On helppo todeta vanhakantaisen naisaatteen ja perivanhoillisen feminismin ajan olevan jo auttamattomasti ohitse, jos sille koskaan on edes tilausta ollutkaan.
Minut on kasvatettu juuri tuollaisessa konservatiivisessa perheessä, jossa äidin roolia veti juuri sellainen pahinta laatua oleva feministi, alistaen erittäin kilttiä isääni ja sisarusparveamme kovalla kädellä ja patavanhoillisilla asenteillaan. Kun isäni kuoli, niin muutin välittömästi pois kotoa ahdistavan ilmapiirin keskeltä ja nutturapää-äitini helmoista, tai paremminkin rautakorkojen alta.
Päästyäni omaan talouteen suoritin vaatimattoman kauppaopiston tutkinnon ja siirryin työelämään. Aluksi toimin vaatimattomissa konttoritöissä, kunnes aloitin määrätietoisen kipuamisen askel kerrallaan kohti parempaa tulevaisuutta. Voin sanoa, että jos äitini oppeja olisin noudattanut, niin olisin vieläkin alimmalla portaalla. Vanhakantainen siveysaate ja tekopyhyys ei pahemmin uraputkea jouduta.
Mitä siitä, jos neitsyyttäni ei vienyt tuleva aviomieheni? So what? Parhaiten nainen ajaa asiaansa käyttämällä kumpaakin päätään viisaasti ja juuri niin minäkin olen tehnyt. On sairaan lapsellista säästää jalkoväliään muka jollekin suurelle rakkaudelle. Itse olen jakanut itseäni juuri niille miehille, joista olen saanut jotain hyötyä itsekin. Yhtössämme en olisi tähän nykyiseen asemaani päässsyt pelkällä työpanoksellani, eikä muuten olisi kukaan muukaan nainen. Kertaakaan en ole spermarihmastoja haarovälistäni pestessä tuntenut tekeväni mitään väärää. Enkä tule tuntemaankaan.
Vielä pari vuotta aion edetä urallani - jos mahdollista - ja sitten haluan perustaa perheen lapsineen päivineen, jos niitä minulle suodaan. En todellakaan valitse tulevaa aviomiestäni summamutikassa, vaan tiedän jo keiden joukosta hänet valitsen. Vaihtoehtoja minulla on kolme, joista kaksi samassa yhtiössä kuin minäkin. Joku voi pitää minua moraalittomana, mutta ajatelkaapa tarkoin asiaa sisareni. Tällä tavoin varmistan lapsilleni parhaan mahdollisen isän, joka on jo todistanut miehiset kykynsä ja vahvan geeniperimänsä minulle. Voiko paremmin naisasiaa ajaa, kuin mitä minä olen sitä tehnyt?
Yleensä juuri nuo pahimmat feministit pihtaavat itseään sille ainokaiselle aviomiehelleen ja huomaavat liian myöhään hänen olevan geeneiltään ja kenties rakastelutaidoiltaan kaikkea muuta kuin ihanteellinen. Ja sitten vielä yritetään vouhottaa muka jotain naisasiaa! Herätkää, feminismi on kuollut!
Minut on kasvatettu juuri tuollaisessa konservatiivisessa perheessä, jossa äidin roolia veti juuri sellainen pahinta laatua oleva feministi, alistaen erittäin kilttiä isääni ja sisarusparveamme kovalla kädellä ja patavanhoillisilla asenteillaan. Kun isäni kuoli, niin muutin välittömästi pois kotoa ahdistavan ilmapiirin keskeltä ja nutturapää-äitini helmoista, tai paremminkin rautakorkojen alta.
Päästyäni omaan talouteen suoritin vaatimattoman kauppaopiston tutkinnon ja siirryin työelämään. Aluksi toimin vaatimattomissa konttoritöissä, kunnes aloitin määrätietoisen kipuamisen askel kerrallaan kohti parempaa tulevaisuutta. Voin sanoa, että jos äitini oppeja olisin noudattanut, niin olisin vieläkin alimmalla portaalla. Vanhakantainen siveysaate ja tekopyhyys ei pahemmin uraputkea jouduta.
Mitä siitä, jos neitsyyttäni ei vienyt tuleva aviomieheni? So what? Parhaiten nainen ajaa asiaansa käyttämällä kumpaakin päätään viisaasti ja juuri niin minäkin olen tehnyt. On sairaan lapsellista säästää jalkoväliään muka jollekin suurelle rakkaudelle. Itse olen jakanut itseäni juuri niille miehille, joista olen saanut jotain hyötyä itsekin. Yhtössämme en olisi tähän nykyiseen asemaani päässsyt pelkällä työpanoksellani, eikä muuten olisi kukaan muukaan nainen. Kertaakaan en ole spermarihmastoja haarovälistäni pestessä tuntenut tekeväni mitään väärää. Enkä tule tuntemaankaan.
Vielä pari vuotta aion edetä urallani - jos mahdollista - ja sitten haluan perustaa perheen lapsineen päivineen, jos niitä minulle suodaan. En todellakaan valitse tulevaa aviomiestäni summamutikassa, vaan tiedän jo keiden joukosta hänet valitsen. Vaihtoehtoja minulla on kolme, joista kaksi samassa yhtiössä kuin minäkin. Joku voi pitää minua moraalittomana, mutta ajatelkaapa tarkoin asiaa sisareni. Tällä tavoin varmistan lapsilleni parhaan mahdollisen isän, joka on jo todistanut miehiset kykynsä ja vahvan geeniperimänsä minulle. Voiko paremmin naisasiaa ajaa, kuin mitä minä olen sitä tehnyt?
Yleensä juuri nuo pahimmat feministit pihtaavat itseään sille ainokaiselle aviomiehelleen ja huomaavat liian myöhään hänen olevan geeneiltään ja kenties rakastelutaidoiltaan kaikkea muuta kuin ihanteellinen. Ja sitten vielä yritetään vouhottaa muka jotain naisasiaa! Herätkää, feminismi on kuollut!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sokea Reettakin näkee juttusi plörinäksi.
Mies olet.