Jumalan Moosekselle antamat ohjeet välttää syömästä epäpuhtaita eläimiä (3Moos 11.) eivät ole kristittyjä sitovia lakeja vaan terveellisen ruokavalion sisältäviä ohjeita ja neuvoja.
Jeesus ei pitänyt juutalaisten ruokasäädöksien noudattamista pelastuskysymyksenä vaan painotti sydämen asennetta eikä ulkoista ruokavaliota. (Mar 7:1-23.) Se, mikä lähtee sydämestä ulos, saastuttaa ihmisen, koska se lähtee sydämestä, mutta se ei saastuta ihmistä, mikä menee suusta sisään, sillä se menee vastaan ja ulostuu. Ruoka ei lähennä meitä Jumalaan eikä myöskään erota Jumalasta. (1Kor 8:8.)
Jumaka jakoi eläimet saastaisiin ja puhtaisiin eläimiin jo Nooan aikana. (1Moos 7:2.) Mooseksen kirjassa käytetään tätä jaottelua, kun säädetään ruoaksi sopivista ja sopimattomista eläimistä. (3Moos 11.) Pakanat eivät ole jaotelleet koskaan eläimiä puhtaisiin ja saastaisiin Nooan ja muiden uskon isien tavoin, joten he eivät osaa ajatella asioista samalla tavalla, elleivät saa opetusta Jumalan sanasta.
Mooseksen 1. kirjassa ei ole annettu Nooalle kieltoa syödä saastaisia eläimiä. (1Moos 9:4.) Tämä kielto annettiin vasta Moosekselle. (3Moos 11.) Kiellossa noudatetaan Nooalle annettua jakoa saastaisiin ja puhtaisiin eläimiin, mutta suoraan ei sanota sitä, että Nooa ja hänen jälkeläisensä olisivat tätä ruokaohjetta noudattaneet. Jumala kielsi suoraan vain veren syömisen: ei saastaisten eläinten syömistä. Voidaan jopa tulkita niin, että kaikki eläimet annettiin Nooalle ravinnoksi – myös saastaiset eläimet – vaikka niiden syöminen kristitylle usein kuvottavaa onkin.
1.Mooseksen kirja:
"9:1 Ja Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.
9:2 Ja peljätkööt ja vaviskoot teitä kaikki eläimet maan päällä ja kaikki taivaan linnut ja kaikki, jotka maassa matelevat, ja kaikki meren kalat; ne olkoot teidän valtaanne annetut.
9:3 Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken.
9:4 Älkää vain syökö lihaa, jossa sen elämä, sen veri, vielä on".
1 moos. 9:1-4
Tässä kohdassa Jumala kieltää syömästä pelkästään verta, mutta antaa luvan syödä kaikkea, mikä liikkuu ja elää. Näin ollen saastaisten eläinten syömisen kielto on Nooan jälkeistä perua ja annettu vasta Mooseksen kautta. (3Moos 11) Jokin tarkoitus tällä saastaisten eläinten syömisen kiellolla kuitenkin on täytynyt alun perin olla. Syyt ovat ihmisen parasta tarkoittavat. Saastaisten eläinten syöminen on ilmeisesti epäterveellistä (taudinkantajat, raadonsyöjät), se on esteettisesti vastenmielistä (käärmeet, skorpionit, korppikotkat, useimmat hyönteiset) ja juutalaisille sekä muhamettilaisille se on myös moraalinen säädös, minkä uskonto kieltää. Kristittyjä koskien ei voida kuitenkaan suoraan sanoa, että saastaisten eläinten syöminen olisi kiellettyä, koska sitä ei erikseen sanota. Sen sijaan veren syöminen on kiellettyä myös kristityille ja itsestään kuolleen tai tukehtumalla tapetun eläimen lihan syönti, josta ei ole verta laskettu pois.
"Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän (uskoon tulleiden pakanoiden) kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät OHJEET:karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu... Kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hyvin".
Ap. t.. 15:28-29
Jako saastaisiin ja puhtaisiin eläimiin sekä ruokasäädökset näihin liittyen on pidettävä ensisijaisesti OHJEENA eikä LAIN KÄSKYNÄ. Ohje ei ole samalla tavalla sitova kuin lain käsky eikä sen noudattamatta jättämisestä ole säädetty kadotustuomiota. Jos jätät noudattamatta vaikka sellaista ohjetta, että lähdet takaamaan toisen velkaa varoituksesta riippumatta, niin voit joutua maksamaan sen velan niin kuin oman velkasi. (Snl 17:18; 11:15.) Teit siis tyhmästi, kun takasit velan ja jätit huomiotta hyvän neuvon. Samalla tavalla voidaan ajatella ruokasäädökset. Saastaisen eläimen kuten sian syöminen on hyvän neuvon noudattamatta jättämistä, mutta ei lain käskyn rikkomista. Sen tähden toista ei ole lupa tuomita sen perusteella, mitä tämä syö vaan asiassa on annettava kullekin omantunnon vapaus. (Room 14)
Jeesus sanoi:
"Oletteko tekin noin ymmärtämättömiä? Ettekö käsitä, ettei mikään ulkoapäin ihmiseen tuleva voi saastuttaa häntä? Eihän se mene hänen sydämeensä -- vatsaan se menee, ja sieltä se sitten ulostuu." Näin Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta".
Mark. 7:18-19
Markuksen sanat Jeesuksen opetuksen tulkinnasta, "Näin hän sanoi kaikki ruoat puhtaiksi," ovat olleet kiistanalaiset kautta kristittyjen historian.
Yhden näkemyksen mukaan Jeesus kumosi Jumalan tekemän jaottelun puhtaisiin ja saastaisiin eläimiin, minkä jaottelun Jumala oli Nooalle ja sitten myös Moosekselle antanut. Toisen näkemyksen mukaan Jeesus ei kumonnut Toorasta (Mooseksen kirjoista) yhtään ohjetta tai käskyä vaan täytti lain ja vahvisti sen voimassaolon. (Matt 5:17-20.) Jeesus opetti kyseisessä kohdassa pesemättömin käsin syömisestä, mutta ei puhunut mitään puhtaista ja saastaisista eläimistä eikä ihmiselle sopivasta ja määrätystä ruokavaliosta. (Mar 7:1-23; 1Moos 7.2; 3Moos 11.) Kolmannen näkemyksen mukaan Jeesus ei kumonnut jaottelua puhtaisiin ja saastaisiin eläimiin, mutta kumosi kuitenkin juutalaisen ruokavalion uuden liiton uskovia sitovana tapana. (Hebr 9:9,10; 13:9,10.)
Lain kumoaminen näyttäisi olevan kauempana totuudesta, mutta oikeaan ei osu sekään näkökanta, missä tehdään ruokailutavat pelastuksen ehdoksi, niin että saastaisia ruokia syövät tuomitaan puheissa kadotuksen lapsiksi. (Kol 2:16-23.) Se on varmaa ja jokaisen tulkinnan mukaan yhtäpitävästi ymmärretty, ettei Herra kumonnut jakoa saastaisiin ja puhtaisiin eläimiin. On siis erotettava toisistaan jako puhtaisiin ja saastaisiin eläimiin sekä näistä johdetut säädökset, millä määritellään syötäväksi sopivat ja sopimattomat ruoat.
Käytännössä tämä asia on syytä jättää ns. omantunnon kysymykseksi eli "kaikki on minulle luvallista, mutta kaikki ei minua rakenna". (1Kor 6:12; 10:23; vrt. Room 14:1-23.) Toinen syö sianlihaa ja uskoo pääsevänsä epäterveen ruokavalion ansiosta aiemmin Herran tykö, toinen uskoo vain kasvisruoan olevan Jumalan tahto meihin nähden, mutta molemmat pääsevät Herran tykö, jos turvaavat Jeesuksen Kristuksen vanhurskauden tekoon ja Jumalan armoon pelastuksensa perustuksena. Kumpikaan ei elä tahallaan synnissä, mutta erilaiset tulkinnat vähemmän tärkeistä Raamatun kohdista aiheuttavat omantunnon vuoksi erilaisia käsityksiä synnistä. (Room 14:23.)
On syytä ottaa käsittelyn alle yksi kohta heprealaiskirjeestä, mikä on tulkittu yksipuolisesti tarkoittamaan puhtaiden ja saastaisten eläinten jaottelun lakkaamista uudessa liitossa. Sitä se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita. Lukekaamme, mitä on kirjoitettu:
Hebrealaiskirje:
9:9 Tämä on nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva, ja sen mukaisesti uhrataan lahjoja ja uhreja, jotka eivät kykene tekemään täydelliseksi omassatunnossaan sitä, joka jumalanpalvelusta toimittaa,
9:10 vaan jotka, niinkuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesotkin, ovat ainoastaan lihan sääntöjä, jotka ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti.
Kyseinen kohta käsittelee vanhan liiton uhrijumalanpalvelusta ja rituaalisia puhdistuksia, mitä papit suorittivat ennen Jumalalle uhraamista. Herralle tuli uhrata eläimiä, lestyjä jauhoja, niistä leivottuja kaltiaisia ja viiniä eli ruoka- ja juomauhreja eläinuhrien lisäksi. Sekä eläimen jalat että sisälmykset tuli pestä vedessä että myös papin itsensä ja itsensä saastuttaneen ihmisen tuli pestä itsensä vedessä. (2Moos 29:40; 3Moos 1:9,13; 2:1; 4Moos 19:7-22.) Näiden säädösten noudattaminen tuli tarpeettomaksi, koska Jeesus Kristus on yhdellä ainoalla uhrilla korvannut vanhan liiton eläin- ja ruokauhrit sekä juomauhrin. Asiayhteydestä päätellen tässä ei kumota eläinten jaottelua saastaisiin ja puhtaisiin eläimiin vaan ainoastaan eläinten uhraaminen ja juutalaiset pesut (baptisma: kasteet; vrt. mikva: upotus) eli puhdistusrituaalit, mitkä eivät kuulu uuden liiton jumalanpalvelukseen.
Jumalan armon alla eläminen ei tarkoita sitä, etteikö Jumalan käskyjä ja lakeja tulisi noudattaa. On vain osattava erottaa se, mitkä käskyt Vanhan Testamentin (tanakhin) kirjoituksista velvoittavat kristittyjä ja mitkä eivät. Sen lisäksi on ymmärrettävä sydämellään se, ettei käskyjen noudattaminen tuo mitään lisää siihen pelastukseen, joka on ilmainen lahja Jumalalta. Jokainen Kristuksen Hengen sydämeensä saanut on pelastunut uudestisyntymisestään asti eikä tämä tila muutu miksikään sen myötä, että on tehty hyviä tekoja ja palveltu Jumalaa. Ihminen on pelastunut tai matkalla kadotukseen eikä siihen vaikuta uskossaolon aika ja hyvät teot vaan yksin usko ja Jumalan armo, mistä olemme osalliset saatuamme Pyhän Hengen sydämiimme. Ketään ei tule patistaa lain alle ja opettaa sillä tavalla Jumalan sanaa, että pitämällä hyvin käskyt pysyy varmasti pelastuksessa ja ikään kuin ansaitsee pelastuksen hyvillä teoillaan. Jumala kyllä auttaa meitä käskyjen pitämisessä ja mielen muuttamisessa suhteessa synnillisiin elämäntapoihin, mutta emme saa lähteä sille tielle, että ansaitsemme lisää pelastusta joka hetki, kun käskyjä noudatamme ja Jumalaa tottelemme. Se on sitä lain alla olemista, mistä Kristus tahtoo meidät vapauttaa ja johdattaa todelliseen kristityn vapauteen: tekemään Jumalan tahdon vapaaehtoisesti ja sydämen mielihalulla ilman kadotuksen pelkoa, sen vuoksi, että tahdomme tehdä hyvää ja karttaa pahaa, koska olemme tulleet osallisiksi jumalallisesta luonnosta Jumalan lahjan mukaan.
"Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan. [1. Moos. 1:31 | 1. Kor. 10:30]
5 Jumalan sana ja rukous pyhittävät sen".
1 Timot. 4:1-5
Jeesus ei pitänyt juutalaisten ruokasäädöksien noudattamista pelastuskysymyksenä vaan painotti sydämen asennetta eikä ulkoista ruokavaliota. (Mar 7:1-23.) Se, mikä lähtee sydämestä ulos, saastuttaa ihmisen, koska se lähtee sydämestä, mutta se ei saastuta ihmistä, mikä menee suusta sisään, sillä se menee vastaan ja ulostuu. Ruoka ei lähennä meitä Jumalaan eikä myöskään erota Jumalasta. (1Kor 8:8.)
Jumaka jakoi eläimet saastaisiin ja puhtaisiin eläimiin jo Nooan aikana. (1Moos 7:2.) Mooseksen kirjassa käytetään tätä jaottelua, kun säädetään ruoaksi sopivista ja sopimattomista eläimistä. (3Moos 11.) Pakanat eivät ole jaotelleet koskaan eläimiä puhtaisiin ja saastaisiin Nooan ja muiden uskon isien tavoin, joten he eivät osaa ajatella asioista samalla tavalla, elleivät saa opetusta Jumalan sanasta.
Mooseksen 1. kirjassa ei ole annettu Nooalle kieltoa syödä saastaisia eläimiä. (1Moos 9:4.) Tämä kielto annettiin vasta Moosekselle. (3Moos 11.) Kiellossa noudatetaan Nooalle annettua jakoa saastaisiin ja puhtaisiin eläimiin, mutta suoraan ei sanota sitä, että Nooa ja hänen jälkeläisensä olisivat tätä ruokaohjetta noudattaneet. Jumala kielsi suoraan vain veren syömisen: ei saastaisten eläinten syömistä. Voidaan jopa tulkita niin, että kaikki eläimet annettiin Nooalle ravinnoksi – myös saastaiset eläimet – vaikka niiden syöminen kristitylle usein kuvottavaa onkin.
1.Mooseksen kirja:
"9:1 Ja Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.
9:2 Ja peljätkööt ja vaviskoot teitä kaikki eläimet maan päällä ja kaikki taivaan linnut ja kaikki, jotka maassa matelevat, ja kaikki meren kalat; ne olkoot teidän valtaanne annetut.
9:3 Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken.
9:4 Älkää vain syökö lihaa, jossa sen elämä, sen veri, vielä on".
1 moos. 9:1-4
Tässä kohdassa Jumala kieltää syömästä pelkästään verta, mutta antaa luvan syödä kaikkea, mikä liikkuu ja elää. Näin ollen saastaisten eläinten syömisen kielto on Nooan jälkeistä perua ja annettu vasta Mooseksen kautta. (3Moos 11) Jokin tarkoitus tällä saastaisten eläinten syömisen kiellolla kuitenkin on täytynyt alun perin olla. Syyt ovat ihmisen parasta tarkoittavat. Saastaisten eläinten syöminen on ilmeisesti epäterveellistä (taudinkantajat, raadonsyöjät), se on esteettisesti vastenmielistä (käärmeet, skorpionit, korppikotkat, useimmat hyönteiset) ja juutalaisille sekä muhamettilaisille se on myös moraalinen säädös, minkä uskonto kieltää. Kristittyjä koskien ei voida kuitenkaan suoraan sanoa, että saastaisten eläinten syöminen olisi kiellettyä, koska sitä ei erikseen sanota. Sen sijaan veren syöminen on kiellettyä myös kristityille ja itsestään kuolleen tai tukehtumalla tapetun eläimen lihan syönti, josta ei ole verta laskettu pois.
"Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän (uskoon tulleiden pakanoiden) kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät OHJEET:karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu... Kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hyvin".
Ap. t.. 15:28-29
Jako saastaisiin ja puhtaisiin eläimiin sekä ruokasäädökset näihin liittyen on pidettävä ensisijaisesti OHJEENA eikä LAIN KÄSKYNÄ. Ohje ei ole samalla tavalla sitova kuin lain käsky eikä sen noudattamatta jättämisestä ole säädetty kadotustuomiota. Jos jätät noudattamatta vaikka sellaista ohjetta, että lähdet takaamaan toisen velkaa varoituksesta riippumatta, niin voit joutua maksamaan sen velan niin kuin oman velkasi. (Snl 17:18; 11:15.) Teit siis tyhmästi, kun takasit velan ja jätit huomiotta hyvän neuvon. Samalla tavalla voidaan ajatella ruokasäädökset. Saastaisen eläimen kuten sian syöminen on hyvän neuvon noudattamatta jättämistä, mutta ei lain käskyn rikkomista. Sen tähden toista ei ole lupa tuomita sen perusteella, mitä tämä syö vaan asiassa on annettava kullekin omantunnon vapaus. (Room 14)
Jeesus sanoi:
"Oletteko tekin noin ymmärtämättömiä? Ettekö käsitä, ettei mikään ulkoapäin ihmiseen tuleva voi saastuttaa häntä? Eihän se mene hänen sydämeensä -- vatsaan se menee, ja sieltä se sitten ulostuu." Näin Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta".
Mark. 7:18-19
Markuksen sanat Jeesuksen opetuksen tulkinnasta, "Näin hän sanoi kaikki ruoat puhtaiksi," ovat olleet kiistanalaiset kautta kristittyjen historian.
Yhden näkemyksen mukaan Jeesus kumosi Jumalan tekemän jaottelun puhtaisiin ja saastaisiin eläimiin, minkä jaottelun Jumala oli Nooalle ja sitten myös Moosekselle antanut. Toisen näkemyksen mukaan Jeesus ei kumonnut Toorasta (Mooseksen kirjoista) yhtään ohjetta tai käskyä vaan täytti lain ja vahvisti sen voimassaolon. (Matt 5:17-20.) Jeesus opetti kyseisessä kohdassa pesemättömin käsin syömisestä, mutta ei puhunut mitään puhtaista ja saastaisista eläimistä eikä ihmiselle sopivasta ja määrätystä ruokavaliosta. (Mar 7:1-23; 1Moos 7.2; 3Moos 11.) Kolmannen näkemyksen mukaan Jeesus ei kumonnut jaottelua puhtaisiin ja saastaisiin eläimiin, mutta kumosi kuitenkin juutalaisen ruokavalion uuden liiton uskovia sitovana tapana. (Hebr 9:9,10; 13:9,10.)
Lain kumoaminen näyttäisi olevan kauempana totuudesta, mutta oikeaan ei osu sekään näkökanta, missä tehdään ruokailutavat pelastuksen ehdoksi, niin että saastaisia ruokia syövät tuomitaan puheissa kadotuksen lapsiksi. (Kol 2:16-23.) Se on varmaa ja jokaisen tulkinnan mukaan yhtäpitävästi ymmärretty, ettei Herra kumonnut jakoa saastaisiin ja puhtaisiin eläimiin. On siis erotettava toisistaan jako puhtaisiin ja saastaisiin eläimiin sekä näistä johdetut säädökset, millä määritellään syötäväksi sopivat ja sopimattomat ruoat.
Käytännössä tämä asia on syytä jättää ns. omantunnon kysymykseksi eli "kaikki on minulle luvallista, mutta kaikki ei minua rakenna". (1Kor 6:12; 10:23; vrt. Room 14:1-23.) Toinen syö sianlihaa ja uskoo pääsevänsä epäterveen ruokavalion ansiosta aiemmin Herran tykö, toinen uskoo vain kasvisruoan olevan Jumalan tahto meihin nähden, mutta molemmat pääsevät Herran tykö, jos turvaavat Jeesuksen Kristuksen vanhurskauden tekoon ja Jumalan armoon pelastuksensa perustuksena. Kumpikaan ei elä tahallaan synnissä, mutta erilaiset tulkinnat vähemmän tärkeistä Raamatun kohdista aiheuttavat omantunnon vuoksi erilaisia käsityksiä synnistä. (Room 14:23.)
On syytä ottaa käsittelyn alle yksi kohta heprealaiskirjeestä, mikä on tulkittu yksipuolisesti tarkoittamaan puhtaiden ja saastaisten eläinten jaottelun lakkaamista uudessa liitossa. Sitä se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita. Lukekaamme, mitä on kirjoitettu:
Hebrealaiskirje:
9:9 Tämä on nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva, ja sen mukaisesti uhrataan lahjoja ja uhreja, jotka eivät kykene tekemään täydelliseksi omassatunnossaan sitä, joka jumalanpalvelusta toimittaa,
9:10 vaan jotka, niinkuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesotkin, ovat ainoastaan lihan sääntöjä, jotka ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti.
Kyseinen kohta käsittelee vanhan liiton uhrijumalanpalvelusta ja rituaalisia puhdistuksia, mitä papit suorittivat ennen Jumalalle uhraamista. Herralle tuli uhrata eläimiä, lestyjä jauhoja, niistä leivottuja kaltiaisia ja viiniä eli ruoka- ja juomauhreja eläinuhrien lisäksi. Sekä eläimen jalat että sisälmykset tuli pestä vedessä että myös papin itsensä ja itsensä saastuttaneen ihmisen tuli pestä itsensä vedessä. (2Moos 29:40; 3Moos 1:9,13; 2:1; 4Moos 19:7-22.) Näiden säädösten noudattaminen tuli tarpeettomaksi, koska Jeesus Kristus on yhdellä ainoalla uhrilla korvannut vanhan liiton eläin- ja ruokauhrit sekä juomauhrin. Asiayhteydestä päätellen tässä ei kumota eläinten jaottelua saastaisiin ja puhtaisiin eläimiin vaan ainoastaan eläinten uhraaminen ja juutalaiset pesut (baptisma: kasteet; vrt. mikva: upotus) eli puhdistusrituaalit, mitkä eivät kuulu uuden liiton jumalanpalvelukseen.
Jumalan armon alla eläminen ei tarkoita sitä, etteikö Jumalan käskyjä ja lakeja tulisi noudattaa. On vain osattava erottaa se, mitkä käskyt Vanhan Testamentin (tanakhin) kirjoituksista velvoittavat kristittyjä ja mitkä eivät. Sen lisäksi on ymmärrettävä sydämellään se, ettei käskyjen noudattaminen tuo mitään lisää siihen pelastukseen, joka on ilmainen lahja Jumalalta. Jokainen Kristuksen Hengen sydämeensä saanut on pelastunut uudestisyntymisestään asti eikä tämä tila muutu miksikään sen myötä, että on tehty hyviä tekoja ja palveltu Jumalaa. Ihminen on pelastunut tai matkalla kadotukseen eikä siihen vaikuta uskossaolon aika ja hyvät teot vaan yksin usko ja Jumalan armo, mistä olemme osalliset saatuamme Pyhän Hengen sydämiimme. Ketään ei tule patistaa lain alle ja opettaa sillä tavalla Jumalan sanaa, että pitämällä hyvin käskyt pysyy varmasti pelastuksessa ja ikään kuin ansaitsee pelastuksen hyvillä teoillaan. Jumala kyllä auttaa meitä käskyjen pitämisessä ja mielen muuttamisessa suhteessa synnillisiin elämäntapoihin, mutta emme saa lähteä sille tielle, että ansaitsemme lisää pelastusta joka hetki, kun käskyjä noudatamme ja Jumalaa tottelemme. Se on sitä lain alla olemista, mistä Kristus tahtoo meidät vapauttaa ja johdattaa todelliseen kristityn vapauteen: tekemään Jumalan tahdon vapaaehtoisesti ja sydämen mielihalulla ilman kadotuksen pelkoa, sen vuoksi, että tahdomme tehdä hyvää ja karttaa pahaa, koska olemme tulleet osallisiksi jumalallisesta luonnosta Jumalan lahjan mukaan.
"Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan. [1. Moos. 1:31 | 1. Kor. 10:30]
5 Jumalan sana ja rukous pyhittävät sen".
1 Timot. 4:1-5
Vastaukset 1
Vanhimmat
"27 Jos joku, joka ei usko, kutsuu teidät luokseen ja te otatte kutsun vastaan, älkää omantunnonsyistä kyselkö, vaan syökää kaikkea mitä teille tarjotaan.
28 Mutta jos joku sanoo teille: "Tämä on uhrilihaa", jättäkää se syömättä HÄNEN vuokseen, omantunnon takia. En tarkoita TEIDÄN omaatuntoanne vaan tuon TOISEN.
29 En tarkoita teidän omaatuntoanne vaan tuon toisen. Miksi antaisin toisen ihmisen omantunnon määrätä omaa vapauttani?
30 Jos minä kiitän Jumalaa ruoastani, miksi minua moitittaisiin siitä, mistä itse kiitän?"
1. Kor. 10:27-30