Kuinka vaikea välillä onkaan olla. Varsinkin ns. vuosipäivät on pahimpia!
Eilen tuli 7 vuotta pikkuveljen poismenosta ja tuska iski suoraan turpaan taas. Elin uudelleen mielessäni tuon aamun kun puhelin soi ja oli niin hirveä olo että olisi tehnyt mieli kirkua..
helpottaako tää koskaan?
Toisaalta.. ihminen elää niin kauan kuin hänet muistetaan
Eilen tuli 7 vuotta pikkuveljen poismenosta ja tuska iski suoraan turpaan taas. Elin uudelleen mielessäni tuon aamun kun puhelin soi ja oli niin hirveä olo että olisi tehnyt mieli kirkua..
helpottaako tää koskaan?
Toisaalta.. ihminen elää niin kauan kuin hänet muistetaan
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näin se juuri menee. Eivät rakkaamme unohdu, muistot tulevat välillä lempeinä, välillä hurjana ikävänä mieleen. Siellä jossakin sydämessämme he ovat aina elossa. Emme elä niin kauan, että unohtaisimme, aika vain hieman muuttaa surua. Voimia päiviisi.
niin ei kait sitä tarvitsekkaan edes yrittää unohtaa??? meillä meidän poika kuoli 2-vuotta sitten elää meissä koko ajan ja vaikka se aika pahalta tuntuu(kin) mutta meillä puhutaan koko ajan niinku se eläis?????? ja sit taas kuolemasta????eli minä annan asian olla meille se ei oikeestaan ole kuollut ja sillä siisti...ja välillä tuska riistää tosissaan ja ei koko aikaa.. se on suru työtä...kaikki tavallaan...kaikki aikanaan ja vuosipäivinä mennään HAUDALLE sinne viedään ruusu ja kynttilä joko kuolinpäivä tai syntymäpäivä...sitä ei saa ikinä unohtaa ja joulu ja uusivuosi... niin otan osaa veljesi pois menon johdosta sinä RAKASTAT veljeäsi niin surullista kaikille... en tiiä helpottaako suru koskaan voi olla että ei....koeta jaksaa!!!!
milloin se tuska helpottaa.mulla tuli 14.2 kaksivuotta kun menetin aivan yllättäin pikkuvelun..koko ajan on ikävä ja kaipaa sitä..saan kyllä ammattiapua siihen,mutta eihän kukaan surua ym voi viedä pois.