyttä niin asian kuvaileminen näin on osoitus valtavasta tunteellisesta kypsymättömyydestä sekä erittäin köyhästä sanavarastosta. Kaikkein turhimmaksi tästä tekee se ettei se anna mitään pohjaa mielenkiintoiselle keskustelulle aiheesta missään muodossa.
Se, että joskus "ajattelee asioita silleen..", on tyypillinen vastaus jos kysyy mitä sillä tarkoittaa. Kenelläpä ei joskus olisi tunteita ja elämyksiä jotka ei olisi suoraviivaisesti selitettävissä tai numeroin mitattavissa? Kukapa ei joskus olisi mietteliäs ja kysyisi mihinköhän elämä vie? Ei tämä ole mitään "hengellisyyttä" tai yhteyttä johonkin selittämättömään vaan ihmismielen yksi ominaisuus. Ihminen on ajatteleva olento ja tulevaisuus on aina epävarma. Epäilen että nämä hengellisiksi ihmisiksi itsensä sanovat kokevat näitä juttuja esimerkiksi sähkökatkoksen aikana kun sitä Pik Proteria ei juuri sinä hetkenä tulekkaan telkkarista ja joutuu hetkeksi miettiä sitä sohvalla istumistaan. Kun tämä on niin eksoottinen elämys henkilölle hän heti olettaa että on päässyt jollekkin toiselle tasolle, henkiselle tasolle(!).
Toki voi olla että henkilökohtaisissa filosofisissa mietinnöissään pidemmälle päässyt käyttää tätä vakiintunutta fraasia, mutta se yleensä selviää seuraavista sanoista. Useimmiten se on lähinnä merkki ajatusten tunkkaisuudesta, huonosta yleistiedosta sekä puutteellisesta kyvystä ilmaista itseään. On mielestäni muiden ajan tuhlausta ja kielen raiskausta esittää tämä tekopyhää tihkuva lause että "olen tosi hengellinen/henkinen ihminen". Sitä paitsi siinä on usein ylimielinen sointu omasta syvällisyydestä.
Älääpä siis päästäkö nämä älylliset velttoilijat koukusta, vaan kysykää heti perään että "tarkoitatko sillä sitä että joskus mietit muuta kuin mitä aiot syödä seuraavaksi?", tai "intuitiosi on siis joskus osoittautunut oikeaksi?", tai "tunnet siis että joidenkin ajatustesi kanssa olet aivan yksin?" ja kysy tekeekö se sinusta "hengellisen". Useimmiten itseään hengellisiksi itseään kuvailevat voivat kai saada hengellisen kokemuksen eteisen lamppua sytyttäessä kun eivät osaa ilmiötä selittää (miten se toimii).
Tämä uushengellisyys on täyttä p**kaa. Voisin jopa kuvitella että moni sofistikoitunut uskovainen on samaa mieltä kanssani tästä ja aivan yhtä harmissaan tämän sanan (tai käsitteen) väärinkäytöstä.
Tällä en missään tapauksessa halua kehoittaa ihmisiä olla miettimättä asioita yksinäisyydessään, päin vastoin. Jos haluaa oppia tuntemaan itsensä kannattaakin pohtia ja antaa ajatusten lentää. Mutta jos haluaa päästä pintaa syvemmälle pitää omia ajatuksia jäsennellä ja kyseenalaistaa. Filosofiasta saattaa löytää sanastoa kuvailemaan pohdintojaan ja psykologiasta ja neurologiasta lisäymmärrystä.
Jos aito mielenkiinto ja kriittisyys omiin pohdintoihin puuttuu voi se johtaa puheisiin omasta "hengellisyydestään".
Kuulisin mielelläni muiden ajatuksia ja kommentteja, joten lukekaa!
Uskonnollisuudesta puhuttaessa moni sanoo olevansa "hengellinen" tai "kyllä minä johonkin uskon" tai jokin muu variaatio tyhjää puhetta ja muiden ajanhaaskausta. Mitä tämäkin hölynpöly on olevinaan? OK, tiedän että on muodikasta esiintyä "vähän niinq hengellisenä" ja että se on yritys antaa vaikutelman syvyydestä siinä missä sitä ei ole. Vaikka olisinkin henkilöllä jotakin syvyyttä niin asian kuvaileminen näin on osoitus valtavasta tunteellisesta kypsymättömyydestä sekä erittäin köyhästä sanavarastosta. Kaikkein turhimmaksi tästä tekee se ettei se anna mitään pohjaa mielenkiintoiselle keskustelulle aiheesta missään muodossa.
Se, että joskus "ajattelee asioita silleen..", on tyypillinen vastaus jos kysyy mitä sillä tarkoittaa. Kenelläpä ei joskus olisi tunteita ja elämyksiä jotka ei olisi suoraviivaisesti selitettävissä tai numeroin mitattavissa? Kukapa ei joskus olisi mietteliäs ja kysyisi mihinköhän elämä vie? Ei tämä ole mitään "hengellisyyttä" tai yhteyttä johonkin selittämättömään vaan ihmismielen yksi ominaisuus. Ihminen on ajatteleva olento ja tulevaisuus on aina epävarma. Epäilen että nämä hengellisiksi ihmisiksi itsensä sanovat kokevat näitä juttuja esimerkiksi sähkökatkoksen aikana kun sitä Pik Proteria ei juuri sinä hetkenä tulekkaan telkkarista ja joutuu hetkeksi miettiä sitä sohvalla istumistaan. Kun tämä on niin eksoottinen elämys henkilölle hän heti olettaa että on päässyt jollekkin toiselle tasolle, henkiselle tasolle(!).
Toki voi olla että henkilökohtaisissa filosofisissa mietinnöissään pidemmälle päässyt käyttää tätä vakiintunutta fraasia, mutta se yleensä selviää seuraavista sanoista. Useimmiten se on lähinnä merkki ajatusten tunkkaisuudesta, huonosta yleistiedosta sekä puutteellisesta kyvystä ilmaista itseään. On mielestäni muiden ajan tuhlausta ja kielen raiskausta esittää tämä tekopyhää tihkuva lause että "olen tosi hengellinen/henkinen ihminen". Sitä paitsi siinä on usein ylimielinen sointu omasta syvällisyydestä.
Älääpä siis päästäkö nämä älylliset velttoilijat koukusta, vaan kysykää heti perään että "tarkoitatko sillä sitä että joskus mietit muuta kuin mitä aiot syödä seuraavaksi?", tai "intuitiosi on siis joskus osoittautunut oikeaksi?", tai "tunnet siis että joidenkin ajatustesi kanssa olet aivan yksin?" ja kysy tekeekö se sinusta "hengellisen". Useimmiten itseään hengellisiksi itseään kuvailevat voivat kai saada hengellisen kokemuksen eteisen lamppua sytyttäessä kun eivät osaa ilmiötä selittää (miten se toimii).
Tämä uushengellisyys on täyttä p**kaa. Voisin jopa kuvitella että moni sofistikoitunut uskovainen on samaa mieltä kanssani tästä ja aivan yhtä harmissaan tämän sanan (tai käsitteen) väärinkäytöstä.
Tällä en missään tapauksessa halua kehoittaa ihmisiä olla miettimättä asioita yksinäisyydessään, päin vastoin. Jos haluaa oppia tuntemaan itsensä kannattaakin pohtia ja antaa ajatusten lentää. Mutta jos haluaa päästä pintaa syvemmälle pitää omia ajatuksia jäsennellä ja kyseenalaistaa. Filosofiasta saattaa löytää sanastoa kuvailemaan pohdintojaan ja psykologiasta ja neurologiasta lisäymmärrystä.
Jos aito mielenkiinto ja kriittisyys omiin pohdintoihin puuttuu voi se johtaa puheisiin omasta "hengellisyydestään".
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nuo vastaukset tarkoittavat juuri sitä, mitä kuvailitkin. Eli sitä, että ollaan olevinaan jotain parempaa, kun uskotaan johonkin, vaikka ei osata tarkentaa mihin uskotaan.
Simppeliä.
Oli ehkä epätarkka kuvaillessani mistä on kysymys. Tarkoitin postauksellani nimenomaan sitä kun ihmiset sanovat ettie välttämättä ole uskonnollisia vaan hengellisiä tms jolla tarkoitetaan lähinnä että "haluan että minuun yhdistetään kaikki ne hyvät asiat jota uskonnollisuus ihmisissä oletettavasti herättää mutta en ole umpimielinen homofoobikko-kreationisti"
Monessa mielessähän tämä on laji on parempi kuin nämä uudestisyntyneet ja muut HC-huhut mutta älyllisessä epärehellisyydessään samaa tasoa.
Tarkoitukseni oli lähinnä tuoda esille se kun joku tyhjäpää julkisuudessa tai missä vaan haluaa antaa syvällisen vaikutelman ja tuottaa kuvaillunkaltaista oraaliulostetta jota moni on valmis hyväksymään sellaisenaan. EI EI EI.
Kössö muuten, oletko lukenut Oklahomalaisesta 14-vuotiaasta kissanrääkkääjästä joka uppasi videot rääkkäyksestä youtubeen. Vapaaehtoiset nettisalapoliisit saivat selville kuka kyseessä ja hälyytti poliisin ja eläinlääkärit. Lisäksi isän yritys on ajautumassa konkurssiin ohjatuista boikoteista. Maailmassa on joku oikeus sentöään, eikä se ole mikään hokkuspokkusmies taivaassa.
Kissa on otettu huostaan ja voi nykyään hyvin. Tilanteen seurantaan on laitettu pystyyn rääkkääjän nimeä kantava sivusto:
http://www.kenny-glenn.net/
harva asia herättää minussa yhtä plajon vihaa kuin tahallinen eläinrääkkäys. kuvottavaa.
>>>Pikainen vastaus
Kössönöm Nuo vastaukset tarkoittavat juuri sitä, mitä kuvailitkin. Eli sitä, että ollaan olevinaan jotain parempaa, kun uskotaan johonkin, vaikka ei osata tarkentaa mihin uskotaan.
Simppeliä.
Sana mistä puhut on Luulette!
hukkaatte elämänne palvomalla olematonta!
luuletko että sinä olet jotenkin erilisempi tai pyhempi kun juutalaiset tai muslimit?
sinut on aivopesty ja alistettu lokeroon jossa sinua hallitaan!
siis tuo kissanrääkkäysjuttu. On paljon ihmisiä, joita ei saisi päästää lähellekään mitään eläintä.
Netti on todella hyödyllinen, täytyy sanoa. Ilman sitä, ei olisi tuokaan rääkkäystapaus varmaan tullut ilmi. Vielä kammottavampaa, että hän itse laittoi nettiin videon. Kehuskelun aiheko se tuon sadistin mielestä on, kun hän rääkkää kissaa?
Joo, nyt ymmärrän mitä eilen tarkoitit. Luin vähän hätäisesti. Tarkoititko siis siihen tyyliin, että en ehkä usko raamatun jumalaan ja puhuvaan käärmeeseen ja neitseestä syntymiseen, mutta kyllä minä johonkin korkeampaan voimaan uskon ja hengellisyys ja hiljentyminen on ihmiselle tärkeää... Ja katsokaa kaikki, kuinka syvällinen ja hyvä ihminen minä olen.
kaksi kalaa,
se miten sen määrittelee...on ihmisen oma henk koht. asia - ei minusta kukaan voi arvoitella jollakin asteikolla kuinka hengellinen joku on kuin henkilö itse.
Jostakin kumman syystä en enää pääse kotikoneellani suomi24-sivustolle...lienenkö bannattu...bannassa jonkin sanomiseni takia...
Olet harvinaisen maltillinen uskis tällä palstalla. Sinulla on koneessa jotain vikaa.
Jos olisit bannattu, niin pääsisit silti sivustolle ja lukemaan keskustelupalstojen viestejä, mutta et voisi vaan itse kirjoittaa. Minä tiedän, sillä olen ollut kaksi kertaa bannissa.
>>>>Tarkennus hullulle..
Geenis Sana mistä puhut on Luulette!>hukkaatte elämänne palvomalla olematonta!luuletko että sinä olet jotenkin erilisempi tai pyhempi kun juutalaiset tai muslimit?>sinut on aivopesty ja alistettu lokeroon jossa sinua hallitaan!
Sanahan selvästi viittaa tyyppiin joka kuvittelee olevansa jonkun hengen ohjauksessa. Tämä henki tekee kaikki päätökset hänen puolestaan.
Ts. tarkoittaa ihmistä joka on luopunut kehonsa omistusoikeudesta, ja kuvittelee että näkymätön mielikuvitusolento tekee parempia päätöksiä.
Krisselipiireissä kyseinen henki on "pyhä henki".
Vapaan tahdon lakien mukaan, kenellekään ei ole oikeutta tunkeutua toisen ihmisen kehoon ilman lupaa, eikä millään "hengellä" pitäisi olla siihen myöskään tarvetta. Tietysti siinä tapauksessa että kyseessä on orjuuttaja joka haluaa orjan itselleen ja toinen on halukas, tällaista tapahtuu.