joo.. kyselen tässä taas typeriä heti "aamutuimaan" eli kuinka moni teistä oikeasti haluaisi elää ikuisesti?
tarkoitus ei ole kalastella mitään itsetuhoisuus ajatuksia tms. vaan jos mietitään ihan oikeasti *ikuista* elämää..
voihan se aluksi tuntua kivalta 1000 tai vaikka 2000 vuotta, mutta entäs 100000000000000 vuotta?
entäs tilanne jossa itse elät ikuisesti, mutta kukaan ystävistäsi/läheisistäsi ei(Highlander elokuva antaa asiaan oikein hyvän esimerkin)..
lopuksi kysymys hihhuleille: voiko taivaaseen joutunut tehdä itsemurhan?
tarkoitus ei ole kalastella mitään itsetuhoisuus ajatuksia tms. vaan jos mietitään ihan oikeasti *ikuista* elämää..
voihan se aluksi tuntua kivalta 1000 tai vaikka 2000 vuotta, mutta entäs 100000000000000 vuotta?
entäs tilanne jossa itse elät ikuisesti, mutta kukaan ystävistäsi/läheisistäsi ei(Highlander elokuva antaa asiaan oikein hyvän esimerkin)..
lopuksi kysymys hihhuleille: voiko taivaaseen joutunut tehdä itsemurhan?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Kuvitelkaas että jotenkin ihmeessä keksisitte jotain tekemistä kymmenen miljardin vuoden ajaksi. No ei se siihen lopu, pitäisi jostain keksiä jotain seuraavaksi sadaksi miljardiksi vuodeksi. Ja sen jälkeen edessä on tuhat miljardia vuotta, ja sitten miljardi miljardia vuotta ja... se ei ikinä lopu. Ikinä.
Minkäänlainen ikuinen elämä olisi hirvittävä rangaistus.
monet alistetut orjat kuitenkin vaahtoavat tuon ikuisuuden puolesta.. kuvauksesi ikuisesta elämästä on todella osuva..
*räpläänpä tässä digikameraa seuraavat 1000miljardia vuotta* :(
Kysykää Marcus Longinukselta! jos löydätte hänet!
vanhempien raamatun käännöksien mukaan hän oli se sotilas joka tuikkasi jeesuksen kylkeen se keihäänsä!
ja sai rangaistukseksi ikuisen elämän! mutta teksti poistettiin raamatusta joskus 1700-luvulla koska hänen olemassaolonsa tai enemmänkin sen puuttuminen olisi todistanut raamatun valhekirjaksi!
tuota en nimittäin tiennyt.. olisi kiva kuulla hihhulin kommentti tähän asiaan..
Ja niin taas tavallista solttua rangaistiin siitä että tekee sitä mitä ylemmän käskyläiset käskevät.
Luultavasti hänen esimihensä ja kenraalinsa olivat niin kuin että "jee! hyvä jätkä! niin sitä pitää"
kunnes joutuivat itse viimeiselle tuomille, jolloin asenne olikin että "ei me mitään käsketty, Ei me olla vastuussa, Ei me tommoseen yllytetty. Ihan ite se on syylinen"
Ja uutta aloitusta vain pukkaa, sitä vauhtia että kohta kukaan ei enää ehdi vastaamaan mihinkään kun on jo aloitus jäänyt edelliselle sivulle.
Ikuinen elämä on käsitteenä ongelmallinen, koska kukaan meistä ei ole ikuinen, uskovaisten vakuuutteluista huolimatta, niin on vaikea kuvitella millaiseksi elämä muuttuisi jos olis edes mahdollisuus kuolemattomuuteen.
Asiassa on muyös se paradoksi että ikuisuutta ei ole. universumimme ei ole lopulta ikuinen.
On esitetty ajatus, että ihmisen pitäsi elää ikuisesti, tai ainakin nykyistä pidemään jotta näkisimme tekojemme seuraukset ja siten oppisimme miettimään tämän hetken tekojemme vaikutusta tulevaisuuteen.
Se on potaskaa.
Silloin kävisi vain niin että ikiWANHAT ihmiset vain kertoisivat nuoremmille kuinka hyvin asiat oliva SILLOIN MUINOIN kun he olivat nuoria.. jne.
Jotta ihminen voisi muuttua egologisemmaksi osaksi bioversiteettiä, ihmisikää pitäisi lyhentää. Sillon kaikki käytettävissä oleva aika pitäisi käyttää elämän opiskeluun, kumppanin etsintään ja jälkeläisten tekemiseen ja niiden kasvatukseen ennen kuin viiketemies kävisi vierailulla.
Kaikki nykyteknologian huonot puolet ovat lopulta seurausta siitä että ihmisellä on aikaa muuhunkin kuin ravinnon, suojan tai parittelukummpanin etsimiseen.
"Ja uutta aloitusta vain pukkaa, sitä vauhtia että kohta kukaan ei enää ehdi vastaamaan mihinkään kun on jo aloitus jäänyt edelliselle sivulle."
varsinkin silloin alkaa hihhuleiden uusien 'aloitusten' spämmäys kun jokin juttu ei miellytä tai on todella kiusallinen hihhulin luulojen kannalta..
Ei sitten niin millään. Minä en ymmärrä tätä hinkua ikuisen elämän perään. Saisi edes tämän rajatun elämän hoidettua kunnialla.
Ikuinen elämä tuntuisi enemmänkin rangaistukselta kuin joltain tavoittelemisen arvoiselta asialta.
Ajatellen, kuinka ailahtelevainen ja epävakaa tämä Raamatun Jumala on ,niin hirvittäisi ajatella ikuisuutta sellaisen kaverin kanssa. Ei pääsisi pois vaikka toinen saisi mitä päähänpistoja. Pikkumaisen, kostonhaluisen ja huomionkipeän kaverin kestittävänä voi odottaa mitä tahansa epämiellyttävää yllätystä ja siinä sitten olet nalkissa.
minua miellyttää eniten uudelleen syntyminen, ja siinä erityisesti se, että ei tarvitse kärsiä tätä yhtä ja samaa persoonaa kuin yhden elämän. Parasta on että uuteen elämään vaikuttavat edellisten elämien teot ts. karma. Eli oma vika, jos on paska diili :D
Ikuista elämää bubiksena en todellakaan toivo, kyllästyisin vaihtelunhaluisena persoonana.
että ehkä synnyt seuraavaksi johonkin savimajaan jonnekin köyhään valtioon, jossa riehuu sisällissota. Ei kiva.
"Parasta on että uuteen elämään vaikuttavat edellisten elämien teot ts. karma"
- Kuka sen määrittelisi oletko elänyt oikein?
ihmisen luonto 'määrää', että kaikkeen kyllästyy jossain vaiheessa.. kukaan ei jaksa samaa ikuisesti..
elämässä on toki vaihtelua, mutta entäs 10000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000 vuoden kuluttua? joko vaihtelut on vaihdeltu?
en ymmärrä hihhuleiden motiivia 'elää ikuisesti'..
uudelleensyntyminen on kiva ajatus jos ja kun kuolen niin minusta tulee kasvi jonka poro syö ja paskoo ulos ja paskana sitten madot syövät minut ja lintu syö madon ja krokotiili syö linnun ja krokotiilimies(
sitä saa mitä tilaa :D Olen kuullut että ihmiset jotka ovat ilkeitä, syntyvät isonenäisinä seuraavassa elämässään :D
vain vaivainen bakteeri, ajattelin jos olisin ansainnut ihmisyyden seuraavaksi :D tai edes kissanpäivät :D
Kumma, että täällä ei asustele enemmän isonenäisiä tyyppejä.
Mitä vikaa oikeastaan on isossa nenässä? Se sopii joillekin.
metafora tai taikauskoinen legenda :D
jos en tämä krympemmäksi enää tulisi. Mutta elää ikuisesti jotain sairaalahuoneen kattoa tuijottaen, niin ei kiitos.
Ikuinen elämä kuulostaa aika hirveältä ajatukselta. Jo kohtuullisen pitkä olemassaolo - esim 2000 vuotta alkaa olla niillä rajoilla, että noinkohan tuollaista ihmisen psyyke kestäisi?
Olisi kiinnostavaa kyllä päästä näkemään, mitä kaikkea eri tieteenaloilla saadaan aikaan ( jos ihmislaji ei saa tuhottua koko planeettaa) ja minkälaisia uusia haasteita eteen tulee. Mutta ehkä sitten mieluummin viettäisin siinä välissä aikaa jossain kryostaasissa ja ottaisin vain lyhyitä silmäyksiä maailmaan vaikka viidenkymmenen vuoden välein sen sijaan, että eläisin koko ajan. Mutta kyllä sekin alkaisi pidemmän päälle varmasti tympiä.
--
Minua taas taivaskuvitelmissa kiinnostaa, että jos kuolee 80-vuotiaana, niin onko taivaassa niin vanha? Vielä tärkeämpää, jos kuolee 3-kuukautisena, onko taivaassakin vauva? Jos ei, mistä otetaan ne muistot ja kokemukset, joita yksilö tarvitsee persoonallisuuden muotoutumiseen? Tai jos on vammainen, onko taivaassa vammainen? Ja mistä asti katsotaan, onko jokin piirre (esim. hieman keskimääräistä alempi älykkyys) ominaisuus, joka tekee ihmisestä yksilön vai vika, joka pitää korjata? Ja jos "viat" korjataan, onko kyseessä enää sama yksilö? Esim. Downin syndroomaisten koko luonne rakentuu niille neurologisille vioille, jotka yhden kromosomin trisomia aiheuttaa. Poistamalla nuo viat tuhotaan yksilö.
Mitä taivaassa tehdään? Mällitään onnellisuudessa ikuisesti - eikö mmieli puudu sellaisesta? Saako siellä harrastaa seksiä ja juoda viinaa? Entä lukea? Voiko siellä enää oppia mitään tai kokea uusia asioita?
juurikin noita kysymyksiä ikuisesta elämästä taivaassa olen itsekin pohtinut.. mahtaa nimittäin olla hemmetin tylsää jos ei ole mistään mitään kokemusta ja on elänyt oikeasti n. 1 sekunnin ja sitten pitäisi niillä tiedoilla elellä ikuisesti alkuun vaikka 10000000000000000000000000000000000000000000000 vuotta..
"Poistamalla nuo viat tuhotaan yksilö."
niinpä.. onko kaikki samanlaisia zombeja ikuisesti?
"Mitä taivaassa tehdään? Mällitään onnellisuudessa ikuisesti - eikö mmieli puudu sellaisesta? Saako siellä harrastaa seksiä ja juoda viinaa? Entä lukea? Voiko siellä enää oppia mitään tai kokea uusia asioita?"
ilmeisesti siellä fiilistellään ja "nautitaan" siitä ikuisesta elämästä.. hullua touhua..
Maapallo täynnä vanhoja ihmisiä! se aito eläkepommi! :D
Huh huh, kun lukee noita teidän tekstejä. Ette taida todellakaan tietää mitä on ikuinen elämä.
Ensinnäkin te ajattelette ikuista elämää liian maallisesta näkökulmasta. Ei ikuisessa elämässä ole enää huolia ja murheita vaan ne on kaikki pyyhitty pois. Toisekseen ei ikuisuudessa ole aikaa, joten ei voida sanoa, että "aika kävisi siellä pitkäksi". Ei taivas voi olla pettymys, koska täydellinen Jumala sen on meille valmistanut.
Ikuinen elämä ei ole syömistä ja juomista vaan iloa ja rauhaa. Siellä vallitsee täydellinen onni. Te jos ette tunne Jumalaa niin ei Jumalakaan tunne teitä tuomionpäivänä. Valinta on teidän; ikuinen elämä vai ikuinen kadotus.
Turpa. Kiinni. Painu. Vittuun. Helvetin. Tollo!!
Oliko riittävän yksinkertaisesti esitetty, että noinkin uskomattoma yksinkertainen, omahyväinen ja itseriittoinen tollo sen tajusi?
se hetki jolloin silmät sulkeutuvat viimeisen kerran?
Filmikokemus? Kelataan alusta loppuun?
Kovalevyltäni katsotaan kaikki se paska mitä olen elämässäni tehnyt?
Ja sen mukaan määräytyy menenkö roskiin vai olenko elinkelpoinen?
Enhän voi enää siinä vaiheessa syytellä muita.
Otan vastuun omista teoistani.
Ei muut vaan minä.
kysymys onkin, että jos huolet ja murheet on pyyhitty pois, vaikkapa parannettu se downin syndroomainen, niin onko se sitten enää sama yksilö/persoona?
Voiko ihmiseltä poistaa valikoiden paskat muistot ilman, että muuttaa sitä, mikä hän todella on? En usko - mielemme, se, mikä on minä rakentuu kaikkien muistojen varaan.
Ei se ole täydellistä onnea - ainakaan sille yksilölle, joka oli olemassa maan päällä - koska sitä yksilöä ei tuollaisen valkopesun jälkeen enää ole.
Ja jos yksilö näin joka tapauksessa tuhoutuu, niin se on sitten ihan sama sammuuko valot kokonaan.
kerrotko nyt äkkiä mikä on tämä "ajaton" juttu?
jos jumala ja sen kanssa hippaloivat tyypit edes harkitsevat edes liikkuvansa niin siihen tarvitaan AIKAA! perustele nyt edes hieman paremmin hihulointisi..
mitä jumalasi on muuten valmistanut ajattomasti?
kun olet noin fiksu, niin vastaapa siihen vauva-kysymykseen?
Materian määrä on vakio.
Se muuttaa muotoaan mutta määrä on silti vakio.
Ei maailmankaikkeudessa ole aikaa.
Ihmisellä on aika.
Liikkumiseen ei tarvitse aikaa. Siihen tarvitaan vain energiaa.
Mikä on aika?
Kiertokulku ei ole aikaa, se on kiertokulkua.
Päivä toistaan seuraa.
Ihminen mittaa omaksi ilokseen, ei siksi että sillä olisi merkitystä.
???
Jos joku kuolee, vaikka 1 kuukauden iässä, niin onko tämä yksilö kristittyjen taivaassa ikuisesti vauva?
Jos ei, niin millä perusteilla yksilölle sitten rakennetaan persoona?
Tai entäs ne vammaiset? Kuinka paljon inhimillisestä epätäydellisyydestä (=kärsimyksestä) voi poistaa kajoamatta persoonaan?
tietäisin.
Millä perusteilla yhteiskunta yksilön perustaa muovaa.
Millä arvoilla ihmistä tässä maailmassa rakennetaan.
Kuolema ja vammaisuus on seuraus.
Aina on myös syy.
Energia on ikuista.
Tietoisuuden ikuisuudesta en tiedä.
"Ensinnäkin te ajattelette ikuista elämää liian maallisesta näkökulmasta. Ei ikuisessa elämässä ole enää huolia ja murheita vaan ne on kaikki pyyhitty pois. Toisekseen ei ikuisuudessa ole aikaa, joten ei voida sanoa, että "aika kävisi siellä pitkäksi". Ei taivas voi olla pettymys, koska täydellinen Jumala sen on meille valmistanut."
Ateistista itseriittoisuutta kun ei muuntyyppisiä kommentteja saisi edes kirjoittaa. Pese suusi!
olla jollain lailla erilainen olento, jotta ikuisuuden kestäisi. Siis muullakin tavoilla kuin pitkäikäisempi. Elämänkin tulisi olla varmaan kokemuksenakin erilaista.
Kyllästymisestä täällä puhutaan. Se tulisi ihmisen kaltaisella eteen vaikka unohtelemme asioita. Välillä pitäisi voida unohtaa ehkä kaikki jotta voisi uudelleen kokea saman, mutta se olisi melkein sama kuin jälleensyntyminen. Pitäisi varmaan järjestää myös se että voisi modifioida itseään ja mielihalujaan. Siinäkin lähestyttäisi jälleensyntymistä.
Siihen ei pysty vaikuttamaan halulla.
Se joko on tai sitä ei ole.
Kalastele mitä kalastelet, sanoilla se ei muutu.
Itsemurha on turha.
Paikasta missä kuolema asuu ei kuolemalla paeta.
pyhistä kirjoista. Tai vaikka kaikki niistä.
Ehkä totuus pikkuhiljaa iskee päin naamaa.
Se mistä sinun tulee niiden mukaan pyrkiä pois on juuri se paikka missä parhaillaan olet.
No mitenkö sieltä pääsee pois? Kirjat kyllä kertovat, jos silmä on terve.
Kammottavaa on se,että kollektiivinen ole'massa'olomme elää "ikuisuutta" juuri nyt. Ihmiskunta sukupolvi sukupolven jälkeen toistaa samaa muotoaan ja turhauttavaa rajallisuuttaan[josta tosin pyrkii pois tekniikalla/aineettomaan viestintään ja kokemiseen mm.virtuaalissa], eli juuri sitä, jota tässä ketjussa [aiheellisesti] kammoksutaan.
kellon keksijälle.
Kellon jossa ei ole eritelty sekuntia, minuuttia, tuntia.
Ikuisuus kun ei niitä tarvitse.
Silti kiire on kova, ihmisellä.
Joku ehkä kysyy: "Millä tavalla kuolleet heräävät? Millaisessa ruumiissa he tulevat?" Sinä tyhmä! Se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole.
Ei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta. 1 Kor 15:35-36 ja 50
Jos joku mörkö, jumala, saatana, zeus... ilmestyisi meikäläiselle ja tarjoaisi ikuista elämää, niin en ottaisi. Tosin jos keksittäisiin vaikka pilleri joita napsimalla voisi elää aina viikon eteenpäin niin vanhaksi kuin ikinä haluaa, niin kyllä minä sellaisia voisin popsia tai tilata muutaman säkin jos halvalla saisi. Ikuista elämää ilman kuoleman vaihtoehtoa en haluaisi.
puusilmä aiheesta , kuka haluaa elää ikuisesti..ja saarnan lomassa voimakkaan aamenen asialle lausuu seurakunnan sisäpiirikunigatar kössöm,saarnan atteoikeellisuuden tarkastajat ....tarkastajaX,tmi ...
ja kierrätellään argumentteja, lämppäri,bändäri atteina, **..***..***, yms....,mutta, saarnan anti jää vähäiseksi....ainoata meteliä pitävät bändäriattet eturivillä,taaempana kolkko kaiku vaimenee tuskin kuultavaksi kalseaksi kälätykseski takarivissä olioille ja ainoat jutuille nauraa kohteliaisuudesta ovat attebändärit ....ja itse saarnan pitäjä naurahtaa tavanomaisesti hekotellen kakonianomaista hekotustaan