Huuhaa raportti!!

Nuorten osalta psyykkisten ongelmien diagnostiikka on haastavaa, sillä normaaliinkin nuoruuteen
liittyy esimerkiksi voimakasta tunnetilojen vaihtelua. Lisäksi eri-ikäiset nuoret ovat
erilaisia muun muassa aivojen kehityksen suhteen. Nuorten diagnosointi ja hoito poikkeavat
aikuisten hoidosta siten, että moniammatillisuuden ja psykososiaalisten hoitomuotojen tarve
on suurempi ja lääkehoidon merkitys vähäisempi. Nuorilla masennukseen voi liittyä käytöshäiriöitä,
mutta käytöshäiriöitä voi esiintyä myös itsenäisenä diagnoosina.
SSRI-ryhmän lääkkeillä on ilmeisesti hyödyllisiä vaikutuksia yhtenä ahdistuksen hoitomuotona.
Esimerkiksi Suomen itsemurhakuolleisuuden merkittävää laskua viime aikoina monet
pitävät huomattavalta osin aikaisempaa paremman lääkinnän ansiona. Lääkkeillä on usein
aggressiivisuutta vähentäviä vaikutuksia ja ne ovat myös mahdollisesti vähentäneet henkirikollisuutta.
Tutkimuksissa on todettu, että vanhat eli trisykliset masennuslääkkeet soveltuvat huonosti
nuorten hoitoon eikä niitä siten suositella nuorille. Uudentyyppisiä masennuslääkkeitä ovat
SSRI-lääkkeet, jotka vaikuttavat niin, että aivojen erään välittäjäaineen, serotoniinin määrä
lisääntyy. Nämä lääkkeet ovat yleensä turvallisempia kuin trisykliset masennuslääkkeet ja
niistä on osoitettu olevan hyötyä nuorten vakavien masennustilojen hoidossa ainakin osalla
potilaista. Lääkkeitä käytetään masennuksen (vakavien masennustilojen) ja ahdistuneisuushäiriöiden
kuten paniikkihäiriön ja siihen mahdollisesti liittyvän julkisten paikkojen pelon,
sosiaalisten tilanteiden pelon, yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja pakko-oireisen häiriön
hoitoon. Joissakin tutkimuksissa on tullut esille, että näiden lääkkeiden teho ei nuorten
hoidossa ole hyvä, ja hoidon alussa ilmenevaa itsetuhokäyttäytymistä ja lisääntyneitä aggressiivisia
ajatuksia on raportoitu.
Euroopan lääkevirasto ja Lääkevalmistekomitea ovat vuonna 2004 antaneet suosituksen, jossa
todetaan, että SSRI-lääkkeiden käyttöön liittyy lisääntynyt itsetuhokäyttäytymisen riski, ja
että SSRI-lääkkeitä ei ole yleisesti suositeltu nuorten hoitoon. Suosituksen mukaan joissakin
tapauksissa nuorten hoito uusilla masennuslääkkeillä on välttämätöntä ja silloin potilaiden
itsetuhokäyttäytymiseen ja vihamielisyyteen viittaavia oireita tulee seurata huolellisesti, varsinkin
hoidon alussa. Viranomaisten kanta on vaikuttanut maailmanlaajuisesti masennuslääkkeiden
käytön vähenemiseen nuorilla, mikä puolestaan on uusien tutkimustulosten mukaan
aiheuttanut nuorten itsemurhien lisääntymistä muun muassa Yhdysvalloissa ja Hollannissa.
SSRI-lääkkeiden käyttötarkoitukset ja haittavaikutukset ovat esillä muun muassa lääkkeiden
pakkausselosteissa. Selosteiden mukaan kyseisiä lääkkeitä ei normaalisti pitäisi käyttää lapsilla
ja alle 18-vuotiailla nuorilla, koska käytön tehokkuudesta ja turvallisuudesta alaikäisillä
ei ole näyttöä. Selosteissa todetaan myös, että alle 18-vuotiailla potilailla itsemurhayritysten,
itsemurha-ajatusten sekä vihamielisyyden riski kasvaa. Myös lääkkeen käytön äkillinen lopettaminen saattaa aiheuttaa levottomuutta, ärtymystä ja unihäiriöitä. Suositus olla määräämättä
SSRI-lääkkeitä nuorille ei ole ehdoton. Lääkelaitos on vuonna 2004 todennut tiedotteessaan,
että lääkäri voi harkintansa mukaan määrätä näitä lääkkeitä potilaan tilan niin vaatiessa.
Jos lääkehoitoon päädytään, se tulisi tehdä valvotusti. Yleensä lääkitys aloitetaan pienellä
annoksella ja jos vaikutus on suotuisa, annosta voidaan tarvittaessa nostaa. Lääkkeen
käytön lopettaminen tulisi myös tehdä hitaasti annosta pienentäen viikkojen tai kuukausien
aikana.

Lääkäri määräsi tekijälle SSRIryhmään
(serotoniinin takaisinoton estäjä) kuuluvan lääkityksen paniikkihäiriöön ja sosiaalisten
tilanteiden pelkoon. Lääkkeen käyttö aloitettiin pienellä annoksella huhtikuussa 2006
eli noin puolitoista vuotta ennen tekoa. Aluksi tekijän tila parani, mutta myöhemmin lääkkeet
eivät enää auttaneet halutulla tavalla ja annostusta nostettiin. Vuoden 2007 aikana lääkärit
tapasivat tekijää vain harvajaksoisesti ja lääkitystä uusittiin puhelimitse. Viimeinen lääkärikäynti
oli kutsuntojen ennakkotarkastus keväällä 2007.
SSRI-lääkkeitä ei suositella alaikäisille. Jos lääkkeitä kuitenkin määrätään, seurannan tulisi
olla tiivistä ja perustua potilaan tapaamisiin. Tekijälle ei laadittu kokonaisvaltaista hoitosuunnitelmaa
hänen tilansa arvioimiseksi, seuraamiseksi ja mahdollisten muiden hoitotoimenpiteiden
tarpeen selvittämiseksi.
Tekijän vanhemmat pyysivät hänelle vuodenvaihteen 2006–2007 aikaan lähetettä nuorisopsykiatrian
poliklinikalle. Lähetettä ei annettu, koska tekijän ongelmat määriteltiin silloin
lieviksi ja oireita pyrittiin hoitamaan ensin perusterveydenhuollon keinoin käyttäen hoitomuotona
mielialalääkitystä. Samalla viitattiin jono- ja resurssitilanteeseen, jonka vuoksi lähetteitä
kerrottiin voitavan antaa vain selvästi vakavammista oireista kärsiville.