mutta kysyn kuitenkin.
Onko teistä koskaan tuntunut siltä, että olette mennyt ihan täysin alienin kanssa avioon ja vasta vuosien kusetuksen jälkeen havahdutte, että mitä helvettiä?
Jos vastaus on kyllä, niin miten olette reagoineet?
Onko teistä koskaan tuntunut siltä, että olette mennyt ihan täysin alienin kanssa avioon ja vasta vuosien kusetuksen jälkeen havahdutte, että mitä helvettiä?
Jos vastaus on kyllä, niin miten olette reagoineet?
Vastaukset 73
Vanhimmat
johtuneeko siitä että olen ollut aviossa vasta pari vuotta?
hmm.. kerron jos havahdun tuohon alien-hommaan :)
vielä ei ainakaan ole sellaisia "merkkejä" siitä eikä onneksi myöskään hihhuloinnista.
mitään puhukaan. Mutta vaikka tuota puolisoani rakastan, niin nyt on sellainen olo, että laitan kirjavat kassiin, otan kissan kainaloon, ja jätän hänet tänne kuorsailemaan.
Ehkä hän ei sitten enää pidä minusta. Mistä minä sen tiedän, kun ei se mitään puhu. Mykkänä vaan oli koko illan. Kun jotain kysyin, niin tiuskaisi. On tämä kanssa kummallista. Ostinko vääränmerkkistä suklaata vai mikä meni pieleen.
Sapuskan jälkeen oli hirveä huuto, jossa sitten molemmat huusi kita kipeänä vaikka mitä.
Elämä ei ole helppoa, mutta onneksi se joskus loppuu.
Lienet kuullut: Rakasta minua eniten, kun ansaitsen sitä vähiten.
Samaa se toinen toivoo, eikä aina osaa ottaa vastaan eli kerjää lisää - tai, haluaa viimeinkin himpun verran saada olla rauhassa.
Kylssesiit, Kössö. Mene nukkumaan. Kuten tiedät, aamu iltaa viisaampi.
ihan samoin kuin vaimosi :)
siis aina välillä... minuun tepsii sellanen silittely ja hellyyden osoitus.. ;)
ja itseni tuntien ja monen muun, voisin sanoa ettei ne akat helppoja ole muuta eipä kyllä ne ukotkaan! ne vaan tuijottaa telkkarista jotain helvetin lätkää(
...
että molemmat puhuisivat rehellisesti edes joistain asioista. Ei sitä ole ihan pakko sanoa kaikkea mistä ei toisessa pidä. Mutta se suututtaa, että vaikka yrittää jutella ja kysellä, niin toinen sanoo vaan että joo ja mmm.
Minä tein tänään sapuskan ja hän söi sen haarukalla käsi poskella, eikä juonut edes viiniä, jonka valitsin. Helvetin hyvää viiniä vielä kaiken lisäksi!
Kiva valittaa täällä aamuyöstä. Kissa nukkuu eteisen pöydällä sellaisen takin päällä, jonka löysin kaapista ja annan huomenna naapurin rouvalle hänen lapsenlastaan varten. On sitten oikein karvoissa.
Elämä on oikeastaan aika naurettavaa, kun sen sillä lailla hoksaa katsoa. shit happens.
Kuka minua silittelisi. Kissa ei välitä minusta muuten kuin silloin kun on takku kaulassa, mikä tarvitsee nyppiä auki, tai sen tarvitsee saada oleskella just minun jalkojeni päällä, kun katselen telkkua.
Miten se Junnun laulu meni ... sinä kulkija kuustoistavuotias..... sellaista elämä on.
http://www.youtube.com/watch?v=sjOzQRvqA_I
Ihmettelen kyllä itsekin miten noita kaikenmoisia ongelmia ilmaantuu kuin jostain Esterin perseestä kuin sadetta vaan. Kun eivät vietävät aina edes asetu jonoon vaan ryntäävät päälle kaikki kerralla.
Ja silti pitää pienen ihmisen kestää.
täällä kun ollaan maaPALLOLLA(
Ennen kuin tämän hommasin, niin luin kirjoja ihan putkeen. Mutta eipä siinä mitään vuorovaikutusta tule. Sen kun ihmettelee, että kuka se murhaaja mahtaa olla.
Tuo, että hoksaa niin ilmiselvän asian,kuin että avaruudessa tässä matkustellaan aluksella nimeltänsä Tellus, niin se aina välillä sitten laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
Kaikki ihmiset ovat typeriä välillä. Jopa minä, myönnän sen, vaikka se sattuukin.
"Rakasta minua eniten, kun ansaitsen sitä vähiten"
Ton kun voisi vielä vaimolle myydä ;o)
ehkä. mut mua surettaa nähdä ihmisiä jotka ei puhu toisilleen, jos ne on ne ainoot jotka oikeesti vois ymmärtää toisiaan. kuka muu ymmärtäs sun puolisoo paremmi ku sinä? sitä sopis sun kumppanis miettiä.
Se on paljon pahempi tuska, jos sitä ei koskaan itelleen myönnä ja sitten joku tosiaan tulee ja tunkee sen oman typeryyteni framille ja pakottaa tajuamaan... Auts!
"kuka muu ymmärtäs sun puolisoo paremmi ku sinä? sitä sopis sun kumppanis miettiä."
- Just noin. Mutta kun hän ei tajua, että minä tunnen ja tiedän hänet paremmin jopa kuin hän itse.
Ehkpä aamulla tai päivällä alan ajatella positiivisesti ja unohdan illan kinaamiset ja ehdotan kävelylenkkiä ja sitten kenties vielä jotain muuta.
Tunnetko koskaan sellaista raivoisaa mustasukkaisuutta, joka johtuu jostain ihmisestä, jota epäilet siitä, että hän on vaimostasi kiinnostunut?
oikeesti mun nimi on Minna Möttönen ja olen vähä yli kakskyt ja asun Keraval. Eikä mul mitää kissakaa ole.
Luotan puolisooni niin paljon, että olen vain pirun ylpeä silloin kun huomaan, että muillekin kelpaisi ;o) On niin käynytkin. Siis että on kiinnostuneita. Tiedän ettei minulla ole hänen toimintansa suhteen pelkoa. Joskus on joutunut liian innokkaita vonkaajia hieman ojentamaan noin suojelumielessä...
(voi vittu kun kuulosti macholta, en tarkoittanut sitä ;o)
minulta, niin voin sanoa tuntevani ihan hirveää mustasukkaisuutta joskus.. se on ärsyttävää ja oikeasti ihan turhaaa(tiedän sen)..
kait se onihan tervettä yrittää "pitää kiinni" kumppanistaan...
p.s. liika mustasukkaisuus ja "kyttääminen" ei ole hyvästä ;)
machot for lady nam nam
paljonko on lasissa?
Miehet ei yleisesti ottaen ole mustasukkaisia siitä, jos joku on kiinnostunut heidän kumppanistaan. Mustasukkaisuus toimii niin päin, että epäilee (yleensä turhaan) että vaimo on kiinnostunut toisesta miehestä.
Meneekö se naisella niin, että omistamisenhalu iskee päälle jos joku munahaukka osoittaa kiinnostusta omaan urokseesi?
koskaan ollut mustasukkainen?
Se on muuten kalvava tunne. Tiedän kokemuksesta.
Kuulostihan tuo hieman macholta, mutta myös hienolta, jos osaat asennoitua noin.
Se ei ole kivaa, jos ollaan ihan syyttä mustasukkaisia. Oikeastaan siinä on ihan aseeton. Ei ole itse tehnyt mitään, ei ole edes ajateluut toista sillä silmällä ja silti syytellään. Tulee ihan mieleen se, että todista, ettei jumala ole olemassa:)
keneltäkään erityisesti kysy. Joo, mustasukkaisuus on kauhea tunne. Pitäisi osata olla ihan vaan cool. Mutta kun välillä mielikuvitus laukkaa.
Tietääkseni tuo pölö ei ole koskaan minua pettänyt, mutta vonkaajia on ollut ja se on se mikä laittaa sen mielikuvituksen liikkeelle.
Mutta se tosiaan menee vissin uroksella toisin päin. Epäilee puolisoaan pettämisestä, mutta muitten miesten kiinnostus vaan pönkittää omaa itsetuntoa ;o)
Silloin kun meidän baarissa vielä enemmän kävin, niin aina oli äijät tappelemassa, kun toisen mielestä toinen oli hänen naisensa takamuksessa ollut kiinni. Siinä sai muovipalmut välillä kyytiä.
Tottakai se liittyy siihen, että mies ajattelee, että oma vaimo/naiystävä myös on kiinnostunut siitä takamukseen taputtelijasta.
Mä luulin et sä asut Korsos tai Riksus ;o)
Keraval.
syyttäneeni ex-ukkoani vaikka ties mistä...
noloa, koska ei se koskaan mitään tehnyt.. ne oli minu vainoharhojani,mutta tulipahan tunnustettua..
halusin seb liikaa itselleni ja pistin perseelleen kokojutun :/
näin..
mutta nykyisinhän olenkin jo Jumala joten "nouhätä"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000042287583
sellaisen ihmisen kanssa, joka pomppi missä milloinkin. Tykkäsin hänestä tosi paljon. Mutta jossain vaiheessa se raja tuli vastaan. Nykyään ollaan vielä ihan hyviä kavereita.
Ollaan sovittu joskus aikoja sitten, silloin jo kun seurustelumme oli loppu, että kun meistä jompikumpi kuolee, niin toinen tulee haudalle tai minne ikinä juomaan muistoksi pullon kossua.
Ei munkaan vaimoani kukaan (muu) saa persauksille taputella! Se ei ole mustasukkaisuutta vaan suojelunhalua. Turpiin sellaisille sovinistisioille! Katsoa saa, muttei koskea ;o)
Hautuumaalla ihmisten paheksuntaa herättämässä. Kuulostaa hyvältä!
eikö ole hieno ajatus?
Kyllä me vieläkin kavereita olemme ja ajattelen häntä ihan lämmöllä vaikka se kolme vuotta, minkä seurustelimme olikin melkoista kaaosta.
Mutta ei minua haudata kirkon multiin. Hän saa sitten juoda kossunsa muistokseni ihan missä vaan.
Naisella ei ole tarkoitus kommunikoida miehen kanssa, vaan korvata tämän ajatukset omillansa.
mistä se mustasukkaisuus oikein johtuu mutta joskus se on tunne jota on mahdoton hallita.. silloin tulee tehtyä/sanottua vaikka mitä typerää..
harvemmin kai sitä kumppaniaan kukaan pettää. en ainakaan tiedä kovin montaa tapausta omista piireistäni. taitaa olla jenkkisarjojen aikaansaannosta tuo pettämis 'fantasia'..
Minä kyllä olen tuntenut montakin pariskuntaa, joista toisen osapuolen olen tiennyt käyvän vierailla.
Se on ikävä juttu, kun on kummankin kaveri, eikä oikeastaan voi toiselle sanoakaan, että hei etkö huomaa.
Varsinkin nuorempana, kun tuli enemmän käytyä siinä "omassa" baarissa, missä kaikki tunsivat toisensa, niin näitä juttuja oli aika paljon.
Kerran silloisen kantabaarini omistaja oli ollut muutaman kuukauden sairaslomalla ja kun hän tuli takaisin, niin hän sanoi, että kas vaan täällä on iso pyörä pyörähtänyt ja parit vaihtaneet päittäin.
Jos on tutkalla varustettu, niin melko vieraistakin ihmisistä huomaa, että nyt on jotain kiellettyä menossa.
Eräs kaverini tosin huomasi vaimonsa pettämisjutun ihan niin yksinkertaisesta asiasta, että vaimo alkoi pitää huolta ulkonäöstään ja jumpata. Eipä se liitto sitten kauaa enää kestänytkään.
Sellaista elämä on.
Olet joskus antantanut ymmärtää olevasi onnellinen avioliitossasi, sekin on siis vain silkkaa valhetta. Yrität paeta elämäsi tyhjyyttä istumalla tietokonnen äärellä ja uskottelemalla että vihaamalla uskontoa. Kun tämä lume loppuu, putoat täysin tyhjän päälle. Ei tuo voihotuksesi sinulle todellista, pysyvää sisältöä anna. Tiedän, sisintäsi ahdistaa toisinaan vimmatusti. Sinulla ei ole rauhaa sisimmässäsi. Anteeksi, mutta sanon vain sinulle totuuden, jonka tiedät itsekin mutta yrität uskotella kovista ja vahvaa tällä palstalla.
Olen joutunut käymään elämässäni avioeron, mutta jokainenhan meistä joutuu luopumaan ihmisistä ja asioista ja kristittynä se ei ole maailmanloppu. Menetyksistäkin selviää ja mikään maaillinen ei saa olla Jumalan paikalla. Toivon kyllä, että liittonne kestää ja rakkautenne on molemminpuolista.
En kyllä käyttäisi omalla kohdallani sanoja kusetus ja alien, mutta sanotaan nyt yleisellä tasolla näin että minusta se, että on tehnyt (kauan) jotakin ei ole mikään syy jatkaa sitä edelleenkin. Syy tekemiseen pitää olla muussa kuin siinä tekemisen jo jatkuneessa pitkässä kestossa.
En tiedä vastasinko kysymykseesi mutta ainakin satuin olemaan hereillä. Väsyneenä tosin, joten vastauskin on vähän kummallinen varmaan.
mitä tarkoitit, mutta se ainakin vaikutti viisaalta vastaukselta:)
Pitkässä parisuhteessa tulee niitä ikäviä päiviä aina silloin tällöin. Ja sitten ihmettelee, että mitä mitä. Voisin minä jossain muuallakin olla.
Tämmöisen neuvon olen itse saanut, mulla se on toiminut. Välillä muistellaan yhdessäkin, että miksi oikein rahdattiin kamat yhteen asuntoon silloin 15-16 vuotta sitten.
milloin rakastuin, oikein hyvin muistankin, vaikka siitä onkin aikaa.
Ja joskus vaikeina aikoina sitä ihan väkisin muistelen.
Te olette olleet pikkasen kauemmin yhdessä kuin me. Ensi kuussa tulee 13 vuotta. On sitä siinäkin.
Olen joskus ajatellut, että olisin varmaan kaikkein onnellisin kaksin kissani kanssa. Mutta kuka minulle sitten sanoo joo, tai höh, tai kummallista ja on ne hulluja, kun selostan mitä tämän palstan kirjoittajat kirjoittavat. Kissa kun ei osaa puhua.
Mutta ehkä tarkoitit sillä jotakuinkin samaa.
Miten on yhteisten harrastusten / kiinnostusten laita?
PUHUTTEKO keskenänne? Vai onko juttelu jäänyt hei-juu-älä-ei-noh-höh -tasolle?
Silloin voi varmaan tuntua vaikealta.
Me juttelemme jatkuvasti ihan kaikesta ja koskettelemme toisiamme varmaan sata kertaa päivässä - pusujen ja halausten lisäksi semmoisia käsivarteen tai päähän hipaisuja ym.
Muutama vuosi sitten oli aivan hirveän vaikeaa, tunsin että olen yksin siinä avioliitossa ja harkitsin jo vaikka mitä kamalaa.
Jollakin ihmeen suomalaisella sisulla ja kärsivällisyydellä sain kuitenkin ukkelini taas raiteille. Nyt on mennyt hyvin neljä-viisi vuotta putkeen. Välillä kaveri on tooodella kovakorvainen, mutta kun se suostuu kuuntelemaan, niin asiat lähtee taas luistamaan. Aika vähän joudun nykyään ns. "nalkuttamaan".
Että semmoista se on. Ainakin tällä hetkellä oletan, että vanhenemme yhdessä sillai vanhanaikaisesti.
Kissat on hirveän mukavia, mutta ei niistä tasavertaiseksi kumppaniksi ole.
miksi johonkin rakastuu.
Meillä on aika lailla samanlainen maailmankatomus. Voisi sanoa jopa että melko yks yhteen.
Puhummeko keskenämme. No emme puhu muuta kuin ihan yleisesti. Politiikasta, maailmantilanteesta, tällaisesta. Paljonkin näistä keskustelemme.
Mutta se onkin sitten siinä. Kun yritän, aina minä muuten, puhua meistä, niin se menee kinaamiseksi. Joten olen tullut siihen tulokseen, että hän ei enää pidä minusta.
Onko tämä nyt joku Leelian lepotuoli, joka oli joskus aikoja sitten jossain lehdessä? Kyseltiin neuvoja ties mihin.
Onko vinkkejä millä saisin tämän jutun toimimaan? Minä kosketan, ehdotan tekemistä yhdessä, mutta kun. Pitää varmaan tilata reissu jonnekin. Niillä meillä on aina ollut kivaa.
Kissoista on muuten ihan varmasti kumppaneiksi.
Nytkään ei tullut lottovoittoa. perkele
Vai kuulostaako liian amerikkalaiselta? Toivottavasti ei.
En uskalla kyllä mitään pariterapiaakaan ehdottaa, koska jo pelkkä sinne meneminen voi olla täysin mahdoton ajatus puoliskollesi.
Joten pahalta kuulostaa.
Jotkut parit asuvat vähän aikaa erillään ja sitten yhdessäolo taas alkaa maistua. Vois toimia teidän kohdalla. Ai jaa mutta oliko teillä lapset siinä välissä myös, vähän kinkkisempi juttu.
Juu kyllä kissa voi olla kumppani, muttei tasavertainen, kuten sanoin.
tai päivällä kun herään, niin sanon, että tulet nyt tänne sänkyyn ja jos ei haluta naida, niin ei se se mitään, ollaan edes vähän aikaa lähekkäin. Vaikka ihan hiljaa, mutta lähekkäin.
Onko tyhmä ajatus?
Ei tota kukaan äijä voi vastustaa, jos sillä ei oikeesti ole joku irtisanomisuhka tai muu toistaiseksi kertomaton morkkisaihio päällä...
Yksinkertaista. Jos alat pälpättämään ja toinen tietää kokemuksestä ettei se johda mihinkään, niin eihän sitä turhia viitsi kuunnella.
Vielä eilen koit päällimmäiseksi ärsyyntymisaiheeksi sen iankaiken toistuvan tasan kaksi kuppia aamukahvia. Kahvitteluun liittyvää dramatiikkaa?
Ja ei kahta samanlaista päivää!
Ja joo. On tuntunut siltäkin ;o) Mut me kumminkiin kävellään vielä käsi kädessä ja välillä tapellaan niin että katto nousee metrillä ilmaan.
Tänäänkin se on mulle vihanen ja häipy nukkumaan, mutta vittu mä rakastan sitä naista!
mistä hän suuttui, mutta älä silti kerro.
Ystäväni oli avoliitossa (kamala sana) neljä vuotta ja eräänä päivänä kun hän tuli töistä kotiin, niin mies makasi kuolleena lattialla. Ei koskaan tiedä. Hirveä tilanne.
Ei tämä nyt tähän mitenkään muuten liittynyt kuin siten, että pitäsi yrittää pitää jonkunlaista sopua yllä, jos toisesta pitää. Mutta olisihan se kiva, jos molemmat sitä yrittäsivät.
90% prosenttia ihmisistä on empatiaan kykenemättömiä. Ne ei siis ole pahoja tai sinällään itsekkäitä. Niille pitää vaan alleviivata ja opettaa, että ne osaa ottaa toisen huomioon. Sit monella on joku rooli päällä tai se on jäänyt niin päälle, että mörköilemisestä on tullut toinen luonto...
Se muuten suuttu siitä, kun olen ollut niin hipaisukytkimellä eilisestä lähtien, että olen kivahdellut pikkuasioista. Ihan muut asiat mua on viduddanu ja se tietää sen, mutta liika on liikaa... Eli siis ihan oma vika.
että itsessä on vikaa. Kaikki eivät sitä millään tajua.
Tai no, ei kukaan ole virheetön, mutta kun yhdesssä ollaan niin yhdessä ne jutut pitäisi myös osata klaarata.
Olisiko hyvä vinkki aamuksi sellainen, että menet suihkunraikkaana herättämään vaimosi höyryävä kaakaomuki kädessäsi ja otat sitten kylpypyyhkeen ympäriltäsi ja kysyt, kumman haluat ensin rakas.
Ite olisin kyllä myyty. Mulle on kerrottu, että naisen seksuaalisuus on niin paljon korvien välissä, että yks väärä sana, katse tai haju tiputtaa kuumimmasta kiihkosta suoraan jääkalikaksi ;o(
Ja sitäpaitti jos mää nyt neljältä menen nukkumaan, nin se herää kumminkin jo viimeistään ysiltä ;o)
Öitä!
Kyllä olin naimisissa 5v. sellaisen kanssa, eroon pääsi pakkaamalla kimpsunsa ja kampsunsa ja vaihtamalla osoitetta. Sen jälkeen episodini alieneiden kanssa ovat lyhentyneet. Nykyisin tunnistan jo pelkän puhelinkeskustelun kautta.
En onneksi ehtinyt naimisiin exän(nainen) kanssa tai hankkimaan lapsia, suurinpiirtein vuoden yhdessäolon jälkeen hänen käytöksensä alkoi radikaalisti muuttua,
hirveästi hänellä oli yhtäkkiä vaatimuksia että pitäisi viikoloppusin matkustella ulkomaille, käydä ravintoloissa,olle yhdessä 24/7!
ei minulla olisi ollut mitään niitä vastaan mutta tilanne meni mahdottomaksi kun hän rupesi kieltämään minulta ylityöt! ei kenellkäkään rehelliselä ihmisellä ole varaa lentää Warsovaa tai Italiaan joka viikonloppu! erityisesti kun minä en saanut enää tehdä ylitöitä!
jos ei päästy viikonloppuisin matkustelemaan (ei tarpeeksi rahaa) niin alkoi semmoinen jatkuva 24/7 nalkuttelu, en saanut nukuttua öisin koska tökittiin jatkuvasti ylös riitelemään, se oli elämäni uuvuttavainta aikaa!
En ymmärrä miten 34v nainen oikeasti luulee että taikoisin rahaa matkustella jokainen viikonloppu???
kestin asiaa jokunen kahdeksan kuukautta mutta järjenpuhuminen ei auttanut kun riitely oli todella raivoisaa yksipuolisesti! jossainvaiheessa tilanne paheni kun hän keksi teorian että minulla on suhde!
jaa.. yrittipä keksiä ihmisiä joiden kanssa minulla olisi muka ollut suhde sillä en ollut käynyt itse ulkona töitä lukuunottamatta neljään kuukauteen!!!!
no hän soitti naispuoliset työkaverini ympäri haukkuen heidät!
noh pahiten tässä tilanteessa ei ollut mielestäni edellämainitut vaan se että hänellä oli 3vuotias lapsi edellisestä avioliitosta ja hän ihan kylmästi riiteli kanssani lapsen edessä sylkien ja kiroten! tämä loi todella paljon lisästressiä koska minä en ole riitainen henkilö ja vihaan sitä jos lasten edessä kiroillaan ja tapllaan, ressukka itki aina että miksi sinun pitää äiti olla tuommoinen.
siinä vaiheessa päätin jättää hänet kun riitaisen viikonjälkeen jossa olin nukkunut max 2h ajoin kolarin matkalla töihin. yksinkertaisesti nukahdin rattiin ja kolaroin pakettiauton kanssa.
ei siinä kaikki! exxä kehtasi syyttä että kolaroin autoni tahallaan jotta ei tarvitse lähteä hänen kanssaan saksaan. siitähän me oltiin jo viikko riidelty että minulla ei ole varaa matkustaa neljäksi päiväksi sinne.
seuraavana viikonloppuna lauantaina jätinhänet puhelimessa. tiedän että se on raukkamaista mutta minulla ei ollut enää henksisiä voimia tavata häntä taas!
mutta hän hakkasi raivoisasti oveani koko viikonlopun huutaen rappukäytävässä että hän tietää että se nainen on siellä sisällä! itkevä pikkupoika vierellään! :(
mutta siitä on jo kolmisen vuotta ja minulla on ollut upea uusi tyttöystävä jo pari vuotta rinnallani! :)
että silleen.
itselläni on myös henkisesti rasittavia suhteita takana, nykyisin en ryhdy niihin. En voi tinkiä standardeistani, usein on tehtävä raaka valinta mielenrauhan ja huonon kumppanin väliltä.
Mutta mikä ei tapa meitä tekee meidät vahvemmiksi. eiksni?
lisäboonuksena nykyinen tyttöystäväni pitää minua ihanana senkin takia että kun hänellä on menkat ja vähän krantulla päällä silloin niin en ota siitä yhtään stressiä vaan jatkan ole mukava koko ajan läpi! sitten jälkikäteen hän on pahoillansa ja sanon vaan että ei se mitään, olen nähnyt pahempaanki ja hän on ihmeissään muttai iloinen! :)
Mitäpä tuohon osaisi sanoa muuta, kuin että hyvä kun erositte.
"minä en ole riitainen henkilö"
Sinä suorastaan pursuat ystävällisyyttä tällä palstalla.
Todella mukava lukea, hienoja kommentteja, huumoria.
Ei voi muuta sanoa kun että olette ihania!
Meidän palstan porukka on fiksua, empaattista ja huumorintajuista.
Päivä paremmin?
Vääntelin yhtä tekstiä aamuun saakka ja nousin vasta äsken sängystä. Saas nähdä.
Miksi ihmiset maksavat jollekin terapeutille maltaita, kun on tällainenkin palsta olemassa?
Ameriikoissahan kaikilla vähän varakkaammilla on oma terapeutti, jolle ne parkuvat huoliaan. Se on kai myös jonkinlainen näyttö statuksesta.
Meillä aina kun minä käyttäydyn huonosti niin avovaimo esittää olevansa valmis muuttamaan pois ja usko tai älä en ole viellä ottanut selvää esittääkö se vai onko tosissaan.
Olen aina skarpannut reippaasti siinä tilanteessa.
Ja sillä ollaan selvitty kohta 20 vuotta.
Voiko tuo ikivanha kikka tehota noin pitkään?
Vie vihille noin etevä nainen!
rikkaille lapsille Syötetään psyykelääkkeitä jo 10vuotiaina ja melkein 2/3 käyvät 13vuotiaina terapeutilla!
rikkaat eivät viitsi kasvattaa lapsiansa joten se jää lastenhoitajan työksi(jolla ei ole pätevyyttä)! mutta koska vanhemmat etäntyvät lapsistaan niin heille on helpompaa syötättää lapsille lääkkeitä ja lähettää heidät terapeutille kun itse hoitaa lapsensa!
mutta laitoitkohan vahingossa kirjoituksesi vääärään ketjuun?
Kun se haluaisi kirkko häät ja minä taas en astu jalallani kirkkoon.
Mutta kyllä sen toi systeemi kuitenkin on toimivaksi todettu.
Tusina huonoa kikkaa ei korvaa yhtä hyvää ;D
periaatteitaan ei kannata myydä.
En olisi minäkään kirkossa vihille mennyt, mutta siinä olimme sentään yksimielisiä.
Meillä oli rento häätilaisuus. Kaveri, joka oli todistajana yritti ottaa kuvia ja sähläsi kameran kanssa ja minun piti kesken notaarin (vai mikä se oli) jutustelun ruveta neuvomaan, että miten se kamera toimii:)
Miksi joku haluaa kirkkohäät? Täysi mysteeri minulle.
Se pääasiassa on jostain lapsuuden prinsessa jutuista ja nuo kirkothan vähän näyttävät vanhoilta linnoilta.
Tai voihan se johtua ihan mielen häiriöstäkin ;)
jotka haluavat kirkkohäät. Minäkin olen tuntenut sellaisia. Kai ne sitten haluavat olla esillä.
Hirveä homma vartin esiintymisestä!
Ehkä saat sen naisesi pään kääntymään ja järjestätte kivat häät maistraattivihkimisen jälkeen.
Minulla on vihkitodistus jossain, mutta en tiedä missä. Kumma juttu, kun kaappia ei viitsi koskaan siivota. Kaikenlaista paperia on vaikka kuinka paljon ja kaikki ihan sekaisin.
Reagoin lähtemällä lätkimään. Siinä se lyhykäisyydessään. Itselle se oli paha nakki sikäli, ettei voinut käsittää millään, miten sellaisen kanssa oli muinoin koskaan eksynytkään yhteen.
Ja nyt kymmenisen vuotta tapahtumien alusta tähän päivään...voi plöö. Oli sitä niin armottoman tyhmä ja hyväuskoinen, että nykyään on jo pakko nauraa koko farssille :)
Välillä muistutuksia että nainen ei ole itsestään selvä rutiiniin kuuluva kaluste.
Tungin tänne monella nimimerkillä kun en ole rekisteröinyt mitään nimeä.
En kuitenkaan ole se teidän vakio häirikkö.
Yritin laittaa nimet jotenkin yhteen tunnistettaviksi ;D
Kaikki on nyt paremmin.